Lue keskustelun säännöt.
Masentuisitko minun tilanteessani?
25.09.2013 |
Sain kaksi vakavaa diagnoosia lokakuussa 2011.
Olen ollut sairauslomalla helmikuusta 2012, jolloin aivoaneurysmani leikattiin. Näen huonosti leikkauksen jälkeen.
Toipumisen jälkeen alkoivat verisyöpähoitoni. Minulle on luvattu elinaikaa muutama vuosi.
Selkärankani murtui viime kesänä neljästä kohtaa syöpäsairauteni vuoksi. Avomurtuma oli tuskallinen. Olen vuoden aikan potenut anemian, turvonnut useita kertoja todella pahasti kortisonin vuoksi, saanut maksan ja munuaisten hyljintäreaktion, sairastanut useamman keuhkoputkentulehduksen ja joutunut niiden vuoksi sairaalaan, potenut kivuliaan vyöruusun ja korvatulehduksen. Kortisonikuurin vuoksi portaiden nousu ei onnistu, ylämäet ovat piinallisia ja reisilihakseni ovat hyvin heikot. Olen kaatunut useita kertoja jalkojeni vuoksi.
Parisuhteeni päättyi vuosia sitten. En koskaan saanut lapsia endometrioosini takia.
Minut irtisanottiin yt-neuvotteluissa sairauteni ja sairauspoissaolojeni vuoksi. Olin niin heikossa kunnossa, että hyväksyin tukipaketin. En jaksanut riitauttaa asiaa liitossa.
Minulle erittäin läheinen sukulainen kuoli heinäkuussa. Olin niin uupunut, etten päässyt hänen hautajaisiinsa.
Toinen lähiomaiseni on sairastanut vuosikausia syöpää. Hänellä piti olla hyvälaatuinen aivokasvain, joka leikattiin elokuussa. Aivokasvain osoittautui vaikeaksi syöväksi, jota säteilytettiin. Kyseinen henkilö ei enää pysty palaamaan kotiin, koska hän tarvitsee jatkossa hoitoa.
Olisiko näissä tapahtumissa mielestäsi syytä masentumiseen?
Kommentit (37)
Onko sinulla ketään joka on rinnallasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuisin, ehditustuisin tai olisin hyvin murheellinen ja surullinen. Toisaalta voi olla, että olisin fyysisesti liian väsynyt ja uupunut ollakseni masentunut.
Toivon sinulle parempaa tulevaisuutta, vaikka se olisikin lyhyt. Toivottavasti kipusi hellittävät ja saisit rakkaita ihmisiä ympärillesi.
Voimia sinulle todella paljon. Olet joutunut kestämään niin paljon kamalia asioita. Toivon sinulle tervehtymistä ja kaikkea hyvää.
Olen surullinen omaisteni sairauksien vuoksi, mutta oma tilanteeni ei saa minua masentumaan. Eihän masentumisesta olisi yhtään mitään hyötyä. Ap
Olen pahoillani puolestasi. Vähemmästäkin masentuisi. Toivottavasti sinulla on läheisiä ihmisiä tukena ja turvana. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia, ja rohkeutta toivoa hyviä asioita toivotan sinulle!
Itse en ole ihan noin rankan myllyn läpi mennyt kuin sinä, parisuhteeni on onneksi kestänyt. Mulla on myös syöpähoidot menneet komplikaatioitta tähän asti, mutta nyt on vain loppu enää edessä. Viikkoja, korkeintaan muutama kuukausi. En pääse itsenäisesti kodin ulkopuolelle, en voi matkustaa, tarvitsen apua lähes kaikissa arkisissa asioissa. Olen nuori, ja mulla on pieni lapsi. En silti ole masentunut, en ole missään vaiheessa ollut. Miksi olisin? Useimpina päivinä tunnen onnea, haikeutta, surua ja iloa, joskus vihaakin. Olen oppinut arvostamaan elämää lahjana, jokainen päivä on arvokas. En voi sanoa, ettenkö päivääkään antaisi pois, kyllä on päiviä, jotka mielelläni unohtaisin, mutta niin kauan kuin on elämää, aion elää. Onnellisena.
Olet ap lujaa tekoa kun olet kaiken tuon läpi tahkonnut. Toivotan sinulle kaikkea hyvää!
Masennus on aivojen välittäjäaineiden häiriö. Ei se ainakaan minulla ole suoraan riippuvainen muista ongelmistani. Ehkä niin päin, että kun on oikein paljon vaikeuksia, kaikki voimat menevät niistä selviytymiseen, jokapäiväiseen kamppailuun. Masennus tulee vasta sitten, kun kriisit ovat jo ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:15"]
Olen surullinen omaisteni sairauksien vuoksi, mutta oma tilanteeni ei saa minua masentumaan. Eihän masentumisesta olisi yhtään mitään hyötyä. Ap
[/quote]
Hyvä, että et ole masentunut.
Itse olen jonkinlaisessa masennuksessa ( se myös kärsinyt).
Millainen lapsuus sinulla oli Ap?
En osaa sanoa kun en ole kokenut samoja asioita kuin sinä. En osaa oikein verrata miten tuntisin tilanteessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:15"]
Olen surullinen omaisteni sairauksien vuoksi, mutta oma tilanteeni ei saa minua masentumaan. Eihän masentumisesta olisi yhtään mitään hyötyä. Ap
[/quote]
Ajattelet ap juuri niinkuin minä! Minulle tapahtunut viime vuosina kuten myös läheisilleni pahoja asioita, itse olen kuitenkin terve vaikka muutoin elämä ollut todella vaikeaa. Kyllä ajattelin jossain vaiheessa että en halua masentua, en suostu. Kun tuli lisää vastoinkäymisiä niin kyllä sitä ajoittain jopa nauroin että ei vittu voi olla totta, ei taas, että onpa huumorintaju sillä tyypillä joka elämääni ohjailee. Ajattelen että mitä tahansa tapahtuu niin siitä selviää ja jos ei selviä niin sitten vaikka kuolee ja se on sitten siinä. Turha pilata loppuaikaa tässä elämässä murehtimalla. Ihan sairautena masennus on sitten eri juttu, sitä olen nähnyt läheltä ja paljon.
Kiitos vastauksistanne ja kannustuksesta. :)
Olen pahoillani kokemistanne murheista. Toivoisin, että nuori äiti paranisi ja saisi elää hyvän elämän.
Olin hyvin onnellinen lapsi, kunnes vanhempani erosivat. Vanhempani avioituivat ja isäpuoleni kohteli minua hyvin ilkeästi vuosien ajan. Muutin ylioppilaskirjoitusten jälkeen pois kotoa.
En ole perinyt sairauttani, mutta altistunut sille, koska kahdella sukulaisellani on verisyöpä. Minä sairastuin nuorena.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse päätät masennutko vai et...ei se masetuminen suo saa terveeksi..on vain vittumaisemmat viimeiset vuodet jos päättää olla masentunut...ota kaikki irti elämästä miten vain pystyt
ja hei älä provosoidu..uskon että sulla on ollut enemmän vaikeuksia kuin useimmilla koko elämässään ja moni olis jo luovuttanut
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:38"]
Kiitos vastauksistanne ja kannustuksesta. :)
Olen pahoillani kokemistanne murheista. Toivoisin, että nuori äiti paranisi ja saisi elää hyvän elämän.
Olin hyvin onnellinen lapsi, kunnes vanhempani erosivat. Vanhempani avioituivat ja isäpuoleni kohteli minua hyvin ilkeästi vuosien ajan. Muutin ylioppilaskirjoitusten jälkeen pois kotoa.
En ole perinyt sairauttani, mutta altistunut sille, koska kahdella sukulaisellani on verisyöpä. Minä sairastuin nuorena.
Ap
Millainen tilanne se oli kun sait tietää, että elinaikaa on vähän?
Muuttuiko jokin siinä hetkessä vai koitko edelleen olevasi kuten ennen?
Toivottavasti, et loukkaannu näistä kysymyksistä. Läheiseni kuoli hiukan aikaa sitten ja tavallaan välillä näne sen katoavaisuuden mikä meillä on ja vain sen onnen kun saa kävellä vaikka metsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro tuosta selkärangan avomurtumasta lisää?
Ei oikeastaan miltään. Olen ollut sairas viimeiset kuusi vuotta. Endometrioosi, selän viheliäisen kivulias välilevytyrä, useita tulehduksia ja vatsaongelmia. Kaksitoista antibioottikuuria vuoden aikana. Olin tyytyväinen, kun lopultakin löytyi syy siihen, miksi olen sairastanut niin usein. Ap
Murtuma oli todella tuskallinen. En kuitenkaan halvaantunut, joten minulla oli hyvä tuuri. Putosin tuolilta ja selkäni murtui siinä yhteydessä syöpäni vuoksi. Sain kivuliaita sähköiskuja ylävartalooni, pahimmillaan viiden iskun sarjoissa. Seisominen sattui, istuminen sattui ja makaaminen sattui. Söin kipulääkkeitä ja relaksantteja parin viikon ajan. Kävin poliklinikalla, mutta syytä murtumiin ei löydetty. Hoitaja moitti minua turhasta poliklinikan käytöstä. (Hehe!) Soitin uudelleen sairaalaan ja sain nopean lähetteen magneettikuvaan. Piinallinen kuvaus, koska selkäni oli todella kipeä ja makaaminen alustalla oli tuskallinen. (Vinkki ahdasta paikkaa inhoaville, jotka pelkäävät magneettikuvaa. Silmät kiinni ennen kuvausta ja auki vasta kuvauksen jälkeen. Toimii!) Sain sairaalassa voimakkaita kipulaastareita, jotka helpottivat tilannetta.
Monia vaikeuksia samaan aikaan ja pitkällä aikavälillä toistuvat vastoinkäymiset en usko, että kukaan selviää niistä samana kuin oli ennen.
Itselläni myös hyvin, hyvin rankkoja asioita ollut. Toivon sinulle voimaa jaksaa.