Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenellekään käynyt niin että läheiseksi
23.09.2013 |
luultu ihminen näytti todellisen karvansa ja ajatuksensa ja sen jälkeen on mennyt luotto ihan kaikkiin ihmisiin. Olen nuoruudessa eronnut kerran eikä sekään syönyt uskoa ihmisiin näin katastrofaalisella tavalla. Ei kiinnsta oikeastaan mikään muu kuin täysin pinnallinen kanssakäyminen ihmisten kanssa, ennen pidin sukujuhlista mutta nyt ajattelen että tuokin ystävällisen oloinen ihminen voi oikeasti ajatella musta vaikka mitä paskaa. Miten tästä pääsis yli? On vaikuttanut ihan kaikkiin muihinkn ystävyysuhteisiin, en luota enää keneenkään.
Kommentit (9)
Kai se on aikuisuutta. Ystävät voi valita valitettavasti sukulaisia ei voi. Kauempana asuvan suuhun voi laittaa ihan mitä paskaa vaan. Olen auttanut sukulaisiani mutta en enää, ainoastaan tervehdin. Metsä kun vastaa niinkuin sinne huudetaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on aikuisuutta. Ystävät voi valita valitettavasti sukulaisia ei voi. Kauempana asuvan suuhun voi laittaa ihan mitä paskaa vaan. Olen auttanut sukulaisiani mutta en enää, ainoastaan tervehdin. Metsä kun vastaa niinkuin sinne huudetaa.
Kai se on aikuisuutta. Ystävät voi valita valitettavasti sukulaisia ei voi. Kauempana asuvan suuhun voi laittaa ihan mitä paskaa vaan. Olen auttanut sukulaisiani mutta en enää, ainoastaan tervehdin. Metsä kun vastaa niinkuin sinne huudetaa.
Kai se on aikuisuutta. Ystävät voi valita valitettavasti sukulaisia ei voi. Kauempana asuvan suuhun voi laittaa ihan mitä paskaa vaan. Olen auttanut sukulaisiani mutta en enää, ainoastaan tervehdin. Metsä kun vastaa niinkuin sinne huudetaa.
Olen alkanut työelämän vuoksi pelätä läheisiä ihmissuhteita ja ystävystymistä. Kuulen töissä niin paljon pahaa muista ihmisistä, että en halua avata yksityisyyttäni kenellekän siellä. Sentään luotto siskooni on säilynyt, mutta muiden kanssa hyvänpäivän jutustelu riittää. Omaa sisintäni olen huono avaamaan täysin edes miehelle tai ystävillekään, vaikka he kyllä avautuvat minulle. Ystävistänikin osa on ns. juoruilijoita, joten en uskalla luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei. Luotto on mennyt vain siihen ihmiseen joka on luottamukseni pettänyt. En ole paranoidi ja demonisoi kaikkia ihmisiä yhden henkilön huonon käytöksen takia.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 21:16"]
No ei. Luotto on mennyt vain siihen ihmiseen joka on luottamukseni pettänyt. En ole paranoidi ja demonisoi kaikkia ihmisiä yhden henkilön huonon käytöksen takia.
[/quote]
Näin periaatteessa mutta sitten kun olet tuntenut sen ihmisen 10 vuotta ja ajatellut että siinäpä oikeasti kiva ja mukava ja kaikin puolin mahtava tyyppi jonka et ikinä voisi kuvitella ajattelevan tietyllä lailla, ja olet kertonut sille asioita joita et kenellekään muulle... Siis se petetyksi tulemisen tunne ja ennen kaikkea se että edelleenkin ajattelen että se on hyvä tyyppi, mutta oikeasti hyvätkin tyypit on oikeasti ihan paskoja ja piittaamattomia ja ennen kaikkea miten mä ikinä kuvittelen pystyväni erottamaan kenelle kannattaa avautua ja kenelle ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama juttu!! Itsekin pohdin kuinka päästä asiasta yli.
Alue: Aihe vapaa
Sama juttu. Välit menivät poikki parhaan, erittäin läheisen ystävän kanssa ja se on kyllä särkenyt luottamuksen sekä muihin ihmisiin että itseeni. Olen sen jälkeen pitänyt itseäni epäkelpona, hyljeksittynä ja riittämättömänä ihmisenä. En uskalla ottaa läheistä kontaktia kehenkään vaikka sinänsä seurassa viihdynkin. Jos yhtään henkilökohtaisemmalle tasolle mennään tai alkaa olla paljon tekemisissä jonkun kanssa, alan vetäytyä. Surullista.