Ongelmat miehen ystävien vaimojen kanssa

Muuta pois ja jätä pieni jos suhteen uudelleen lämmittämiselle. Mies ei ole sinulle riittävän hyvä ja sopiva, jos laittaa toisarvoiset seikat suhteenne edelle.

^ Totta... Olen miehelle sanonut että olen valmis yrittämään kyllä, mutta että hänen pitäisi joku pariskunta konkreettisesti kutsua kylään ja ryhtyä toimiin eikä vain puhua kuinka vaikeaa on. Vatvominen tuntuu vain pahentavan tilannetta, tosin nytkin mies istyy mykkänä otsa kurtussa eikä puhu mitään.

Huomaan kyllä, että miehellä on henkisesti huono olla. Sanoo, ettei tiedä miksi mutta on jotenkin päätellyt, että tämä elämän suurin kompastuskivi on minä ja minun välit hänen ystäviinsä. Kaikki tämä kuulostaa niin tyypilliseltä yritykseltä muuttaa puolisoa (minua) mutta voi olla että vaihe on liian raskas meidän suhteelle. Tosin en minä tosiaan muuksi ihmiseksi voi muuttua ja tuntuu omituiselta, että nyt 5v jälkeen pitäisi. Luulen, että mies todennäköisesti pian ottaa hatkat tai käyttäytyy niin hankalasti, että minun täytyy oman mielenterveyden nimissä niin tehdä. Minun järkeeni ei mene, että mies pohtii eroa tämän ongelman takia. Väittää, etteivät muut suostu minua tapaamaan koska olen ollut liian suorapuheinen. Mitä ihmeen ystäviä sellaiset ovat... Kuulemma nämä asiat ärsyttävät häntä niin paljon, ettei tiedä voiko suhdetta jatkaa. Olen yrittänyt selittää, että tunteet (ärsytys) syntyy ihan hänen omassa päässään, mutta mies löytää vian minun tekemisistäni. Vikaa on jopa siinä, että vasta nyt yritän tehdä asian eteen jotakin.

Tosi ahdistava ja surullinen tilanne :( Tuntuu, että henkisesti hajoan miehen jatkuvaan kiukutteluun.

Sun mies on valitettavasti keskenkasvuinen luuseri. Varmat merkit: pelaaminen, ja kaveripiirin ylikorostettu tärkeys. Tuossa iässä perheen pitäisi olla ykkönen, eikä mitkään imagopisteiden keräämiset kaveriporukassa.

Jos itse mietin tilannetta että olisin työtön ja mies ns. elättäisi, niin en todellakaan kehtaisi itkeä tuollaisista naurettavuuksista.

yksi näkökulma on tuo mielipiteiden vaihto. On ihan ok, että ihmisellä on voimakkaita mielipiteitä ja niistä voi ja kannattaakin keskustella läheisten ystävien kanssa tai muuten samanhenkisten kanssa. 

Sen sijaan on hiukan heikkoa sosiaalista pelisilmää ohjata keskustelua uusien tuttavuuksiin kanssa sellaisille alueille, joista voi arvella ihmisillä olevan voimakkaita, ristiriitaisia ja henkilökohtaisia mielipiteitä. Tällaisia puheenaiheita on politiikka ja uskonto. Niistä voi puhua sitten kun on olemassa perusluottamus ystävyyden jatkumisesta. 

Monesti suorapuheiset ihmiset kokevat oikeudekseen kertoa mielipiteensä seurassa kuin seurassa. Toki siihen on oikeus, mutta ei se edistä sitä tutustumista. 

Voisiko olla kyse siitä, että olet huomaamattasi loukannut muita ja muut varovat siksi sinua? Kukaan ei halua pilata iltaansa puolituntemattoman mollaavan itselleentärkeitä asioita. 

^ Sama on käynyt mielessä. :( En ymmärrä, miten yli 30v miehelle ratkaiseva ongelma voi olla puolison suhtautuminen kavereihin tai kavereiden mielipide puolisosta. Tai siis kuviteltu suhtautuminen.. Kuulemma eivät miehelle suoraan ole edes sanoneet, mutta mies on osannut päätellä asiat (minä kamala jne). Minähän olen sanonut, että voidaan nähdä mutta kaverit kuulemma eivät suostu. Kivat kaverit miehellä, not. Minä olisin tässä vaiheessa toivonut omaa perhettä eikä sitä, että kaverit ovat se perhe. Kenköhän heistä kanssa mies oli ajatellut lisääntyä... Miehen aiemmista naisista ystävät ovat kuulemma pitäneet, minusta eivät. Aiempien kanssa mies on itse kyllästynyt kun näillä ei ole ollut mielipiteitä ja vastaukset ovat olleet tyyliä "ihan sama" jne. Nytkään ei kelpaa. Mies on kyllä menonsa hoitanut vaikka ollut työtön mutta miehen äiti auttanut taloudellisesti. Viime yön mietin hereillä tätä asiaa kamala fiilis. :( Käynyt sekin mielessä, että onko jokin syy että minun mies on ollut vuosikausia se kaveripiirin viimeinen sinkku ennen minua. Kohta ehkä tas sinkku. No, eipä tälle mitään voi jos mies ei halua asiaa yrittä korjata.

Ap kommentoi. Voi olla, ettei pelisilmäni ole ollut hyvä, koska en ole tuntenyt näitä ihmisiä ja aiheita, jotka ovat herkkiä. Politiikasta/uskonnosta en ole koskaan puhunut, ulkomaalaisista kertaalleen omasta huonosta kokemuksesta, mikä miehen mielestä kuulemma kuulosti kuin inhoaisin kaikkia kyseisen maalaisia vaikka kerroin muutamasta ihmisestä omia kokemuksia. Voi olla, että tästä on loukkaannuttu. Tahallani en ole loukannut, mutta en tiedä jos tahtomattani kuitenkin olen. Tosin jos olen, niin onko peli sitten täysin menetetty? Eli tutustuminen enää ei ole mahdollista? Mies näyttää ajattelevan näin. :( Olen yrittänyt jutella mm. matkustelusta, arkiasioita, ravintoloista jne. mitä nyt tuntemattomille voi helposti puhua. Olen kyllä yrittänyt puhua suht neutraaleita asioita, mutta en ole osannut ennakoida, että esim. ulkomaalaisen huijaamiseksi tulemisesta kertominen loukkaisi näiden henkilöiden tunteita koska kyse kuitenkin ihan todellisita tapahtumista.

t. Ap

Kiitos kommenteista. Ystäväni sanoi eilen ihan samaa, että mies on vainoharhainen! Näin sattumalta yhdet miehet ystävät ja mielestäni he olivat ihan positiivisia, tervehdimme iloisesti jne., he halasivat ja kaikkea. Kun tulin kotiin ja kerroin innoissani miehelle (ja että olin ehdottanut heitä nähdäkin) niin mies tyrmäsi tilanteen täysin ja totesi että ehkä ystävät vain teeskentelivät että eivät he oikeasti haluaisi nähdä ja jos olisivat oikeasti olleet positiivisia niin olisivat kysyneet sitä sun tätä meidän suhteen tilasta, miehestä jne. Tiedän, että jotakin asiatonta mustamaalaamista on ollut, mutta oikeastaan en enää tiedä, mikä osa on miehen kuvitelmaa ja mikä todellisuutta. :( Minä ja kukaan naiskavereistani ei huomattu heissä mitään negatiivisuutta, mutta mies joka ei ollut paikalla tiesi kyllä kertoa että ystävät teeskentelivät. Eilen illalla koko päivän murjottamisen jälkeen mies tuli hieromaan sovintoa. Ehdotti josko yritettäisiin keskittyä muihin asioihin. Ehkä se pari pv sujuu kunnes mies taas keksii, että minä aiheutan hänelle ärsytystä -> elämä menee piloille. En tiedä, kauanko jaksan kuunnella näitä syytöksiä, joita näköjään tulee yhtäkkiä. Mies on myös ihan aidosti sitä mieltä, että minä pilaan hänen välinsä hänen ystäviinsä ja ollessaan huonolla tuulella ja ärtynyt syy lopulta löytyy minusta/suhteesta. Eilen illalla ja tänään aamulla mies nyt vaikutti olevan ok tuulella, mutta alkaa tuntua kuin olisin jonkun tuurijuopon kanssa, jonka mielialat vaihtelevat kuin vuoristoradassa.

t.ap

Minusta mies kuulostaa vähän vainoharhaiselta, että työttömyys ja unettomuus ja peliriippuvuus on tehneet hänestä jollain lailla masentuneen ja vähän sekopäisen, jolloin voi alkaa tosissaan kuvitella että huonon olon syy on joku toinen ihminen ja tietenkin se läheisin ihminen eli sinä.

Voisiko miehesi olla masentunut ja jotenkin onnistunut päässään ohjaamaan huonouden tunteensa sinuun? Mun ensimmäinen poikaystävä masentui kohtalaisen pahasti suhteen loppupuolella ja kuvitteli jatkuvasti absurdeja asoita siitä, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat. Hän ei pitänyt mahdollisena, että kukaan tosissaan pitäisi hänestä.