MIksi kukaan nainen haluais olla jonkun "supermenestyjän" puoliso?

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 09:23"]

Mua niin ahdistais itseäni olla kahlittu siihen toiseen sillä lailla, että kaikki menis sen ehdoilla. (Tietysti riippuis minkä tasoisesta menestyjästä on kyse)

Ei sellainen suhde voi olla kovin tasa-arvoinen, vai voiko? Eikö sellainen vaikuta jo siihen perhedynamiikkaankin, et jos joku on tottunut, että hänen aikataulu ym tekemiset on määräävässä asemassa (koska on niin paljon menetettävää), niin eikö se pakosti aja siihen, että tästä ihmisestä tulee jotenkin "tärkeämpi" kuin muista?  Ja ehkä sen mielipiteillä on silloin eniten väliä? Onko se hyväks koko perheen kannalta?[/quote]

Olipas ajankohtainen aloitus mun kannalta... Olet ajatellut ihan oikeita asioita, ap, ja voin vahvistaa omakohtaisesti kaikki nuo esittämäsi "ongelmat". Kyllä, elämämme pyörii miehen ehdoilla, suhde ei ole tasa-arvoinen millään saralla, ja perhedynamiikkamme on määräytynyt nimenomaan miehen menojen ja tärkeyden mukaan. Mieheni on siis erittäin menestyneessä, näkyvässä, kadehtitussa asemassa.

Onko se hyvä perheen kannalta?

meidän perheen kannalta se ei ollut hyvä, olemme nyt keskellä ravoisaa ja henkisesti repivää avioeroa. Eli omalta osaltani en voi suositella jyrkkää sosiaalista nousua avioliiton kautta - vaikkei se siis missään vaiheessa tavoitteeni ollutkaan - mutta en ymmärtänyt mitä se emeidän elämässämme tulisi tarkoittamaan. Myöhäistä tietty katua, mutta kadun silti ihan helvetisti!!

[/quote]

Eli sinä olet lusmuillut etkä kantanut vastuuta perheenne taloudesta. Nyt sitten olet suuttunut kun mies ei olekaan luuseri.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 11:08"]

Minä olen meistä se "menestyvämpi" osapuoli; miehelläni on tosin opinnot vielä osittain kesken, joten ei sitä tiedä, vaikka asetelma kääntyisi joskus vielä päälaelleen. Mutta tässä tilanteessa minä kannustan miestäni saamaan enemmän aikaiseksi, en siksi että haluaisin olla vähintäänkin tasavertaisen "menestyjän" puoliso tai etteikö tämä asetelma olisi minusta hyvä, vaan siksi, että näen hänen olevan onneton silloin kun hän ei käytä täyttä potentiaaliaan. Jos tämä potentiaali ei koskaan muutu rahaksi, mutta hän on onnellinen, se riittäisi minulle. Itse asiassa kannustan häntä juuri nytkin alalle, jolla tuskin tienaisi kovin paljon, mutta joka on hänen todellinen intohimonsa.

Tämä on uskoakseni se suurin ongelma näissä supermenestyjä-kotirouva-yhdistelmissä, koska se tuntuu olevan tietämilleni "menestyville" miehille tuntematon käsite: siis että sitä kotirouvavaimoakin voisi kannustaa ihan käytännössä toteuttamaan itseään ja käyttämään täyttä potentiaaliaan. Vaikka ihan kotoakin käsin. On varmasti naisia, joille lapsen kanssa oleminen 24/7 ja kodin pitäminen kauniina ja pullantuoksuisena on se elämän suurin onni ja sisältö, mutta ihan yhtä varma olen, että useampi tällainen epäsuhtainen pari olisi onnellisempi, jos nainen kokisi käyttävänsä luovuuttaan, älyään ja kaikkea henkistä pääomaansa jollain konkreettisella tavalla.

Tunnen yhden perheen, jossa kumpikaan ei ole mikään varsinainen "menestyjä" (jos menestyjällä tarkoitetaan poliitikkoja, liikemiehiä yms.) mutta mies on erittäin hyväpalkkaisella alalla ja nainen on sekä kotiäiti että taiteilija. (Vai voiko sanoa kotiäidiksi, jos tekee kotoa käsin töitä?) Joka tapauksessa minusta on erittäin inspiroivaa katsella, miten tämä mies uskoo vaimonsa työn tärkeyteen, kannustaa sitä ja on ylpeä siitä, vaikkei se tuokaan samalla tavalla ruokaa heidän pöytäänsä kuin hänen oma työpaikkansa. Ja nainen on tosiaankin mielettömän hyvä siinä, mitä tekee.

[/quote]

Todella hyvin sanottu. Juuri tällaistakin pohdin.  :) -ap

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 10:45"]

Öö, esim. siksi, ettei tarvitse venyttää penniä, lapset saavat harrastaa mitä haluavat ja todennäköisesti itsekin voit harrastaa mitä haluat varsinkaan jos ei tarvitse töissä käydä.

Oma mieheni ei ole edes mikään supermenestyjä ja joutuu silti tekemään ympäripyöreitä päiviä ja jos hän haluaa pitää hiukan keskipalkkaista paremman työnsä, meidän on pakko joustaa hänen työvaatimustensa mukana. Jos vaihtoehtona olisi joku supermenestyjä, vaihtaisin heti! Pöljät eivät tajua milloin iskevät kultasuoneen, muuta ei voi sanoa.

[/quote]

Eli olet huora.

Hups, tuntuu vähän siltä, että kirjoitukseni ei loppujen lopuksi sopinutkaan ketjun varsinaiseen aiheeseen :)

Mutta joo, sitä ajoin takaa, että useimmille ihmisille tuo peräänkuulutettu mielekkyys ei tule mielekkäästä olemisesta vaan mielekkäästä tekemisestä. Jos mielekästä tekemistä on ja siihen tekemisensä mielekkyyteen oikeasti uskoo, tasapainottelu on varmasti helpompaa, eikä tunnu niin yhden osapuolen mitätöimiseltä, jos joskus mennäänkin toisen osapuolen työn ehdoilla.

Totta kai siihen tarvitaan molemminpuolista kunnioitusta, mikä tuntuu valitettavan monessa liitossa olevan tavalla tai toisella hakoteillä.

t: 18

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 10:33"]

Naisilla on monenlaista miesmakua.  Enemmän minua hämmästyttää asteikon toinen ääripää. Siis ne, jotka jopa toistuvasti ottavat miehekseen jonkun juopon pikkurikollisen kokopäiväluuserin.

[/quote]

No joo, ei tuokaan houkuttele, mutta on siinä välissä muitakin vaihtoehtoja. :)

[/quote]

Työ on kuitenkin aina se tärkein. Siitä saa elannon vielä avioeronkin jälkeen

[/quote]

Joillekin työ on tärkein, toisille perhe ja esim terveys.