Millainen ihminen nauttii yksinolosta?

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jolta 3 naista on kusettanut kaikki rahat.

Miten naiset vievät sinulta rahaa? Maksattavat laskut, ostattavat vaatteita jne. vai mitä tapahtuu?

Käsittämätön jo ajatuksena.

Minä pidän. Olen sosiaalinen ja perheellinen mies. Minulla on runsaasti niin mies- kuin naispuolisia kun ystäviä. Myöskään työni ei ole yksinäistä.

Kaiken hälinän ja ihmisten kanssa vietetyn ajan jälkeen on toisinaan mukava viettää aikaa yksin ja keskittyä omiin juttuihin.

ap kenenkään ei tarvi olla pipi jos välttää sunkaltaisten seuraa

Sellainen ihminen nauttii yksinolosta, joka on väsynyt ja kyllästynyt muihin ihmisiin. Sellainen, joka on pettynyt moniin ihmisiin. Sellainen joka väsyy silloin kun pitäisi jakaa huomiota monelle ihmiselle kerralla.

Sellainen jonka monta perheenjäsentä on kuollut vuosien mittaan ei kaipaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä ihminen, joka ei kestä tuntiakaan itsekseen oloa?

Nämä on oikeasti ihan hirveän surullisia tapauksia. Ripustautuvat jatkuvasti muihin. Heidän onni usein on se, että ovat kuitenkin sellaisia mukavia joiden seurassa viihdytään. Toki on heitäkin jotka on rasittavia sekä inhottavia. Nuo edellä mainitut sitten kärsii siitä yksinäisyydestä ja hylkäämisentunteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään kyllä olla ihmisten seurassa ja jutella. Mutta se vie energiaa ja siitä pitää päästä palautumaan saamalla välillä yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Vähän sama kuin tykkään sulkapallon peluusta, mutta kyllä se määränsä jälkeen väsyttää. Eikä kukaan ihmettele, että olenko sulkapallonvihaaja, kun en jaksa pelata sulkapalloa aamusta iltaan.

Vielä en ole saanut ratkaisua siihen mysteeriin, miksi ihmisten seura toisilta vie energiaa ja toisille tuo sitä. Mutta ainakaan se ei riipu siitä, tykkääkö siitä. Voi tykätä kovasti, ja silti väsyä.

Saatat olla erityisherkkä. Jos tämä piirteeksi kiinnostaa, lainaa kirjastosta Elaine Aronin kirja.

Terveisin toinen samanlainen.

En ole, olen kyllä lukenut aiheesta. Olen vain introvertti.

Suosittelen puolestani introverteille kirjaa Susan Cain: Introverttien manifesti. Paljon hyvää asiaa monelta puolelta, ja itselleni jäi päällimmäiseksi mieleen, että introverttiydessä ei ole mitään vikaa tai väärää.

Suomessahan introverttiys on kuitenkin yleistä ja normaalia. (Kirjassakin mainittiin ”maailman introverteimmästä kansasta” ja muistettiin jopa vitsillä: Mistä tiedät, että suomalainen puhuu sinulle? Hän tuijottaa sinun kenkiäsi eikä omiaan.) Cain on amerikkalainen, ja siinä ääriekstrovertissa kulttuurissahan introvertti todella tarvitsee rohkaisua, ettei hän ole täysin viallinen!

Kai siihen voi olla muitakin syitä kuin introverttiys.

Itse nautin yksin olemisesta jo lapsena, mikä oli vaikeaa suuressa perheessä. Olen siis perusintrovertti, ja nyt aikuisena otan vahingon takaisin ja olen yksin melkein aina.

Varmasti joukossa on myös sellaisia, jotka ovat oppineet pelkäämään ihmisiä huonojen kokemusten takia. Arat ihmiset eivät välttämättä ole introverttejä.

Minä.

Helposti voisin olla vaikka viikon puhumatta kellekään.

Ihan normaali ihminen olen. Ikää kun tullut niin entistä enemmän kaipaan yksinoloa. En ole mikään erakko ja itseasiassa olen todella hyvä ihmisten kanssa. Ihmiskontaktit vaan väsyttää ja olen ihan puhki esim. töiden jälkeen siitä jatkuvasta ihmisten kohtaamisesta.

Jos tupakoit, ryyppäät, olet väkivaltainen, narkkaat, olet pinnallinen niin aikani ei riitä tuhoavaan ihmiseen. Olen kyllä ystävällinen ja opastan jos kysytään.  kerron kaikille Jeesuksesta, mutta en aio jäädä elämään tuollaisten kanssa. Seura tekee kaltaisekseen. Elämää ei jaksa jos pitää katsella itsetuhoisuutta. Elämää pitää varjella, ja jos joku ei varjele sitä en osallistu.

Mä olen ambivertti, viihdyn hyvin yksin, mutta joskus on mukava tavata ystäviä. Varmaan monia minunkaltaisiani löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Introvertit, autistit ja muut mielenterveysongelmista kärsivät ihmiskammoiset. Ne samat, jotka nyt ovat onnessaan koronan aiheuttamasta etätyöstä ja matkustusrajoituksista vaatien lisää eristystä.

Myös sinä vaikutat henkisesti epästabiililta kun julkaiset tällaisen viestin.

Seura jossa on Pyhän Hengen pilkkaa ja rienausta. Menkkaveriä juodaan ja puhutaan intiimiasiat kaikille ei ole kristillistä seuraa.

Keksijät, taiteilijat, kirjailijat, tutkijat. Enemmistö yksilölajien huippu-urheilijoista viihtyy mieluummin yksin kuin joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Seura jossa on Pyhän Hengen pilkkaa ja rienausta. Menkkaveriä juodaan ja puhutaan intiimiasiat kaikille ei ole kristillistä seuraa.

Tuo on riettautta. Saastainen henki on mennyt noin ihmiseen.

Sellaiset jotka eivät jaksa useimpien ihmisten turhanpäiväistä hölynpölyä ja kusipäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan joku psykopaaatti tai narsku

😂 Niitä on sitten aika paljon täällä suomessa.

Mitähän psykiatri sanoisi sinun diagnosoinnista?

Vierailija kirjoitti:

Älykäs ihminen joka nauttii asioiden miettimisestä, lukemisesta, tutkimisesta ja musiikista. Ihminen, jolla on rikas sisäinen maailma.

Sellainen ainakin.

Mä lisäisin tuohon vielä, että sellainen, joka ei koe tarvetta jakaa omia mietiskelyjään ja ajatuksiaan verbaalisesti muiden kanssa eikä tarvitse niille vahvistusta tai hyväksyntää muilta. Mulla on hyvä ystävä, joka on tässä suhteessa ihan erilainen kuin minä. Hän kaipaa lähes jokaiselle ajatukselleen toisen ihmisen mielipiteen. Mulle tämä on välillä vähän väsyttävää, koska ei mulla ole mitään mielipidettä hänen ajatuksiinsa. Viihdyn kyllä hyvin hänen kanssaan, mutta se väsyminen tulee juuri tuosta, että multa pitäisi tulla vastaus tai ainakin mielpide kuin apteekin hyllyltä ihan jokaiseen asiaan, mitä hän sanoo. Ts mun pitäisi ottaa tavalla tai toisella kantaa milloin mihinkin asiaan. 

Minä viihdyn. Itselleni tärkeitä juttuja on helpompi ja hauskempi tehdä yksin: hoitaa puutarhaa, nikkaroida ja remontoida, samoilla luonnossa, lukea, kirjoittaa, kuunnella musiikkia. Myös ruoka-  ja vaateostokset on mukavinta tehdä yksin, matkustaminen myös.

Sosiaalista elämää on oma perhe, pari kokousta viikossa, vanhustentalon ulkoiluttajaryhmä, ryhmäliikunta kerran viikossa, pari sanaa vaihdan aina naapureiden ja muiden koiranulkoiluttajien kanssa.

Muutama hyvä ystävä on, mutta tapaamisten väli voi olla kuukausia.

Kaverit ja puolitutut usein loukkaantuvat, kun en lähde kaveriksi sienetämään tai marjastamaan. Haluan nauttia luonnosta enkä kuunnella heidän murheitaan.

Jos ihmiset osaisivat olla huomaavaisia ja reiluja niin ei olisi mitään ongelmia, mutta kun eivät siihen pysty. Aina pitää saada olla jokin oikeus kohdella toisia kusipäisesti toisilla.