Itsesäälissä rypemistä.

Elämä on pelkkää työtä ja lasta. Ei mitään omaa. Ei omaa aikaa, paitsi nyt tunti kun lapsi nukkuu. En saa lasta minnekään hoitoon, että pääsisi mitään harrastamaan tai shoppailemaan.

Tuntuu, että näännyt. Toki lapsi antaa paljon, mutta olo alkaa olla taas aika kireälle vedetty, oman ajan puutteen vuoksi. Milloin oikein saan ladata akkuja?? Olen alkanut taas haaveilemaan jostain karkumatkasta jonnekin autiotuvalle. :(

Mitä mä ees tekemään mitään kivoja kasvohoitoja tai hemmottelemaan itteeni ku kukapa sen ees huomais. Vittu että oon taas täynnä tätä arkee ja elämää.

Ja pliis, jeesustelijat ja neuvojat voi pysyä poissa. En tartte neuvoja enkä tietoa siitä, miten jollakin on syöpä ja mun pitäis olla kiitollinen.