G: Saako lapsen suun " pestä saippualla"

jos lapsi kiroilisi tai haukkuisi törkeästi ja toistuvasti eikä uskoisi muilla keinoin. Mutta käytännössä ei pese, koska molemmat lapset ovat allergikkoja.



Minulla ei ole tapana kiroilla duunipalvereissa, onko sinulla?

näyttävät olevan aivan pilalla moisen nöyryytyksen ja väkivallan vuoksi.

Miksi aikuinen olisi eri asia? Eikö lasta vielä tarkemmin tulisi suojella moiselta brutaaliudelta?

jos tuollaisiin keinoihin pitää turvautua niin vanhemmuus on pahemman kerran hukassa.



t. ope ja 3 lapsen äiti

saippualla on väkivaltaa ja nöyryyttämistä, KAIKKI omat lastenkasvatuskikkanne. Ette varmaan iknä anna tukkapöllyä tai korvapuustia, saati komenna lasta.

Ahaa, nytpä siis tiedän, mistä niitä vapaan kasvatuksen tuloksia tulee.

Toi sun kommenttisi meni vaan niin OT että siksi viestini.



-5

päivittäin eikä ole oppinut sitä kotoa? Jos oletetaan, ettei kieltäminen tai uhkailu auta ja lapsi on tehnyt näin jo pitkään? Mielenkiinnolla odotan vastauksia. Keskustellaan sitten tarkemmin, mikä on väkivaltaa.

holdingia, kahdenkeskistä keskustelua sekä jäähyä. Näin siis kotona omien lasteni kanssa.



Töissä olen saattanut olla ryhmässä, jossa useampi lapsi, joilla jonkin sorttinen diagnoosi esim. yliaktiivisuudesta, eikä silti ole _koskaan_ täytynyt turvautua mihinkään suunpesuun saippualla tai luunappiin tms.



En väitä olevani täydellinen kasvattaja, se on sula mahdottomuus. Lapsen voi silti kasvattaa aikuiseksi ilman väkivaltaa, nöyryyttämistä, hylkäämistä ja pelottelua.

Niin varmasti, mutta en halua lapseni kokevan samaa, jos muitakin keinoja on.

suuni saippualla monesti.. kaikkein karmein makuvaihtoehto oli ehkä se vihreä sunlightin saunasaippua, hieman pehmenneenä niinkuin saunassa yleensä.. aaaak.



mutta-- EI AUTTANUT MINUN TUHMIEN PUHUMISEEN. VITTUSAATANA, EDELLEEN KIROILEN;)

ovat ok pienen lapsen kanssa. Mutta ei niistä monelle isommalle ole mitään apua...

Mutta niin vaan ANOPPI kehaisi pari päivää sitten miten hyvinkasvatettu meidän lapsi on :).

Komppaan täysillä tuota opea tuossa yllä. Itse olen huomannut, että halu tukistaa on PELKÄSTÄÄN haluaa purkaa lapsen kiukuttelun aiheuttamaa agressiota itsessä. Siis joskus tosissan tekis mieli tukistaa ihan siksi että se tuntuisi itsestä niiiiiiiiin hyvältä, ei siksi että se olisi muka ainoa keino saada tilanne hallintaan. Uskon, että monella muullakin on ihan sama juttu.

Vierailija:

Ette varmaan iknä anna tukkapöllyä tai korvapuustia, saati komenna lasta.

Ahaa, nytpä siis tiedän, mistä niitä vapaan kasvatuksen tuloksia tulee.

hiphurraa, mistä näitä oikein sikiää?



Selkeät rajat alusta asti, jämäkkyyttä ja rakkautta. Tarpeeksi positiivista huomiota. Pienestä pitäen käytöstavat (ihan kotioloissa, normaalissa syömistilanteessa jne) - ja kunnioitusta. Jos osoittaa lapselle kunnioittavansa tätä, kunnioittaa lapsi myös vanhempaansa.



Jos lapsi haukkuu, haistattelee (eikä ole oppinut tätä kotona) niin sopii katsoa peiliin.



Tämä on juuri tätä, liian monella vanhemmuus hukassa. Sitten soitetaan illalla opettajalla ja kysytään, mitä pitäisi tehdä. Tai valitetaan vanhempainvartissa kun Nicopetteri on niin mahdoton. Ja kun useimmissa tapauksissa se syy löytyy sieltä peilistä.



Lapsi hakee aina huomiota - ja lapsi on varsin viisas siinä, että huomaa varsin helposti, että jos ei saa normaalilla olemassaolollaan huomiota vanhemmiltaan niin saa sitä takuuvarmasti negatiivisella käytöksellä.

Ai lapsi kiroilee kun ei saa huomiota :D

eräs lapsipsykologi totesi kerran lapsen kiukuttelusta ym: siinä se aikuisuus punnitaan.

Eli oikeasti henkisesti aikuiseksi kasvanut vanhempi ei mene kiukutteluun mukaan, ei taannu uhmaikäisen tasolle vaan pysyttelee järkevänä aikuisena.



Ja tässä vielä mietittävää: jos turvaudutte lapsenne kanssa fyysiseen rangaistukseen (tukistaminen, läpsiminen jne) - miten perustelette lapsellenne, ettei hän saa tehdä samoja asioita hiekkalaatikolla jos kokee jonkun toisen lapsen tehneen tuhmasti?

Sillä suurin osa meistä vanhemmista menee joskus lapsen kiukutteluun mukaan! Minäkin menen joskus omieni kanssa, vaikka olen erityislasten parissa työskentelevä ammattilainen ja mielestäni ' henkisesti aikuinen' näistä puutteistani huolimatta.



Minusta pitäisi pikemminkin päästä eroon täydellisen äitiyden myytistä ja korostaa, että jokaiselta menevät joskus hermot. (Enkä tietystikään tarkoita, että silloin tulisi turvautua väkivaltaan).

no sitä juuri tarkoitin! Haluaisin nähdä sen aikuisen, joka ei joskus menetä hermojaan =) Mutta väkivaltaan ei silti tarvitse turvautua.

mut eipä ole se lapsenkaan kiroileminen. Sanotaanko näin, että jos lapsi on niin kovapäinen ettei mitkään puhumiset, jäähyt, holdingit ym. " pehmeät" keinot tepsi, niin kyllä sitten voi ainakin uhkailla sillä suun saippualla pesemisellä.



Minä ainakin olin pienenä niin kovapäinen etten uskonut ennen kuin tarhan täti pesi suun saippualla. Joo, pahaa oli. Mut enpä edelleenkään juurikaan kiroile.



Omani ei vielä ole kiroillut, kun ei kotonakaan kiroilla eikä hoidossa ole, joten ei sieltäkään ole oppinut. Ei ole vielä tarvinnut miettiä tuota pesiskö saippualla lapsen suun et kiroilusta pääsis eroon. Kokeilisin kyllä ensin muut konstit, mut jos ne ei tepsis niin varmasti sitten ainakin uhkailisin saippualla. Kaverin lapsi, saman ikäinen kuin omani, kotihoidossa myös, kiroilee minkä kerkiää. =/ Mikähän heillä mättää?

Ei pleikkaria kunnes kiroilu loppuu? Viikkorahan alennus kunnes homma on hoidossa? Vaikea uskoa, ettei oikeasti ole muita keinoja kuin nöyryytys tai väkivalloin opettaminen.

Saako teitä, aikuisia muut tukistaa jos eivät pidä tavastanne sanoa jotain. Tai siis jos riitaannut työkaverin kanssa etkä tee niinkuin hän haluaa, saako hän ottaa tukasta tai pestä suunne?? Miettikääpä sitä. Ei meillä aikuisilla oikeasti ole oikeutta alistaa ja nöyryyttää lasta PISTE!