Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syöpään kuolleiden lapsia kuulolla?
26.09.2013 |
Mietin tässä omaa oloani ja ajatuksia ja tulin sitten miettineeksi sitä että miten muut samassa tilanteessa olevat elämästään ajattelee.
Toinen vanhemmistani kuoli syöpään ihan äskettäin. Mieheni toinen vanhempi on tälläkin hetkellä hoidoissa. Myös kolmelta ystävältäni kuoli vanhempi tänä kesänä samaan tautiin.
Jotenkin tuntuu, että ihan liian moni lähtee ihan liian varhain syövän takia enkä voi olla miettimättä, että milloin on oma vuoro. On hetkiä jolloin tekee mieli nakata hanskat naulaan jo ihan valmiiksi, niin tavallaan mitättömältä ihmiselämä tuntuu ja niin kovaksi ahdistus ja paniikki kasvaa. Se on niin ruma tauti ja sitä on niin valtavasti.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kyllä syöpään kuolee paljon ihmisiä, nuoriakin. Silti hoidot kehittyvät koko ajan. Minulla oli kaksi eri syöpää alle kolmekymppisenä, siitä on jo parikymmentä vuotta. Sisarellani on todettiin melanooma (onneksi aika varhaisessa vaiheessa) kohta kymmenen vuotta sitten, hän on terve nyt. Nyt seitsemänkymppisellä äidilläni on hoidettu levinnyt rintasyöpä vajaa kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen häneltä löytyi (myös varhaisvaiheen) melanooma muutama vuosi sitten. Hän käy kontrolleissa, mutta kummastakaan ei ole kuulunut mitään.
En väitä, että syövästä paranee millään asenteella, poppakonsteilla tai ihmeruoilla. Monet kuolevat syöpään, varsinkin vanhat ihmiset. Haluan vain sanoa, että hoidot kehittyvät yhä edelleen ja todella monet palaavat takaisin työelämäänkin. Syöpädiagnoosi ei ole enää kuolemantuomio.