Miten hyödyt arkielämässä korkeasta ÄO:stasi?

Pahimman luokan Mensa-uskovainen: "tulos, joka ei jätä sijaa epävarmuudelle." Ilmeisesti palikoiden saaminen oikeaan järjestykseen ei ainakaan sinulla tarkoita kykyä kriittiseen ajatteluun ja kokonaisuuksien hallintaan!

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 19:25"]

 tunne-elämän ongelmat estää älyn hyödyntämisen esim ammatissa, toisinsanoen oon turhautunut jatkuvasti älyllisesti ja ärsyyntynyt osaamattomuudesta esim sosiaalisissa tilanteissa (en liitä älykkyyttä sos.taitoihin) ja käytännöntöissä. lisäksi älykkyys tuonut vaan ylimielisyyttä mitä syvästi vihaan itsessäni, joskus toivon että saisin aivovaurion ja saisin elää loppuelämän esim 90 äo:lla.

[/quote] Miksi et poistaisi itseltäsi tunne-elämän ongelmia, eihän korkea älykkyys välttämättä TUO tunne-elämän ongelmia. Eikö älykkyys anna myös ymmärrystä, että ihmiset ovat erilaisia ja jos kaikki olisi samalla tasolla et sitten olisi kovin älykäs. Ja miksi noin matala ÄO sitten? Eikö joku 120 olisi parempi?

Sitten ap, mitä tarkoitat korkealla ÄO:lla (mensatasoako)

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 19:50"]

yleensä pohdiskelen siis maailman tilaa (ainakin tällä hetkellä), ja miten sitä voisi muuttaa. eli maailmanparannusta :) tosin loppujen lopuksi päädyn aina siihen että pitäisi tosiaan tehdä asioita (rakastaa) eikä pohdiskella asioita niinkuin aina teen. juuri tämä ärsyttää eniten älykkyydessä, sen turhuus.

[/quote]höpö höpö, äly laittaa ihmiskuntaa eteenpäin. Molemmat tärkeitä.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 19:57"]

En ole ihan samaa mieltä tuosta sanavalmiudesta. Moni äo-testein mitattuna älykäs on sosiaalisesti kömpelö. Sanavalmius kertoo ehkä enemmän siitä, että lukee ja kommunikoi paljon.

[/quote] Perustelpa paremmin väitteesi. Moni? Tuttusiko vai onko ihan kunnon tutkimusta. Luulisin, että älykkyys tuo myös viisautta sosiaalisiin tilanteisiin. Katsopa vähän G-faktorista tietoa.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 02:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 19:18"]

Minä kyllä huomaan ratkaisevani ihan tavallisetkin arkitilanteet ja varsinkin työasiat (teen ohjelmointia) nopeammin kuin ns. tavikset.

Itselläni on kehitysvammainen lapsi ja ainakin luulen, että pystyn oman älyni turvin tulkitsemaan häntä paremmin kuin muuten pystyisin. Minulla on myös hyvä mielikuvitus ja huumorintaju ja kun on nopeat hoksottimet, sosiaalisissa tilanteissa olen hyvinkin sanavalmis. Minulla on mielikuva, että sanavalmiit ihmiset ovat keskimääräistä älykkäämpiä.

[/quote]En ehtinyt lukea ketjusta enempää, mutta tartun tähän. On sosiaalisia taitoja, eri alojen lahjakkuuksia, tunneälyä sekä matemaattisloogista älykkyyttä sekä ihmisiä, jotka ovat verbaalisesti taitavia. Yhteiskunnassa, työpaikoilla, sosiaalisissa kokoontumissa pärjäävät ja eniten arvostusta saavat verbaalisesti taitavat ihmiset. Elämänkokemuksen myötä olen oppinut sen, ettei sanataiturit ole välttämättä erityisen älykkäistä, monesti he ovat keskitasoa tai jopa hieman sen alle. Heillä on vain lahjakkuutta, joka tulee eniten ilmi kanssakäymisessä muiden kanssa ja josta on ylivoimaisesti eniten hyötyä. Eli minusta viimeinen lauseesi on kyllä mutukukkua.

[/quote] Tummensin sinun MUTU-lauseesi ellet sitten ole ihan asiaa tutkinut ;)

Ohis

Ongelmatilanteiden ratkaisuissa olen parhaimmillani ja se näkyy arjessakin. Teen nopeita päätöksiä. Keksin ongelmaan kuin ongelmaan aina jonkun ratkaisun. Siksi lähipiirikin tukeutuu minuun usein päätöksenteossa.

Pystyn tulkitsemaan muita ihmisiä käytöksen, ilmeiden, eleiden ja puheiden perusteella hyvin. Siitä on apua uusia ihmissuhteita muodostaessa ja tietenkin työelämässäkin. Työhaastatteluissa siitä on ollut ehkä eniten hyötyä, sillä näen ja aistin hyvin pian haastattelijasta minkälainen esimies hän olisi ja viihtyisinkö paikassa. Jos haastateltava miellyttää minua, puhun työn itselleni.

Ei kai tällainen millään tavoin liity korkeaa ÄO:hon?

Jos keksisit sen ratkaisun vielä ongelmiin siinä 20 sekunnissa, myöntäisin että liittyy.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 19:48"][quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 19:44"]

Minkälaisia, filosofisia tai muita, ongelmia te älykkäät pyörittelette päissänne?

[/quote]

kaikkea mahdollista. esim joku ihan arkinen asia, esim jos ottaa lasin vettä saattaa muutaman mutkan kautta johtaa ajattelemaan esim. janoon kuolemista, miten sen voisi ratkaista, muita vääryyksiä mitä maailmassa on, omia murheita, muiden murheita, ratkaisuja noihin tilanteisiin, yleistä hätää, erilaisia toimintamalleja joilla asioita voisi muuttaa, mitä itse voisi asialle tehdä, miten hyödytön sitä on, miksi maailman vesivarannot ovat niin vähissä, miksei sitä tätä ja tuota. ja tämä siis siinä 20s aikana kun sen vesilasin täyttää.

[/quote]

Tämä lainaus kuuluisi edelliseen viestiin. En siis omaa kovin korkeaa ÄO:ta. :)

Mulla ÄÖ on mitattu monta kertaa eri yhteyksissä ja se vaihdellut 130-160 välillä eli kait olen keskivertofiksu. Ohjelmoin työkseni.

Turhauttaa välillä jos muut eivät millään ymmärrä mistä puhun, vaikka yritän yksinkertaistaa sitä moneen otteeseen. Sosiaalisesti ja verbaalisesti olen tosin aika kömpelö. Olen huono tuottamaan pitkiä tekstejä. En toisaalta pidä itseäni huippuälykkäänä eli en ole ehkä kvalifioitu vastaamaan tähän kyselyyn. 

höpsistä, sullahan on korkea äo.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 08:19"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 02:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 19:18"]

Minä kyllä huomaan ratkaisevani ihan tavallisetkin arkitilanteet ja varsinkin työasiat (teen ohjelmointia) nopeammin kuin ns. tavikset.

Itselläni on kehitysvammainen lapsi ja ainakin luulen, että pystyn oman älyni turvin tulkitsemaan häntä paremmin kuin muuten pystyisin. Minulla on myös hyvä mielikuvitus ja huumorintaju ja kun on nopeat hoksottimet, sosiaalisissa tilanteissa olen hyvinkin sanavalmis. Minulla on mielikuva, että sanavalmiit ihmiset ovat keskimääräistä älykkäämpiä.

[/quote]En ehtinyt lukea ketjusta enempää, mutta tartun tähän. On sosiaalisia taitoja, eri alojen lahjakkuuksia, tunneälyä sekä matemaattisloogista älykkyyttä sekä ihmisiä, jotka ovat verbaalisesti taitavia. Yhteiskunnassa, työpaikoilla, sosiaalisissa kokoontumissa pärjäävät ja eniten arvostusta saavat verbaalisesti taitavat ihmiset. Elämänkokemuksen myötä olen oppinut sen, ettei sanataiturit ole välttämättä erityisen älykkäistä, monesti he ovat keskitasoa tai jopa hieman sen alle. Heillä on vain lahjakkuutta, joka tulee eniten ilmi kanssakäymisessä muiden kanssa ja josta on ylivoimaisesti eniten hyötyä. Eli minusta viimeinen lauseesi on kyllä mutukukkua.

[/quote] Tummensin sinun MUTU-lauseesi ellet sitten ole ihan asiaa tutkinut ;)

Ohis

[/quote]

Eiköhän tämä ole aika yleinen mutu-tuntuma. Professorit tohtorit jne yleensä harvoin mitään suulaita tai sosiaalisia ovat kun taas normaalilälyinen tai vähän keskivertoa alle on suulainta tyyppiä ja usein jopa johtaa maailmaa tällä taidollaan, sosiaalisuudellaan ja puheen halullaan (sehän ei tarkoita että se sanottava olisi mitään hääviä aina).

Näkyvin tekijä omassa älykkyydessä on, että usein ongelmanratkaisutilanteessa (joista pidän) leikkaa usein muita nopeammin. Osaan kaiketi keskivertojamppaa helpommin katsoa ongelmaa toisesta kulmasta (tosin tämän harjoittamiseen on vaikuttanut myös koulu) ja fakkiutuminen itsestäänselvyyksiin ei ole ehkä niin iso ongelma kuin monilla keskimäärin.

Monet älykkäämmät täällä listailivat ongelmapuolia älykkyydessään. En kuitenkaan itse tunne itseäni niin ulkopuoliseksi muihin nähden. Nautin omasta rauhasta mutta myös sosiaalisista tilanteista (en kuitenkaan pidä itseäni erityisen sanavalmiina). Rakastan haasteita mutta hyvin harvoin tulee tilanteita joissa pidän kollegaani täysin uunona (tähän kaiketi vaikuttaa jonkinverran myös se, kenen kanssa on tekemisissä).

Oma älykkyyteni ei minua häiritse. Olen jossain mielessä itsekeskeinen ja hieman omahyväinen, mutta en häpeä niitä asioita enkä näe niiden erityisesti johtuvan älykkyydestä. Minusta suomalaiset ovat turhan varovaisia ja kuuliaisia.

En pohdiskele asioita erityisen tarkoituksellisesti (sattaa johtua hyvin hektisestä työtahdista ja perheestä). Suurin mielestäni älykkyyteen liittyvä ongelma on, että kun asioita ei tule pohdiskeltua päivän aikana niin paljoa, pulppuavat ne mieleen silloin kun pitäisi käydä nukkumaan. Olen idearikas, ja valitettavasti parhaat ideat saavat alkunsa kun pää osuu tyynyyn ja suljen silmäni.

Enpä hyödy, vaan se on rasite. Kun näen ongelmat selkeämmin, näen paljon vikoja ympärillä. Helpompaa olisi olla autuaallisen tietämätön ja elää elämää niin. Ei stressaisi.

Älykkyys on siis tietyllä tavalla myös kirous.