Missä vaiheessa ihmisen/ vanhuksen kroppa pettää laihuuden takia?
Mummolla on monta pitkäaikaissairautta ja osittain kai niiden takia huono ruokahalu eikä mikään maistu. On ollut viikottaisessa painoseurannassa jo vuoden ajan ja kaikkeen syömiseen on yritetty löytää apua, mutta paino hiipuu hiljalleen. Nyt mitoissa 160cm/45kg (koko aikuisiän paino oli 50-55kg eli aina ollut hoikka) mutta nyt alkaa olla jo ihan kuiva/ pelkkää luuta& nahkaa. Missä vaiheessa ja miten tähän kuolee? Vai heikkeneekö kroppa vaan siinä määrin että pienikin flunssa vaihtuu keuhkokuumeeksi joka sitten vie? Tapahtuuko tämä vuodessa vai kuukaudessa?
Pakolla ei voi syöttää eikä mikään maistu, ei auta rasvalisät eikä ravintolisät - ei suostu syömään enempää kuin mitä saa syötyä itse-
Kommentit (54)
Kuuluu ikääntymiseen tuo kuihtuminen. Itseasiassa mitä kuihtuneempi ja lihaksettomampi ihminen on sitä paremmin se pystyy selviämään.
Vanhukset laihtuvat, mutta yli puolen kilon laihtuminen vuodessa ei ole normaalia. Kuoleman lähestyessä laihtuminen nopeutuu.
Et kertonut mummon ikää. Jos mieluisa ruoka ja hyvä ruokaseura ei säilytä painoa eikä nestemäiset ravintolisät maistu, ei oikein mitään ole tehtävissä. Ei aikuista voi syömään pakottaa.
Ehkä mummosi on itse sitä mieltä, että kyllä täältä jo joutaa pois kärsimästä pitkäaikaissairauksia. Luonnollista poistumaa, jota nuorilla on joskus vaikea ymmärtää.
Elää sen minkä elää ja se riittää. Hän ei selvästi elä syödäkseen vaan syö sen verran kuin tuntee tarvitsevansa.
Aloittajaa voi lohduttaa se tieto, että elimistö sopeutuu hyvinkin vähäiseen ravintoon, kunhan saa riittävästi vitamiineja ym. tarpeellista. Tästä todisteena erittäin heikossa kunnossa selvinneet keskitysleirivangit. Terveys voi kyllä mennä huonon ravitsemuksen vuoksi loppuiäksi, mutta se ei taida olla mummosi kohdalla ongelma, ei ainakaan yhtä pitkäaikainen kuin lapsilla.
Vanhus ei kuole siihen, että lopettaa syömisen. Hän lopettaa syömisen, koska tekee kuolemaa. Joskus se ruokahalu kuitenkin saattaa yllättäen myös palata, kun keho saakin jostakin piristysruiskeen, mutta väkisin syöttämisellä ei pelasteta ketään.
En uskoisi että pettää lainkaan, jos syö terveellisesti. Kummitätini on ikänsä ollut hentoluinen ja kevyt. Nyt, yhdeksänkymppisenä asunut kymmenkunta vuotta tuetun asumisen yksikössä, muistisairas kun on. Vaikka liikkuminenkin on aika vähäistä, ei hän siitä fyysisesti ole paljoa muuttunut, hauraamman oloinen ja heikommin liikkumaan kykenevä vain on. Enemmin näkee henkisten kykyjen heikkenemisen. Ei enää mitenkään tunnista minua, mutta isäni nimen sanominen herätti hymyn.
Vierailija kirjoitti:
Vanhus ei kuole siihen, että lopettaa syömisen. Hän lopettaa syömisen, koska tekee kuolemaa. Joskus se ruokahalu kuitenkin saattaa yllättäen myös palata, kun keho saakin jostakin piristysruiskeen, mutta väkisin syöttämisellä ei pelasteta ketään.
Vanhus voi tehdä tietoisen päätöksen, että lopettaa syömisen ja juomisen. On vanhusten yleisimpiä keinoja tehdä itsemurha.
Mummo on 80-vuotias. Mitkään ravintolisät ei maistu (yökkää niille) ja kaikenlainen napostelu on hänelle ihan mahdoton ajatus mutta aterioilla syö pienen pieniä annoksia. Mikään ei maistu eikä tunne enää nälkää. Tällä menolla kuihtuu pois; lihaksia ei enää ole juurikaan. Onneksi on välttynyt kaatumisilta/murtumilta sillä sellainen varmasti romahduttaisi kunnon nopeasti.
Painoindeksi 17 vanhuksella, tutkimuksissa mitään vikaa ei ole todettu. Voiko pitää normaalina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhus ei kuole siihen, että lopettaa syömisen. Hän lopettaa syömisen, koska tekee kuolemaa. Joskus se ruokahalu kuitenkin saattaa yllättäen myös palata, kun keho saakin jostakin piristysruiskeen, mutta väkisin syöttämisellä ei pelasteta ketään.
Vanhus voi tehdä tietoisen päätöksen, että lopettaa syömisen ja juomisen. On vanhusten yleisimpiä keinoja tehdä itsemurha.
Eutanasia olisi armollisempi.
20 vuotta myöhemmin kuin mitä ylipaino tekisi.
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta myöhemmin kuin mitä ylipaino tekisi.
Vanhuksilla ylipaino suojaa paremmin kuolemalta kuin laihuus. 24-29 bmi paras vanhuksille.
Ei nyt liity ap:n mummoon mutta mietin, että miten kauan elävät sellaisetkin dementoituneet, jotka ovat täysin omassa maailmassaan, ilmeisesti kunhan ruoka ja juomaa menee, niin pysyy elossa. Tuntuu kärsimykseltä se elämä.
Isäni täyttää 80 v tänä vuonna. On ihan parissa kuukaudessa kuivettunut ja mennyt kasaan.
Isälläni on muistisairaus, syö hyvin vanhainkodilla ja viihtyy ihan ok.
Olen ymmärtänyt että varsinkin muistisairaille saattaa käydä näin.
Tärkeintä on saada ihminen juomaan. Pitää kokeilla jos jotakin, tarjota usein ja juotattaa vaikka vain kulauksia.
Tuon pituiselle 37 kg on kohtalokas raja, jollei muut sairaudet jo ennestään vie.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu ikääntymiseen tuo kuihtuminen. Itseasiassa mitä kuihtuneempi ja lihaksettomampi ihminen on sitä paremmin se pystyy selviämään.
Itse asiassa 'pieni pehmeys' on normaali mummon terveyden merkki.
Ihminen kuihtuu kuin kedon kukka kun hänen aikansa rupeaa olemaan käsillä.
Meidän on se vain hyväksyttävä ja annettava mummolle rakkautta ja läsnäoloa niin kauan kuin hän täällä seurassamme pysyy.
On usein erittäin itsekästä vaatia mummoa syömään (tai että häneen pumpataan jotain ravinteita). Hän on valmis lähtemään, antakaa hänen mennä, ja pitäkää muistot ja hyvä omatunto!
Joskus olen miettinyt, eikö noille vanhuksille voisi antaa ihan siis kunnon herkkuruokaa. Suklaata ja hampurilaisia ja jäätelöä, kaikkea, mikä sulaa nopeasti ja jonka saa helposti alas ja mistä makunystyt tykkää... pointtina se, että saa nille saa suusta alas kaloreita, ettei ne kuole just nälkään ja kuihtumiseen.
Jos vaihtoehto on, että pahanmakuinen terveysruoka saa oksentamaan ja kieltäytymään ruuasta, niin olisiko tuo "moraaliton" ruoka mikään kauhea synti sitten lopultakaan? Tossa elämnvaiheessa?
Itsekin olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan ne aasialaisnaiset, joiden bmi oli pullukan puolella elivät pidempään kuin ihan laihat. Mistähän tuo ajatus on peräisin, että tosi laiha lihakseton vanhus eläisi pidempään kuin pullea? Pullea ainakin taitaa elää onnellisemman vanhuuden kuin vanhuudenheikko. Pysyy toilkuissaankin paremmin. Aivothan ovat rasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus olen miettinyt, eikö noille vanhuksille voisi antaa ihan siis kunnon herkkuruokaa. Suklaata ja hampurilaisia ja jäätelöä, kaikkea, mikä sulaa nopeasti ja jonka saa helposti alas ja mistä makunystyt tykkää... pointtina se, että saa nille saa suusta alas kaloreita, ettei ne kuole just nälkään ja kuihtumiseen.
Jos vaihtoehto on, että pahanmakuinen terveysruoka saa oksentamaan ja kieltäytymään ruuasta, niin olisiko tuo "moraaliton" ruoka mikään kauhea synti sitten lopultakaan? Tossa elämnvaiheessa?
Itsekin olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan ne aasialaisnaiset, joiden bmi oli pullukan puolella elivät pidempään kuin ihan laihat. Mistähän tuo ajatus on peräisin, että tosi laiha lihakseton vanhus eläisi pidempään kuin pullea? Pullea ainakin taitaa elää onnellisemman vanhuuden kuin vanhuudenheikko. Pysyy toilkuissaankin paremmin. Aivothan ovat rasvaa.
Raju laihtuminen vanhana ennakoi melko pian koittavaa kuolemaa.
Ei kai kukaan voi tuohon mitään tarkkaa lukua antaa. Kai se on tuurista ja yleisestä vastustuskyvystä kiinni. Varmaan myös lihasmassan määrä vaikuttaa, koska hoikkuus ei välttämättä haittaa, jos mummolla on lihaksia. Tosin ei kyllä kuulosta siltä, että hänellä niitä olisi.