Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttääkö muita kun omat aikuiset lapset tulevat edelleen purkamaan omat murheensa ja tunteensa teille?
29.08.2020 |
Ja käyttävät teitä ilmaisina terapeutteina sen sijaan että ostaisivat terapiapalvelun ammattilaiselta?
Kommentit (78)
Minun on myönnettävä että on käynyt mielessä tuo asia. Lapsi on haukkunut minua pahimmilla tavoilla mitä voi, ja uhkaillut jopa fyysisesti.
Silti hän odottaa minulta apua ja tukea heti kun on jokin huolenaihe.
Minulla on huolia ihan omasta takaa, enkä olisi kaivannut siihen päälle sitä ylimääräistä ahdistusta.
Toivoin että olisi kääntynyt niiden kaikkien hänen mielestään parempien ihmisten puoleen, tai kuten aikuinen, hoitanut tuon asian jo ihan itsekseen.
En tiedä näenkö sitä päivää että hän arvostaisi minua, tai edes kiittäisi mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin että minkälaisia lapsia sun lapsista on tullut. Oletko aina ollut noin kylmä ja välinpitämätön? Mikä on sun tausta tähän?
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tän aloittajan jokapäiväiset itsesäälinarinat
Sama. Arviolta 33% tän AV:n aloituksista on saman trollin aloittamia.
Toivottavasti aloittajalla ei ole lapsia! Me vanhemmat ollaan teroitettu lapsille, että aina voi tulla kotiin, jos joku murhe tulee, tai vaikkei tulisikaan, käymään voi aina tulla.
Huomattu on. Ei puhuta rehellisesti mistään omista ongelmista mutta ollaan lyttäämässä vanhempiaan ja arvostellaan ikäänkuin omat teot ja valinnat vanhempien syytä. Hyvä kun teillä edes puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka yrität olla kuinka hyvä äiti, tulee lapset huutamaan kotio ja ivaamaan ja syyttelemään kun huomaavat ettei se elämä niin helppoa aina ole. Kunnon keskustelua ei tule mutta tuota kiukuttelua jatkuu enkä tiedä edes mikä on vikana.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että kirjoitti:
Porvoosta taas päivää kirjoitti:
No nyt on taas semmosta settiä että huh huh!
aloitus tehty, jotta pääsee taas vanhempiaan mollaamaan
Tällä puusilmäisellä palstalla ei tavan mukaan hyväksytä sitä että on olemassa erilaisia ihmisiä. Ottamatta kantaa siihen onko Ap trolli vai ei niin iitse kuulun niihin vanhempiin jpita kuormittaa ja väsyttää se että omat aikuiset lapset käyttävät ilmaisena teraupeuttina ja soittelevat joka ikisestä murheesta ja itkusta vaikka hyvin voisivat selviytyä niistä itse. Monta kertaa on myös saanut sanoa että sori nyt mutta en pysty auttamaan sillä en ole mikään ammattilainen.
Etkö osaa ilmaista itseäsi selkeösti, vai miten et saa lapsille sanottua, ettet halua auttaa heitä? Hyi että millaisia vanhempia. Mun äitini oli minua kohtaan koko lapsuuteni tosi pa sk a mainen ja kostan sen nyt aikuisena mm. sillä, että kerron hänelle nimenomaan aina kaikki vaikeuteni ja ongelmani.
Äiti kyllä rasittuu siitä, mutta silti aina kuuntelee ja välillä raivoaa perään, kun ei osaa ratkoa niitä ”enkä mä koskaan lopeta”, mutta niin kauan kun hän vastailee puhelimeen, niin se on voi voi, jos ei nauti siitä. En mäkään nauttinut hänen lapsenaan kasvamisesta 🤷♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka yrität olla kuinka hyvä äiti, tulee lapset huutamaan kotio ja ivaamaan ja syyttelemään kun huomaavat ettei se elämä niin helppoa aina ole. Kunnon keskustelua ei tule mutta tuota kiukuttelua jatkuu enkä tiedä edes mikä on vikana.
Ai huomaavat, ettei elämä helppoa ole!? Mikä naurettava ja alentava asenne! Luuletko sä, etä sun lapsillas on koskaan ollut helppoa ja olleesi hyvä äiti!? Et ole ollut! Ja se just on ollut lapsillesi vaikeaa! Ihan oiken, että nyt kostavat sinulle kertomalla, mikä kaikki on vaikeaa, koska susta ei ollut antamaan aitoa tukea ja rakkautta heille!
Vierailija kirjoitti:
Huomattu on. Ei puhuta rehellisesti mistään omista ongelmista mutta ollaan lyttäämässä vanhempiaan ja arvostellaan ikäänkuin omat teot ja valinnat vanhempien syytä. Hyvä kun teillä edes puhutaan.
”Ikään kuin”.
Mitä jos lakkaisit syyllistymästä aiheetta ja toisaalta miettisit vakavasti, että oletko nyt mikäön kovin hyvä äiti koskaan ollutkaan? Et arvosta lastesi mielipiteitä ja näkemyksiä. Et siis ole kummoinenkaan vanhempi ollut, koska sotket omia mielipiteitäsi heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käske niitä menemään muualle sössöttämään sitä tunneroskaansa.
Vierailija kirjoitti:
Minun on myönnettävä että on käynyt mielessä tuo asia. Lapsi on haukkunut minua pahimmilla tavoilla mitä voi, ja uhkaillut jopa fyysisesti.
Silti hän odottaa minulta apua ja tukea heti kun on jokin huolenaihe.
Minulla on huolia ihan omasta takaa, enkä olisi kaivannut siihen päälle sitä ylimääräistä ahdistusta.
Toivoin että olisi kääntynyt niiden kaikkien hänen mielestään parempien ihmisten puoleen, tai kuten aikuinen, hoitanut tuon asian jo ihan itsekseen.En tiedä näenkö sitä päivää että hän arvostaisi minua, tai edes kiittäisi mistään.
”Toivoisin...” ”minulla on huolia ihan omasta takaa...”
Etkö osaa puhua?
Koitatko mielistellä ja miellyttää lastasi, joka ei selkeästikään ole sinuun (varmasti syystä) kovinkaan tyytyväinen, etkä osaa sanoa selkeällä suomen kielellä, että et ole hänen tukensa?
Vai haluatko helliä valheellista kuvaasi ihanana ja aina lapsen tukena olevana äitinä ja syyttelet lastasi, kun hän ei tahdo leikkiä tätä mielikuvitusleikkiä sinun mukanasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aplla mitään lapsia ole eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti aloittajalla ei ole lapsia! Me vanhemmat ollaan teroitettu lapsille, että aina voi tulla kotiin, jos joku murhe tulee, tai vaikkei tulisikaan, käymään voi aina tulla.
Eli aina kun tulee joku murhe, paetaan pahaa maailmaa lapsuudenkotiin mamman syliin?
Ihan oikeasti, en enää ihmettele, miksi nuorilla aikuisilla tuntuu mielenterveysongelmat vaan lisääntyvän, kun mitään normaalielämän tunteita ei enää kestetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käske niitä menemään muualle sössöttämään sitä tunneroskaansa.
Ovat tainneet sinunkin lapsesi olleet sulle pettymys, kun eivät olekaan leikkineet mukana ”palvotaan virheetöntä äitiämme” -leikkiä 😁
Vierailija kirjoitti:
Ei aplla mitään lapsia ole eikä tule.
On on. Mun äitini on juuri samanlainen. Hän ei vain voi sanoa asiaa suoraan päin naamaani, koska ei voisi sen jälkeen enää arvostaa itseään äitinä, koska hänen rakentamansa kuva itsestään äitinä perustuu itsepetokseen ja lapselle ilkeänä olemiseen, jota itselleen ei myönnä.
Mä ”hyödynnän” tätä äitini itsepetosta leikkimällä, etten tajua yhtään, miten hän kärsii valituksistani, koska jos ei sano asiaa suoraan, omapahan on vikansa, jos sitten kärsii. Kuten ap:lläkin 😁
Minua taas ärsyttää, että 20 vuotta vanhempi äitini on yrittänyt käyttää lapsiaan terapeutteina ja tukihenkilöinä!
Minua ärsyttää, kun omat vanhempani - etenkin äitini - käyttivät minua terapeuttinaan, jolle valittivat omia, aikuisten murheitaan. Liian paljon liian varhain. Omat sisaruksenikin yrittävät samaa.
Ja kyllä, ärsyynnyn suunnattomasti, enkä pidä enää oikeastaan mitään yhteyttä lapsuudenperheeseeni.
En millään jaksa enää kenenkään huolia. Menkää terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti aloittajalla ei ole lapsia! Me vanhemmat ollaan teroitettu lapsille, että aina voi tulla kotiin, jos joku murhe tulee, tai vaikkei tulisikaan, käymään voi aina tulla.
Eli aina kun tulee joku murhe, paetaan pahaa maailmaa lapsuudenkotiin mamman syliin?
Ihan oikeasti, en enää ihmettele, miksi nuorilla aikuisilla tuntuu mielenterveysongelmat vaan lisääntyvän, kun mitään normaalielämän tunteita ei enää kestetä.
Eiköhän tässä se äiti ole se, joka ei normaalia elämää kestä eikä osaa elää. Siihen kun kuuluu se, että lapsista tulee olemaan aina huolta ja kaikilla tulee olemaan elämässään aina murheita. Kenelle ne olisi luonnollisempaa kertoa, kuin sille, jonka ainakin KUULUISI välittää lapsistaan eniten maailmassa? No, äidille, tietysti.
Vai ettekö te välitäkään NIIN paljon lapsistanne? No, ette tietenkään. Kuvittelitte koko ajan. Lapset kyllä tietävät, ettette välitä ja tuo onkin heidän tapansa kostaa se teille.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää, kun omat vanhempani - etenkin äitini - käyttivät minua terapeuttinaan, jolle valittivat omia, aikuisten murheitaan. Liian paljon liian varhain. Omat sisaruksenikin yrittävät samaa.
Ja kyllä, ärsyynnyn suunnattomasti, enkä pidä enää oikeastaan mitään yhteyttä lapsuudenperheeseeni.
En millään jaksa enää kenenkään huolia. Menkää terapiaan.
Näin päin se onkin sairasta. Äitien sinne terapiaan kuuluukin mennä.
Esim. opettelemaan suomea. Se lause, jonka siellä opettelette menee seuraavasti:
”Hei, en halua enää koskaan kuulla mitään ongelmia, mitä sinulla on, ne eivät kiinnosta minua, eikä myöskään sinun auttamisesi, saati tukenasi oleminen”.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää tän aloittajan jokapäiväiset itsesäälinarinat