Lue keskustelun säännöt.
Sain päiväkodin hoitajalta läksytyksen
27.09.2013 |
Vein lapseni tänäaamuna hoitoon tavalliseen tapaan, ja sainkin kuulla kunniani. Sävy oli todella asiallinen ja huolestunut, joten ei ollut asiatonta, mutta vähän ihmetyttää ja siksi otan täällä esille.
Lapsi on nyt 4-vuotias ja käynyt päiväkotia jo 2 vuotta. Osa hoitajista on vaihtunut (tosin tämä nykyinen on ollut hänellä jo vuoden). Ei ole juurikaan saanut negatiivista kommenttia, uhmasta mainittiin viime talvena ja oli ottanut yhteen hoitajan kanssa (ei siis olisi millään totellut). Asia hoidettiin ja minulle asiasta tiedotettiin ihan hymyssä suin.
Eilen hain lapseni kiireessä. Lapset olivat pukemassa eteisessä, lapsen hoitaja puki muita, joten autoin omalle lapselleni vaatteet päälle ja huikkasin heipat, kun ympärillä oli 10 muuta eivätkä hoitajat kommentoineet mitään lapseni pukiessa omat vaatteensa. Eivät useinkaan ehdi antamaan mitään selvitystä päivästä, jos on kesken tämä pukemisvaihe ja usein on sanottu vain, että hyvä päivä ja heippa.
Nyt sain siis aamulla kuulla, miten heillä oli tärkeää asiaa, mutta en ollut viitsinyt pysähtyä kuuntelemaan ja miten olisi tärkeää, että lapsen haku olisi kiireetön. Okei, myönnän syyllisyyteni, vaikka ihan oikeasti vähän ihmettelen, kun sitä kommenttia päivästä ei useinkaan kuule, vaikka kuinka kyselisin, mutta nyt sitten tämän kerran olisikin pitänyt alkaa asiaa oikein tivata.
Sitten lapsen tekemisiin. Hän oli kaatanut poikien autolaatikon ja levittänyt kaikki autot lattialle. Häntä oli kielletty, mutta teki saman tempun uudestaan iltapäivällä. Minulta alettiin kysellä, onko perheessämme sattunut jotain ikävää, sävy oli huolestunut ja pohdittiin liian kiireistä rytmiä ja syömisiä ja nukkumisia (siis kyseltiin, kun pohdittiin, onko näissä vikaa kotona).
Olenko välinpitämätön äiti, kun pidän ihan normaalina, että 4-vuotias saattaa uhmata auktoriteetteja ja tehdä jopa tahallaankin tuhmaa? Meillä väännetään usein monta kertaa näitä asioita lapsen kanssa, joten en oikeasti ole tuosta huolissani. Samoin on väännetty lapsen isoveljen ja isosiskon kanssakin.
Olisitko sinä huolissasi tästä?
Jos olisit, mitä tekisit?
Toivoisin myös, että joku hoitaja kommentoisi, mitä tämän pohdinnan taustalla on. Onko kyse todella siitä, että 4-vuotias ei saisi enää uhmata tuolla tavalla? Pelätäänkö ymmärtämisen vaikeutta? Vihjataanko, että lapsi on liian raju? Vai mistä nyt on kyse?
Jäi vaivaamaan se vakava sävy ja asian ruodinta pitkään ja hartaasti. Myöhästyin töistä ja nyt sitten käytän ruokatuntikin tämän pohdintaan...
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 12:52"]
Meillä on kotona vasta kolmevuotias mutta ihan normaalilta mielestäni kuulostaa.
Ei ehkä liity aiheeseen mutta se mihin kiinnitin huomioita oli tuo poikien autolaatikko. Onko ap:n lapsi tyttö vaiko poika? Onko tarhassa tosiaan erikseen autolaatikko pojille? Meillä voisi tyttö tosiaan hermostua jos kiellettäisiin autoilla leikkiminen.
[/quote]
Kaksi poikaa siis aikoi leikkiä niillä autoilla mutta lapseni tavallaan nappasi laatikon ensin ja kaatoi autot lattialle. Lapsi on tyttö ja leikkii mielellään myös autoilla. Voihan olla, että häntä harmitti, jos ei päässyt autoleikkiin mukaan, mutta tästä siis ei sanottu mitään.
Minä olen samoilla linjoilla kuin pari muuta, että ensinnäkin tuollainen uhmaaminen on ihan normaalia, lapsella voi olla huono päivä, ja meillä tosiaan kaikilla lapsilla on ollut uhmaa ja pidän tosiaan epänormaalimpana lasta, joka ei uskalla uhmata. Mietin vain, miksi yksittäisestä jutusta tehdään ns. iso (minähän siitä nyt teen isomman, kun väännän ja käännän juttua). Tuon olisi voinut vaikka vain mainita, että tällaista tuhmuutta on nyt ollut ja voitte vielä kotona asiasta puhua.
Mutta se, mikä tässä oudoksuttaa ja mietityttää, on hoitajan käytös. Hän siis puhutteli minut vakavasti ja asiallisesti, hän oli täynnä huolta ja pohti ruokailuista alkaen, miksi lapseni nyt tällä tavalla käyttäytyy. Ja nimenomaan kotiruokailuista, kotinukkumisista ja kotivapaa-ajan käytöstä. Hän oli äärimmäisen huolissaan ja ilmaisi sen niin elekielellä kuin sanallisestikin ja käytti tosiaan puoli tuntia siihen, että kävi asiaa läpi, kyseli ja pohti kotimme olosuhteista. Kaikista hassuinta tässä on se, että tämä hoitaja on yleensä ollut aika suuripiirteinen, kertoo lapsen kuulumiset parilla sanalla, heittää kommentit ohimennen tai jättää kokonaan sanomatta mitään, jos on liian kiire. Hän ei vaikuta ylihuolehtivalta niin kuin esim. toinen hoitaja kyseisessä päiväkodissa, joka on kyllä kertonut monestakin yksityiskohdasta vain, jotta olemme tietoisia asiasta. Tuntui oikeasti vähän koomiselta kuunnella hänen huolenaihettaan, kun 25 päivänä kuukaudesta hän huikkaa vaan, että hyvä päivä ja heipat ja en ole huomannutkaan, että lapsella on mustelma poskessa jne.
No, hyvähän tietty, että joskus huolestuu, mutta kun en nyt niin sitä huolestumisen aihetta tajua. Pakko kai vielä kysyä nyt iltapäivällä, että oliko huoli laajempi vai vain pelkästään tästä autolaatikosta. Tuntuu vaan kiusalliselta palata aiheeseen, kun sain niin perinpohjaisen saarnan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni on ollut 10kk asti perhepäivähoitajalla ja 1,5-vuotiaana siirtyi päiväkotiin. lapseni on vilkas ja erittäin uhmakas, kovapäinen tyttö. ensin perhepäivähoitajalla ollessaan sain aina kuulla kaikenlaista valitusta hoitajalta. lapseni oli vilkas, uhmasi, jatkuvasti joutui olemaan jäähymatolla ja siis alta 1,5 vuoden ikäisenä. kommentit joita sain oli tyylillä näin, että onnea vaan loppupäivään, toi lapsi on ollu ihan kamala koko päivän. jollei lapsessa ollut vikaa, oli vika vaatteissa tai kengissä ym ym ym.
noh, sitten lapsi siirtyi 1,5-vuotiaana 0-3 vuotiaiden pk-ryhmään ja sieltä ei sitten ensimmäiseen puoleen vuoteen tullut mitään muuta kuin positiivista palautetta, vaatteet oli äärimmäisen hyviä ja käytös erinomaista. päinvastoi minä valitin päiväkotiin kuinka lapsi uhmasi kotona ja oli ihan mahdoton ja minä loppu, päiväkodissa vain ihmeteltiin kun lapsi oli siellä niiiiiiin enkeli. KUNNES lapsen kuherrusaika pk ssa loppui ja hän alkoikin uhmaamaan myös siellä. sitten palaute oli sitä luokkaa että he ei jaksa, kuinka minä jaksan, lapsi on ajoittain ihan mahdoton, heillä ei ikinä ole ollut noin uhmakasta lasta. minä kuuntelin ja olin ihan samaa mieltäkin, mitä sitä asiaa kaunistelemaan. yhteistyö päiväkodin kanssa oli oikein hyvää, löysimme kaikki lapsesta paljon positiivista, mutta olimme myös samaa mieltä lapsen uhmaamisesta ja negatiivisistakin asioista. kannustimme kumpikin toisiamme, pk minua ja minä heitä.
sitten lapsi siirtyi isompien ryhmään, jossa sitten onkin ihan erilaisia lapsia kuin aikaisemmassa ryhmässä. on adhd-diagnooseja ja alkoholistivanhempia ym ym. ja siellä lapseni onkin nyt sitten ollut se helpoin ja mallikelpoisin tapaus. olen taas päinvastoin itse kysellyt että onko lapsi normaali ja onko kaikki hyvin ja kaikki on ollut hyvin, yhteistyö pk n kanssa on hyvää. kerran minulle itkettiin päivän päätteeksi että lapsi oli ollut mahdoton sinä päivänä, kerroin vain että se on ihan normaalia kotioloissa että joka asiasta saa vääntää ja asia oli sillä kuitattu. pidin lapselle puhuttelun ja sen jälkeen ei taas pitkään aikaan ole tullut mitään negatiivista palautetta. ja sekin oli lapseton hoitaja joka minulle siitä valitti. ja nykyäänkin lapsi siis hoitaa kaikki kiukuttelut kotona eikä päiväkodissa, koska hoitajat ei vaan jaksa, äiti jaksaa. ja se on ihan hyvä kun en itsekään jaksa kuunnella hoitajien itkemistä minulle vielä sen lisäksi että lapsi kiukuttelee.
halusin kertoa tämän sen vuoksi, koska olen itse tehnyt sellaisia huomioita, että joskus hoitajat vain saattavat virheellisesti purkaa myös omaa väsymystään vanhempiin. myöskin lapsettomat hoitajat saattavat suhtautua lapseen täysin erilailla kun lapselliset tai ammattitaitoisemmat hoitajat, se jolla on ammattitaitoa tai omia lapsia, ei ota jokaista tuollaista asiaa vakavasti vaan ymmärtää että lapset on lapsia ja tilanteita tulee ja menee. paljon myöskin vaikuttaa se millaisia lapsia siellä ryhmässä on. jos sinun lapsesi ryhmässä onkin pelkästään ylikilttejä ja uhmaamattomia lapsia niin heidän perspektiivistä sinun lapsesi onkin se mahdoton ja tottelematon tapaus.
älä ota niin vakavasti kaikkea, eiköhän se riitä että itse tiedät että kaikki on hyvin teillä kotona.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 12:37"]
Antakaa armoa, äidit!
Kyllä jokainen hoitaja tietää, että uhmakaudet kuuluvat lapsen normaaliin kehitykseen. Huolestuttavampaa voi olla, jos lapsi ei koskaan eikä kenellekään uhmaa. Lapsi opettelee vuorovaikutusta ja tunteiden hillitsemistä, siihen kuuluvat joskus ylilyönnitkin, oman temperamentin mukaisesti.
Päiväkotitäteissä on joskus pätemisentarpeisia diagnoosintekijöitä, ihan kuten muissakin ammateissa, mutta lasten seuraaminen nyt vain kuuluu pakollisena osana työhön. Pelkät lähihoitajatkin ovat tiettyjen puristusten alaisena (kuten kuuluu), lastensuojelullista syistä. Kuka lapsen etua valvoo silloin, jos kotona ei olekaan asiat hyvin ellei päiväkoti...? Joihinkin asioihin on pakko puuttua keskustelemalla, vaikka hyvin tietää, ettei kyse välttämättä ole mistään kummasta. Voi tuntua kiusalliseltakin, kun tuntuu, että joutuu puuttumaan asioihin, joissa ei todennäköisesti ole erityistä taustalla.
Jonkinlainen katkeruus tarhatätejä kohtaan on nähtävissä monilla, tälläkin palstalla. Ongelma on päiväkodissa, hoitajat huonoja, pelkät lähärit tekee diagnooseja jne. Jos kotona ei mitään ongelmaa oikeasti ole, ei kannata ottaa ongelmakseen tarhantätien sanomisia, jos huolta ei korosteta.
Elä ap stressaa, seuraavan kerran kysyt vaan että oisko jollain aikaa keskustella. Sitten sanot että asia jäi vaivaamaan, haluaisit tietää tuntuuko hoitajast siltä, että pojassa on jotain vialla, kun sinusta jäi edellisellä kerralla tuntumaan että kaikkea ei ehkä sanottu. Ei taida auttaa puida palstalla, kysyt vaan hoitajalta! Olet selvästi huolehtivainen äiti, eiköhän asia selvene. toivottelee 6
[/quote]
Mä en nyt ihan usko, että lapsen uhmatessa yhtenä päivänä päiväkodissa olis siitä heti pakko keskustella ja olla huolissaan. Olette tainneet nyt käsittää ne ohjeet hieman väärin. Muustahan se hoitaja ei puhunut, vain yhdestä päivästä ja parista tapahtumasta. Jos on ollut muutakin niin hoitaja jätti sen sanomatta. Tuo menee täysin sen piikkiin, että lapsella on ollut huono päivä, väsymystä ym. Ymmärrän että päiväkodin henkilökunta tarkkailee ja seuraa lapsia, mutta ei nyt sentään aleta toimenpiteisiin yhden päivän tapahtumien, varsinkaan kun kyseessä ei ollut kuin lelulaatikon kaataminen. On lievää ylireagoimista. Ja kaukana lapsen edusta. Tottakai jos lapsen käytös muuttuu ja se jatkuu useaamman päivän niin sitten huoli on aiheellinen, mutta antakaa sille lapselle nyt vähän myös sitä armoa. Sekin on vain ihminen, jolla on huonoja päiviä ym.
[/quote]
Vaikeahan se on ottaa kantaa netin kautta, mikä tilanne nyt sitten on... Siinä olet oikeassa, en minäkään avaisi kummempaa keskustelua yhden autolaatikon perusteella. Äkkiseltään veikkaisin että lapsi on ollut jostain syystä sinä päivänä kovin kiukkuinen tavalliseen verrattuna ja hoitaja on vaan kysellyt että onko jotain tapahtunut, ei siinä sen kummempaa. Eihän tuossa nyt oikeasti mihinkään "toimenpiteisiin" ole alettu... Monesti vaan se äänensävy voi olla väärä, liian kiire, tuo mielipiteensä esiin eri tavalla kuin oli tarkoitus. Äidit on hirveän herkkiä lapsistaan näissä asioissa, tietysti ihan kuten kuuluu ollakin! Tuntuisi, että jos erityistä sanottavaa ei ole, se on huono juttu (hoitajilla on kiire, niitä ei kiinnosta), jos jostain haluaa puhua, se on ylireagointia (vanhempi ottaa sen heti arvosteluna kotia ja itseään kohtaan, hoitaja on "virkaintoinen"). Jos on oikeasti huolissaan, ylireagoi ja syyllistyy diagnosointiin. Ja jos ei reagoi, tekee työvirheen. :)
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 11:56"]
Eipä noista kannata välittää, kotona on teidän elämä ja sekun ei vaan kuulu jollekin tarhatädille sentin vertaa.
Kyseenalaista olot päiväkodissa jos tuo jatkuu, se tepsii aina....
[/quote]
Väärin, kotiasiat kuuluvat tarhan henkilökunnalle. Heidän on reagoitava, jos jokin lapsen käytöksessä herättää epäilemään ongelmia kotioloissa. Puuttuminen kuuluu tehtäviin. Siinä on kyse lasten suojelemisesta.
Tästä ei ole kyse AP:n kohdalla, ja häntä neuvoisinkin sivuuttamaan asian.
Siis hoitaja näki sinut siinä eteisessä eikä saanut sanottua, että "voitko odottaa hetken kun saan tän lapsen puettua, kun olisi vähän juteltavaa"? Ja sitten syy on SINUN kun et osannut lukea hänen ajatuksiaan? Justiinsa taas niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autolaatikon kaataminen ei mielestäni ole tuhmaa vaan järkevää. Tuhmaa mutta tavallista on hannata vastaan, kun autot pitäisi kerätä. Ei hoitajan kuulu päättää, miten leikitään.
Minä kysyisin seuraavaksi hoitajilta että mitäs muutoksia heillä on siellä päiväkodissa tehty ja että onkos ollut hoitajilla poissoloja tai sijaisia paikalla. Ettei vaan lapsi reagoisi niihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitinä ja ammattikasvattajana (ei kuitenkaan pk:n tätinä) ehdotan, että lähiaikoina hakiessasi lastasi kysyt pk-tädeiltä joka kerta, miten lapsella on mennyt päivä. Jos vain on mahdollista, ajoita hakuhetki mahdollisimman kiireettömään aikaan. Kysy myös ne tarkentavat kysymykset, jotka jäävät vaivaamaan mieltäsi. Näin saisit sekä itsesi että tädit rauhoittumaan siitä, että lapsesi on ihan normaali 4-vuotias hetkittäisine uhmakkuuksineen.
Minä kysyisin tuosta poikien autolaatikosta. Olen käsittänyt, että vielä nykyäänkin pyritään melko sukupuolineutraaliin pk-kasvatukseen, mutta näyttää siltä, ettei tässä päiväkodissa se toteudukaan joiltakin osin.
Kysypä lapseltasi, miksi hän kaatoi laatikon. (Oliko häneltä hukassa jokin tietty auto, kun hän kaatoi laatikon? Oliko kivaa uhmata tarhan tätejä?) Kummassakin tapauksessa voisitte miettiä lapsen kanssa, mikä auttaisi asiaan: jos auto on hukassa tai jos joskus tekee mieli olla tottelematon. 4-vuotiaat osaavat jo miettiä tällaisia asioita, kuten varmaan tiedätkin.
Muistan omien lasteni nauttineen tavaralaatikoiden kaatamisesta. Lego-laatikon kaataminen oli varsin nautinnollista sen helinän ja kalinan vuoksi, mikä palikoista lähti. Ymmärsin lapsiani: aina ei ole helppoa löytää pientä osaa isosta laatikosta. Silti he eivät välttyneet palikoiden keräämisestä takaisin laatikkoon.
Nyt tähän ap:n asiaan kantaaottamatta, ihmetten taas kerran teitä mammoja. Siltä osin, että kuvittelette lasten tekemisen tekevän automaattisesti teistä tietäjiä ja osaajia.
Ymmärrän, että vastavalmistunut nuori hoitaja tai muu lasten kanssa töitä tekevä ei ole vielä kokenut, saattaa ylireagoida eikä osaa tai ymmärrä. Mutta asenne on monella se, ettei kukaan osaa juuri sinun lasta hoitaa, ei varsinkaan mikään lapseton, nehään ei ymmärrä normaaleista lapsista yhtään mitään.
Olin joskus lastenhoitotyössä (ei päiväkoti) ja kohtasin tämän asenteen ihan jatkuvasti. Kun mulla ei ole omia lapsia, en voi osata enkä ymmärtää oikeasti mitään, vain mammat tietävät. Huvittavinta on, että mulla on pari vanhempaa neiti-ihmistä tuttuina, opettajia. He ovat koko työuransa, KYMMENIÄ VUOSIA törmänneet samaan vähättelyyn! Eihän ne toki osaa teidän kullanmuruja kasvattaa eivätkä mitään tiedä, vaikka ovat tehneet sitä vuosikymmenet ja nähneet tuhansia nuoria...
Nyt voin sanoa jo äitinäkin, että minun ammattitaitoani ei ole kartuttanut lasten saanti vähääkään (olen muissa töissä nyt jo). Vien lapseni päiväkotiin, eikä minua kiinnosta, onko hoitajalla lapsia vai ei. Omat lapset eivät tee kenestäkään parempaa toisten lasten hoitajaa, en pysty näkemään tässä muuta yhteyttä kuin sen taas, miten lapseton ei voi olla sitä, tai tötö. Kyllä ne hoitajat näkee valtavan määrän lapsia, ja osaavat teitä paremmin arvioida lapsen käytöstä yleisesti. Äiti tuntee lapsensa aina parhaiten, mutta voi joskus olla myös sokea ongelmille.
Vaikka niitä virkaintoisia ja typeriä hoitajia joukkoon mahtuisikin!
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 12:57"]
Lapset on välillä tuhmia. Aikuiset on vielä tuhmempia kuin lapset. Hyökkäys on paras puolustuskeino. Monilla aikuisilla on niin paha olla, että yleensä pystyvät kiusaamaan perhettä vain lapsen kautta. Enkä nyt vaan tarkoita tätä hoitotätiä vaan ihan kaikkia akkoja.
[/quote]
Ei ole olemassakaan sellaisia kuin tuhmia lapsia. Tietysti voi olla tottelemattomia lapsia, mutta se ei tee lapsista tuhmia. Tuhma-sana pitäisi poistaa suomen kielestä syyllistävänä ja leimaavana - on todella ikävää syyllistää lasta hänen käytöksestään.