Nuoret ensisynnyttäjät (alle 30v)

[

quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 23:06"]

Miksi hankit lapsia yleensäkkään jos kerran elämäsi loppuu siihen hetkeen kun ensimmäinen pullahtaa ulos? Eikö olisi ollut kivempi elää ihan loppuun saakka? 

Minun elämäni vasta alkoi ja sai merkityksen lapsen synnyttyä :) Harmi jos sinulle ei näin käynnyt eikä kolmaskaan kerta totta sanonut? ;)

T: 18v iki-onnellinen äiti

[/quote] 

loistava kommentti! 

itse sain lapset 24,26 ja 29v. elämä alkoi vasta siitä :) nyt ikää 37 ja olen onnellinen koululaisten äiti. 

Elämäni ei todellakaan loppunut esikoisen syntymään, eikä neljännenkään. :)

Eihän mun elämäni mihinkään lopu vaikka lapsia onkin! :D Fyysisesti paras ikä on synnyttää 20-24 vuotiaana, itse synnytin lapseni 22 ja 23 vuotiaana. 

Mä oon ehtiny jo aivan tarpeeks hölmöilemään ja kiertelemään baareissa ja mun elämän tärkein tavoite on aina ollut oma perhe. Nyt mulla on oma perhe ja nyt vasta alan suunnittelemaan ammattia itselleni, tosin mulla on ollut nyt 6 vuotta vakituinen työpaikka silti.

Niin joo ja ensimmäistä lasta me ehdittiin yrittään 11kk ja olen nyt 24 v. 

Jos ihminen on varma, että tahtoo lapsia niin kyllä mä oon sitä mieltä, että nuorena on parempi. Jaksaminen ja fyysinen kunto on parempi ja kun se hedelmällisyyskään ei enää 30 vuotiaalla ole yhtä hyvä kun 20 vuotiaalla.

Olimme 26 kun eka lapsi syntyi. Miehen tapasin 20-vuotiaanan yliopistoriennoissa, hyvinhän siinä ehti 6 vuotta viettää menevää nuoruutta yhdessä. Pidempää sinkkuilua en jäänyt kaipaaman kun kerran löytyi sellainen jonka kanssa juttu oli ihan eri sfääreissä kuin kenenkään aiemman poikkiksen kanssa.

Eikä elämä loppunut lapsien syntymään, hyvin sitä lastenkin kanssa on pystytty valmistumaan ja väittelemään, reissaamaan ja muuttamaan ulkomaille.

t. 35 v.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 21:30"]

Miten päädyitte hankkimaan lapsia niin nuorena? Eikö tunnu, että oma elämä loppuu kesken liian varhain?

t. lapset hankittu 32, 34, 35

[/quote]

Surullista ap jos ajattelet että elämäsi on loppunut kesken lapsentulon myötä :(

Itselläni se elämä vasta alkoi kun sai lapsen.

Ennen lapsen syntymää olin 6vuotta työelämässä, vakituinen työ odottaa kunhan hoitovapaalta palaan parin vuoden päästä.

Ihme ajatus on se että pitää päästä baareissa ravaamaan ennen kuin asettuu aloilleen. Mä en niissä viihtynyt enää päälle parikymppisenä kun alkuinnostus lopahti.

Ei se lapsensaanti sitä tarkoita että elämä on eletty. Lapsi on tuonut meidän elämään paljon sisältöä ja päivääkään en vaihtaisi pois.

Eikös yli 30 v rupea olemaan riskiraskaus?

N 25v poika 10kk

Alle 25-vuotias on liian nuori äidiksi. On äärimmäisen rankkaa yhdistää kypsyminen äitiyteen ja oma aikuiseksi kasvaminen. Siinä on nuori henkisesti kovilla. 

Olisi mielenkiintoista tietää missä suhteessa ap:n mielestä oma elämä jää kesken jos lapsia hankitaan nuorena? Meinaatko juurikin tuota baarissa kiertelyä vai mitäs?

Itselläni on oma elämä johon sisältyy kaksi lasta. Oman elämän muoto on vain hieman muuttunut. Parempaan päin,olisinpa ymmärtänyt asian vielä nuorempana :)

t: N28

Eipä tuntunut, kun elämä oli mennyt muuten niin hyvin jo putkeen. Esikoisen sain siis 28 v., takana maisteriksi valmistuminen ja kolme vuotta ehdin olla työelämässä. Naimissa oltiin samoin oltu jo 3 v ja yhdessä paljon pidempään. Pikemminkin tuntui siltä, että alkoi olla nähnyt bilettämisestä jo ihan tarpeeksi, kaipasi jotain uutta sisältöä elämään. Enkä ole koskaan halunnut olla "vanha" äiti. Nyt toista pukkaa ja olen edelleen vasta 30 v. Btw, mulla oli nopea ja helppo ensisynnytys, sen sijaan useilla tutuilla reilusti kolmekymppisillä ensisynnyttäjillä on ollut paljon vaikeampaa...

Miksi hankit lapsia yleensäkkään jos kerran elämäsi loppuu siihen hetkeen kun ensimmäinen pullahtaa ulos? Eikö olisi ollut kivempi elää ihan loppuun saakka? 

Minun elämäni vasta alkoi ja sai merkityksen lapsen synnyttyä :) Harmi jos sinulle ei näin käynnyt eikä kolmaskaan kerta totta sanonut? ;)

T: 18v iki-onnellinen äiti

Kyllä yli 30-vuotias kykenee olemaan lapselle täysipainoinen äiti ihan eri tavalla kuin 20-25-vuotias. Parikymppinen on usein liian itsekäs äidiksi. Sanoisin jopa, että lapsiäiti. 

Heh, mä luulin kyllä olevani vanha ensisynnyttäjä, kun sain esikoiseni 28-vuotiaana :)

Kuopus nyt pari kuukautta ja mulla ikää 41 vuotta. Ikä on vain numeroita, tärkeintä on miltä itsestä tuntuu ja musta tuntuu ainakin, et en oo lasten syntymän jälkeen yhtään vanhentunut, lapset on vaan kasvaneet =D

Sain esikoisen 20-vuotiaana, ja voin sanoa, että se pelasti elämäni. Muuten olisin alkoholisoitunut pahasti ja olisin varmaan tälläkin hetkellä joissain katuojassa sammuneena.

Sain esikoiseni paria viikkoa vaille 26-vuotiaana, nyt on toinen tulossa, enkä aivan ehdi täyttää 28 vuotta ennen toisen syntymää. Ei kyllä tunnu tippaakaan siltä, että oma elämä loppuisi kesken, päinvastoin olen saanut elämääni sellaista sisältöä, jota eivät kymmenet ulkomaanmatkat (ml. maailmanympärimatka), kuuden vuoden railakas opiskelijaelämä ja monet muut lapsettoman nuoren ihmisen hienot kokemukset voineet tuoda.

Kamalan surullista, jos oma elämäsi loppui lastensaantiin.

ap tässä

Ei liity mitenkään baareihin. Ja todellakaan ei mikään lutkailu myöskään ole koskaan kiinnostanut.

Mutta oma aktiivinen elämä siinä loppuu.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 23:18"]

Kyllä yli 30-vuotias kykenee olemaan lapselle täysipainoinen äiti ihan eri tavalla kuin 20-25-vuotias. Parikymppinen on usein liian itsekäs äidiksi. Sanoisin jopa, että lapsiäiti. 

[/quote]

Kertoo kyllä tämän vastaajan kapasiteetista aika paljon, kun pelkkä ikä on vastaajan mielestä ainoa kriteeri sille, kuka kykenee olemaan tarpeeksi täysipainoinen äiti. Tunnen erittäin omistautuvia alle kolmikymppisiä ja täysin lapsistaan piittaamattomia nelikymppisiä "mummoäitejä" ja kaikkea siltä väliltä.