Missä vaiheessa ihmisen/ vanhuksen kroppa pettää laihuuden takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo on 80-vuotias. Mitkään ravintolisät ei maistu (yökkää niille) ja kaikenlainen napostelu on hänelle ihan mahdoton ajatus mutta aterioilla syö pienen pieniä annoksia. Mikään ei maistu eikä tunne enää nälkää. Tällä menolla kuihtuu pois; lihaksia ei enää ole juurikaan. Onneksi on välttynyt kaatumisilta/murtumilta sillä sellainen varmasti romahduttaisi kunnon nopeasti.

Kannattaa muistaa, että monilla makuaisti heikkenee iän myötä. Jos ruoka tai juoma ei maistu miltään niin sitä ei syö yhtään sen enempää kuin että pahin nälkä on tyydytetty.

Juu makuaisti heikkenee ja siksi sokerin ja suolan lisääminen parantaa maistumista.

Ja tiedän, sokeri ja suola ei ole terveellistä, mutta onko väliä, jos 80v tai 90v.

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt, eikö noille vanhuksille voisi antaa ihan siis kunnon herkkuruokaa. Suklaata ja hampurilaisia ja jäätelöä, kaikkea, mikä sulaa nopeasti ja jonka saa helposti alas ja mistä makunystyt tykkää... pointtina se, että saa nille saa suusta alas kaloreita, ettei ne kuole just nälkään ja kuihtumiseen.

Jos vaihtoehto on, että pahanmakuinen terveysruoka saa oksentamaan ja kieltäytymään ruuasta, niin olisiko tuo "moraaliton" ruoka mikään kauhea synti sitten lopultakaan? Tossa elämnvaiheessa?

Itsekin olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan ne aasialaisnaiset, joiden bmi oli pullukan puolella elivät pidempään kuin ihan laihat. Mistähän tuo ajatus on peräisin, että tosi laiha lihakseton vanhus eläisi pidempään kuin pullea? Pullea ainakin taitaa elää onnellisemman vanhuuden kuin vanhuudenheikko. Pysyy toilkuissaankin paremmin. Aivothan ovat rasvaa.

Lääkärisukulaiseni, joka on eläkkeellä, sallisi kyllä 75-vuotta täyttäneiden syödä aivan juuri niin kuten he haluavat. Että tärkeintä on syödä sitä, mikä maistuu kun kukaan ei elä täällä kuitenkaan ikuisesti. Ainoa poikkeus on lime ja greippi, jotka eivät sovi yhteen osan lääkkeiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt, eikö noille vanhuksille voisi antaa ihan siis kunnon herkkuruokaa. Suklaata ja hampurilaisia ja jäätelöä, kaikkea, mikä sulaa nopeasti ja jonka saa helposti alas ja mistä makunystyt tykkää... pointtina se, että saa nille saa suusta alas kaloreita, ettei ne kuole just nälkään ja kuihtumiseen.

Jos vaihtoehto on, että pahanmakuinen terveysruoka saa oksentamaan ja kieltäytymään ruuasta, niin olisiko tuo "moraaliton" ruoka mikään kauhea synti sitten lopultakaan? Tossa elämnvaiheessa?

Itsekin olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan ne aasialaisnaiset, joiden bmi oli pullukan puolella elivät pidempään kuin ihan laihat. Mistähän tuo ajatus on peräisin, että tosi laiha lihakseton vanhus eläisi pidempään kuin pullea? Pullea ainakin taitaa elää onnellisemman vanhuuden kuin vanhuudenheikko. Pysyy toilkuissaankin paremmin. Aivothan ovat rasvaa.

Samaa mieltä. Sama kuin tupakoiminen. Jos ikää on 70+ja on elänyt sinne asti melko terveenä, mitä väliä vaikka polttaa viimeiset vuodet. Tekee sitä mikä tekee onnelliseksi ne muutamat viimeiset vuodet.

Niinpä, kunnon kiisseleitä keravaahdolla jne. Nyt saavat sokerittomat mauttomat mehukiisselit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Sama kuin tupakoiminen. Jos ikää on 70+ja on elänyt sinne asti melko terveenä, mitä väliä vaikka polttaa viimeiset vuodet. Tekee sitä mikä tekee onnelliseksi ne muutamat viimeiset vuodet.

Mä muistan, kun äiti oli kuolemassa. Oli kipuja ja kaikki toivo jo mennyt.  Lääkäri kuitenkin kursaili kipulääkkeiden kanssa, koska ne olivat opiaatteja ja voivat aiheuttaa riippuvuutta. Mulla nousee vieläkin verenpaine, kun muistan sen tyhmän naaman ja miten se siinä tökki niitä silmälaseja nenällään täysin suhteellisuudentajuttomana.

Oli täysi työ pystyä sanomaan sille rauhallisesti, että tässä vaiheessa elämää riippuvuuden pelkääminen ei ole juttu. Että juttu on nyt se, että ihmisen ei kuulu kokea tarpeetonta tuskaa enää näin lähellä loppua. Ja että jos se ihminen nyt siinä samalla vahingossa kokee jonkin nautinnontapaisen sen takia, että se saattaa saada yliannoksen huumaavaa kipulääkettä, niin ehkä se on peräti vain hyvä.  Äiti sai lääkkeensä. Ei olisi saanut, jos en olisi asiasta tätä neuvonpitoa saanut. Jos asia ei olisi vahingossa tullut puheeksi, en olisi voinut asiaa auttaa vaan lääkäri olisi paininut sen moraalisen dilemman kanssa, että onko oikein, että kuoleva käyttää huumeita ja ehkäpä jää saman tien koukkuunkin?

Mikä noita lääkäreitä vaivaa?

Juuri noin! Ihan naurettavaa vedota riippuvuuteen kun toinen tekee kuolemaa. Ehkä oli nuori lääkäri ja elämänkokemus puuttui ja kouluopit tiukasti mielessä. Hyvä, että sanoit.

Lääkärit pelkäävät Valviran vievän luvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt, eikö noille vanhuksille voisi antaa ihan siis kunnon herkkuruokaa. Suklaata ja hampurilaisia ja jäätelöä, kaikkea, mikä sulaa nopeasti ja jonka saa helposti alas ja mistä makunystyt tykkää... pointtina se, että saa nille saa suusta alas kaloreita, ettei ne kuole just nälkään ja kuihtumiseen.

Jos vaihtoehto on, että pahanmakuinen terveysruoka saa oksentamaan ja kieltäytymään ruuasta, niin olisiko tuo "moraaliton" ruoka mikään kauhea synti sitten lopultakaan? Tossa elämnvaiheessa?

Itsekin olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan ne aasialaisnaiset, joiden bmi oli pullukan puolella elivät pidempään kuin ihan laihat. Mistähän tuo ajatus on peräisin, että tosi laiha lihakseton vanhus eläisi pidempään kuin pullea? Pullea ainakin taitaa elää onnellisemman vanhuuden kuin vanhuudenheikko. Pysyy toilkuissaankin paremmin. Aivothan ovat rasvaa.

Meille ainakin opetettiin sh/th-koulutuksessa juuri noin, että vanhukselle annetaan sitä ruokaa mitä se suostuu syömään, ruuan terveellisyydestä viis. Töihin päästyäni aion sitä noudattaakin vaikka muut hoitajat olisi mitä mieltä.

Aiotko ostella itse  jokaiselle vanhuksille niitä herkkuruokia miten suunnittelet tuon toteuttavasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan voi tuohon mitään tarkkaa lukua antaa. Kai se on tuurista ja yleisestä vastustuskyvystä kiinni. Varmaan myös lihasmassan määrä vaikuttaa, koska hoikkuus ei välttämättä haittaa, jos mummolla on lihaksia. Tosin ei kyllä kuulosta siltä, että hänellä niitä olisi.

Kannattaisi kokeilla jos mummo joisi niitä apteekin proteiinijuomia. Vanhuushauraus-oireyhtymää pitää välttää viimeiseen saakka,

Kaupat ovat täynnä proteiinivanukkaita, - juomia jne. Niistä varmaan löytyy mummulle mieleinen maku.

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkään sitä kestää. Ukkini painoi 39 kiloa kuollessaan. Viimeiset 15 vuottaan kärsi imeytymishäiriöstä, mikään ei tarttunut kiinni. Pahimmillaan painoa 32 kiloa. Tilanne parani edes vähän kun alettiin tunkea kaikkeen ylimääräistä rasvaa ja sokeria. Esim. Aamupala oli munaa, pekonia ja viineri ja kahvia kermalla. Itse lihoisin jo tuosta kilon päivässä 🤪 Sai myös niitä vanhusten energiashotteja monta päivässä.

Mä murehdin just tätä, eli että mikään ei enää tartu kiinni. Mutta onko silloin kyse imeytymishäiriöstä vai siitä, että ei ole enää rasvasoluja, jotka keräisivät rasvaa kehoon? Missä vaiheessa rasvasolut ovat toivottomasti jo kadonneet?

Olen itse kerran joutunut syömään ennen kolonoskopiaa ihan näin normiaikuisena vanhusten energiajuomaa, en muista, miksi, jotenkin liittyi suolentyhjennykseen. Kyllä ei maku puhutellut.

Mieluummin itse niitä kuivakoita vanhuksia pullistaisin herkkuruualla kuin pahanmakuisilla energialiemillä. Oli tuossa itsesyömässäni versiossa vähän makeutta mutta jokin luonnoton perusmaku. Ei varmaan etenkään muistisairaan suu napsu, kun sellaista syö... luulisi, että jokin tuttu maku herättää syömävietin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt, eikö noille vanhuksille voisi antaa ihan siis kunnon herkkuruokaa. Suklaata ja hampurilaisia ja jäätelöä, kaikkea, mikä sulaa nopeasti ja jonka saa helposti alas ja mistä makunystyt tykkää... pointtina se, että saa nille saa suusta alas kaloreita, ettei ne kuole just nälkään ja kuihtumiseen.

Jos vaihtoehto on, että pahanmakuinen terveysruoka saa oksentamaan ja kieltäytymään ruuasta, niin olisiko tuo "moraaliton" ruoka mikään kauhea synti sitten lopultakaan? Tossa elämnvaiheessa?

Itsekin olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan ne aasialaisnaiset, joiden bmi oli pullukan puolella elivät pidempään kuin ihan laihat. Mistähän tuo ajatus on peräisin, että tosi laiha lihakseton vanhus eläisi pidempään kuin pullea? Pullea ainakin taitaa elää onnellisemman vanhuuden kuin vanhuudenheikko. Pysyy toilkuissaankin paremmin. Aivothan ovat rasvaa.

Samaa mieltä. Sama kuin tupakoiminen. Jos ikää on 70+ja on elänyt sinne asti melko terveenä, mitä väliä vaikka polttaa viimeiset vuodet. Tekee sitä mikä tekee onnelliseksi ne muutamat viimeiset vuodet.

Niinpä, kunnon kiisseleitä keravaahdolla jne. Nyt saavat sokerittomat mauttomat mehukiisselit.

Missä noin? Iso Mitta-kiisseliaines on ainakin sokerista. Se taitaa olla yleisin laitosten kiisselijauhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan voi tuohon mitään tarkkaa lukua antaa. Kai se on tuurista ja yleisestä vastustuskyvystä kiinni. Varmaan myös lihasmassan määrä vaikuttaa, koska hoikkuus ei välttämättä haittaa, jos mummolla on lihaksia. Tosin ei kyllä kuulosta siltä, että hänellä niitä olisi.

Kannattaisi kokeilla jos mummo joisi niitä apteekin proteiinijuomia. Vanhuushauraus-oireyhtymää pitää välttää viimeiseen saakka,

Kaupat ovat täynnä proteiinivanukkaita, - juomia jne. Niistä varmaan löytyy mummulle mieleinen maku.

Helteellä punaista vichyä pikkupulloissa ettei kuivu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt, eikö noille vanhuksille voisi antaa ihan siis kunnon herkkuruokaa. Suklaata ja hampurilaisia ja jäätelöä, kaikkea, mikä sulaa nopeasti ja jonka saa helposti alas ja mistä makunystyt tykkää... pointtina se, että saa nille saa suusta alas kaloreita, ettei ne kuole just nälkään ja kuihtumiseen.

Jos vaihtoehto on, että pahanmakuinen terveysruoka saa oksentamaan ja kieltäytymään ruuasta, niin olisiko tuo "moraaliton" ruoka mikään kauhea synti sitten lopultakaan? Tossa elämnvaiheessa?

Itsekin olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan ne aasialaisnaiset, joiden bmi oli pullukan puolella elivät pidempään kuin ihan laihat. Mistähän tuo ajatus on peräisin, että tosi laiha lihakseton vanhus eläisi pidempään kuin pullea? Pullea ainakin taitaa elää onnellisemman vanhuuden kuin vanhuudenheikko. Pysyy toilkuissaankin paremmin. Aivothan ovat rasvaa.

Meille ainakin opetettiin sh/th-koulutuksessa juuri noin, että vanhukselle annetaan sitä ruokaa mitä se suostuu syömään, ruuan terveellisyydestä viis. Töihin päästyäni aion sitä noudattaakin vaikka muut hoitajat olisi mitä mieltä.

Aiotko ostella itse  jokaiselle vanhuksille niitä herkkuruokia miten suunnittelet tuon toteuttavasi?

Noh hoh. Keskustelija tarkoitti varmaankin sitä tilannetta, että jos vanhukselle on ostettu herkkuja tai olisi mahdollisuus ostaa niitä, niin ainakaan hän ei ole kieltämässä sitä terveyssyihin vedoten. Ja se onkin upea periaate. Kuka meistä ei haluaisi elää noita vuosia mieluummin lyhyesti mutta herkutellen kuin hitaasti kituen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt, eikö noille vanhuksille voisi antaa ihan siis kunnon herkkuruokaa. Suklaata ja hampurilaisia ja jäätelöä, kaikkea, mikä sulaa nopeasti ja jonka saa helposti alas ja mistä makunystyt tykkää... pointtina se, että saa nille saa suusta alas kaloreita, ettei ne kuole just nälkään ja kuihtumiseen.

Jos vaihtoehto on, että pahanmakuinen terveysruoka saa oksentamaan ja kieltäytymään ruuasta, niin olisiko tuo "moraaliton" ruoka mikään kauhea synti sitten lopultakaan? Tossa elämnvaiheessa?

Itsekin olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan ne aasialaisnaiset, joiden bmi oli pullukan puolella elivät pidempään kuin ihan laihat. Mistähän tuo ajatus on peräisin, että tosi laiha lihakseton vanhus eläisi pidempään kuin pullea? Pullea ainakin taitaa elää onnellisemman vanhuuden kuin vanhuudenheikko. Pysyy toilkuissaankin paremmin. Aivothan ovat rasvaa.

Samaa mieltä. Sama kuin tupakoiminen. Jos ikää on 70+ja on elänyt sinne asti melko terveenä, mitä väliä vaikka polttaa viimeiset vuodet. Tekee sitä mikä tekee onnelliseksi ne muutamat viimeiset vuodet.

Niinpä, kunnon kiisseleitä keravaahdolla jne. Nyt saavat sokerittomat mauttomat mehukiisselit.

Missä noin? Iso Mitta-kiisseliaines on ainakin sokerista. Se taitaa olla yleisin laitosten kiisselijauhe.

Joo kyllä niissä on sokeria. Tullut tehtyä jonkin verran vuoroja vanhainkodin keittiöllä, niin jotain tiedän. Siinä paikassa ainakaan ei vanhusten ruoka yritäkään olla erityisen terveellistä. Joka päivä on kaksi jälkiruokaa, lounaalla ja päivällisellä siis, ja kai ne varmaan päiväkahvillakin jotain pullaa saavat. Usein tarjolla vanhanaikaisia perinneruokia, joiden nimetkään eivät välttämättä sano tällaiselle 80-luvun lopun tuotokselle yhtään mitään, mutta ovat vanhusten herkkua. Iso osa vanhuksista ei ole näihin nykypäivän herkkuihin tottunut ollenkaan. Ruoan houkuttelevuuden kannalta ongelmana on ehkä lähinnä se, että merkittävälle osalle porukasta ruoka pitää soseuttaa, ja siitä ei kovin miellyttävän näköistä tahdo saada millään.

Vierailija kirjoitti:

Vanhus ei kuole siihen, että lopettaa syömisen. Hän lopettaa syömisen, koska tekee kuolemaa. Joskus se ruokahalu kuitenkin saattaa yllättäen myös palata, kun keho saakin jostakin piristysruiskeen, mutta väkisin syöttämisellä ei pelasteta ketään.

Pötyä!

Kuka hyvänsä voi menettää ruokahalunsa esim. masennuksen takia.

Dementiakin voi olla syy. Dementikko voi olla pelkkä tikku, koska ei halua syödä yksin. Ei vaikka kaapissa olisi ruokaa.

Päästyään hoitokotiin säännöllisten aterioiden ääreen, ruoka saattaa taas maistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhus ei kuole siihen, että lopettaa syömisen. Hän lopettaa syömisen, koska tekee kuolemaa. Joskus se ruokahalu kuitenkin saattaa yllättäen myös palata, kun keho saakin jostakin piristysruiskeen, mutta väkisin syöttämisellä ei pelasteta ketään.

Pötyä!

Kuka hyvänsä voi menettää ruokahalunsa esim. masennuksen takia.

Dementiakin voi olla syy. Dementikko voi olla pelkkä tikku, koska ei halua syödä yksin. Ei vaikka kaapissa olisi ruokaa.

Päästyään hoitokotiin säännöllisten aterioiden ääreen, ruoka saattaa taas maistua.

Tuo edellisen kirjoittajan toteamus ei ole pötyä, mutta liittyy saattohoitovaiheeseen, jossa potilas saattaa kieltäytyä juomasta ja syömästä. Siitä olen ollut ahdistunut itsekin, koska olen tottunut viimeiseen asti syöttämään ja juottamaan potilaita. Saattohoitokoulutuksessa oli vastikään tästä pitkä keskustelu. Kuoleva potilas ei kuole nälkään eikä janoon, vaan kuolinprosessiin kuuluu janon- ja näläntunteen sammuminen. Kuolevan suuta kostutetaan ja häntä juotetaan, jos hän vain ottaa juomaa vastaan ja on tajuissaan. Tippaan laittaminen taas aiheuttaisi turvotusta ja pahaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkään sitä kestää. Ukkini painoi 39 kiloa kuollessaan. Viimeiset 15 vuottaan kärsi imeytymishäiriöstä, mikään ei tarttunut kiinni. Pahimmillaan painoa 32 kiloa. Tilanne parani edes vähän kun alettiin tunkea kaikkeen ylimääräistä rasvaa ja sokeria. Esim. Aamupala oli munaa, pekonia ja viineri ja kahvia kermalla. Itse lihoisin jo tuosta kilon päivässä 🤪 Sai myös niitä vanhusten energiashotteja monta päivässä.

Mä murehdin just tätä, eli että mikään ei enää tartu kiinni. Mutta onko silloin kyse imeytymishäiriöstä vai siitä, että ei ole enää rasvasoluja, jotka keräisivät rasvaa kehoon? Missä vaiheessa rasvasolut ovat toivottomasti jo kadonneet?

Olen itse kerran joutunut syömään ennen kolonoskopiaa ihan näin normiaikuisena vanhusten energiajuomaa, en muista, miksi, jotenkin liittyi suolentyhjennykseen. Kyllä ei maku puhutellut.

Mieluummin itse niitä kuivakoita vanhuksia pullistaisin herkkuruualla kuin pahanmakuisilla energialiemillä. Oli tuossa itsesyömässäni versiossa vähän makeutta mutta jokin luonnoton perusmaku. Ei varmaan etenkään muistisairaan suu napsu, kun sellaista syö... luulisi, että jokin tuttu maku herättää syömävietin.

Nuo "energialiemet" ovat täydennysravintovalmisteita, jotka ovat hyvin Energiatiheitä eli pienessä määrässä on paljon energiaa. Siksi niiden avulla torjutaan tehokkaasti vanhusten aliravitsemusta. Onneksi ne eivät ole ainoa tarjottu ruoka. Tavoitteena on vanhuksen hyvä ravitsemustila ja mukavinta se olisi saavuttaa tavallisella ruualla.