Oonko mä nyt tehnyt kaikkeni? ( parisuhde asiaa)

Otsikon loppu oli kuin varoitus sillä nyt tulee tekstiä..

Olen eronnut, pieniä lapsia.

Avoliitto jossa kaikki jäi miehelle ei ollut fyysisiä voimia taistella sohvasta yms.

Minä ja lapset muutettiin ja sosiaalitoimiston kautta jotta saadaan edes sängyt ja ruokaa. Mies ei ole maksanut lapsistaan mitään, pyysin ostamaan edes vaippoja niin ei.

Jo suhteessa hän oli erittäin kontrolloiva rahan, vapaa-ajan oikeastaan kaiken suhteen. En koskaan ollut siivonnut tarpeeksi hyvin ja tai hoidin lapset huonosti. Tämän kaiken huuteli sohvan pohjalta ei toivoakaan että olisi näyttänyt miten ne asiat sitten hoidetaan hyvin.

Nyt vie meidät oikeuteen koska haluaa pitää lapset kirjoilla itsellään.

En usko että aidosti haluaisi saati kykenisi hoitamaan heitä kovin kauaa..

Meidän pois muuton jälkeen oli kovat puheet kuinka haluaa nähdä lapset silloin ja silloin mutta järjestäen kaatuivat ties minkä riennon takia.

Tuokin masentaa kun ensin hölmönä luulin että on aidosti kiinnostunut lapsistaan. Plääh.

Saanko jo luovuttaa toivoni tuon miehen suhteen..?

Takana vuosi pariterapiaa, miehellä puolivuotta väkivaltatyötä (erään ylilyönnin seuraus).