Sinä, joka jätit alkoholinhuuruisen elämän taaksesi

Ei ollut sen arvoista, eikä paino pudonnut. Sosiaalinen elämä kaventui. Mieliala oli tasaisempi, mutta ei välttämättä parempi kaiken kaikkiaan. Ehkä olen sen tyyppinen, että tykkään tunteiden vuoristoradoista. 2 vuotta kesti ja nyt olen palannut alkoholin pariin. Siis satunnaisen bilettämisen merkeissä.

Minulla on kakkostyypin diabetes, niin aloin heti kohta torkahdella, joten ei ollut enää järkeä juoda.

Yli 10 vuotta sitten lopetin täysin. Ei ole muuta muutosta kuin että ei tarvitse kärsiä morkkiksista ja kasvoista hävinnyt turvotus. Olin kyllä hoikempi kun käytin alkoholia ja veri-arvot paremmat mutta siis nuorempikin.

Karkkia syön enemmän kuin tuolloin.

Ei ole muuta etua kuin että morkkiksia ei tule. Olen paljon yksinäisempi nykyään kun tuolloin oli tuttuja baareissa jne.

N 10 vuotta minäkin olen ollut selvä ja syy on liikakäyttö ja mokailu. En enää selvinnyt yhden illan dokaamisella vaan siihen meni pari kolme päivää aamusta iltaan. Samalla lopetin tupakan polton.

Kiloja on tullut roimasti eikä sosiaalista elämää ole mutta eipä ole morkkiksia,rahat riittää laskujen maksuun+elämiseen ja henki kulkee .. vaikka täytyy rehellisyyden nimissä tunnustaa ettei elämänlaatu sinänsä ole mihinkään parantunu ja tupakkaa tekee mieli päivittäin.

Olo on parempi. Olen Nyt enemmän oma itteni.

Mulla se meni kalsarikänneilyksi.

Voin vapaasti sopia kuljetuksia ym. Silloin joutu miettimään, josko voin ajaa.

Halusin raikkaat aamut.

Halusin juosta silloin kun lystää. Krapulaisena se ei onnistunut.

Join aluksi korvikkeena alkoholittomia oluita.

Karkkia olen aina syönyt.

Siitä on ehkä jotain kuusi vuotta, arvioisin.

Nyt elän omaa elämääni. Tuntu, että minä olen minä. Tykkään olla näin.

Käyn tunteeni läpi ja tunnen selvinpäin.

Ei jostain syystä anna lainata tuota aloitusta niin kopsaan sen itse....

Mikä sai sinut jättämään kuningas alkoholin?

- Sairastan masennusta ja alkoholi lähes aina provosoi itsetuhoista käytöstä ja itsemurha-ajatuksia. Rahaa meni kamalasti ja kroppa ja naama olivat turvoksissa... Ei nättiä. Tapasin tästä huolimatta miehen joka avoimesti kertoi ettei pidä siitä persoonasta joksi kännissä muutun. Viimeinen niitti oli se, kun ilmestyin töihin kännissä. Työpaikkaan joka oli tuolloin minulle henki ja elämä. Paikka jossa tunsin itseni hyväksi ja merkitykselliseksi. Työ oli erittäin vastuullista. En saanut kuitenkaan potkuja vaan minut ohjattiin työterveyteen. Irtisanouduin itse kun en kestänyt häpeää.

Kauanko olet ollut ilman ja mitä vaikutuksia olet huomannut itsessä tai ympäristössä lopettamisesi jälkeen?

- Suunnilleen puoli vuotta. Eräs ystävyyssuhde melkolailla jäi. Samoin sosiaaliset piirit supistui huomattavasti. En ollut enää kivaa seuraa kun kavereiden elämä on bilettämistä. Minua ei kutsuta mukaan ja muu tekeminen ei heitä juurikaan kiinnosta. Rahaa jää nykyään enemmän käyttöön. Tupakointi on aikalailla jäänyt kun olin sellainen kännitupakoija. Olo on kevyempi. On tullut energiaa aloittaa liikuntaharrastus. Ahdistusta on nykyään enemmän, kun turrutin sitä aina viinalla. On ollut pakko etsiä jokin muu keino enkä ole vielä löytänyt. Itsetuhoisuus on jäänyt kun en enää juo. Painosta en tiedä, mutta yhden housukoon verran on kropasta lähtenyt.

Nuorena juodaan vaikka viikko putkeen kesälomalla, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Kaverin kanssa dokuteltiin niin. Olimmeko alkoholisteja? Emme mielestäni.

Itsellä lopettamisen sai aikaan maksaan suoraa vaikuttavan lääkityksen aloitus. Kroppaani ei vaan enää siedä alkoholia, maksa ei sitä yksinkertaisesti kykene polttamaan ja olotila oli hirvittävän huono jos vähänkään jotain otin. Nautin selvästä ja tasapainoisemmasta elämästä nykyään, ei ole krapulaa ja kasvoista pöhötys pois. Mieliala on tasaantunut, mutta huomaan palkitsevani itseäni muilla herkuilla tuon tuosta. Painoon ei ole tullut muutosta, kait kerrytän entiset juodut kalorit nykyään syömällä. Sosiaaliseen elämään ei ole ollut vaikutusta, otin yleensä viikonloppuisin kotona. Puoliso myös vähentänyt alkoholin käyttöään.

Olihan se jodkus tosi kivaa se kännäily, MUTTA sit pahaan oloon join ja

Mä mokailin niin paljon. ...Kännissä irtosuhteisiin.

Ujo ihminen. Sitten se jatku ihan vaan kännäilynä, kunnes pari kertaa koetin olla ilman. Huomasin, että mulla on halu tulla humalaan. Tuntui tyhmältä juoda yks.

Sitten vaan lopetin viinailun, koska se ei enää tuottanut mulle muuta kuin kännin ja krapulan ja rajoitti sitä tavallista elämää.

Muillakin on oikeus juoda, kun vain joillakin teekkareilla.

Olen vähentänyt juomista reippaasti viimeisen 5 vuoden aikana. Se on parantanut mielialaa, mutta tehnyt myös yksinäisemmäksi. Talous on paremmassa kunnossa. 

Siitä voi tosiaan tulla kuningas alkoholi.

Kun sitä katselee tarpeeksi... niin Ei se oleKaan mikään kuningas.

Se vaan on.

Sitten pienenee se merkitys, kun ei sitä viitsi enää juoda. Se on melkoisen tylsä tyyppi se alkoholillinen.

Mä jätin sen...ajattelin, että olen osani sitä viinailu-lajia ”suorittanut” ja mulla on mukavaa ilman sitä.

Vuonna 2010 lopetin. Tykkäisin kyllä kännätä, mutta en halua tuhlata elämää krapulapäiviin.

Kun en osaa kohtuudella käyttää, oli vain tuo yksi vaihtoehto.

Silloin kun aloitimme hedelmöityshoidot, eli noin kymmenisen vuotta sitten.

Kymmenisen vuotta raittina. Lopetin, koska inhosin krapulassa itseäni ja ne alkoivat kestää päiväkausia. Lopullinen päätös syntyi kun huomasin tulleeni kännissä aggressiiviksesi mulkeroksi.

Olo on pirteämpi

Ei ole morkkiksia

Rahaa jää muuhunkin kuin välttämättömyyksiin

Jaksan harrastaa säännöllistä liikuntaa. Hoikka olin juopotellessakin, mutta kehonkoostumus on nyt parempi eli en ole laihaläski, jolla pömpöttävä kaljamaha.

Ystävät kaikkosivat. Jälkeenpäin ajatellen eivät he ystäviä olleet, hyväksikäyttäviä tuttavia, jotka halusivat vain juopotteluseuraa, rahaa jne.

Kaikenkaikkiaan vain positiivisia vaikutuksia elämään.

Vierailija kirjoitti:

Olo on parempi. Olen Nyt enemmän oma itteni.

Mulla se meni kalsarikänneilyksi.

Voin vapaasti sopia kuljetuksia ym. Silloin joutu miettimään, josko voin ajaa.

Halusin raikkaat aamut.

Halusin juosta silloin kun lystää. Krapulaisena se ei onnistunut.

Join aluksi korvikkeena alkoholittomia oluita.

Karkkia olen aina syönyt.

Siitä on ehkä jotain kuusi vuotta, arvioisin.

Nyt elän omaa elämääni. Tuntu, että minä olen minä. Tykkään olla näin.

Käyn tunteeni läpi ja tunnen selvinpäin.

Se on kyllä justiinsa näin.

Alkoholittomia juomia myös aluksi kokeilin, oluet oli pahoja ja lonkerot kuin limsaa. Jäivät nekin pois.

Veikkaan, että iällä on myös osuutta asiaan ja sillä ettei alkoholista enää tullut hyvä fiilis, ilman on ehdottomasti parempi!

Miksi alkoholia pitäisi käyttää kohtuudella. Mitä iloa siitä silloin on? Ei mitään. Kunnon turrutuskänni niin pascamaailma unohtuu edes hetkeksi. Niin kaikki tekee.

Vuonna 2010 lopetin. Aloitimme hedelmöityshoidot tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

Ei jostain syystä anna lainata tuota aloitusta niin kopsaan sen itse....

Mikä sai sinut jättämään kuningas alkoholin?

- Sairastan masennusta ja alkoholi lähes aina provosoi itsetuhoista käytöstä ja itsemurha-ajatuksia. Rahaa meni kamalasti ja kroppa ja naama olivat turvoksissa... Ei nättiä. Tapasin tästä huolimatta miehen joka avoimesti kertoi ettei pidä siitä persoonasta joksi kännissä muutun. Viimeinen niitti oli se, kun ilmestyin töihin kännissä. Työpaikkaan joka oli tuolloin minulle henki ja elämä. Paikka jossa tunsin itseni hyväksi ja merkitykselliseksi. Työ oli erittäin vastuullista. En saanut kuitenkaan potkuja vaan minut ohjattiin työterveyteen. Irtisanouduin itse kun en kestänyt häpeää.

Kauanko olet ollut ilman ja mitä vaikutuksia olet huomannut itsessä tai ympäristössä lopettamisesi jälkeen?

- Suunnilleen puoli vuotta. Eräs ystävyyssuhde melkolailla jäi. Samoin sosiaaliset piirit supistui huomattavasti. En ollut enää kivaa seuraa kun kavereiden elämä on bilettämistä. Minua ei kutsuta mukaan ja muu tekeminen ei heitä juurikaan kiinnosta. Rahaa jää nykyään enemmän käyttöön. Tupakointi on aikalailla jäänyt kun olin sellainen kännitupakoija. Olo on kevyempi. On tullut energiaa aloittaa liikuntaharrastus. Ahdistusta on nykyään enemmän, kun turrutin sitä aina viinalla. On ollut pakko etsiä jokin muu keino enkä ole vielä löytänyt. Itsetuhoisuus on jäänyt kun en enää juo. Painosta en tiedä, mutta yhden housukoon verran on kropasta lähtenyt.

Arvostan rehellistä kommenttiasi ja mahtavaa muutosta jonka olet saanut aikaiseksi! Et ole ollut helpossa tilanteessa ja olet saanut otettua itseäsi niskasta kiinni. Tuossa olisi tosiaan voinut henki mennä lopulta. Tsemppiä sinulle, raittiissa elämässä.

T: raitistunut ap

En ole koskaan kokonaan lopettanut juomista mutta pidän välillä helkkarin pitkiä raittiita pätkiä. Olin viimeksi lähes vuoden juomatta 19-syksy-loppukesä 20. Tämän tauon jälkeen join viitenä iltana-yönä peräkkäin ja jo kolmantena iltana humalassa ollessani mietin kauhuissani, että pian kaljoittelu loppuu kun lapset saapuvat takaisin luokseni (olen yhteishuoltaja isä, en juo lasten aikana käytännössä mitään ikinä).

Tästä pari viikkoa myöhemmin join kahtena iltana-yönä peräkkäin yhteensä ehkä 36tölkkiä olutta. Olen 96-kiloinen 38-vuotias mies, eli määrä reiluhko, mutta ei mikään hc. 

Näiden kahden illan jälkeen mieliala ollut ÄLYTTÖMÄN alhaalla monta päivää. En örvellä humalassa, (en edes tuntenut olevani kovin humalassa), en käy baareissa, enkä näin aikuisena ole juuri ikinä kovin pahasti mitään humalassa mokaillut, mutta moodit juomisten jälkeen on todella heikot, yleensä useita päiviä. 

Olen siis usein pitkiä päiviä juomatta ja jälleen pysyvää täysraittiutta harkitsemassa siitä syystä, että alkoholi aiheuttaa minulla jonkinlaista masennusta.