Missä vaiheessa ihmisen/ vanhuksen kroppa pettää laihuuden takia?

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt, eikö noille vanhuksille voisi antaa ihan siis kunnon herkkuruokaa. Suklaata ja hampurilaisia ja jäätelöä, kaikkea, mikä sulaa nopeasti ja jonka saa helposti alas ja mistä makunystyt tykkää... pointtina se, että saa nille saa suusta alas kaloreita, ettei ne kuole just nälkään ja kuihtumiseen.

Jos vaihtoehto on, että pahanmakuinen terveysruoka saa oksentamaan ja kieltäytymään ruuasta, niin olisiko tuo "moraaliton" ruoka mikään kauhea synti sitten lopultakaan? Tossa elämnvaiheessa?

Itsekin olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan ne aasialaisnaiset, joiden bmi oli pullukan puolella elivät pidempään kuin ihan laihat. Mistähän tuo ajatus on peräisin, että tosi laiha lihakseton vanhus eläisi pidempään kuin pullea? Pullea ainakin taitaa elää onnellisemman vanhuuden kuin vanhuudenheikko. Pysyy toilkuissaankin paremmin. Aivothan ovat rasvaa.

Samaa mieltä. Sama kuin tupakoiminen. Jos ikää on 70+ja on elänyt sinne asti melko terveenä, mitä väliä vaikka polttaa viimeiset vuodet. Tekee sitä mikä tekee onnelliseksi ne muutamat viimeiset vuodet.

Lihooko laiha vanhus edes?

Mietin sitä, että kun joissakin lähteissä sanotaan, että rasvasolut kuolevat kropasta... joissakin taas sanotaan, että rasvasolut vain kutistuvat. Jos ne katoaa, niin eihän edes paljon ruokkimalla saa laihaa vanhusta pullistumaan.

Vai onko niin, että rasvasolut säilyvät ihmisessä? Eli jos vanhuksen saa syömään, sille hyvässä lykyssä kertyy sitä hyvää rasvakerrosta kehoon, vaikka se olisi jo esim. 80-vuotias? Mitäs viisaat vanhustietäjät sanoo?

Suosittelen calogen nestettä, kerta-annokset vain 30 ml ja sisältää ravinteita ja hyvää rasvaa. Apteekista.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Sama kuin tupakoiminen. Jos ikää on 70+ja on elänyt sinne asti melko terveenä, mitä väliä vaikka polttaa viimeiset vuodet. Tekee sitä mikä tekee onnelliseksi ne muutamat viimeiset vuodet.

Mä muistan, kun äiti oli kuolemassa. Oli kipuja ja kaikki toivo jo mennyt.  Lääkäri kuitenkin kursaili kipulääkkeiden kanssa, koska ne olivat opiaatteja ja voivat aiheuttaa riippuvuutta. Mulla nousee vieläkin verenpaine, kun muistan sen tyhmän naaman ja miten se siinä tökki niitä silmälaseja nenällään täysin suhteellisuudentajuttomana.

Oli täysi työ pystyä sanomaan sille rauhallisesti, että tässä vaiheessa elämää riippuvuuden pelkääminen ei ole juttu. Että juttu on nyt se, että ihmisen ei kuulu kokea tarpeetonta tuskaa enää näin lähellä loppua. Ja että jos se ihminen nyt siinä samalla vahingossa kokee jonkin nautinnontapaisen sen takia, että se saattaa saada yliannoksen huumaavaa kipulääkettä, niin ehkä se on peräti vain hyvä.  Äiti sai lääkkeensä. Ei olisi saanut, jos en olisi asiasta tätä neuvonpitoa saanut. Jos asia ei olisi vahingossa tullut puheeksi, en olisi voinut asiaa auttaa vaan lääkäri olisi paininut sen moraalisen dilemman kanssa, että onko oikein, että kuoleva käyttää huumeita ja ehkäpä jää saman tien koukkuunkin?

Mikä noita lääkäreitä vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Sama kuin tupakoiminen. Jos ikää on 70+ja on elänyt sinne asti melko terveenä, mitä väliä vaikka polttaa viimeiset vuodet. Tekee sitä mikä tekee onnelliseksi ne muutamat viimeiset vuodet.

Mä muistan, kun äiti oli kuolemassa. Oli kipuja ja kaikki toivo jo mennyt.  Lääkäri kuitenkin kursaili kipulääkkeiden kanssa, koska ne olivat opiaatteja ja voivat aiheuttaa riippuvuutta. Mulla nousee vieläkin verenpaine, kun muistan sen tyhmän naaman ja miten se siinä tökki niitä silmälaseja nenällään täysin suhteellisuudentajuttomana.

Oli täysi työ pystyä sanomaan sille rauhallisesti, että tässä vaiheessa elämää riippuvuuden pelkääminen ei ole juttu. Että juttu on nyt se, että ihmisen ei kuulu kokea tarpeetonta tuskaa enää näin lähellä loppua. Ja että jos se ihminen nyt siinä samalla vahingossa kokee jonkin nautinnontapaisen sen takia, että se saattaa saada yliannoksen huumaavaa kipulääkettä, niin ehkä se on peräti vain hyvä.  Äiti sai lääkkeensä. Ei olisi saanut, jos en olisi asiasta tätä neuvonpitoa saanut. Jos asia ei olisi vahingossa tullut puheeksi, en olisi voinut asiaa auttaa vaan lääkäri olisi paininut sen moraalisen dilemman kanssa, että onko oikein, että kuoleva käyttää huumeita ja ehkäpä jää saman tien koukkuunkin?

Mikä noita lääkäreitä vaivaa?

Juuri noin! Ihan naurettavaa vedota riippuvuuteen kun toinen tekee kuolemaa. Ehkä oli nuori lääkäri ja elämänkokemus puuttui ja kouluopit tiukasti mielessä. Hyvä, että sanoit.

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt, eikö noille vanhuksille voisi antaa ihan siis kunnon herkkuruokaa. Suklaata ja hampurilaisia ja jäätelöä, kaikkea, mikä sulaa nopeasti ja jonka saa helposti alas ja mistä makunystyt tykkää... pointtina se, että saa nille saa suusta alas kaloreita, ettei ne kuole just nälkään ja kuihtumiseen.

Jos vaihtoehto on, että pahanmakuinen terveysruoka saa oksentamaan ja kieltäytymään ruuasta, niin olisiko tuo "moraaliton" ruoka mikään kauhea synti sitten lopultakaan? Tossa elämnvaiheessa?

Itsekin olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan ne aasialaisnaiset, joiden bmi oli pullukan puolella elivät pidempään kuin ihan laihat. Mistähän tuo ajatus on peräisin, että tosi laiha lihakseton vanhus eläisi pidempään kuin pullea? Pullea ainakin taitaa elää onnellisemman vanhuuden kuin vanhuudenheikko. Pysyy toilkuissaankin paremmin. Aivothan ovat rasvaa.

Meille ainakin opetettiin sh/th-koulutuksessa juuri noin, että vanhukselle annetaan sitä ruokaa mitä se suostuu syömään, ruuan terveellisyydestä viis. Töihin päästyäni aion sitä noudattaakin vaikka muut hoitajat olisi mitä mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 vuotta myöhemmin kuin mitä ylipaino tekisi.

Vanhuksilla ylipaino suojaa paremmin kuolemalta kuin laihuus. 24-29 bmi paras vanhuksille.

Ei todellakaan suojaa. Olen vanhusten hoitaja, hoitanut monia erittän laihoja, joilla on niukka ruokahalu. Syövät säännöllisesti, mutta erittän niukasti. Usea on elänyt yli 100v. Kaikki tietämäni yli 100 vuotiaat ovat olleet erittäin hoikkia ja liikkuvaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan voi tuohon mitään tarkkaa lukua antaa. Kai se on tuurista ja yleisestä vastustuskyvystä kiinni. Varmaan myös lihasmassan määrä vaikuttaa, koska hoikkuus ei välttämättä haittaa, jos mummolla on lihaksia. Tosin ei kyllä kuulosta siltä, että hänellä niitä olisi.

Kannattaisi kokeilla jos mummo joisi niitä apteekin proteiinijuomia. Vanhuushauraus-oireyhtymää pitää välttää viimeiseen saakka,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 vuotta myöhemmin kuin mitä ylipaino tekisi.

Vanhuksilla ylipaino suojaa paremmin kuolemalta kuin laihuus. 24-29 bmi paras vanhuksille.

Ei todellakaan suojaa. Olen vanhusten hoitaja, hoitanut monia erittän laihoja, joilla on niukka ruokahalu. Syövät säännöllisesti, mutta erittän niukasti. Usea on elänyt yli 100v. Kaikki tietämäni yli 100 vuotiaat ovat olleet erittäin hoikkia ja liikkuvaisia.

Miksi tuot poikkeukset kumoamaan ihan tutkittua tietoa? Lue netistä tutkimustietoa asiasta. Ei sun kokemus vanhuksests joka oli laihan ja eli 100-vuotiaaksi ja joka oli 1/miljoonasta tee sun teoriasta totuutta. On myös eri asia olla hoikka ja liikkuvainen kuin sairaan alipainoinen, jolla lihasmassa on mennyttä.

Vierailija kirjoitti:

Mummo on 80-vuotias. Mitkään ravintolisät ei maistu (yökkää niille) ja kaikenlainen napostelu on hänelle ihan mahdoton ajatus mutta aterioilla syö pienen pieniä annoksia. Mikään ei maistu eikä tunne enää nälkää. Tällä menolla kuihtuu pois; lihaksia ei enää ole juurikaan. Onneksi on välttynyt kaatumisilta/murtumilta sillä sellainen varmasti romahduttaisi kunnon nopeasti.

Kannattaa muistaa, että monilla makuaisti heikkenee iän myötä. Jos ruoka tai juoma ei maistu miltään niin sitä ei syö yhtään sen enempää kuin että pahin nälkä on tyydytetty.

On surkeita trolleja palsta täys hohhoijaa keksikää ny jotai vähä parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhus ei kuole siihen, että lopettaa syömisen. Hän lopettaa syömisen, koska tekee kuolemaa. Joskus se ruokahalu kuitenkin saattaa yllättäen myös palata, kun keho saakin jostakin piristysruiskeen, mutta väkisin syöttämisellä ei pelasteta ketään.

Vanhus voi tehdä tietoisen päätöksen, että lopettaa syömisen ja juomisen. On vanhusten yleisimpiä keinoja tehdä itsemurha.

Eutanasia olisi armollisempi.

Joissain suvuissa anoreksia on tavallisempi ja on olemassa vanhuksia, jotka sairastavat anoreksia nervosaa. Se on kroonistunut heillä jo keski-ikään mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt, eikö noille vanhuksille voisi antaa ihan siis kunnon herkkuruokaa. Suklaata ja hampurilaisia ja jäätelöä, kaikkea, mikä sulaa nopeasti ja jonka saa helposti alas ja mistä makunystyt tykkää... pointtina se, että saa nille saa suusta alas kaloreita, ettei ne kuole just nälkään ja kuihtumiseen.

Jos vaihtoehto on, että pahanmakuinen terveysruoka saa oksentamaan ja kieltäytymään ruuasta, niin olisiko tuo "moraaliton" ruoka mikään kauhea synti sitten lopultakaan? Tossa elämnvaiheessa?

Itsekin olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan ne aasialaisnaiset, joiden bmi oli pullukan puolella elivät pidempään kuin ihan laihat. Mistähän tuo ajatus on peräisin, että tosi laiha lihakseton vanhus eläisi pidempään kuin pullea? Pullea ainakin taitaa elää onnellisemman vanhuuden kuin vanhuudenheikko. Pysyy toilkuissaankin paremmin. Aivothan ovat rasvaa.

Eikös se näin olekin. Vanhus saa syödä herkkuja ja rasvoja niin paljon kuin sielu sietää ja haluaa. Näin oli ainakin mummollani, joka oli oikea herkkusuu.

Ainoa mikä rajoittaa, jos laitoksessa, niin siellä tarjotaan sitä ruokaa mitä on tarjolla, mutta vanhuksen lähiomaiset voivat ostaa ja tuoda vanhukselle evästä ja herkkuja ja yleensä eläkkeestäkin jätetään taskurahaa juuri herkkuja yms. varten. Jokaisessa laitoksessa on jääkaappeja ja kylmätilaa näitä varten ja sitten omaisten pyynnöstä hoitajat tarjoavat näitä vanhukselle. Nimi vain purkkiin ja pusseihin.

Monet vanhukset tykkäävät marjakeitoista ja soseista esim. vauvan marjasoseet ja valmis keitot. Ja pienet kotileipomot toimittavat piirakoita ja muita leipomuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt liity ap:n mummoon mutta mietin, että miten kauan elävät sellaisetkin dementoituneet, jotka ovat täysin omassa maailmassaan, ilmeisesti kunhan ruoka ja juomaa menee, niin pysyy elossa. Tuntuu kärsimykseltä se elämä.

Mummoni oli syvän dementian vallassa ja eli 20 vuotta muiden ruokkimana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt liity ap:n mummoon mutta mietin, että miten kauan elävät sellaisetkin dementoituneet, jotka ovat täysin omassa maailmassaan, ilmeisesti kunhan ruoka ja juomaa menee, niin pysyy elossa. Tuntuu kärsimykseltä se elämä.

Mummoni oli syvän dementian vallassa ja eli 20 vuotta muiden ruokkimana.

Minkä ikäisenä dementia tuli ja minkä iläisenä kuoli? On harvinaista elää 20 vuotta dementikkona.

Vierailija kirjoitti:

Isäni täyttää 80 v tänä vuonna. On ihan parissa kuukaudessa kuivettunut ja mennyt kasaan.

Isälläni on muistisairaus, syö hyvin vanhainkodilla ja viihtyy ihan ok.

Olen ymmärtänyt että varsinkin muistisairaille saattaa käydä näin.

Varmasti siellä katetaan pöytä niin kuten dementikoille suositellaan katettavan. Pitää olla selkeät kontrastit astian, tabletin ja aterimien sekä servetin välillä. Sama juttu myös ruoassa. Eri värejä sisältävä ruoka houkuttelee syömään paremmin kuin keitetyt perunat ja ruskea kastike jonkun lihan kanssa ja lantturaastetta lisäkkeenä.

Aika pitkään sitä kestää. Ukkini painoi 39 kiloa kuollessaan. Viimeiset 15 vuottaan kärsi imeytymishäiriöstä, mikään ei tarttunut kiinni. Pahimmillaan painoa 32 kiloa. Tilanne parani edes vähän kun alettiin tunkea kaikkeen ylimääräistä rasvaa ja sokeria. Esim. Aamupala oli munaa, pekonia ja viineri ja kahvia kermalla. Itse lihoisin jo tuosta kilon päivässä 🤪 Sai myös niitä vanhusten energiashotteja monta päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt liity ap:n mummoon mutta mietin, että miten kauan elävät sellaisetkin dementoituneet, jotka ovat täysin omassa maailmassaan, ilmeisesti kunhan ruoka ja juomaa menee, niin pysyy elossa. Tuntuu kärsimykseltä se elämä.

Mummoni oli syvän dementian vallassa ja eli 20 vuotta muiden ruokkimana.

Minkä ikäisenä dementia tuli ja minkä iläisenä kuoli? On harvinaista elää 20 vuotta dementikkona.

80-vuotiaana dementoitua niin, että piti muuttaa palvelutaloon. Kuoli 100-vuotiaana kun mursi ensin lonkkansa ja sai jälkitaudiksi keuhkokuumeen. Makuulla ollessa keuhkot ovat ”länässä” ja keuhkokuume kehittyy helpommin jos ei muista puhaltaa pep-pulloon tunnin välein kymmenen kerran sarjaa eikä jaksa olla puoli-istumassa asennossa leikatun lonkan vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkään sitä kestää. Ukkini painoi 39 kiloa kuollessaan. Viimeiset 15 vuottaan kärsi imeytymishäiriöstä, mikään ei tarttunut kiinni. Pahimmillaan painoa 32 kiloa. Tilanne parani edes vähän kun alettiin tunkea kaikkeen ylimääräistä rasvaa ja sokeria. Esim. Aamupala oli munaa, pekonia ja viineri ja kahvia kermalla. Itse lihoisin jo tuosta kilon päivässä 🤪 Sai myös niitä vanhusten energiashotteja monta päivässä.

Ja ukin pituus oli 140 cm.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt liity ap:n mummoon mutta mietin, että miten kauan elävät sellaisetkin dementoituneet, jotka ovat täysin omassa maailmassaan, ilmeisesti kunhan ruoka ja juomaa menee, niin pysyy elossa. Tuntuu kärsimykseltä se elämä.

Muistisairaus on kuolemaan johtava sairaus. Aliravitsemus johtaa lihasten heikkenemiseen ja lihaskatoon. Lihasten heikkeneminen lisää kaatuilemista ja kaatumistapaturmien mahdollisuutta. Samalla toimintakyky heikenee. Jos vanhus tai nuorempikin henkilö joutuu vuodelepoon, kaikki elintoiminnot alkavat vauhdilla heiketä ja kävekyvyn voi menettää viikossa. Iäkkäällä henkilöllä ei ole reservikapasiteettia, kuten nuoremmilla henkilöillä, jotka voivat selvitä hengissä vakavista tapaturmista yms. ja kuntoutua ällistyttävästi. Vanhus on hauras ja pienikin takaisku terveydessä tai suuret elämänmuutokset, kuten leskeytyminen, ovat vakavasti otettavia uhkia.

Vanhusten ravitsemus on tärkeä ja haasteellinen asia, erityisesti proteiinin riittävään määrään tulisi kiinnittää huomiota. Huonosta ruokahalusta kärsiville vanhuksille tulisi tarjota usein pieniä runsasenergisiä ruoka-annoksia, välipaloja, täydennysravintovalmisteita ja riittävästi juomista. Valitettavasti muistisairaus heikentää ruokahalua eikä janokaan tunnu vaivaavan. Vanhuksen suun ongelmat saattavat myös haitata syömistä.