Dumppasin pitkäaikaisimman ystäväni
Pistin linjat kiinni ja yhteydet poikki. Olimme ystäviä ja sittemmin kavereita useita vuosikymmeniä. Olo on nyt rehellisesti sanottuna helpottunut, mikä yllätti itseni. Odotin ahdistusta, mutta sitä ei ole tullut lainkaan. Mitä tästä voisi päätellä?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Saitko tietää että osallistui meillä on unelma -mielenosoitukseen? Tein samoin ja helpotus oli huomattava.
Nyt en tajua yhtään mistä puhut...
Mun pitkäaikaisin ystäväni dumppas mut. Olin aistivani että ärsytin häntä ihan vaan olemalla oma itseni niin ei ihmetyttänyt näin jälkikäteen. Ei oo ollu ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Syy moiseen?
Monien asioiden johdattelemana ja pitkän ajan kuluessa olen vain tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että ystävyytemme on muuttunut pinnalliseksi kaveruudeksi enkä voi täysin enää luottaa ystävääni tukeen ja edes siihen, että saan häneltä vastauksen viesteihini. Sain riittävän monta kertaa pahan mielen ja päätin irrottautua hänestä kokonaan. Nyt on jotenkin helpompi olla. Outoa vain, että vuosikymmenten mittainen yhteys voi olla mahdollista heivata tuosta vaan eikä tunnu tämän kummemmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy moiseen?
Monien asioiden johdattelemana ja pitkän ajan kuluessa olen vain tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että ystävyytemme on muuttunut pinnalliseksi kaveruudeksi enkä voi täysin enää luottaa ystävääni tukeen ja edes siihen, että saan häneltä vastauksen viesteihini. Sain riittävän monta kertaa pahan mielen ja päätin irrottautua hänestä kokonaan. Nyt on jotenkin helpompi olla. Outoa vain, että vuosikymmenten mittainen yhteys voi olla mahdollista heivata tuosta vaan eikä tunnu tämän kummemmalta.
Oikeat ystävät välillä erkaantuu ja siten taas lähentyy. Minullakin on sellaisia.
Yhtä hyvin sinä voit olla se jossa on jotain vikaa? Riippuu ihan näkökulmasta. Et kuulosta hyvältä tai luotettavaslta ystävältä. Oikea ystävä ei tuollaista tekisi, tai hakemalla hakisi muista vikoja.
Ja sitten vielä kehuskelet kuinka dumppasit. Hyi yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy moiseen?
Monien asioiden johdattelemana ja pitkän ajan kuluessa olen vain tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että ystävyytemme on muuttunut pinnalliseksi kaveruudeksi enkä voi täysin enää luottaa ystävääni tukeen ja edes siihen, että saan häneltä vastauksen viesteihini. Sain riittävän monta kertaa pahan mielen ja päätin irrottautua hänestä kokonaan. Nyt on jotenkin helpompi olla. Outoa vain, että vuosikymmenten mittainen yhteys voi olla mahdollista heivata tuosta vaan eikä tunnu tämän kummemmalta.
Liian suuret odotukset kenties? Minä en ainakaan jaksa enää odottaa, että saisin ystäviltä erityisempää tukea tai vastauksia viesteihin. Hyväksyn ystävyydet sellaisina kuin ne ovat, silloin niistä pystyy nauttimaankin, kun ei tarvitse aina pettyä.
Eri asia on, jos ei oikeasti pidä ystävästään, silloin kannattaakin lopettaa koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy moiseen?
Monien asioiden johdattelemana ja pitkän ajan kuluessa olen vain tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että ystävyytemme on muuttunut pinnalliseksi kaveruudeksi enkä voi täysin enää luottaa ystävääni tukeen ja edes siihen, että saan häneltä vastauksen viesteihini. Sain riittävän monta kertaa pahan mielen ja päätin irrottautua hänestä kokonaan. Nyt on jotenkin helpompi olla. Outoa vain, että vuosikymmenten mittainen yhteys voi olla mahdollista heivata tuosta vaan eikä tunnu tämän kummemmalta.
Oikeat ystävät välillä erkaantuu ja siten taas lähentyy. Minullakin on sellaisia.
Yhtä hyvin sinä voit olla se jossa on jotain vikaa? Riippuu ihan näkökulmasta. Et kuulosta hyvältä tai luotettavaslta ystävältä. Oikea ystävä ei tuollaista tekisi, tai hakemalla hakisi muista vikoja.
En toki väitä olevani täydellinen itsekään, mutta jos tulee kohdelluksi tylysti tarpeeksi monta kertaa - tai pahimmillaan täysin ignooratuksi - niin ei sellaista voi ottaa vastaan reagoimatta mitenkään menettämättä itsekunnioitustaan. Aika aikaa kutakin on osuva sanonta ja tässä kohtaa oli odottamattoman kevyestä fiiliksestä päätellen hetki päättää meidän yhteinen taipaleemme - ainakin tällä erää. Tulevaisuudesta toki ei tiedä kukaan, voihan olla, että vielä kohtaamme.
Juu minutkin dumpattiin vuosikymmenten ystävyyden jälkeen, ystävä löysi parempia kavereita ja laittoi varmuuden vuoksi estotkin päälle. Tosin puolentoista vuoden päästä soitteli ihan pokkana ja olisi halunnut tulla kylään.
Vierailija kirjoitti:
h
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy moiseen?
Monien asioiden johdattelemana ja pitkän ajan kuluessa olen vain tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että ystävyytemme on muuttunut pinnalliseksi kaveruudeksi enkä voi täysin enää luottaa ystävääni tukeen ja edes siihen, että saan häneltä vastauksen viesteihini. Sain riittävän monta kertaa pahan mielen ja päätin irrottautua hänestä kokonaan. Nyt on jotenkin helpompi olla. Outoa vain, että vuosikymmenten mittainen yhteys voi olla mahdollista heivata tuosta vaan eikä tunnu tämän kummemmalta.
Oikeat ystävät välillä erkaantuu ja siten taas lähentyy. Minullakin on sellaisia.
Yhtä hyvin sinä voit olla se jossa on jotain vikaa? Riippuu ihan näkökulmasta. Et kuulosta hyvältä tai luotettavaslta ystävältä. Oikea ystävä ei tuollaista tekisi, tai hakemalla hakisi muista vikoja.
En toki väitä olevani täydellinen itsekään, mutta jos tulee kohdelluksi tylysti tarpeeksi monta kertaa - tai pahimmillaan täysin ignooratuksi - niin ei sellaista voi ottaa vastaan reagoimatta mitenkään menettämättä itsekunnioitustaan. Aika aikaa kutakin on osuva sanonta ja tässä kohtaa oli odottamattoman kevyestä fiiliksestä päätellen hetki päättää meidän yhteinen taipaleemme - ainakin tällä erää. Tulevaisuudesta toki ei tiedä kukaan, voihan olla, että vielä kohtaamme.
Sehän riippuu vähän siitäkin miten tämän välien katkaisun hoidit
Aika moni ei jaksa turhaa draamaa mitä sellainen edustaa
kasvetaan eri suuntiin niin on aika lopettaa sellanen suhde. taakaksi se muuten muuttuu.
Minunkin kaksi pitkäaikaisinta ystävää ovat dumpanneet minut. Toinen feidaamall ja jatkuvalla pystyynvetämisellä(epäilen hänellä olevan tähän joku omituinen syy jota minulle ei kerro) ja toinen kesken elämäni pahimman kriisin, näpäyttääkseen ilmeisesti, koska en ole ollut tarpeeksi läheinen hänelle vähään aikaan.
Ensimmäinen on nyt välivaiheessa, ja olkoot niin, ehkä ystävä palaa kun pääsee tästä angstistaan yli, ja jos ei, niin joutaa mennäkin, ja toinen on yrittänyt lämmitellä välejämme, osittain siinä onnistuenkin, mutta eihän se samanlaista enää koskaan ole, kun en voi jakaa tärkeitä, herkkiä asioita hänelle, ettei hän taas vedä mattoa alta kun hätä olisi suurin. Kaveriksi hän kyllä kelpaa, kaveriksi muiden joukkoon, mutta ei enää koskaan tärkeämmäksi, ystäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy moiseen?
Monien asioiden johdattelemana ja pitkän ajan kuluessa olen vain tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että ystävyytemme on muuttunut pinnalliseksi kaveruudeksi enkä voi täysin enää luottaa ystävääni tukeen ja edes siihen, että saan häneltä vastauksen viesteihini. Sain riittävän monta kertaa pahan mielen ja päätin irrottautua hänestä kokonaan. Nyt on jotenkin helpompi olla. Outoa vain, että vuosikymmenten mittainen yhteys voi olla mahdollista heivata tuosta vaan eikä tunnu tämän kummemmalta.
Ei yläpeukuttanut jotain juttuasi?
You go sister.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy moiseen?
Monien asioiden johdattelemana ja pitkän ajan kuluessa olen vain tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että ystävyytemme on muuttunut pinnalliseksi kaveruudeksi enkä voi täysin enää luottaa ystävääni tukeen ja edes siihen, että saan häneltä vastauksen viesteihini. Sain riittävän monta kertaa pahan mielen ja päätin irrottautua hänestä kokonaan. Nyt on jotenkin helpompi olla. Outoa vain, että vuosikymmenten mittainen yhteys voi olla mahdollista heivata tuosta vaan eikä tunnu tämän kummemmalta.
Ei yläpeukuttanut jotain juttuasi?
You go sister.
Yläpeukut ovat aika pinnallista ja teennäistä paskaa. Se taas, jos tosipaikan tullen tarvitset henkistä tukea ja vastauksena viestiin on hiljaisuus, kertoo omaa karua kieltään ystävyyden tasosta.
Itse pistän ystävyyssuhteita poikki ihan tuon tuosta. Koska jossain vaiheessa tulee sellainen piste vastaan, ettei se ole sen arvoista.
Tuore tosiystävä on paljon merkittävämpi kuin 20+ vuoden ystävä joka paljastaa todelliset kasvonsa. Käytöksellään ja tavoillaan.
Ehkä joskus tulevaisuudessa tapaa uudestaan, mutta kannattaa silloin asettaa tarpeen mukaisesti jotain rajoja ja keskustella erimielisyydet puhki. Ettei samoja virheitä toisteta ja harmitella taas.
Ystävyys saa mennä poikki ja joissain tilanteissa pitää. Kaikkea ei tule sietää.
Tupakoinnin lopetteminen on aina hyvä juttu.
Kyllä se helpottaa, että pääsee sellaisista kontakteista eroon, jotka eivät tarjoa mitään arvoa itselleen. Helpottunut tunne tulee siitä, kun ei tarvitse enää teeskennellä. Sitä ei välttämättä edes ajattele päässään, mutta totta se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy moiseen?
Monien asioiden johdattelemana ja pitkän ajan kuluessa olen vain tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että ystävyytemme on muuttunut pinnalliseksi kaveruudeksi enkä voi täysin enää luottaa ystävääni tukeen ja edes siihen, että saan häneltä vastauksen viesteihini. Sain riittävän monta kertaa pahan mielen ja päätin irrottautua hänestä kokonaan. Nyt on jotenkin helpompi olla. Outoa vain, että vuosikymmenten mittainen yhteys voi olla mahdollista heivata tuosta vaan eikä tunnu tämän kummemmalta.
Liian suuret odotukset kenties? Minä en ainakaan jaksa enää odottaa, että saisin ystäviltä erityisempää tukea tai vastauksia viesteihin. Hyväksyn ystävyydet sellaisina kuin ne ovat, silloin niistä pystyy nauttimaankin, kun ei tarvitse aina pettyä.
Eri asia on, jos ei oikeasti pidä ystävästään, silloin kannattaakin lopettaa koko juttu.
Osut oikeaan siinä, että ehkä odotan ystäviltä - joskus myös ihmisiltä yleensä - liikaa. Uskon hyvää ja luotan liikaa ja petyn kerta kerran jälkeen. Vuosikymmenet ovat jo kyynistäneet ja koulineet, mutta olen yhä sitä mieltä, että ystävyyden merkki on nimenomaan se, että saa tukea ja komppausta ja kuuntelevaa korvaa silloin kun sitä tarvitsee - molemmin päin. Jos tämä ei toteudu, en kutsuisi sitä enää ystävyydeksi vaan pinnalliseksi hyvänpäiväntuttavuudeksi tai kevyeksi hälläväliä-kaveriudeksi ja se ei ole enää ollenkaan sama asia.
Teit loistavan päätöksen tiputtamalla apinan harteiltasi.
M54