Nuoret ensisynnyttäjät (alle 30v)

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:12"]

Nythän on tutkittu, että teini-ikä jatkuu 25-vuotiaaksi. Eli vaikka parikymppinen olisi kuinka vastuullinen ja kypsä, hän on silti nuori. Ei vielä aikuinen. Parikymppisellä ei ole vielä kykyä suunnitella tulevaisuutta ja tietämystä asioista ei yksinkertaisesti ole. 

[/quote]

No en ihmettele jos nykynuoret ovat avuttomia jos niiden vanhemmat ajattelevat näin.

Sain lapseni viime vuonna ollessani 29v. Olen ehtinyt opiskella itselleni ammatin ja olen vakituisessa työsuhteessa, olen matkustellut koko ikäni paljon (ja aion matkustaa vielä tulevaisuudessakin), joten mitään muuta en elämältäni enää halua kuin perheen. Olen ehtinyt kyllä bilettääkin nuorempana, mutta nyt tuntuu siltä, että haluan asettua aloilleni ja tehdä juttuja, mitä perheen kanssa tehdään.

Ei tosiaan tunnu. Siitähän elämä vasta alkoi! :) Mutta sä taidatkin olla niitä ihmisiä, joiden mielestä vain oma elämä on oikea tapa elää ja kaikki jotka elää toisin on säälittäviä?

T: alle 20 v lapsensa hankkinut.

Jaa... en nyt ajatellut olevani enää niin nuori, 28v olin kun esikoinen syntyi.

Olinhan ehtinyt bilettämään ja miehen kanssa olemaan ja matkustamaan ja koulu oli käyty ja töitä oli ja.... ehtiihän sitä vielä taas kun lapset kasvaa.

Eh eh, ai nuoret ensisynnyttäjät ovat alle kolmekymppisiä :D :D

Kolmekymppinen ja sitä vanhempi ensisynnyttäjä on VANHA, suorastaan geriatrinen ensisynnyttäjä.

Sain lapseni 20- ja 25-vuotiaana. Hyvä ikä oli, enää en todellakaan jaksaisi. Ja kun elämästä ei oikeasti koskaan tiedä, edes sitä voiko enää kolmekymppisenä saada lasta niin kyllä ne kannattaa ajoissa laittaa tilaukseen. (itse en enää voi saada ollenkaan lapsia, mahdollisuudet meni jo kolme vuotta sitten.)

33-v

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:12"]

Nythän on tutkittu, että teini-ikä jatkuu 25-vuotiaaksi. Eli vaikka parikymppinen olisi kuinka vastuullinen ja kypsä, hän on silti nuori. Ei vielä aikuinen. Parikymppisellä ei ole vielä kykyä suunnitella tulevaisuutta ja tietämystä asioista ei yksinkertaisesti ole. 

[/quote]

Missähän tällainen tutkimus on? :D

Ei musta ainakaan tunnu, että oma elämä olisi jotenkin loppunut. Tosin tietysti on mahdollista ettei sitä ollut alunperinkään :D

Mun ja onneksi miehen myös elämän asenne on sellainen, että teemme vain niitä asioita jotka tuntuvat hyvältä ja oikealta. Lapsi oli ja on yksi näistä asioista.

N.25

Päädyin hankkimaan lapsen 22-vuotiaana koska mulla ei ollut mitään elämää joka olisi loppunut liian varhain. Minulla on aspergerin syndrooma -> en kerta kaikkiaan osaa tutustua ihmisiin -> ei ollut yhtään ainoaa kaveria enkä sen takia voinut bilettää, matkustella tai viettää muutenkaan mitään railakasta opiskelijaelämää. Yliopisto-opinnoissa en pärjännyt ja töitä en saanut kymmenistä hakemuksista huolimatta. Lapsi oli elämä jonka pystyin hankkimaan itselleni.

Täysimetin 6 kk ja osittaisimetin 2,5 v., yhtään korviketta ei meillä käytetty. Ei myöskään kertakäyttövaippoja vaan täyskestoiltiin. Soseet tein pääsääntöisesti itse. Hoidin häntä 3-vuotiaaksi asti kotona, lapsesta olen ollut erossa korkeintaan sen verran tunteja kuin hänellä on ollut ikää kuukausina ja nekin harvoin. Vein lasta vauvauinteihin, muskareihin ym. vaikka ne itselleni olivatkin kärsimystä ihan vain ollakseni parempi äiti. En mielestäni ole yhtään sen itsekkäämpi kuin keskiverto kolmekymppinen äiti, uskaltaisin jopa sanoa että päinvastoin.

Mä sain esikoisen 23 vuotiaana, enkä silloinkaan kokenut olevani erityisen nuori. Hyvin olin ehtinyt bilettää ja jakaa persettä. Ja tosiaan, lapsen saamisesta elämä vasta alkoi.

Ensisynnyttäjien keski-ikä on 28,4, eli kolmekyppinen on keskimääräistä vanhempi ensisynnyttäjä.

Ei ollenkaan. Sain ekan lapsen 27v, maisteriopinnot oli kesken. Tein välissä gradun, sitten toinen lapsi, ja nyt olen siinä vaiheessa, että kohta pitäisi mennä töihin. Koska en ehtinyt olemaan ollenkaan kokopäiväisesti työelämässä ennen lasten saamista, tuntuu että elämä on vasta alkamassa tästä. No, tietenkin riippuu, mitä pitää elämänä. Itse en esimerkiksi koskaan ole pitänyt esimerkiksi baareissa juoksemisesta, joten en koe menettäneeni mitään oleellista lasten takia.

miksi itse päädyit hankkimaan lapsia vasta noin vanhana?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 21:24"]

Päädyin hankkimaan lapsen 22-vuotiaana koska mulla ei ollut mitään elämää joka olisi loppunut liian varhain. Minulla on aspergerin syndrooma -> en kerta kaikkiaan osaa tutustua ihmisiin -> ei ollut yhtään ainoaa kaveria enkä sen takia voinut bilettää, matkustella tai viettää muutenkaan mitään railakasta opiskelijaelämää. Yliopisto-opinnoissa en pärjännyt ja töitä en saanut kymmenistä hakemuksista huolimatta. Lapsi oli elämä jonka pystyin hankkimaan itselleni.

Täysimetin 6 kk ja osittaisimetin 2,5 v., yhtään korviketta ei meillä käytetty. Ei myöskään kertakäyttövaippoja vaan täyskestoiltiin. Soseet tein pääsääntöisesti itse. Hoidin häntä 3-vuotiaaksi asti kotona, lapsesta olen ollut erossa korkeintaan sen verran tunteja kuin hänellä on ollut ikää kuukausina ja nekin harvoin. Vein lasta vauvauinteihin, muskareihin ym. vaikka ne itselleni olivatkin kärsimystä ihan vain ollakseni parempi äiti. En mielestäni ole yhtään sen itsekkäämpi kuin keskiverto kolmekymppinen äiti, uskaltaisin jopa sanoa että päinvastoin.

[/quote]

Nonniin! Siinä taas yksi kruununsa kiillottaja! Tiesitkö, että hyvä äiti on sellainen, joka tekee lapsensa kanssa asioita, koska haluaa eikä siksi, että niin kuuluu tehdä? Se lapsi on huomannut varmaan sen sun kärsimyksen kerhoissa ja muissa!

Olenko minä sinun mielestäsi huono äiti, kun en imettänyt, tehnyt soseita itse tai käyttänyt kestovaippoja? Sekö on hyvän äidin mittari sinun mielestäsi?

Surullinen ajattelutapa jos jonkun mielestä oma elämä loppuu kun saa lapsen. Omat lapset ovat ehdottomasti paras asia elämässäni.

21 olin ja siitä elämä vasta alkokin nyt ikää jo 42 ja joutaisin eläkkeelle. Ei vaan Elän parasta aikaa ikinä on terveyttä rahaa saa matkustella ei tartte valvoo öitä lasten takia. Oikeestaan odotan jo innolla lastenlapsiakin.Sais paijata vauvaa mutta ei enää joka yö

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:12"]

Nythän on tutkittu, että teini-ikä jatkuu 25-vuotiaaksi. Eli vaikka parikymppinen olisi kuinka vastuullinen ja kypsä, hän on silti nuori. Ei vielä aikuinen. Parikymppisellä ei ole vielä kykyä suunnitella tulevaisuutta ja tietämystä asioista ei yksinkertaisesti ole. 

[/quote]

No aivan tasasatavarmasti parikymppisellä on kykyä suunnitella tulevaisuutta, muutenhan kukaan ei edes hakeutuisi opiskelemaan ennen kolmeakymppiä. Omat tulevaisuudensuunnitelmani olivat ainakin 20-vuotiaana täysin selvät, ja niiden mukaan on menty. Toki sairaus tai joku muu voi suunnitelmia muuttaa, mutta ei se ainakaan kapasiteetista sitten ole ollut kiinni.

Enkä edes usko, että olen mikään poikkeus.

[/quote]http://www.kp24.fi/uutiset/teemat/1483/346982/Keskipohjanmaa-Pitk%C3%A4-matka-aikuisuuteen

Olet väärässä. Tuossa sanotaan: "Tärkeimmät muutokset tapahtuvat aivojen etuotsalohkossa. Se on tärkeä alue, joka säätelee päätöksentekoa, oman toiminnan ohjausta, itsensä motivoimista, moraalisten näkemysten muodostamista, tunteiden hallintaa, riskien arvioimista ja asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen. Ei siten ole mikään ihme, ettei parikymppinen välttämättä tiedä, mitä hän aikoo tai haluaa tehdä aikuisena. Tulevaisuutta koskevat ratkaisut, opiskelupaikka ja unelmat saattavat muuttua useitakin kertoja etenkin, jos nuori noudattaa ratkaisuissaan aikuisten odotuksia tai toimii kaveripiirin mallien mukaan. Silloin edessä voi olla uusien valintojen tekeminen ja aikalisä. Nuori saattaa viettää välivuoden opiskeluista tai vaihtaa alaa. Kysymys ei ole läheskään aina epäonnistumisesta tai syrjäytymisuhasta, vaan omien ajatusten kypsymisestä." "Tulevaisuuden suunnittelu vaatii tämän päivän nuorelta paljon enemmän tietoa ja ennakointia kuin ennen. Läheskään kaikilla 18-vuotiailla ei ole siihen vielä riittäviä valmiuksia." "Monet kasvatuksen asiantuntijat ovat meilläkin olleet jo pitkään huolissaan siitä, että nuoria hoputetaan aikuistumaan turhankin nopeasti. Nuoret tarvitsevat aikuisten tukea vielä 18 ikävuoden jälkeenkin." 

Itse olen esikoisen saanut 19vuotiaana ja nyt odotan neljättä,ikää 28v. Ennen kuin täytän 30,on meidän perheluku toivottavasti täynnä. Itse ajattelen,että kun lapset nuorene tekee,jaksaa nitten kanssa myös paremmin. Ei elämä loppunut lasten syntymään,silloin se vasta alkoi <3 Koulutusta en ole itselleni hankkinut ja kotonakin olen ollut pian 9vuotta. Kyllä sitä kerkee töitä tekeen ja juhlimaan sitten,kun lapset ovat isompia.

No ei loppunu elämä :D Ihmeellinen ajattelutapa :D Esikoiseni syntyi kun olin 24vuotta ja kakkonen ollessani 26 vuotta. Esikoinen oli iloinen yllätys melko pian seurustelun aloituksen jälkeen, joten ei varsinaisesti päätetty hankkia lapsia juuri silloin. Toinen lapsi oli harkittu, ja olimme jo naimisiin ehtineet ja asunnon ostaa ennen kuin sai alkunsa. Kolmatta toivotaan, ja edelleen olen alle 30 :) Töitäkin ehdin tehdä 8 vuotta ennen esikoista ja kouluttautua ihan ok ammattiin. Kohta me vasta päästään elämään, kun perhe on kasassa <3

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:12"]

Nythän on tutkittu, että teini-ikä jatkuu 25-vuotiaaksi. Eli vaikka parikymppinen olisi kuinka vastuullinen ja kypsä, hän on silti nuori. Ei vielä aikuinen. Parikymppisellä ei ole vielä kykyä suunnitella tulevaisuutta ja tietämystä asioista ei yksinkertaisesti ole. 

[/quote]

No aivan tasasatavarmasti parikymppisellä on kykyä suunnitella tulevaisuutta, muutenhan kukaan ei edes hakeutuisi opiskelemaan ennen kolmeakymppiä. Omat tulevaisuudensuunnitelmani olivat ainakin 20-vuotiaana täysin selvät, ja niiden mukaan on menty. Toki sairaus tai joku muu voi suunnitelmia muuttaa, mutta ei se ainakaan kapasiteetista sitten ole ollut kiinni.

Enkä edes usko, että olen mikään poikkeus.

[/quote]http://www.kp24.fi/uutiset/teemat/1483/346982/Keskipohjanmaa-Pitk%C3%A4-matka-aikuisuuteen

Olet väärässä. Tuossa sanotaan: "Tärkeimmät muutokset tapahtuvat aivojen etuotsalohkossa. Se on tärkeä alue, joka säätelee päätöksentekoa, oman toiminnan ohjausta, itsensä motivoimista, moraalisten näkemysten muodostamista, tunteiden hallintaa, riskien arvioimista ja asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen. Ei siten ole mikään ihme, ettei parikymppinen välttämättä tiedä, mitä hän aikoo tai haluaa tehdä aikuisena. Tulevaisuutta koskevat ratkaisut, opiskelupaikka ja unelmat saattavat muuttua useitakin kertoja etenkin, jos nuori noudattaa ratkaisuissaan aikuisten odotuksia tai toimii kaveripiirin mallien mukaan. Silloin edessä voi olla uusien valintojen tekeminen ja aikalisä. Nuori saattaa viettää välivuoden opiskeluista tai vaihtaa alaa. Kysymys ei ole läheskään aina epäonnistumisesta tai syrjäytymisuhasta, vaan omien ajatusten kypsymisestä." "Tulevaisuuden suunnittelu vaatii tämän päivän nuorelta paljon enemmän tietoa ja ennakointia kuin ennen. Läheskään kaikilla 18-vuotiailla ei ole siihen vielä riittäviä valmiuksia." "Monet kasvatuksen asiantuntijat ovat meilläkin olleet jo pitkään huolissaan siitä, että nuoria hoputetaan aikuistumaan turhankin nopeasti. Nuoret tarvitsevat aikuisten tukea vielä 18 ikävuoden jälkeenkin." 

[/quote]

..."etenkin, jos nuori noudattaa ratkaisuissaan aikuisten odotuksia tai toimii kaveripiirin mallien mukaan. " Niin, kaikki eivät toimi. Yllättävän moni osaa tehdä ratkaisunsa ihan omien mieltymystensä mukaan viisveisaten siitä, mitä aikuiset tai kaverit ympärillä odottavat. Minustakin suku halusi siivoojan, mutta tulikin lääkäri.

On totta, että aivot jatkavat kehittymistään 25-vuotiaaksi asti, mutta se ei tarkoita sitä, että 25 vuoden ikä olisi joku maaginen rajapyykki, jota ennen ollaan ameeban tasolla ja sitten yhtäkkiä valmiita ja kypsiä tekemään mitä vain. Niin aivojen kehitystä kuin kaikkea muutakin ihmisen psyykeen ja persoonaan liittyvää muovaa biologian lisäksi ympäristö, eikä sen merkitys ole vähäinen. Tätä sivuttiin myös tuossa lainaamassasi jutussa (josta olisi muuten mielenkiintoista löytää alkuperäisartikkeli, ainakaan PubMedista ei äkkiseltään löytynyt).

Ap:lle. Asian voi ajatella niinkin, että mun elämä on vasta alkamassa kun sun piakkoin "loppumassa" : DDD Istun nykyään terassilla kurkut silmillä ja kuuntelen kun sinun pallerot mekastavat ulkona ja riekkuvat punteissasi, tappelevat ja kirkuvat kuinka Reino varasti Inkan lapion viidennen kerran ja  kuinka Minnas repii Kaisaa tukasta, koska Kaisa sai jäätelöä lusikallisen enemmän kuin Minna ja ajattelet, että koko perheen kesälomaa on enää vain kolme viikkoa jäljellä.Mitä minä silloin teen. Avaan rentouttavan kasvonaamion jälkeen ensimmäisen aukeaman lempikirjastani ja luen sen kokonaan vaikkapa samalla kertaa, keskeytyksettä ja omaan tahtiini. Omata lapseni soittelevat kuulumisiian opiskelupaikkakunnaltaan ; ) Käännän hieman kylkeä aurinkotuolissani. Arvasit oikein. Tämä on fiktiota. Olen samassa tilanteessa kuin sinäkin ap ja tuhannet muut kaltaisemme naiset, omien ihanien riiviöidemme kanssa. Elämä on nyt eikä sitten joskus myöhemmin. Ottakaamme ilo irti jokaisesta hetkestä. Ei ole olemassa sopivaa ikää lapsen saamiselle. Kaikki vaiheet lapsen ja omassa kasvussa on käytävä joka tapauksessa läpi oli sitten nuori tai "vanha" ensisynnyttäjä.