Ongelmat miehen ystävien vaimojen kanssa

Eihän sinun tarvitsekaan niiden kanssa tulla toimeen. Jätät omaan arvoonsa ja vietät aikaa omien ystäviesi kanssa, mies omiensa. Luulisi että miehen kavereiden vaimoillakin olisi omat piirinsä eikä ystävät määräytyisi miehen kavereiden mukaan. Mutta ehkä jotkut elävät niin miestään varten. Ole sinä tuossa akkalaumassa se poikkeus ;)

Okei.

No minä en tunne miehen kavereita juurikaan ja näiden vaimoja/tyttöystäviä en ollenkaan. En ole tajunnut pitää sitä ongelmana. En usko että ne kummemmin vaivaat päätään minun tekemisilläni tai sanomisillani, itseä ei ainakaan edes kiinnosta kenellä kaverilla on tyttöystävä ja kenellä ei ja miksi ja onko komentelevaa sorttia.

10 vuotta ollaan silti naimisissa pysytty. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 13:10"]

Okei.

No minä en tunne miehen kavereita juurikaan ja näiden vaimoja/tyttöystäviä en ollenkaan. En ole tajunnut pitää sitä ongelmana. En usko että ne kummemmin vaivaat päätään minun tekemisilläni tai sanomisillani, itseä ei ainakaan edes kiinnosta kenellä kaverilla on tyttöystävä ja kenellä ei ja miksi ja onko komentelevaa sorttia.

10 vuotta ollaan silti naimisissa pysytty. 

[/quote]

Sama täällä, ei meillä ole mitään miehen kavereita vaimoineen vaan miehen kavereita, joilla on vaimo tai ei ole. En tunne edes kaikkia miehen kavereita saati vaimojaan ja yhdessä on oltu lähes 20 vuotta. Erikseen on sitten perhetutut eli se porukka, joka on molemmille tuttua.

hmmm, miehelläni on tavallaan pari eri kaveri porukkaa. Tässä toisessa kaikki miehen kaverit ovat aina puolisoidensa kanssa. No, olen kerran ollut tässä kokoonpanossa iltaa istumassa. Muut pariskunnat olivat seurustelleet pitkään ja puolisot (naiset) tunsivat hyvin toisensa.

Jotenkin samanoloista toimintaa kuin ap kertoi. Minusta ei pidetty,ei yritetty tutustua (olen sosiaalinen ja puhelias, osaan löytää uuden ihmisen kanssa keskusteltavaa jne). Olin outolintu,koska kerroin tekeväni paljon asioita ilman miestänikin. 

Nämä puolisot olivat vain niin erilaisia. Miehiä ei päästetty mihinkään ilman että puoliso änkesi mukaan jne. 

Mies tapaa näitä ihmisiä itsekseen.Sanoin että en ole mikään näyttely esine näille ihmisille.

kerran kaksi vuodessa pidämme aikuisten juhlat ja kutsumme sinne myös tämän pariskunta porukan. Toivotan heidät tervetulleeksi, "emännöin" mutta sitten siirryn enemmän muiden vieraiden seuraan.

Meillä oli aikoinaan aikalailla sama tilanne. Mulla kun oli myös oma tiivis ystäväporukka ja tykättiin viettää iltoja ihan ilman miehiä. Olin miehen kaveripiirissä etenkin niiden vaimokkeiden mielestä koppava ja hankala. En myöskään tykännyt kestitä niitä viikonloppuisin. Noh, aika tehny tehtävänsä. Miehen kavereista lähes kaikki jo eronneita ja toisella kierroksella. Satunnaisesti näen heitä, mutta jos mies lähtee kavereiden kanssa iltamiin, lähden mielelummin omien kavereitteni kanssa. Yhdessä käydään myös miehen kanssa. Uskon, et meidän pitkän suhteen yksi salaisuus on omatila ja kaverit.

Mulla on tuota vähän samantyyppistä ongelmaa suhteessa, mies valittaa aina, jos en halua johonkin illanistujaisiin osallistua "etten halua tutustua hänen ystäviinsä".. Lähes kaikki olen kuitenkin tavannut, mutta viime viikollakin eräissä juhlissa porukka hiljeni aina kun saavuin paikalle. Yritäpä siinä tutustua. Mies jopa syyttää minua haluttomuudesta tutustua hänen ystäviinsä silloinkin kun olen ihan hyvästä syystä jäänyt pois jostain tapahtumasta/juhlasta tms ja selittänyt syyni hänelle etukäteen. 

Miehelläni on iso kaveripiiri ja hän on sosiaalinen. Itse olen kyllä ystävällinen ja avoin, mutta ujo ja hiljainen ja minulla on vain muutamat läheiset ystävät, joiden kanssa säännöllisesti tapaan. Mieheni itse ei ole ystäviäni tavannut kuin kaksi heistä kerran ja yhtä ei ollenkaan. 

Olen oikeasti yrittänyt kaikella tahdonvoimalla tutustua myös niihin hänen ystäviinsä, jotka sanoivat minusta hyvin ilkeästi (luullen etten kuule) ja ollut kaikkia kohtaan ystävällinen. Minulle on tärkeämpää, että tullaan toimeen silloin kun nähdään, mutten ymmärrä miksi pitää tutustumalla tutustua varsinkin kun on uutena tullut porukkaan joka selkeästi on vuosien tutustumisen myötä tullut hyvin sisäänpäin lämpeneväksi.

Kiitos kommenteista. Juuri noin olin asian ajatellutkin, siis että toki muodollisen kohteliaat välit ja häissä ym. olen miehen avecina, mutta minusta muuten mies voisi aivan hyvin itse mennä ilman minua joihinkin illanistujaisiin.

Ongelma vain on se, että tämähän ei miehelle sovi. :( Miehen kavereiden vaimojen piiri ovat suurelta osin nämä muut vaimot. Ovat tutustuneet vähän nuorempina (monet naiset olleet 20v, jopa alle) ja viettävät paljon aikaa juuri pariskuntina. Pari krt vuodessa käyvät miesporukalla risteilyllä tai telttailemassa. Mies kuitenkin käytännössä edellyttää, että minun olisi alettava tulla näiden naisten kanssa juttuun että voidaan mennä yhdessä. Lähtökohdin tietysti toivon itsekin, että homma alkaisi sujua mutta eihän tämä ole yksin minun käsissä. Uutena on myös vaikea sulautua porukkaan, joka ei pyri ottamaan mukaan juttuihin, vaan kun mies yksissä juhlissa oli poissa ja yritin näille naisille jutella, he häipyivät kuka milläkin tekosyyllä ja seisoin yksikseni keskellä lattiaa lopulta. Tätä on käynyt siis useamman kerran, eli otan kontaktia mutta muut häipyvät.

Tämä rassaa miestä todella paljon ja kun kuulemma miten voisimme tehdä lasta tässä tilanteessa jossemme voi jatkossa vierailla perheenä näiden hänen kavereidensa luona. Minusta tämän ei pitäisi edes olla ongelma, lapsethan leikkivät kuitenkin lähinnä omassa pihapiirissä/puistossa/kerhoissa eivätkä etäämmällä asuvien kavereiden lasten kanssa.  Minulle ei ole mikään maailman suurin juttu, jos mies ei haluaisi nähdä minun kavereitani, mutta toisaalta en kaveeraa tuollaisten tyyppien kanssa, joille en voi asioita suoraan nostaa esille. Olen pyytänyt miestä puhumaan asiasta suoraan, mutta miehille ei voi puhua ja naiset eivät suostu puhumaan. Miehelle kaverit ovat tärkeitä, mutta minusta ne ei pitäisi olla niin tärkeitä, ettei suhde toimi jossei kavereiden vaimojen kanssa tule juttuun. Kerranhan järkättiin juhlat meillä, kaikki miehet tuli mutta n. kymmeneestä naisesta yksi vaivautui paikalle ja hänkin noin tunniksi. Ennakkoluuloista ei vain näytetä pääsevän eroon. Tosin yksi miehistä oli jossain tilaisuudessa sanonut että hän haluaa sanoutua irti tästä mustamaalaamisesta ja että hänellä ei ole mitään ongelmaa. Ihme touhua ja hiertää suhdetta jos tämä kaveeraaminen on kynnyskysymys mm. lapsiasiassa. En vaan ymmärrä, vaikka yritän.

t.ap

Teillä on nyt parisuhdekriisi ja mies on pistänyt suhteen jatkumisen ehdoksi, että sinun pitää ruveta tulemaan toimeen paremmin hänen kavereidensa vaimojen kanssa. Aika absurdi vaatimus! Eiköhän ystävystymisessäkin tarvita aina vähintään kaksi ihmistä.

Olet tullut porukkaan täysin ulkopuolelta, eikä lämpeämistä ole tapahtunut heti ensimmäisellä kerralla porukan sisäänpäinkääntyneisyyden vuoksi, näin oletan aloituksesi perusteella. Et ole jaksanut nähdä enempää vaivaa vaan olet keskittynyt omiin kavereihisi ja antanut miehen keskittyä omiinsa.

Minulle herää montakin kysymystä, mutta aloitetaan ilmeisimmistä.

Miksi miestäsi ei ole vastavuoroisuuden merkeissä ollut kiinnostunut sinun kavereistasi?

Eikö näillä kavereilla ja kavereiden vaimoilla ole muuta elämän sisältöä kuin pitää lukua teidän parisuhteestanne? 

Ihan vakavissani esitän kysymykset. Tuntuu varsin köyhältä porukalta noin niin kuin henkisesti. Samoin on aika tyypillistä miehiseltä toiminnalta vaatia vaimoa mukaan omien kavereiden rientoihin, mutta millään ei viitsitä tutustua vaimon kavereihin. Myös miehesi esittämä ehto on vähintäänkin epäreilu. Mitähän hän seuraavaksi keksii vaatia sinulta parisuhderauhan säilyttämisen nimissä?

Komppaan 9. Miehesi on epäreilu (samoin omani) vaatimustensa suhteen. Ymmärrän, ap, tilannettasi todella paljon, se on oikeasti tosi inhottava tilanne kun muut joko hiljenee juhlissa kun tulet paikalle (ensin hirveä naurun räkätys ja juttu lentää ja sitten se loppuu kuin seinään kun itse pääsee paikalle) tai sitten tuo, että lähdetään jollain hyvällä verukkeella (tupakalle, hakemaan lisää juomista yms). 

Itse tässä pelkään, että seuraavaksi mieheni tekee niinkuin sinun miehesi ja laittaa suhteen jatkumisen ehdoksi tuon joka kissanristiäisissä juoksemisen ja ystävien vaimojen kanssa kaveeraamisen :(

Kannattaa varmasti keskustella aiheesta miehesi kanssa, mutta älä lähde keskusteluun tunneryöpyssä, vaan sitten kun olette molemmat rauhallisia. Yritä saada hänet ymmärtämään oman vaatimuksensa epäreiluus, eihän se ole pelkästään sinusta kiinni se ystävystyminen kuten 9:kin sanoi. Tsemppiä!

Yritän ehkä itsekin tätä omaa neuvoani noudattaa :D 

#7

Eikö parisuhde yleensä ole kahden ihmisen välinen? Mitä siihen muut ihmiset kuuluvat!

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 14:00"]

Eikö parisuhde yleensä ole kahden ihmisen välinen? Mitä siihen muut ihmiset kuuluvat!

[/quote]

Tottakai se onkin kahden ihmisen välinen. Mutta varsinkin pitkällä tähtäimellä pitäisi pystyä tulemaan toimeen puolison suvun ja ystävien kanssa... Ja tässähän se juju onkin, kun ap:n mies haluaa ilmeisesti että ap ystävystyy sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ap:ta syystä tai toisesta ota joukkoonsa. Himppasen vaikeaa ystävystyä yksin jos vastapuoli on vastahakoinen.

Eihän parisuhteessa voi oikeasti vaatia toista ystävystymään muiden kanssa. Ystävystyminen tai edes kaveriksi asti päätyminen vaatii kuitenkin suhteellisen paljon kemiaa ja yhteisiä juttuja! Ihme vaatimus ap:n miehellä. ymmärtäisin jos ap olisi hankala miehen kavereita ja heidän vaimoja kohtaan.

Anteeksi ap, mutta onpa lapsellisen kuuloista touhua, sekä miehesi että kavereiden vaimojen suunnalta!

Myös minun mieheni kavereiden vaimoilla on tiivis porukka. Tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen, mutten ole varsinaisesti kiinnostunut viettämään vapaa-aikaani tässä porukassa. Ollaan todella erilaisista taustoista ja kiinnostuksenkohteet ovat aivan erilaisia. Mukava nähdä ja jutella silloin tällöin, mutta enempää en heidän puoleltaan halua. Minulla on omat kaverini, joiden kanssa vietän mieluummin aikaa. Näiden minun kavereideni kanssa taas mies ei hengaile (paitsi joskus jossain juhlissa), ja miksi pitäisikään? Minun kavereitanihan he ovat.

Jos minun mieheni laittaisi suhteen jatkumisen ehdoksi sen, että saa päättää keitä hyväksyn ystävikseni, näyttäisin melko todennäköisesti ovea. Jos miehelle on tärkeää, että vaimo sulautuu johonkin tiettyyn porukkaan, niin sitten varmaan parempi hankkia sellainen vaimo joka siihen sopii. Kuulostaa vähän siltä, että mies on jotenkin tyytymätön suhteeseen, ja se nyt vain tulee tällä tavalla esille.

Täytynee nyt yrittää keskustella miehen kanssa kuinka välttämätöntä on että käyn mukana. Muista naisista suurin osa on tuntenut toisensa jo yli 5v ja tuntuu aika turhalta yrittää puoliväkisin tutustua. Ongelmaa ei olisi, jos miehelle kävisi että molemmat näkevät omia kavereitaan, harmi vaan että muiden naiset roikkuvat lähes aina mukana. Olen kyllä miettinyt, että onko se oikeasti niin kivaa mennä aina miesten ehdoilla, eivätkö he haluaisi tehdä muuta/nähdä muita ihmisiä! Minulla on ystäviä eri ympyröistä, eivätkä kaverini kaikki todella tunne toisiaan.

Minusta miehen vaatimus on myös absurdi. Mies itsekin olettaa, että yksi syy voi olla esim kateus. Monilla naisista on työttömyyttä, työpaikkaongelmia ja kuvittelevat minulla olevan jotenkin hieno työ ja asiat hienosti kun olen valmistunut ruotsinkielisestä oppilaitoksesta. Voi haloo.. Minua ei ihmisten koulutukset kiinnosta, enkä pidä opintojani yhtään ihmeellisempänä kuin muidenkaan. Kuulemma tällä yhdellä naisella on oikein historiaa siitä, että on suhtautunut uusiin naisiin todella omituisesti.

Olen kyllä käynyt häissä ym. tapahtumissa, muutamissa illanistujaisissa, vappuna, uutena vuotena jne ja nyt kesällä käytiin mm. yhden pariskunnan kanssa syömässä, mikä sujui hyvin (ulkomaalainen vaimo tällä miehellä). Olen nähnyt näitä porukoita siis muutamia kertoja vuodessa, vaikka ihan alkuun tietysti oli tihempää. Kun edistystä ei oe käynyt ja alkoi vain jatkua nämä pirttihirmujutut niin intoni on kyllä laantunut, se täytyy myöntää.

Mies kyllä tulee mukaan jos pyydän että nähdään joku minun kaverini pariskuntana. Muutaman kerran mies on itsekin ehdottanut että kutsutaan yksi pariskunta meille syömään. Usein kuitenkin mielellämme juttelemme tyttöjen kesken. Minun kavereideni tai heidän miesten kanssa ei ole mitään ongelmia ja mies heistä ihan pitääkin kaiketi. Minä vaan en ylipäätään edellytä/odota, että nähtäisiin hirveän usein pariskuntina, pari kolme kertaa vuodessa riittää. Minusta voitaisiin panostaa tähän puoleen joka sujuu vaivatta, mutta miehelle tämä oma kaveriporukka on kai kuin toinen perhe. Olen kyllä sitä mieltä että jos he ihan aidosti ovat mieheni ystäviä, suhtautuminen ei varmasti olisi tuollaista. Miehelläni on yksi naispuolinen ystävä lapsuusajoilta, jonka suhtautuminen oli aivan 180 astetta. Hänestä huomasi, että halusi tutustua, otti kontaktia eikä esim. hänen kanssaan ole mitään ongelmia ollut. Nyt vaan tämä pariskunta muutti ulkomaille.

En tosiaan ymmärrä, miksi näitä naisia kiinnostaa meidän suhde. Eihän se edes heille kuulu! Mutta he siis ääneen ihmettelevät ja pari miestäkin, että saako minun mies sanoa kotona mielipiteitään. Todellakin saa ja viime ajat mies on ollut aika kiukkuinen ja aika kärkevästikin tuonut ajatuksiaan esiin... Tässä on takana mm. miehen työttömyys, vaikka on hyvä koulutus jne niin oli yli puoli vuotta vain kotona keväällä ja se oli kaikinpuolin stressaavaa aikaa. Kaikki nämä ovat vain lisänneet paineita, ja muutkin asiat ovat alkaneet vaivata. Miehen kaverit tosiaan epäilevät, että miestä kiusataan ja että hän kärsii kotona. Kerran lisäksi olimme suhteen alussa riidelleet puhelimessa, mistä oli saatu vahvistus, että mies kituu suhteessa. En itse jaksa edes miettiä, millaisia suhteita näillä keskenään on. Ehkä aika tyhjiä, jos aika tarvitsee käyttää meidän suhteen ruotimiseen. Eiköhän kaikilla ole omat ongelmansa ja riitansa! ja siis pidemmisttä suhteissa tietysti on ja mitä sitten vaikka heittelisivät kukkaruukkuja kotona seiniin. Ei se minun asennoitumiseen vaikuttaisi. Ihan kuin mieheni olisi täysin avuton, joka ei osaa pitää puoliaan. Nämä naiset kai ovat ajatelleet että hänestä tarvitsee huolehtia, aiemmin ehdottelivat miehelleni tyttöystäviä jne.

Minua todella huolestuttaa että tämä on miehen päässä näin iso juttu. Minusta miehen asenne on lapsellinen. Mies on myös tyytymätön, kun olemme hänestä nykyään passiivisempia kuin ennen eli emme tee niin paljoa asioita. Miehellä on selkä- ym. ongelmaa ja on huonolla tuulella särkyjen takia. Lisäksi valittaa rahasta kun ei saada tarpeeksi säästöjä ja siltä haaveilee kalliihkosta autosta jne. Tuntuu tosiaan, että kohta voi pompahtaa uusi asia, joka ottaa päähän. Mies on kyllä itse yrittänyt zempata mm. kotitöissä ja osallistuukin nyt paremmin, mutta ei ole ns perusosallistuva/reipas, ainakaan enää nykyään. Olen sanonut että nyt mietitään säästötavoite ja muutkin asiat mitä näille asioille tehdään koska valittamalla asiat ei vaan etene. Yritänkin panostaa mm omaan hyvinvointiin ja käyn paljon kävelemässä ym., miestä ei vaan saa mukaan koska hän haluaisi juosta muttei saa itseään liikkeelle. En oikein tiedä mikä miehellä on, tuntuu kuin koko ihminen olisi vaihdettu.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 14:14"]

Täytynee nyt yrittää keskustella miehen kanssa kuinka välttämätöntä on että käyn mukana. Muista naisista suurin osa on tuntenut toisensa jo yli 5v ja tuntuu aika turhalta yrittää puoliväkisin tutustua. Ongelmaa ei olisi, jos miehelle kävisi että molemmat näkevät omia kavereitaan, harmi vaan että muiden naiset roikkuvat lähes aina mukana. Olen kyllä miettinyt, että onko se oikeasti niin kivaa mennä aina miesten ehdoilla, eivätkö he haluaisi tehdä muuta/nähdä muita ihmisiä! Minulla on ystäviä eri ympyröistä, eivätkä kaverini kaikki todella tunne toisiaan.

Minusta miehen vaatimus on myös absurdi. Mies itsekin olettaa, että yksi syy voi olla esim kateus. Monilla naisista on työttömyyttä, työpaikkaongelmia ja kuvittelevat minulla olevan jotenkin hieno työ ja asiat hienosti kun olen valmistunut ruotsinkielisestä oppilaitoksesta. Voi haloo.. Minua ei ihmisten koulutukset kiinnosta, enkä pidä opintojani yhtään ihmeellisempänä kuin muidenkaan. Kuulemma tällä yhdellä naisella on oikein historiaa siitä, että on suhtautunut uusiin naisiin todella omituisesti.

[/quote]

Olen nyt korostanut nuo kohdat, joita kommentoin. Oletan että lainaamani teksti on ap:n.

Ensinäkin, kyse ei varmaan ole miesten mukana roikkumisesta näillä naisilla vaan ovat kasvaneet niin tiiviiksi ystäväryhmäksi että tykkäävät nähdä toisiaan paljon ja olla aina mukana porukka tapaamisissa. Näin ainakin minun mieheni kavereiden vaimojen kohdalla on case. Heillä on toki omatkin piirinsä ja luulen, että myös ap:n miehen kavereiden vaimoilla on omatkin kaveripiirit, mutta myös tiivis yhteys keskenään.

Toinen juttu.. Miehesi siis ymmärtää, että nämä naiset kohtelevat sinua huonosti? Miten hän voi siis vaatia sinulta ystävyyttä näiden naisten kanssa?!

Itselläni on tuttavapariskunta, jossa nainen ns. pirttihirmu. Ei varmastikaan omasta mielestään. Tämä mielipiteemme ei perustu kateuteen ym. vaan todellakin nainen on aina naama väärässä oleva tosikko.

Ihmettelemme aina, miten mies jaksaa vaimoaan. Emme viihdy ko. naisen seurassa lainkaan, vaikka toki pystymme aikuisina yhdessä aikaa viettämään (mikäli on pakko).

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 13:24"]

Kiitos kommenteista. Juuri noin olin asian ajatellutkin, siis että toki muodollisen kohteliaat välit ja häissä ym. olen miehen avecina, mutta minusta muuten mies voisi aivan hyvin itse mennä ilman minua joihinkin illanistujaisiin.

Ongelma vain on se, että tämähän ei miehelle sovi. :( Miehen kavereiden vaimojen piiri ovat suurelta osin nämä muut vaimot. Ovat tutustuneet vähän nuorempina (monet naiset olleet 20v, jopa alle) ja viettävät paljon aikaa juuri pariskuntina. Pari krt vuodessa käyvät miesporukalla risteilyllä tai telttailemassa. Mies kuitenkin käytännössä edellyttää, että minun olisi alettava tulla näiden naisten kanssa juttuun että voidaan mennä yhdessä. Lähtökohdin tietysti toivon itsekin, että homma alkaisi sujua mutta eihän tämä ole yksin minun käsissä. Uutena on myös vaikea sulautua porukkaan, joka ei pyri ottamaan mukaan juttuihin, vaan kun mies yksissä juhlissa oli poissa ja yritin näille naisille jutella, he häipyivät kuka milläkin tekosyyllä ja seisoin yksikseni keskellä lattiaa lopulta. Tätä on käynyt siis useamman kerran, eli otan kontaktia mutta muut häipyvät.

Tämä rassaa miestä todella paljon ja kun kuulemma miten voisimme tehdä lasta tässä tilanteessa jossemme voi jatkossa vierailla perheenä näiden hänen kavereidensa luona. Minusta tämän ei pitäisi edes olla ongelma, lapsethan leikkivät kuitenkin lähinnä omassa pihapiirissä/puistossa/kerhoissa eivätkä etäämmällä asuvien kavereiden lasten kanssa.  Minulle ei ole mikään maailman suurin juttu, jos mies ei haluaisi nähdä minun kavereitani, mutta toisaalta en kaveeraa tuollaisten tyyppien kanssa, joille en voi asioita suoraan nostaa esille. Olen pyytänyt miestä puhumaan asiasta suoraan, mutta miehille ei voi puhua ja naiset eivät suostu puhumaan. Miehelle kaverit ovat tärkeitä, mutta minusta ne ei pitäisi olla niin tärkeitä, ettei suhde toimi jossei kavereiden vaimojen kanssa tule juttuun. Kerranhan järkättiin juhlat meillä, kaikki miehet tuli mutta n. kymmeneestä naisesta yksi vaivautui paikalle ja hänkin noin tunniksi. Ennakkoluuloista ei vain näytetä pääsevän eroon. Tosin yksi miehistä oli jossain tilaisuudessa sanonut että hän haluaa sanoutua irti tästä mustamaalaamisesta ja että hänellä ei ole mitään ongelmaa. Ihme touhua ja hiertää suhdetta jos tämä kaveeraaminen on kynnyskysymys mm. lapsiasiassa. En vaan ymmärrä, vaikka yritän.

t.ap

[/quote]

Ei sun tarvikaan ymmärtää, miehen pitäisi ymmärtää että kaikki ei voi/halua tulla keskenään toimeen. Hän voisi opetalla nauttimaan porukan kanssa ajanvietosta ihan omana itsenään ja luopua noista pilvilinnoista, kun kuitenkin sinä välillä joustatkin. Ja aivan naurettavaa tuo lapsijuttukin, ei voi olettaa lastenkaan kemioiden kohtaavan ja lapsille tulee kuitenkin omat kaveripiirinsä

Onko vuorovaikuttaminen yhtä vaikeaa, jos näette pelkästään yhtä noista kaveripariskunnista kerralla? Tilanne ja miehesi vaatimukset kuulostavat kyllä oudoilta, mutta jos haluat yrittää niitä toteuttaa, niin yksittäisten pariskuntien näkeminen voisi olla se juttu. Ryhmässä syrjiminen ja negatiivisesti suhtautuminen on paljon helpompaa.  Kuitenkin jos paikalla olisi sinun lisäksesi ainoastaan yksi nainen, olisi teidän pakko kommunikoida ja saisit ehkä luotua henkilökohtaisia suhteita kyseisiin naisiin. Suhtautuminen ryhmässä voisi sen jälkeen olla parempaa myös.

Toistaalta, jos saat yhtä kovaa kyytiä tuttavilta silloin kun paikalla on vain yksi pariskunta teidän lisäksi, luulisi miehesikin jo huomaavan, että vika ei varsinaisesti ole sinussa ja sinun yrittämisessäsi.

Pakottamalla ystävystyminen ei tietenkään tapahdu. Olen itse tiiviin kaveriporukan vaimo, itse asiassa olen ollut pisimpään mukana. Meidän ryhmässä painetta tuli toiseen suuntaan. Mieheni ja hänen hänen ystävänsä painostivat meitä silloisia tyttöystäviä olemaan enemmän kavereita porukan uusimman kanssa. Mutta jos jutut eivät osu yksiin, niin ei auta vaikka molemmat osapuolet olisivat kivoja ja sosiaalisia.

Ap vielä, siis ihan varmasti mies on tyytymätön tällä hetkellä ja olen tietysti kysynyt että miksi. Keväällä suhde lähti vähän huonoille raiteille ja alkoi tulla riitoja. Tämä oli aikaa, kun mies oli työtön ja minä tein töitä jopa öisin ja viikonloppuisin. Yhtäkkiä jotenkin heräsin siihen, että mitä suhteelle on tapahtunut. Eräänä kauniina iltana huusimme oikein huolella taas jostakin tiskikoneen tyhjennyksen tasoisesta asiasta ja sen jälkeen keskustelimme aika pitkään suhteen tilasta. Miehen mukaan syyt tyytymättömyyteen siis ovat että olemme liikaa kotona, joka aiheuttaa mm. särkyjä ym jossei liiku tarpeeksi, emme tee asioita, yksi iso ongelma ovat nämä vaimokkeet koska mies pelkää jäävänsä pois porukoista minnun takiani eli että häntäkään ei kutsuta jos pelätään että minä tulen. Tämä ehkä kärjistää tätä asiaa. Lisäksi miestä stressaa meidän talous ja ollaan kuulemma eletty liian tuhlailevasti, sitten molemmat ovat olleet suhteen aikana työttöminä, minä pari kk heti suhteen alkumetreillä, mies reilun puoli vuotta nyt. Lisäksi miehellä oli ihan katastrofityö ennen työttömyyttä, univaikeuksia ym. Mies on siis todella huonolla tuulella jossei saa nukuttua, jos levännyt niin näyttäisi olevan vähän paremmalla päällä noin yleisesti ottaen.

Olen kyllä miettinyt omaakin osuuttani/syytäni asioihin enemmän kuin tarpeeksi. Mieskään ei tiedä, mistä ongelmat johtuvat ja minun on vielä vaikeampi ymmärtää. Kerran en kuulemma syönyt kaikkia ruokalajeja ja emäntä oli loukkaantunut (en ottanu leipää) joten saatoin nolata emännän jne. Voi kuulemma olla pieniä asioita, mutta minä en ikävä kyllä noin hienovaraisia asioita edes noteeraa/ymmärrä. Olen myös tottunut, että mielipiteitään voi kertoa suht vapaasti. Eihän kukaan kaikkien kanssa ystävysty, nyttemmin kun minua on alettu pitää pirttihirmuna kukaan ei halua edes puhua minulle joten tutustuminen alkaa olla aika mahdotonta. Sopivan tilaisuuden tullen olen kyllä edelleen puhunut näille vaikeimmillekin naisille, mutta muutamalla näkee naamasta kuinka vaikeana he ovat. Mies epäilee (järkevällä tuulella ollessaan), että naiset ovat huomanneet omien juttujensa olleet naurettavia ja ovat niin noloina etteivät enää kehtaa myöntää olleensa täysin väärässä, kuten tämä yksi mies sanoi ääneen että haluaa irtisanoutua kaikista näistä jutuista omalta osaltaan. Toisaalta mies ihmettelee, miten koko porukan kanssa on niin vaikeaa. Ongelman iso osa onkin, että kyseessä on porukka joka on tuntenut toisensa 5-10 vuotta, naiset myös. On tämä kaveriasia ollut miehelle ongelma alusta asti, mutta mies ei ole sitä osannut ratkaista. Kerran yritti tälle yhdelle puhua, mutta asia meni entistä enemmän solmuun kun tuotiin esiin että mekin huomamme kyllä että heillä on joitain ongelmia suhtautumisessa. Sen jälkeen tämä pahin ei ole kehdannut sanoa minulle yhtään mitään. En kyllä itse osaa nähdä mitään "mokaa" minkä takia nämä ihmiset eivät sietäisi minua ellei lasketa sitä yhtä riitaa miehen kanss puhelimessa vuosia sitten, jolloin hän oli lähtenyt jonnekin käytävälle minun kanssa puhumaan.

Miehen vanhemmat ovat kivoja ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen, mieskin tulee minun kaverieni kanssa hyvin juttuun. Samoin minun vanhemmat pitävät miehestä. En kuitenkaan pysty teeskentelemään kokonaan toista ihmistä näille naisille ja jossei tällaisenaan kelpaa niin enhän oikeastaan muuksi voi muuttua. Miehen mielestä kun ei kuulemma alkuun voi kertoa uudessa porukassa mielipiteitä tms ja hänkään ei voi kaikkia ajatuksia kertoa porukassa koska tietää että nämä kaverit ovat eri mieltä. Mies väittää, ettei tämä ole suoranainen ehto suhteelle, vaikka siltähän se kuulostaa. Kysyy kuitenkin että miten minä suhtaudun jos tiedän että asia vaivaa häntä jatkossakin.

Olen ehdottanut, että yritettäisiin nimenomaan tavata näitä pariskuntia yksitellen. Kesällä tämä yksi pariskunta kutsuikin meidät syömään (asutaan lähekkäin) ja oli kiva ilta mielestäni. Minö olen ihan valmis, että kutsuttaisiin oikeastaan mikä vaan pariskunta kyllän tai käytäisiin vaikka lasillisilla kaupungilla. Käytännössä miehen pitäisi kutsua ja hän taitaa pelätä, ettei kukaan suostu edes tulemaan paikalle. :( Ei ole ehdottanut yhtään konkreettista tapaamista vaikka aikoinaan muutama sanoi, että käydään lasillisilla jne.

On kyllä totta, että nämä muut naiset viihtyvätkin hyvin keskenään ja näkevät toisiaankin mielellään. Toisaalta, kun minä en heitä yhtä hyvin tunne, olisi hassua viettää aikaa yhtä paljon heidän kanssaan. Minusta pitäisi riittää, että käyn joskus. Asia ei olisi minulle ongelma, mutta miehelle tämä on iso ongelma ja hän kokee, ettemme voi olla samassa huoneessa luontevasti. Ei se minusta ihan niin ole, mutta esim tässä taannoin pari naista häipyi keittiöön kun tulimme mieheni kanssa terassille ja jäin siihen sitten juttelemaan muiden miesten kanssa.  Luulen, että pohjimmillaan mies pelkää että tämä pilaa hänen välinsä ystäviinsä. Jos hän olisi sinkku, ei kai olisi paineita "pakkokutsua" minuakin, mene ja tiedä. En ylipäätään näe pahaa jos olisinkin näkemässä omia kavereitani tai olisi muita omia menoja. Kyllä miehellekin on ilmeistä, että kohtelu on hankalaa (ei voi olla huomaamatta että muut häipyvät paikalta) ja onhan mies kuullut niillä reissuilla kun en ole ollut mukana, että miestä alistetaan varmaan kotona ja opintotaustastani on kuulemma myös ollut puhetta. Näiden naisten mielestä siis katselen heitä nenän vartta pitkin tms. Näin ei todellakaan ole, enkä tajua mistä tällainen mielikuva on edes syntynyt. Kai kun tarjosimme hienompaa ruokaa kun mitä nämä pariskunnat olivat tehneet ja kun en ole aina osallistunut tilaisuuksiiin.