Jos vietät syysviikonlopun yksin mökillä syrjäseudulla, mitä pelkäät illan pimetessä eniten?

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuutta, pimeyttä ja luonnon ääniä. Jo kaukaa maantieltä kuuluva rekan ääni rauhoittaa tai muiden mökkien valot sieltä kantautuva ihmisten ääni. Silti viihdyn päivällä yksin metsässä hiljaisuudessa ja rauhassa?

Entäs jos se rekkakuski onkin joku sekopää sarjamurh aaja? Etsii tietä mökillesi🎃

En mitään, tai ehkä savuhormiin tulleen halkeaman aiheuttamaa tulipaloa. Varoittimet kyllä on.

Kunhan ulos pääsee, ei mitään hätää. Vakuutus korvaa ja autoon pääsee säiltä suojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuutta, pimeyttä ja luonnon ääniä. Jo kaukaa maantieltä kuuluva rekan ääni rauhoittaa tai muiden mökkien valot sieltä kantautuva ihmisten ääni. Silti viihdyn päivällä yksin metsässä hiljaisuudessa ja rauhassa?

Entäs jos se rekkakuski onkin joku sekopää sarjamurh aaja? Etsii tietä mökillesi🎃

Murhaajalla luulisi olevan ketterämpi ajoneuvo, jolla ei jumitu pikkuteille. Mutta kotimaisessa kauhussa se toki ajaa traktorilla.

Sitä kun pimeässä silmät alkaa tehdä temppuja ja synkkä metsänlaita alkaa väreillä omituisesti. Sinne alkaa ilmestyä hamoja, jotka liikkuu edestakaisin ja kun räpäytät silmiäsi, niin ne ovat kadonneet.

Sama on nukkumaan mennessä. Pidät silmiäsi auki ja kohta huoneen seunustalla alkaa liihottaa iso vähän vihertävä sumuinen hahmo, joka välillä nousee katonrajaan ja laskeutuu takaisin alas. Se näkyy näkökenttäsi laidoilla ja kun katsot sitä suoraan, niin se vaihtaa nopeasti paikkaa tai katoaa.

Hulluja sarjamurhaajia. No, ei niitä siellä oikeasti liiku, olen vain kuunnellut vähän liikaa rikospodcasteja.

Vierailija kirjoitti:

Pimeää ja omaa mielikuvitustani, mistähän johtuu että aikuinen ihminen pelkää kaikkea yliluonnollista ja vaikka kuinka vääntäisi itselle rautalangasta, niin kohta pelkään taas jotain taruolentoa tyyliin kummitusta tai ihmisutta joka vaanii metsässä? Uimaan mennessä merihirviöitä esihistoriallisia vesipetoja ja jättiläismustekaloja vaikka uit järvessä ja siksi pysyttelen matalassa jossa jalat ylettää pohjaan? Tiedän varsinhyvin ettei siellä mitään ole mutta silti.

Luulen, että vahvalla mielikuvituksella on paljonkin tekemistä tämän kanssa. Ne yliluonnolliset hahmot ja hirviöt vaan tulevat mieleen, kun tilanne on otollinen. Itsekin pelkään vaikka sun mitä - en edes osaa tarkkaan määritellä, mikä se mun pelko konkreettisesti on vaikka aloituksessa mainitussa tilanteessa. Toki Kuutamosonaatissa ollut tilanne yksinäisestä naisesta mökillä voisi tulla mieleen, JOS olisin liikkeellä ilman koiriani. Myös ihan omassa kodissa täällä kaupungissa mieleen tulee joskus öisin aivan surrealistisia pelkoja, vaikka on muu perhe ja koirat kotona.

Susia tai karhuja en sisätiloissa osaa pelätä, laavulla tai teltassa niitäkin pelkäisin. Mutta aloituksen kaltaisessa tilanteessa varmaan suurin pelko olisi joku "Kyyrölän veljes".

Olen kuullut ryöstelijä- ja ilkivaltaporukoista, jotka käyvät öisin ryöstelemässä tyhjiksi katsomiaan mökkejä. Sellaista tapahtuu siis oikeasti joskus, olen lukenut uutisista.

Joskus yksin mökillä ollessani, kun olen yöllä kuullut jonkin epätavallisen äänen ulkoa, olen pelännyt sellaista ryöstelijäporukkaa. En autoile, joten yksin mökillä ollessani pihalla ei edes ole autoa, mikä maaseudulla usein katsotaan merkiksi siitä, että mökillä ei ole ketään. 

Hyönteisiäkin olen pelännyt mökillä yöllä, esim. yökiitäjiä.

Kummituksia jne. en pelkää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuutta, pimeyttä ja luonnon ääniä. Jo kaukaa maantieltä kuuluva rekan ääni rauhoittaa tai muiden mökkien valot sieltä kantautuva ihmisten ääni. Silti viihdyn päivällä yksin metsässä hiljaisuudessa ja rauhassa?

Entäs jos se rekkakuski onkin joku sekopää sarjamurh aaja? Etsii tietä mökillesi🎃

Pienellä paikkakunnalla asuneena en ole koskaan osannut pelätä ihmisiä, eikä ole ollut tarvettakaan. Kai sitä vain pelkää yksin pimeässä, vaikkei osaa juuri määritellä mitä pelkää. Ehka pelkoa itseään? Silti viihdyn yksin pimenevässä illassa.

Mörköjä ja vainajien haamuja.

Naapureita 😉 kun kerrankin saisi olla rauhassa yksinään mökillä, niin varmasti tulisivat kylään!!!

Oikeasti pitäisi ehkä vähän pelätä karhua. Sellainen liikkunut lähistöllä...

Mä en uskaltaisi yöpyä jos olisin lukenut tai katsonut jotain pelottavia yliluonnollisia juttuja. Sama on kotona eli ei sovi mun iltaan. En oikein tiedä pelkäsinkö muuta, on todellakin niin että syrjäseudulla jonkun osuminen iltapimeällä mun mökille olisi harvinaista. Mielikuvitus olisi kai se pahin vihollinen.

Vierailija kirjoitti:

Ranta ja venelaituri on n. 100 metrin päässä alhaalla eteläänpäin . Vanhoja,isoja ja käkkyräisiä puita varjostaa rantaa ja varastoja siellä.

Täydenkuun aikaan tunnen ja näen selvästi,ihan keskellä yötä, että jotain matalia hahmoja liikkuu alhaalla rannassa. Ne on jotain örkkejä tai menninkäisiä,jotka on nousseet maihin meidän laiturille. Ne on tulleet tuolta ulkosaaristosta, ehkä Virosta alunperin , jotkut jopa Gotlannista. Ranta on suolainen ha matala joten örkkien on helppo valita juuri meidän laituri rantautumiseen.

Yritän tihustella rantaan, pidän talon pimeänä. Kuun valossa näkyy yllättävän epäselvästi kuitenkin, mutta näyttää sitä että ne ryhmittyvät yhteen ja aikovat lähteä nousemaan talolle.

Menen kamariin ja yritän saada unta, ei mitään mahdollisuutta. Katson kelloa että kuinka pitkä aika vielä että aurinko nousee. En osaa päättää että pitäisikö laittaa valot koko taloon ja pihalle myös.vai pitäisikö pitää kaikki ihan pimeenä ettei houkuttele niitä ylös.

Olen lukenut aivan liikaa jännittäviä kirjoja.

En ole yksin mökillä täyden kuun aikaan ikinä.

Joskus talvella täysin tyynellä ilmalla, kun täysikuu tekee yöstä melko valoisan ja puiden varjot kaartuvat maahan pitkinä ja sysimustina. Silloin oikein tekee mieli mennä vaeltelemaan metsään. Siinä on jotain niin epätodellista ja kaunista. Sitten kun pieni pilven riekale ohittaa kuun, niin käyttä että varjot herää eloon ja alkavat liikkua pitkin metsää. Siinä tilassa en yllättyisi vaikka tapahtuisi jotain yliluonnollista. Pelottavaa mutta myös mahtava kokemus.

Ainoa asia jota pelkäisin on että yöksi kämppään jää yksi inisevä hyttynen. Inhoan yli kaiken yöllä kuuluvaa hyttysen ininää, kun en millään saa sitä verenimijää pimeässä tapettua, mutta jos laitan valot päälle, hyttynen piiloutuu jonnekin enkä löydä sitä.

Faith kirjoitti:

Olen kuullut ryöstelijä- ja ilkivaltaporukoista, jotka käyvät öisin ryöstelemässä tyhjiksi katsomiaan mökkejä. Sellaista tapahtuu siis oikeasti joskus, olen lukenut uutisista.

Joskus yksin mökillä ollessani, kun olen yöllä kuullut jonkin epätavallisen äänen ulkoa, olen pelännyt sellaista ryöstelijäporukkaa. En autoile, joten yksin mökillä ollessani pihalla ei edes ole autoa, mikä maaseudulla usein katsotaan merkiksi siitä, että mökillä ei ole ketään. 

Hyönteisiäkin olen pelännyt mökillä yöllä, esim. yökiitäjiä.

Kummituksia jne. en pelkää. 

Tästä syystä, etenkin syksyllä pidän suunnilleen kaikki mahdolliset valot päällä, yöllä tietysti vain pihavalot.

En mitään. Rakastan pimeyttä maalla. Miksi ihmeessä pelkäisin jotain?

Lähinnä lapsuudessa oli vielä kulkumiehiä jotka ryypyn toivossa tulivat nurkkiin pyörimään.

Asun yksin syrjäseudulla.

Huolettaa kyllä joskus kun kuulen auton ääntä joka tuntuu olevan liian lähellä.

Kiertävät rosvojoukot pelottavat. Niitä epämääräisiä pakettiautoja täälläkin kiertelee toisinaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia jota pelkäisin on että yöksi kämppään jää yksi inisevä hyttynen. Inhoan yli kaiken yöllä kuuluvaa hyttysen ininää, kun en millään saa sitä verenimijää pimeässä tapettua, mutta jos laitan valot päälle, hyttynen piiloutuu jonnekin enkä löydä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut 40v syrjäseudulla ja ei täällä ole mitään pelättävää.

Sama, tosin vasta 25 vuotta mutta sen kokoajan yksikseni. Lähimpään naapuriin melkein kilsa matkaa ja lähimmät katuvalotkin kolmen kilometrin päässä. Nautin suunnattomasti yksinolostani ja luonnonrauhasta.

Ainut jota voisin edes teoriassa pelätä, on päiviä kestävät sähkökatkot. 25 aikana tosin ollut vain yksi yli parituntia kestänyt sähkökatko, joka kesti pari vuorokautta, mutta se oli täysin poikkeuksellinen tilanne muutama vuosi sitten, kun melkein puoli Suomea oli pimeänä. Syyhän siihen oli se, että puihin oli kertynyt alijäähtynyttä vettä niin paljon, että puiden latvat ja oksat painuivat linjoille. Jos pitkiä sähkökatkoja olisi edes silloin tällöin niin luonnollisesti hommaisin agrekaatin varavirraksi, joten eipä siitäkään sitten jännitysmomentiksi olisi.

Viinin ja röökien loppumista.

Ei oikeasti enää pelota mikään. Koira on joka ei taatusti laske ketään edes mökin terassille. On pihavaloja ja kamerat jotka kuvaa pihatietä. Mökki myös kohtalaisen aukealla paikalla eikä mitään pimeää metsää ihan ympärillä.

Jossain sähköttömällä, ulkohuussillisella mökillä näin syksyllä pelkäisin.

Olen vuosia sitten joutunut exän stalkkaamaksi. Ei pitäisi vaaraksi enää olla, asennutin kamerat silti omaksi mielenrauhakseni. En kuitenkaan lähde edes koiran kanssa pimeisiin metsiin kävelemään.