Ongelmat miehen ystävien vaimojen kanssa

Miehesi haluaa mahdottomia. Hän haluaa roikkua porukassa, jossa hän ei uskalla olla oma itsensä eikä sinuakaan hyväksytä. Silti hän haluaa vielä sinunkin tekevän jonkin ihmetaikatempun, jolla saat itsesi ujutettua tähän naisjoukkoon mukaan. 

Eikö teidän kummankaan mieleen ole tullut, että kysymys on kiusaamisesta. Nämä naiset syrjivät sinua ja sulkevat sinut porukan ulkopuolelle. He myös mustamaalaavat sinua sen minkä ehtivät. Asioista ei voida puhua tuossa porukassa niiden oikeilla nimillä. 

Minkä ihmeen takia mies vielä haluaa viettää aikaansa heidän kanssaan?

Tapa ja tottumus eivät ole oikeita vastauksia, niitä en hyväksy. 

No, tilanteessahan on erikseen sinun ja miehen väliset ongelmat ja sitten tuo, että sinä ja nuo naiset ette tule toimeen. Nämä ovat eri asioita, vaikka ne ovat nyt kietoutuneet yhteen. Ei ole mielestäni normaalia vaatia puolisoa viettämään runsaasti vapaa-aikaa ihmisten kanssa, joiden seura tuntuu ikävältä, saati pistää sitä suhteen jatkamisen ehdoksi. Eli teidän pitäisi päästää irti tuosta asiasta ja miettiä ihan teitä kahta ja teidän suhdetta. Jos mies ei tähän pysty niin yritä kuitenkin sinä keskittyä teidän kahden väleihin.

Toki minusta on normaalia ja oikein sietää hankalienkin ihmisten seuraa ja tietenkin käydä häissä, nimiäisissä jne. ja toisinaan toisen kaverien juhlissakin, vaikka ei heistä pitäisi. Mutta ei todellakaan ole velvollisuutta kauhean usein sosialisoida, jos ei halua. Miehen puheissa on ristiriitaakin, koska hän haluaa, että tulisit, mutta toisaalta pelkää, ettei häntä enää kutsuta sen pelossa, että sinäkin tulet??

Mä olen aina tullut hyvin toimeen miehen piirien kanssa, mutta ihan vapaa-ajan rajallisuuden takia en heidän kanssaan ihan jatkuvasti sosialisoi - on omatkin kaverit, harrastukset ja lapsille vielä omat.

Voin anekdoottina kertoa, että mun kaveripiirissä oli yksi pariskunta, jonka vaimo panosti todella paljon miehen kaverien ja heidän vaimojensa kanssa viihtymiseen, ja tämä pariskunta on tuttavapiirin ainoa eronnut...

Hyvä pointti. Minusta nuo ihmiset eivät välttämättä ole ihan todellisia ystäviä, koska muutenhan tämä asia olisi selvitetty jo aikoja sitten ja siitä pystyttäisiin puhumaan suoraan. Tosin tämän kun sanoo miehelle niin se ei mene ns. järkeen, koska hän ei tällaista asiaa halua hyväksyä vaan kaverit ovat se "perhe". Eihän perhe lopeta yhteydenpitoa, jos uusi tyttöystävä ei miellytä! Alkuun kuulemma saattoi olla kriisiä, kun tämä pitkään sinkkuna ollut kolmikko hajautui kun mieheni alkoi seurustella. Eihän näillä pitäisi minusta olla väliä, minulla ja kaikilla kavereillani on ollut useampia miesystäviä eikä tämä ole kokaan ystävyyssuhteisiin vaikuttanut. Yksi ystäväni jopa sanoi ettei halua silloista poikakaveriani yksiin juhliinsa koska tämä saattoi juoda liikaa. Asia oli sillä selvä ja ystäväni oli tuossa asiassa ihan oikeassa, myöhemmin tästä miehestä erosin mm. tuon liian juomisen takia.

Mies olettaa, että tämä yksi nainen on aloittanut juttujen keksimisen ja muut ovat menneet mukaan myöhemmin. Kyllähän se oikeastaan kiusaamista on kun tätä miettii. Mies selitti minulle että nämä ovat hänelle perhe koska sisaruksia ei ole ja vanhemmat jo vanhoja. Haluaa siis pitää kiinni kavereista.

t. Ap

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 14:24"]

Itselläni on tuttavapariskunta, jossa nainen ns. pirttihirmu. Ei varmastikaan omasta mielestään. Tämä mielipiteemme ei perustu kateuteen ym. vaan todellakin nainen on aina naama väärässä oleva tosikko.

Ihmettelemme aina, miten mies jaksaa vaimoaan. Emme viihdy ko. naisen seurassa lainkaan, vaikka toki pystymme aikuisina yhdessä aikaa viettämään (mikäli on pakko).

[/quote]

Ja tehän varmaan naisen tunnette paremmin kuin tämän oma mies? Onko tullut mieleen, ettei ko nainen välttämättä ole niin tosikko oikeasti vaan ainoastaan estynyt ja ujo, eikä osaa rentoutua vieraammassa seurassa?

Niin siis miksi et tule toimeen miehen kaverien vaimojen kanssa? Miten sinun pitäisi tulla heidän kanssa toimeen? Siis että riittääkö että istutte iltaa muutaman kerran vuodessa, vai toivooko mies että olisitte parhaita kavereita? Kyllä minusta on tärkeää suhteen kannalta, että on myös yhteisiä kavereita.

Ap vastailee. Olen siis miettinyt paljon, miksei tulla toimeen ja kysynyt miehenkin mielipidettä. Mies epäilee huonoa ensivaikutelmaa ja näitä keksittyjä juttuja ja tässä vaiheessa liian solmuun mennyttä tilannetta. Minä en oikeastaan tiedä miksei juttu luista. Olen kyllä yrittänyt keskustella heidän kanssaan eri aiheista, mahdollisimman neutraaleista näin myöhemmin. Jotenkin keskustelut eivät vaan lennä. Mies toivoo, että voitaisiin istua iltoja yhdessä pariskuntina. Häät pari krt vuodessa ei riitä hänelle. En jotenkin näe, että minun kavereista voisi tulla miehen kavereita koska  eihän mies näkisi minun ystävien miehiä ilman minua. Sama koskee minua ja hänen ystävien vaimoja. Jotenkin miellän nämä ennestään olleet kaverit sen kavereiksi, kuka on jo pitkään tunnettu. Eli en tiedä, onnistuuko niin syvällinen tutustuminen että olisi aidosti yhteisiä kavereita. Uudet pariskunnat voivivat hyvinkin olla aidosti yhteisiä kavereita, esim lasten kavereiden perheet tms. En ylipäätään ehdi nähdä edes omia kavereitani viikoittain, hyvä kun kuukausittain. Toki toivoisin, että asiat alkaisivat tältäkin osin toimia paremmin. Toinen erillinen asia on, että suhteessa on muutenkin haasteita tällä hetkellä. Tämä on vain ihan eri asia kuin säästäminen, tätä emme voi ratkaista yksin emmekä kaksin ja tuntuu epäreilulta ja kohtuuttomalta. Muutenkin miehet kokemat ongelmat ovat erikoisia, ei kai säästäminen ole isompi ongelma kuin että sovitaan että aletaan säästää ja paljonko olisi tavoitteena esim kuukaudessa.

t. Ap

Heillähän oli yhteisiäkin kavereita! Miksei voi mies vaan olla noiden kavereiden kanssa, voi vinkata vaikka heille että "maijalla on tänään muuta menoa, niin jos yhdessä plaaplaaplaa" niin ei tarvi miehen kaverien vaimojen pelätä maijan tulevan mukaan.

Ap vielä, siis mies tulee minun parhaiden kaverien miesten kanssa juttuun ja miehellä pari kaveripariskuntaa, joiden vaimot minulle kivoja. Tämän olennaisimman ydinporukan vaimot sitten hankalia. Ja tämäkin joka on mukava tuntee nämä naiset kuitenkin useamman vuoden takaa eli kun ollaan taas ryhmässä niin onkin äkkiä taas yksinäistä. Nyt kun nämä kysyivät miksen viimeksi ollut mukana, mies vielä meni kertomaan että hän on ollut hermo kireällä ja jäin siksi kotiin (mikä ei ollut totuus vaan oli ihan muu syy). Pelkään, että käytös menee vielä hankalammaksi jos tässä vielä kokeillaan näitä ihmisiä tavata. Ongelma on, kun en tiedä mikä on vikana niin asiaa on niin vaikeaa korjatakaan.

t. ap

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 15:23"]

Ap vastailee. Olen siis miettinyt paljon, miksei tulla toimeen ja kysynyt miehenkin mielipidettä. Mies epäilee huonoa ensivaikutelmaa ja näitä keksittyjä juttuja ja tässä vaiheessa liian solmuun mennyttä tilannetta. Minä en oikeastaan tiedä miksei juttu luista. Olen kyllä yrittänyt keskustella heidän kanssaan eri aiheista, mahdollisimman neutraaleista näin myöhemmin. Jotenkin keskustelut eivät vaan lennä. Mies toivoo, että voitaisiin istua iltoja yhdessä pariskuntina. Häät pari krt vuodessa ei riitä hänelle. En jotenkin näe, että minun kavereista voisi tulla miehen kavereita koska  eihän mies näkisi minun ystävien miehiä ilman minua. Sama koskee minua ja hänen ystävien vaimoja. Jotenkin miellän nämä ennestään olleet kaverit sen kavereiksi, kuka on jo pitkään tunnettu. Eli en tiedä, onnistuuko niin syvällinen tutustuminen että olisi aidosti yhteisiä kavereita. Uudet pariskunnat voivivat hyvinkin olla aidosti yhteisiä kavereita, esim lasten kavereiden perheet tms. En ylipäätään ehdi nähdä edes omia kavereitani viikoittain, hyvä kun kuukausittain. Toki toivoisin, että asiat alkaisivat tältäkin osin toimia paremmin. Toinen erillinen asia on, että suhteessa on muutenkin haasteita tällä hetkellä. Tämä on vain ihan eri asia kuin säästäminen, tätä emme voi ratkaista yksin emmekä kaksin ja tuntuu epäreilulta ja kohtuuttomalta. Muutenkin miehet kokemat ongelmat ovat erikoisia, ei kai säästäminen ole isompi ongelma kuin että sovitaan että aletaan säästää ja paljonko olisi tavoitteena esim kuukaudessa.

t. Ap

[/quote]

Anteeksi ap, mutta mielestäni miehesi tulisi toimia tässä välissä sovittelijana ja ottaa tilanne ystäviensä sekä heidän vaimojen kanssa puheeksi (sinun toki pitäisi olla siinä paikalla). Jotenkin kuulostaa siltä, että miehesi pakoilee nyt tilannetta ja vastuutaan ja yrittää sysätä kaikkea sinun niskaasi, vaikka kuitenkin ymmärtää ettei tilanne ole pelkästänsä sinusta kiinni.. Keskustele miehesi kanssa, kerro kaikki se mitä täällä olet kertonut, kysy häneltä miten tilanne hänen mielestään olisi parasta ratkaista. 

Todella epäreiluhan hän on jos odottaa sinun ja hänen kavereidensa vaimojen sydänystävystyvän, mutta toki voit silloin tällöin osallistua illanistujaisiin ja olla kohtelias muita kohtaan. Mutta ei sinun mikään pakko ole joka kerta osallistua, pitäähän sinulla olla omaa aikaakin ja aikaa omille ystävillesi.

Tsemppiä keskusteluun.

Luin kyllä kaikki tekstisi ap, mutta en ihan tajunnut että millä tavalla nämä miehesi kaverit ovat käyttäytyneen ikävästi sua kohtaan? Muutakun jättäneet joskus juhliin seisomaan keskelle lattiaa yksin? Ja heittäneet jotain siitä että mahdat olla pirttihirmu tms... Ehkä kuitenkin vitsillä? Mietin vaan sellasta, että jos nämä naiset tietävät sen että et halua tutustua heihin. Jos miehesi on sen heille kertonut, tai itse olet sen selvästi viestittänyt, niin onko ihme jos sitten välttelevät?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 15:33"]

Ap vielä, siis mies tulee minun parhaiden kaverien miesten kanssa juttuun ja miehellä pari kaveripariskuntaa, joiden vaimot minulle kivoja. Tämän olennaisimman ydinporukan vaimot sitten hankalia. Ja tämäkin joka on mukava tuntee nämä naiset kuitenkin useamman vuoden takaa eli kun ollaan taas ryhmässä niin onkin äkkiä taas yksinäistä. Nyt kun nämä kysyivät miksen viimeksi ollut mukana, mies vielä meni kertomaan että hän on ollut hermo kireällä ja jäin siksi kotiin (mikä ei ollut totuus vaan oli ihan muu syy). Pelkään, että käytös menee vielä hankalammaksi jos tässä vielä kokeillaan näitä ihmisiä tavata. Ongelma on, kun en tiedä mikä on vikana niin asiaa on niin vaikeaa korjatakaan.

t. ap

[/quote]

Kuulostaa tyypilliseltä naisten väliseltä kiusaamiselta (jota esiintyy ihan alakoulusta- työelämään ja näköjään myös yksityiselämäänkin). Olen pahoillani tilanteestasi ap. Mielestäni miehesi on tehnyt väärin asettuessaan vaatimuksineen tavallaan näiden kiusaajien puolelle ja jättämällä sinut "vastuuseen" kaikesta, myös sellaisesta, mihin et ole voinut vaikuttaa. Joskus nainen on naiselle susi ja vaikka miesten on sitä vaikea myöntää, tulisi puolisoiden kuitenkin tukea toisiaan näissä tilanteissa. Ehdotan rehellistä keskustelua sinun ja miehesi välillä niinkuin moni muukin on ehdottanut.

Ei nämä naiset siis minulle suoraan mitään sano, vaan häipyvät paikalta vessaan, hakemaan juotavaa, katselevat seiniä, lähtevät etsimään miehiään tms tai jos tulen paikalle, hiljentyvät täysin. Eivät itse kysy mitään jne. Miehelle he ovat ihan vakavissaan sanoneet, että saako mies sanoa kotona mitään vaikka mies alunperin ihastui juuri siihen, että minulla oli mielipiteitä. Kerran yhden tyttöystävä häipyi kesken lauseen kun kerroin yhdestä negatiivisesta kokemuksestani liittyen ulkomaalaisiin. Ilmeni, että hän on erittäin avarakatseinen ja piti kommenttiani jotenkin negatiivisena. Kysyin heti hänen mieheltään, että miksi tämä nainen lähti mutta mies ei sanonut mitään vaan vaihtoi aihetta, kiusaantui selvästi. Ongelma lähinnä on, etteivät nämä naiset puhu ja kun menen puhumaan, he nopeasti lähtevät pois. Kun kutsuimme heitä meille, he eivät yksinkertaisesti edes tulleet paikalle (oli päänsärkyä ym.). Ehkä oli kipeinä, ehkä ei mutta kaikilla oli jotakin muuta. Enemmän kyse on välttelystä. Kukaan ei tule itse puhumaan jne., jos istutaan vierekkäin he ovat hiljaa. Miehethän tulevat puhumaan, kysyvät kuulumisia jne. Yhtä tiiviille sosialisoinnille minulla ei ole edes aikaa kuin heillä (suurin osa on raskaana) ja haluan tietysti omiakin ystäviä nähdä. He ovat ihan eri henkilöitä kuin minun parhaat ystävät, joten minulta ei käy tämän porukan ja omien ystävien näkeminen yhtä aikaa. Tämänkin takia pitäisin luontevana, että mies kävisi useimmiten itsekseen. Mies on kyllä maininnut joillekin että mennään lasillisille jne mutta ei ole sitten lopulta kustunut ketään mihinkään ja asiat ovat vain jääneet. Olen kuitenkin tässä ihan miehen varassa alkaako hän asiaa aktiivisesti viedä eteen päin eikä lopputuloksesta ole varmuutta. Osin voi olla sekin, että olemme erilaisia ihmisiä. Mies on vain olettanut, ettei kukaan ole halunnut tulla jos sitten samaan aikaan vaikka toiset pariskunnat ovat tavanneet. En tiedä, mutta ei se minusta vielä poissulkevaa tarvitsisi olla.

Minusta mies yrittää vetäytyä tästä asiasta koska miehet eivät kuulemma puhu tällaisia. Olen käyttäytynyt ihan kuin kaikkien muidenkin kanssa, mutta eihän sitä ihminen koskaan tiedä mitä muut tulkitsevat. Voi olla hyvinkin pieniä asioita, mutta tämä yksi nainen ilmeisesti on se pahin mustamaalaaja, joka haukkuu minua selän takana.

No ei se naisen elämä ole helppoa :D.

Vaihtoehto A)

Taustalla on jotain säätöä menneiltä vuosilta, jossa joku ystävänaikkonen on jäänyt kakkoseksi, kun ap on korjannut ykköspalkinnon.

VAIHTOEHTO B)

Esimerkki naisten välisistä suhteista. Kaikkien ei vaan tarvitse tulla toimeen kaikkien kanssa. Jos mies ei hyväksy sitä, että ette vain tule toimeen niin johtopäätöksiä. Mies hyväksyy tilanteen tai sitten ei.

VAIHTOEHTO C)

Mies pelaa kaksilla korteilla ja uusi suhde kiikarissa vanhasta viitekehyksestä ja nyt ollaan vain hankkimassa syytä erolle

Vaihtoehto D)

Kuukauden paras vedätys ja siitä kunnia ap:lle.

Kaikkia vaihtoehtoja 1-3 olen miettinyt.

a) kun tapasimme, tämä hankalin nainen oli jo järjestänyt miehelleni häihinsä deitiksi oman kaverinsa. Mies kieltäytyi kunniasta ja kertoi seurustelevansa. Menimme auttamaan lahjojen kantamisen kanssa ja tämä nainen ei edes kiittänyt vaikka siivosimme tunnin pari. Tämä oli ensitapaaminen. Syy kuulemma häästressi. Onhan tämä mahdollinen vaihtoehto.

b) Voi olla ettei tilanne tule selviämään, naisten väliset jutut voi olla vaikeita...

c) Tätäkin olen miettinyt, mutta miehen potenssiongelmat huomioiden rakastajatar ei ole ykkösepäily. Toki voisi haluta erota muutenkin. Olen kysynyt suoraan ja sanonut että on vapaa lähtemään ja jos kärsii suhteessa niin voimme muuttaa erilleen. Ei kuulemma halua.

d) valitettavasti ei ole vedätys. Olisikin.

tap

Kyllä teidän tulisi sopia toisillenne myös tuossa suhteessa. Pitemmän päälle tuo on tosi väsyttävää. Meillä aviomiehen kanssa kaikki kaverit yhteisiä,lähinnä ystäväpariskuntia, joiden kanssa vietetään nelistään aikaa:) tullaan toimeet miehet keskenään, naiset keskenään, kaikki keskenään. Jos näin ei olisi, en minä jaksaisi parisuhdetta. Varsinkin aviopuolisoiden kesken elämä jaetaan, jos haluaa elää omaa elämäänsä omien juttujensa kanssa, on parempi olla menemättä yhteen :D Sitten vuosien päästä tapahtuu se tuttu "kasvoimme erillemme", kun todellisuudessa kumpikin meni menojaan omien kavereidensa kanssa ja näin ollen olivat jo valmiiksi erillään... 

En osaa neuvoa tilanteessasi muuta kuin että PUHU tästä miehekkeesi kanssa!

Säikähdin ihan kun huomasin miten ihmeellisistä asioista mies on tulkinnut kavereidensa inhon minua kohtaan. Ehkä voi olla jotakin muutakin, mutta minä en miehen esimerkeistä ymmärtänyt yhtään mitään ongelmia. Mies on suhtautunut todella negatiivisesti kaikkeen, masennuskin voisi olla mahdollinen... Olen aikoinaan nuorempana seurustellut yhden todellisen masennustapauksen kanssa, joka puhui että pitäisi vetää itsensä jojoksi eikä ketään kiinnostaisi jne. Nuorena ja tyhmänä lohduttelin häntä kun olisi pitänyt juosta ja lujaa. Nykyisellä tämä surkuttelu liittyy kaverisuhteisiin, esim työhön on nyt vihdoin ja viimein ensimmäistä kertaa meidän suhteen aikana tyytyväinen. Negatiivisuutta ja saamattomuutta on kuitenkin kaikessa. Jotenkin tuntuu, että ei mies ihan kunnossakaan ole.

Eilen mies yllätti ja oli saanut itsensä sohvalta, ostanut meille konserttiliput ja kävi lenkillä. Aiemmin vain valittanut että pitäisi mennä mutta ei jaksa jne. Miehen yhden illan normaalimpi käytös oli niin erikoista että en oikeastaan muista, milloin mies viimeksi olisi saanut itsensä pelien ym. äärestä sohvalta/tietokoneelta ylös. Mietin, olisiko mies vointu herätä kun sanoin että harkitsen muuttoa koska en jaksa kiukuttelua, mutta pelkään että tuurini kääntyy ihan anyday ja mies on taas pahalla päällä ja että yksi hyvä päivä oli vain sattumaa. Edelleenkään meillä ei kyllä keskustelu ole luontevaa, koska väleissä on ollut ongelmia nyt jo jonkin aikaa eli sellainen luonteva, rento keskustelu ei oikein onnistu. Olen lukenut parisuhdeoppaita ja yrittänyt noudattaa niistä löytämiäni neuvoja. Mies pitää parisuhdeoppaita humpuukina, mutta tietää että luen yhtä kirjaa. Kun katson miehen käytöstä niin lukeminen ei kyllä olisi hänellekään pahitteeksi.

Taustaongelma eli miehen mielistelevä asenne kavereita kohtaan ei hetkessä muutukaan, ties muuttuuko koskaan. Olen asiaa paljon miettinyt ja huomaan, että miehen suurin paniikki on että hylkäävätkö kaverit hänet ja näkeekö hän heitä jatkossa jne. Minusta hän hakee aivan liikaa heidän hyväksyntäänsä. Olen yrittänyt sanoa, että luontainen kehitys on että kun tulee perhettä niin perheeseen keskitytään. Löytyy myös uusia kavereita esim. pihapiiristä. Jopa naapurillamme on pieni lapsi. Mie selvästi panikoi jatkuvasti miksei kaverit soita yhtä usein enää ja jos meillä olsii perhettä niin olisiko tilanne täysi katastrofi jossei voida perheenä vierailla kavereilla lasten kanssa. Kaikki *aska vain valuu minun niskaani ja syykseni, olen ihan varma että ei mene monta päivää kun mies taas kertoo että pilaan välit kavereihin, on ärsyyntynyt ja sanoo sen olevan minun syytäni. En osaa oikein iloita konserttilipuista koska ajattelen että kohta tulee taas täyslaidallinen. :(

t.ap

Ap kiittää kommenteista. Ollaan tästä miehen kanssa aika paljon puhuttukin, mutta keskustelu kääntyy helposti siihen, että mies alkaa kerätä kierroksia, minkä jälkeen en enää viitsi keskustella. Joka päivä ei muutenkaan jaksa käydä näitä keskusteluita, kun elämässä on paljon muutakin raskasta, mm. läheisten sairasteluita.

Luinpa eilen muuten Iltalehdestä kiinnostavan jutun GTA-lesleydestä, minunkin mies on takonut sitä viimeiset pari viikkoa kaikki illat ja viikonloput. Oma toiveeni on, että olisi yhteisiä harrasteita, mutta haluan ilman muuta säilyttää omat ystävät mutta tietysti tulla toimeen puolin ja toisin puolison ystävien kanssa. Minulle omat ystävät ovat kuitenkin henkireikä, enkä haluaisi miehen tulevan aina mukaan kun näen ystäviäni. En missään nimessä. Mutta kun kuitenkin miehelle on tärkeää, että hänen kavereitaan voitaisiin joskus myös nähdä, niin onhan asia sitä kautta minullekin jossakin määrin tärkeä. Ajattelen kuitenkin, että meillä on molemmilla on oma elämä ja myös yhteinen elämä eikä niin, että jakaisimme kaiken. Sillä lailla ajattelen eri tavoin kun esim. vanhemmat sukulaiseni, jotka ovat miehensä perässä muuttaneet vaikka eri paikkakunnalle. Minun on aika vaikea ajatella muuttavani, ellen saisi vastaavantasoista työtä kuin nykyiseni.

Täytyy nyt joku ilta taas yrittää keskustella tästä. Välillä tuntuu etten jaksaisi kun mies vaahtoaa ja kärttyilee asiasta ja kun en asiaan kuitenkaan voi niin paljoa vaikuttaa varsinkin kun mies itsekin olettaa nykyään näiden naisten olevan jo niin noloina oletustensa paljastuttua vääriksi, etteivät edes kehtaa minua kohdata. Koen myös, että kaverit ovat miehelle liian tärkeitä, koska minusta hän ei tue minua tässä asiassa, vaan pitää kaveriensa puolta. Tässä on takana yksi vanhakin juttu kun yksi hänen kaverinsa alkoi selittää naisten olevan vaikka mitä onnenonkijoita niin kerroin oman näkökantani minkä jälkeen mieheni vaati minua pyytämään anteeksi kaveriltaan vaikka kaverinsa oli juuri syyttänyt naisia huoraamisesta jos antavat miehen tarjota  ruokaa/ostaa lahjan ja antavat sitten vastapalveluksia. Tuolloin mies kai tajusi tehneensä väärin, mutta kovasti oli kavereidensa puolella mikä loukkasi minua. 

Minusta mies voisi vaatia ja hänen pitäisi vaatia kavereiltaan korrektia käytöstä ja nostaa kissa pöydälle varsinkin, jos asia on hänelle tärkeä. Eihän tämä voi muuttua kuin ihmeen kaupalla, ellei mies aktiivisesti etsi asiaan ratkaisua. Tuntuu hullulta, että tällainen asia on yli 30-vuotiaille ongelma ja kun tuntuu, että miehellä on tähän vain yksi oikea ratkaisu eli että voimme istua iltoja yhdessä. Täytyy kerätä voimia ja ottaa asia esille.

Päivitystä aikaisempiin eli nyt on puhuttu aika paljon asiasta. Mitään ratkaisua asiaan ei ole tullut, mutta oma fiilis on vähän parempi kun on saanut kertoa oman näkökantansa. Ei, ettenkö olisi sen ennenkin kertonut useaan kertaan. Mies siis on miettinyt syitä näiden naisten huonolle käytökselle ja katsoo edelleen, että minun olisi pitänyt/pitäisi pitää heidän seurassaan esim. suurin osa mielipiteistäni omana tietonani jotta pystyisin heihin tutustumaan. Ovat kuulemma niin erilaisia kuin minä että vaikka mies pitää juuri siitä että kerron ajatukseni ääneen melko suoraan, suurin osa näistä naisista on ihan toisenlaisia ja säikähtävät ja menevät lukkoon. Asioista ei siis saa ääneen olla eri mieltä tai edesa puhua kriittiseen sävyyn tms. Kerroin, että en pysty enkä halua alkaa näytellä jotakuta muuta ihmistä että jos sellainen on tarpeen niin kannattaa varmaan hommata se muu ihminen. Miehet ovat keskenään järkeilleet, että naiset kokevat minun tulleen reviirilleen koska mieheni on ollut ennen heidän uskottunsa mm. parisuhdeongelmissa! Nyt mieheni rooli on tietysti muuttunut, eivätkä nämä naiset ainakaan minun tultua kuvioihin ole enää uskoutuneet miehelleni. Asia on miehelle tärkeä, joten yritämme nyt kutsua jonkun pariskunnan kylään ja katsoa jos asiat alkaisivat vähitellen sujua paremmin. Toivottavasti edes miehen kanssa olisi parempi sopu. :( Painotin kyllä miehelleni, että minusta jos nämä naiset ovat mieheni ystäviä olevinaan niin asiasta voi puhua ja kertoa, että miehelleni on tärkeää että tulisimme puolin ja toisin toimeen. Jo on kummia ystäviä jos eivät ota kuuleviin korviinsa. Kaipa voin yrittää ottaa tavoitteen, että yritän aikuismaisesti katsella näitä ihmisiä silmissäni vaikken pitäisikään jos se on miehelleni tärkeää. Tuntuu, kuin ylitseni käveltäisiin mutta kai nämä ovat niitä kompromisseja... :)

Ap palaa. Eilen mies oli taas todella huonolla tuulella ja väitti että pilaan hänen suhteensa hänen ystäviinsä ja siksi ystävätkin ovat nihkeitä minulle. :( On kuulemma pahalla päällä koko ajan mikä on hänestä huolestuttavaa. Olen kuulemma selittänyt heille aikoinaan niin kamalia asioita (!) ettei kukaan suostu meitä enää edes näkemään. Yritin nyt ehdottaa vielä, että kutsuisi jonkun pariskunnan kylään mutta ei ollut kiinnostunut. EIpä nämä asiat näin tule selviämään eli alkaa näyttää että ero edessä koska en kelvannut miehen kavereille! En voi uskoa todeksi... :(

No voi hyvää päivää...ehkä olisi nyt aika jo lopettaa tuo kohkaaminen ja saman asian vatvominen sen miehen kanssa koska eiköhän jo molemmat tiedä toisen asenteen ja mielipiteet.

UNOHDA koko juttu ja jatka elämää normaalisti ja katso rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Jos et miehelle ja miehen ystäville kelpaa SELLAISENA KUIN OLET niin ei voi mitään!

Minusta tuntuu että ukollasi on omassa elämässään paska vaihe ja on jotenkin takertunut tähän yhteen asiaan että elämä olisi parempaa jos vain olisit sydänystävä näiden naisten kanssa.

Miehellä on ehkä muutenkin henkisesti huono olo ja haluaa että sinullakin menee yhtä huonosti ja tekee siksi tästä asiasta näin suuren asian ja kaikki paska on sinun vikasi :(