Miten olet oppinut elämään tässä hetkessä etkä menneissä

Kiitos tähän asti! -ap

Up

juomalla

Masennuin ensimmäisen lapsemme syntymän jälkeen. Kävin terapiassa, liikuin luonnossa, iloitsin arkielämän pienistä tapahtumista. Opettelin kehumaan itseäni ja olemaan miettimättä vanhempieni vaatimuksia. Minulla oli ja on ihana puoliso joka tuki minua loistavasti. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin koen eläväni parempaa elämää kuin koskaan.

Niin, olen mies, kyllä sitä meillekin käy :)

Viestin 19 kirjoittajana vielä: Suosittelen luonnossa liikkumista. Se ei ole välttämättä taikasana kaikkeen mutta kun poimit vaikkapa marjoja, tai hölkkäilet, tai katsot meren aaltojen iskuja rantaan, voit pikku hiljaa kokea sisäistä rauhaa. Se auttoi minulle, varmasti muillekin, mutta ei välttämättä kaikille.

Kiitän kovasti vastauksista, mutta korostan, että en ole masentunut (sitä oikein alapeukutettiin). Kyse on konkreettisten tapahtumien vatvomisesta ja mielessä jumittamisesta. Oloani sinänsä ei tarvitse kohentaa. 

Ap

Et ole välttämättä vielä masentunut mutta saatat olla vaarassa tai sinulla on erittäin lievänä se, älä tyrmää täysin tätä vaihtoehtoa. Oletko tehnyt masennustestit? Vaikka tuntuisi hölmöltä niitä tehdä, antavat ne uusia tapoja ajatella tai huomata itsessäsi jotain mitä et ole aiemmin ajatellut.

Uusi harrastus on hyvä tapa harjoitella keskittymistä nykyhetkeen, esim. tanssi, kieli tai pianon soittaminen. Kun olet jo jonkin aikaa harrastanut, huomaat muuttuneesi, olet uusi ihminen uudella taidolla. Parhaiten toimii jos todella nautit tai olet lahjakas uudessa harrastuksessasi.

Oletko koskaan kirjoittanut tapahtumia ylös? Kirjoita kerran. Sen jälkeen aloita vaikka päiväkirjan pitäminen, mitä sinulle on tänään tapahtunut ja vain sellaisia joilla ei ole kytköstä menneeseen.

Sitten on vielä yksi keino mitä en suosittele. Se on muistisairauden hankkiminen. Keskittyminen siihen mitä tekee juuri sillä hetkellä vie niin paljon voimia ettei jaksa muistella jotain edellisen elämän asioita kun ei jaksa muistaa edes mitä teki kaksi tuntia sitten ruuaksi.

Kirjastosta Eckhart Tolle: Läsnäolon voima.

Kun olet tuon lukenut, voit käsittää tuubin videoita ja Tollen yleisötilaisuuksia.

Mutta: Ohhoh, minulla on sormet! Minä osaan kirjoittaa! Minä näen! Minä kuulen! Minä hengitän! - Minä elän!

Minä vaan koen ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin tässä hetkessä eläminen. En halua tuhlata elämääni turhaan. Kai se oli kolmenkympin kriisi kun tajusi että tää elämähän loppuu joskus, kolmasosa viiva puolet jo mennyt. Että nyt on aika elää niin ettei kiikkustuolissa kaduta eikä tarvii vanhainkodissa valehdella. Ja menneisyyttä on turha vatvoa kun se oli ja meni eikä takaisin tule. Turha katua, menneet tapahtumat ovat tehneet minusta sen ihmisen joka olen nyt. 

Lapset pitävät kyllä kiinni todellisuudessa. Samoin se, että tietää tämän päivän olevan mukava, samoin huomisen ja ylihuomisen. On hyvä olla jotakin mitä odottaa, olla suunnitelmia tulevalle. Vanhoja juttuja on mukava muistella ja myös siksi harrastan valokuvausta - lasten kanssa on kiva katsella vanhoja kuvia ja kertoa juttuja siitä hetkestä, paikasta ja kaikesta, mutta heidän kanssaan on myös mukava suunnitella vaikka syyslomaa.

Menneisyyttä ei voi muuttaa, se on joko hyväksyttävä tai opittava elämään sen kanssa. Jokainen aamu on uusi alku.

Oivaltamalla, että mennyttä ei voi muutaa. Vain sitä, miten siihen suhtautuu ja antaako sen vaikuttaa tulevaan. On tähän käsillä olevan hetken elämiseen opettanut myö se, että on oikeasti menettänyt paljon. Tai ollut vaarassa menettää.

Sellainen ravistelee niin rajusti, että oppi tulee vähän väkisinkin.

Minulle on tapahtunut parisuhteessa ikäviä asioita, jotka on selvitetty, mutta mieli ei vain päästä irti. Milloin mikäkin muistuttaa ja tuo vanhat tapahtumat mieleen. -ap

Ap, kokeile joogaa.

Mielekkäästi irti masennuksesta kirja. Mindfulness harjoitukset. Kognitiivinen terapia. 

En ole masentunut. -ap

Joo, lapset ja muut isommat elämänmuutokset vie väkisinkin eteenpäin. Minulle esikoisen lapsuusaika ja exän kanssa eläminen 90-luvulla on jo ihan harmaata aluetta, kuten se olisi tapahtunut jollekin toiselle, joskus niitä mietin, ehkä ihan senkin takia että en unohtaisi ihan kokonaan. Nykyisen miehen kanssakin oltu yhdessä jo 13 vuotta, ja vaikka toisaalta tuntuu että eihän siitä niin pitkä ole kun alettiin seurustella ja kun mentiin naimisiin, niin onhan siitä. Elämä on niin lyhyt, että menneissä ei kannata märehtiä, vaan miettiä tätä päivää ja tulevaisuutta, varsinkin lapset on niin vähän aikaa pieniä, mun vanhin täyttää jo 19, vaikka en ole jotenkin tottunut edes siihen että olen itse jo yli 30 :)

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 16:55"]

Mielekkäästi irti masennuksesta kirja. Mindfulness harjoitukset. Kognitiivinen terapia. 

[/quote]

Mullakin ollut todella vaikeaa elää tätä hetkeä. Parisuhteessa pettämistä ja lapsuudessani traumaattisia tapahtumia. Todella vaikea synnytyksen jälkeinen masennus (sairaalahoitoa vaativa), josta olen syyllistänyt itseäni hirveästi.

Terapiasta olen hyötynyt ja nimen omaan kognitiivisesta! Ennen käynyt analyyttisen terapian ja varoitan - helposti vaan lisää negatiivista ajatellua ja menneiden pyörittelyä. Täytyy itse aktiivisesti sitoutua muutokseen. Tietoisen läsnäolon menetelmästä (ja tuossa mainitsemassani kirjassa kahdeksan viikon harjoitusohjelma) on todella ollut apua.  

Luottamuksen menettäminen on ihan eri asia kuin menneessä eläminen!! Voit tehdä valinnan joko haluamalla elää puolisosi kanssa tietoisena menneisyyden ikävistä asioista tai jos et siihen pysty, on parempi erota. Keskusteluapu tässä kohtaa saattaisi helpottaa suhteessa jatkamista ja asioiden hyväksymistä. Luottamus on kuitenkin kaiken perusta missä tahansa ihmissuhteessa. Pystytkö vielä luottamaan?

Ei tarvitse olla masentunut, jotta tietoisesta läsnäolosta ja tuosta kirjasta, sekä kognitiisesta terapiasta (vaikka vaan muutamasta kerrasta) voisi olla apua! Kerrothan kuitenkin, että negatiiviset kelat vaikeuttavat elämääsi.