Parisuhteen loppu ?

Mun ystävällä on samantyylinen tilanne. Ystäväni on alkanut harrastaa yksinkin liikuntaa, työ on muuttunut menevämmäksi yms. Mies on mustasukkainen ystäväni omasta (ja työ-) ajasta ja kiukuttelee, jos ystäväni ei halua harrastaa miehen valitsemaa lajia yhdessä (ovat kyllä kokeilleet vuoden.) Miehelle on uusi tilanne, ettei vaimo olekaan koko ajan kotona passaamassa ja saatavilla, vaan hänellä on omiakin mielenkiinnon kohteita. Mies kokee siis uhkana vaimon oman ajan ja vaimon laihtumisen. Sen seurauksena mies on ärtyisä, kiukuttelee joutavista yms. Mies sanoo jatkuvasti, että hän olisi onnellinen, jos vaimo tekisi sitäjatätä, ymmärtämättä, että hän on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Vaimolla ei ole toista miestä eikä vielä eroajatuksia, mutta pikkuhiljaa alkaa vaimon mitta täyttyä, kun häneltä vaan odotetaan koko ajan jotain ja mies ei arvosta hänen ponnisteluitaan painon ja muun suhteen. Vaimo alkaa siis kypsyä pikkuhiljaa ja kohta saa oikeasti tarpeekseen kiukuttelevasta isosta miehestä. Lapset heillä ovat isoja, eivätkä juuri rajoita enää vanhempien menoja.

Jos mies nyt heräisi tilanteeseen, hän voisi vielä pelastaa ja parantaakin parisuhteensa, mutta jos sama touhu jatkuu, vaimo kypsyy ja alkaa katsella aidan toiselle puolen, josta saa arvostusta ja hyvää kohtelua. Enkä ihmettele, mä en jaksais tollasta joutavaa kiukuttelua yhtään. Asiasta saa sanoa, mutta huomionhakuista lapsellista kiukuttelua en jaksais yhtään.

Ehkä ap:lla on sama tilanne kuin ystävälläni?

Vaimon kannattaisi nyt nauttia elämänvaiheestaan ja näyttää se myös miehelle. Miehellä voi olla meneillään ikäkriisi ja hänelle pitää näyttää ettei ikä ole este uusien asioiden tekemiselle tai hauskanpidolle. En tarkoita hauskanpidolla alkoholinkäyttöä.

Entäs jos laitatte sen 15v vastuuseen pienemmistä? Voisi pieni vastuunotto toimia hänellekin. Olette ensin vaikka kokeeksi illan poissa ja sitten toisena viikonloppuna olette 1 yön pois. Jos kaikki menee hyvin, voitte olla joskus 2 yötä pois. 15veelle selvät pelisäännöt ja vaikka palkkaa nuorempiensa hoitamisesta.

6

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 18:10"]

Meillä 15v on aika mahdoton , ei kovin luotettava, jouduttu hakemaan joinain viikonloppuina sammuneena kotiin kavereiden luota ja ei oikein ole sellaisessa vaiheessa, että viitsisi edes yrittää isovanhemmille laittaa riesaksi. Mutta kyllä me silsti joku ilta-irtiotto voidaan järjestää .

Olis niin kiva jos olis lämpimät välit tuon ihmisen kanssa , jonka kanssa on ollut yli puolet elämästään. Tälläinen vie voimia ja sit kun töissä pitää jaksaa hoitaa ja kuunnella ( terv.hoitoala) ja kotona tietty noita lapsia ... kai se mies vähän jää paitsioon. Ja rahahuoliakin on.

Silti asiat on loistavasti kun kaikki ollaan terveitä ja mulla ainakin rakkautta riittäis vielä.

ap

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 17:26"]

Meillä on outo tilanne. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä 25 vuotta. Jotenkin on aina mennyt aika hyvin. Nyt yhtäkkiä miehellä on jokin kriisi , takertuu asioihin , jankuttaa ja on aika usein kärttyinen. Tulee jo töistä kotiin naama väärällään. Mielestäni mikään ei ole muuttunut , mutta miehen mielestä minusta on tullut totinen. En tunnista sellaista , mutta olen kyllä nauttinut kovasti viimeaikoina lukeisesta ja omista harrastuksista. Lapset ovat nyt kaikki kouluikäisiä , 2 enää ala-asteella ja yhtäkkiä on sitä ns. omaa aikaa.

Ollaan koitettu puhua, mutta minusta tuntuu , että mies koittaa jonkun oman ikäkriisinsä heittää mun harteille. 

Seksiä on 2-4 krt kuukaudessa , kuten on ollut viimeiset 10 vuotta. Läheisyyttä muuten on tosi vähän , mutta olen nyt koittanut lisätä halailua ja suukottelua. Jotenkin olo on aika apea , kun itse ei ymmärrä mistä on kyse mutta toinen kertoo , että " tämä ei enää ole hauskaa" ja valittelee tuota totisuutta. 

Onkohan tämä nyt lopun alkua vai ohimenevä kriisi ? Mitäköhän voisi tehdä ? 

[/quote]

Meillä oli ihan samanalaista ja sitten yks kaks mies haki eroa. Nyt on ero sitten vireillä.

Tuosta suhteeseen panostamisesta, mistä 11 kyseli, sanoisin vielä sen, että jos vetäytyy ja ero tulee, pitää oma vastuu tilanteesta kantaa myös. Minä kun vetäydyin, tavallaan vähän toivoin, että mies huomaa sen ja reagoi. No, se reagoi miettimällä eroa. Sillä ei ollut oikein keinoja vastata mun vetäytymiseen.

Minä aloin harrastaa, matkustella, opiskella, keksin kaikkea kivaa, jota elämästä miehen kanssa puuttui. Tein sitä yksin ja olin tosi yksinäinen. Yhdessä ei tehty enää muuta kuin arkea ja siinäkin puheenaiheet oli vähissä. Kyllä vähän mietin, että pilasin suhteen, mutta sainko kuitenkin sellaisen elämän kuin halusin? Aika näyttää, nyt eron tuska on kauhea.

Ja ilottomuudesta. Siitä minäkin sain kuulla. Pilasin monta kivaa hetkeä, mutta kun tuntui, että en saa niistä itse mitään, enkä saa muutenkaan mitään suhteelta, en jaksanut enää "yhtyä ilonpitoon". Ei kukaan voi väkisin voida hyvin suhteessa, mutta omista tunteista ja tilanteista on pakko oppia puhumaan jos haluaa suhteensa säilyttää.

Ilman muuta:) joku tyttö tunkee yöhön,vastaanotta:) 

Kehityskriisit ovat yksi erojen syy. Kun huomaa, että haluaakin elämältään jotain muuta ja oma puoliso ei vastaa siihen tarpeeseen tai ymmärrä kriiseilevää, on ajautuminen sivusuhteeseen iso riski. Sellaisen kun aloittaa, on sivusuhde vahva, sillä siitä saa paljon sitä läheisyyttä, hellyyttä ja sitä ymmärrystä, jota oma puoliso ei kykene enää antamaan. Jos pari huomaisi nämä tunteet ja tarpeet, olisi moni ero jäänyt tekemättä, myös omani.

Eron merkit minun tapauksessani: halveksiva ilme, puhumattomuus, päivien mökötys, ei halua suunnitella yhteisiä asioita, ei halua puhua omista asioista, ärtyneisyys, omat menot. Yhteiset rutiinit ja kivat jutut jäi pois jo aikaa sitten.

Toi halveksiva ilme on sanottu olevan vahva eron merkki jossain muuallakin. Muistan sen ilmeen kuin se olisi poltettu sydämeeni.

Huh miten paljon miettimistä nämä kommentit antoivat. Jotain mitä ilmeisemmin pitää nyt tehdä, ei sitä viitsisi 25 vuoden liittoa hylätä. Täytyy nyt koittaa jutella ja hommata sitä yhteistä aikaa. Ja koittaa muistaa tuo pilkkusääntökin.

Toisaalta miehen on kyllä pakko pikkuhiljaa alkaa tulla vastaan, en jaksa loputtomiin ilman vastakaikua. Katsellaan miten käy.

Tuttavapiirissä on paljon eronneita pareja ja kyllä se näyttää niin vaikealta prosessilta, että koitan tehdä kaikkeni ettei siihen ajauduta.

ap