Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mitä se paljonpuhuttu lapsiperhearki ihan oikeasti tarkoittaa?
Kaikkialta saa sen kuvan, että yhtä hullunmyllyä koko elämä. En ymmärrä lapsiperhearjesta mitään, varsinkaan siitä kun on pieniä lapsia. Voisiko joku kuvailla tarkemmin, mitä se teidän kohdalla tarkoittaa? Mistä päivänne koostuvat ja mikä niistä tekee "hullunmyllyä"? Onko se lasten vilkkaus, vai tuleeko lasten myötä niin paljon kaikkia ylimääräisiä menoja sun muuta? Voiko lapsiperhearki koskaan olla ihan rauhallista ja seesteistä vai kuuluuko tuo hullunmylly automaattisesti kuvioon?
Kommentit (403)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama eka vuosi yöheräämisiä, flunssakierteitä, jatkuvaa lapsen vaatimista ja viihdyttämistä. Isompien lasten kohdalla yhä tehtävä se kaksi lämmintä ateriaa päivässä, kuskattava ensin hoitoon ja takaisin ja myöhemmin harrastuksiin monta kertaa viikossa. Lisäksi koulupalaverit, lääkärikäynnit, kaverisuhteiden ylläpito, synttärit (omien ja kavereiden) ym. ym. Eli onhan se aikamoista rallia. Lasten lukumäärä toki vaikuttaa ja viisas vanhempi opettaa tekemään kotitöitä heti pienestä pitäen vaikka se aluksi lisääkin työtaakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Muutama eka vuosi yöheräämisiä, flunssakierteitä, jatkuvaa lapsen vaatimista ja viihdyttämistä. Isompien lasten kohdalla yhä tehtävä se kaksi lämmintä ateriaa päivässä, kuskattava ensin hoitoon ja takaisin ja myöhemmin harrastuksiin monta kertaa viikossa. Lisäksi koulupalaverit, lääkärikäynnit, kaverisuhteiden ylläpito, synttärit (omien ja kavereiden) ym. ym. Eli onhan se aikamoista rallia. Lasten lukumäärä toki vaikuttaa ja viisas vanhempi opettaa tekemään kotitöitä heti pienestä pitäen vaikka se aluksi lisääkin työtaakkaa.
*vaatimista, ei vaatimista
- Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama eka vuosi yöheräämisiä, flunssakierteitä, jatkuvaa lapsen vaatimista ja viihdyttämistä. Isompien lasten kohdalla yhä tehtävä se kaksi lämmintä ateriaa päivässä, kuskattava ensin hoitoon ja takaisin ja myöhemmin harrastuksiin monta kertaa viikossa. Lisäksi koulupalaverit, lääkärikäynnit, kaverisuhteiden ylläpito, synttärit (omien ja kavereiden) ym. ym. Eli onhan se aikamoista rallia. Lasten lukumäärä toki vaikuttaa ja viisas vanhempi opettaa tekemään kotitöitä heti pienestä pitäen vaikka se aluksi lisääkin työtaakkaa.
*vaatimista, ei vaatimista
- Sama
Siis vahtimista. Ei meinaa puhelin hyväksyä millään tuota sanaa. 😅
Yhtä jatkuvaa helvettiä ja hampaiden kiristystä
M32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa samalla mitä ovat ne kuuluisat ruuhkavuodet :DDDD
Ruuhkavuodet on se, kun käyt täysipäiväisesti töissä, sulla on pieniä tai alakouluikäisiä lapsia ja sun vanhenevat vanhemmat tarvitsee sun apua.
Ei muuten naurata yhtään.
Kun lapset olivat pieniä se oli yöheräilyjä milloin mistäkin syystä (kummitukset, pissa sänkyy, ihan vaan heräsi eikä saa unta, haluaakin tunkea vanhempien sänkyyn jne) joten kukaan ei nukkunut hyvin. Aamulla hyvin aikaisin oltiin hiekkalaatikolla, pari kertaa päivässä ulkona ettei kenelläkään palanut pahasti kiinni. Päikkäreille nukuttamista, laastareita, ruokkimista ja vähän myöhemmin itsenäisen syömisen opettelua. Vaipoista pois opettelua ja pissa-vahinkoja, kävelemisen, pyöräilyn, uimisen opettamista. Muumimaailmaa, Tropicariota, iltasatuja, keinuja, rantaa ja hiekkakakkuja. Eli käytännössä fyysisessä mielessä täysi toinen työ, joka henkisesti antoi kuitenkin enemmän kuin voisi kuvitella. Muksut olivat halinalleja, suloisia ja hassuja ja oppimisen riemu toisen kautta oli ihanaa.
Nyt teini-ikäisten vanhempana se nimenomaan on sitä ruuhkavuosihommaa: aina istutaan autossa ruuhka-aikaan. Treeneihin ja treeneistä (ovat sellaisen matkan päässä että vain kesäisin voi pyöräillä), viikonloput menee peleissä, teinit kasvavat pahimmassa tapauksessa pari kertaa vuodessa kaikista vaatteistaan ja kengistään joten ollaan hankkimassa viikonloput uusia tossuja, jalkapallokamoja, luistimia, suksia, vaatteita ja pyörää. Ruokaa menee niin paljon että välillä luulee niiden olevan onttoja. Kouluhommat hoitavat tässä iässä itsenäisesti tai jonkun verran itsenäisesti, mutta aiemmin koulutaipaleella paljon tuettiin kotona läksyjen tekoa ja ihan sitä läksyjen tekemisen pakollisuutta. Luettiin kimpassa kokeisiin. Nyt muksut itsenäistyvät jo pikkuhiljaa, mutta tarvitsevat kyytejä, rahaa ja kilokaupalla ruokaa päivittäin. Mieluiten hyvälaatuista. Kotona heistä on jo apua esim nurmikonleikkuussa, pyykkihommissa ja omien huoneiden siistinä pitämisessä. Teinit ovat oikeasti hauskoja, haluavat vielä tehdä asioita vanhemman kanssa ja lapsen itsenäistymistä ja aikuisuuden alun askeleita on ihanaa seurata.
Eli se lapsiperhearki kiteytyy oikeastaan siihen, että on toinen (positiivinen kuitenkin) duuni, joku tarvitsee aina jotain, ohjaat aina jossain, koko ajan on tekemistä ja koko sen arjen joutuu (saa) sovittamaan jonkun toisen tarpeiden ja harrastusten mukaan.
Tasapainoilu sen kanssa että ehtii pitää itsestään huolta, on aina olemassa ja aina jonkunverran vaikeaa. Mutta kuten kaikissa töissä, homma helpottuu mitä pidemmäs ehtii ja tulee mukava rytmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa samalla mitä ovat ne kuuluisat ruuhkavuodet :DDDD
Tätä minäkin mietin.
On meinaan tämä elämä kahden päiväkoti-ikäisen kanssa paljon rauhallisempaa, miellyttävämpää ja henkisesti vähemmän kuormittavaa kuin aika sinkkuna.
Ennen puolison tapaamista stressasin pätkätyökierteessä koko ajan tulevaa, töiltä en meinannut jaksaa mitään vapaalla mutta silti täytyi aktiivisesti olla mukana vähän joka paikassa jotta se puoliso löytyisi. Tapailu ja deittailukin vei aikaa. Rauhallista aikaa kotona ei juuri ollut. Samat kotityöt oli silloinkin, nykyään hiukan enemmän pyykkiä ja kaksi huonetta lisää siivottavaa, mutta toinen jakamassa taakkaa.
Nyt on ihana kun töissä ei tarvitse koko ajan todistella olevansa jatkosopimuksen arvoinen ja kotiin tullessa siellä on jo ne tärkeimmät sos
"Elämä päiväkoti-ikäisten kanssa onkin se helpoin vaihe"
Riippuu lapsesta ja iästä. Kuusivuotias oli aika helppo jo.
Olen aamu-uninen, joten aikaiset aamut ovat aina olleet tuskaa. Siksi puoliso vei lapsen päiväkotiin aamuisin. Kun hain hänet, alkoi yhdessä iässä huuto heti kun tultiin kotiovesta sisään. Päiväkotipäivän paineet purkautuivat siis suorana huutona. Piti vain odottaa, että se vaihe meni ohi, sitten oltiin illalla yhdessä, syötiin ja leikittiin.
Lapsi aloitti päiväkodin 1-vuotiaana, koska palasin töihin, ja siinä alussa muistan, että iltaisin hän istui tiiviisti sylissäni pitkän ajan oltuaan pois kotoa monta tuntia. Jälkiviisaana ajattelen, että olisi kannattanut pitää hoitovapaata kunnes hän täytti kolme vuotta.
Ruuhkavuodet olivat omalla kohdallani tosiaan sitä, että lapsi oli teini ja vanhemmat sairaana ja pyysivät apua ja itsellä työmatka päivittäin vähintään tunti suuntaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on täällä avuttomia ihmisiä.
Lapsiperhe= perhe jossa on lapsia, lapset ja vanhemmat tekee siitä lapsiperheen. Kun lisää vielä sanan arki, joka tarkoittaa normaalia eämää yksin, yhdessä tai lasten kanssa on arkea, sana perhe-elämää= johon kuuluu vanhemmat ja lapset niin se elämä siinä yhdessä on arkea, se on lapsiperhearkea. Tuon selvemmin en osaa sitä selostaa. Aika yksinkertainen sana, mutta joillekin tosi vaikee ymmärtää.
Ruuhkavuodet, on sana jota ei ole olemassa. Se on keksitty siksi että aikuiset saavat helpommin anteeksi kun eivät jaksa hoitaa lapsia, Puhelimet ym tietokoneet ja pelit on tärkeemmät kuin hoitaa omia lapsia.
Lapset ei tee perhe elämstä ruuhkaista, se tekee vain aikuiset. Lapsia on vaan TAAS HYVÄ SYYLLISTÄÄ, ja keksiä että ruuhka aon kun on lapsia!!!!! On harmi ettei ole sitä puhllimen kyyttämis aikaa ja ei voi pelata kun on NIITÄ RUUHKAN AIHEUTTAVIA LApSIA!!! Hävetkööt aikuiset.
Joka ikinen ongelma mikä tulee eteetn, aina ne LAPSET ON SYYLLISIÄ. Joka ikiseen aikuisen onnelmaan tehdään lapsista syyllisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä demonisoida kannata. Meillä on yksi viisivuotias. Tuolla se katselee telkkaa aamiaisensa kanssa, nukuttiin kaikki pitkään, kun on viikonloppukin. Kohta puoliin lähdetään uimahalliin. Ei se lapsi elämää rasita. Pitäähän se viedä aamuisin päiväkotiin ja hakea sieltä, mutta päiväkoti on työmatkan varrella. Illalla se lapsi pitää syöttää ja pestä ja sellaista niinkuin muutkin ihmiset. Harrastuksia on parina iltana viikossa jokaisella. Lomilla ollaan reissailtu paljon ja viikonloppuisin käydään uimahalleissa, hoplopeissa tai vaikka museossa tai metsäkävelyllä.
Aivan. Lopetin lukemisen tuon meillä on yksi lapsi -kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäidin elämä on erilaista kuin työssäkäyvän äidin elämä. Suoraan sanottuna, kotiäitinä ihmettelin, miten työssäkäyvät pienten lasten äidit jaksavat.
Itse olin kotiäitinä liki kymmenen vuotta, neljä lasta seitsemässä vuodessa. Alkuvaikeuksien jälkeen kaikki alkoi sujua, kolmannen lapsen syntymä kun esikoinen oli viisi vuotta ja toinen lapsi kolme vuotta laittoi homman raiteilleen entistä paremmin.
Koska oma äitini oli ollut työssäkäyvä äiti, halusin itse olla kotona lasten kanssa. Se oli vapainta aikaa elämässäni. Saimme tehdä lasten kanssa päivisin mitä halusimme. Nukuimme niin myöhään kuin heitä nukutti jne. Harrastuksista sai lapset seuraakin.
Rahaa toki oli vähemmän, Ladalla ajettiin. Se ei haitannut. Meillä oli ihanat vuodet yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset olivat pieniä se oli yöheräilyjä milloin mistäkin syystä (kummitukset, pissa sänkyy, ihan vaan heräsi eikä saa unta, haluaakin tunkea vanhempien sänkyyn jne) joten kukaan ei nukkunut hyvin. Aamulla hyvin aikaisin oltiin hiekkalaatikolla, pari kertaa päivässä ulkona ettei kenelläkään palanut pahasti kiinni. Päikkäreille nukuttamista, laastareita, ruokkimista ja vähän myöhemmin itsenäisen syömisen opettelua. Vaipoista pois opettelua ja pissa-vahinkoja, kävelemisen, pyöräilyn, uimisen opettamista. Muumimaailmaa, Tropicariota, iltasatuja, keinuja, rantaa ja hiekkakakkuja. Eli käytännössä fyysisessä mielessä täysi toinen työ, joka henkisesti antoi kuitenkin enemmän kuin voisi kuvitella. Muksut olivat halinalleja, suloisia ja hassuja ja oppimisen riemu toisen kautta oli ihanaa.
Nyt teini-ikäisten vanhempana se nimenomaan on sitä ruuhkavuosihommaa: aina istutaan autossa ruuhka-aikaan. Treeneihin ja treeneistä (ovat sellaisen matkan
Miksi teit lapsia jos ne ärsyttää ja tekee elämästäsäsi kamalaa? Kun enempi tykkäät lapsettomasta elämästä ja haukut lapsia että kun oli sitä ja tätä, voi kauheeta... jne, niin miksi teit niiä, ei ole ollut pakko. Luettelet kauheen rivin, erilaisia kauheuksia mitä lapsiperheessäsi olet kohdannut ja kammoksunut, niin miksi ihmeessä sulla on lapsia???? Ihmettelen syvästi että keksi noin paljon huonoja asioita lapsistasi ja syyllistät niitä! Harmi ettet ole voinut pelata ja selata kännykkää kun hiekka kakkuja ja pissahousuja on joutunu katselemaan ja hoivaamaan... yhtään kaunista sanaa ei lapsesi ole kuulleet, ovat riesana saaneet olla. Jopa teini aika on kauheeta kun pitää kuskata. Ei ole hyvä perhe näillä lapsilla kun äiti ei saa omaa aikaa eikä pelat apuhelimella... voi kauhea!!! Toivottavasti lapset ymmärtävät että kun sinä olet vanha ja apua tarvit, keksivät he paljon asioita mistä saa sua syyllistää. Lapset maksavat kyllä kohelunsa takaisin, joten sinä aiheutat heille valtavat ruuhkat ja huonon elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullunnmyllyä se meidän perheessä ei ole ollut. Pikemmin kyky sietää yksitoikkoisuutta ja harmaata arkea. Ja lasten murheita ja sydänsuruja. Loma-ajat ovat olleet tosi kivoja.
Vierailija kirjoitti:
Elämää varhaisteinien kanssa lapset heräsi tänään taas kuudelta. Ottavat itse aamupalaa, mutta kolistelevat keittiössä useaan otteeseen. Toinen menee suihkuun heti aamu seiskalta ja luttaa siellä niin, että pakko nousta sanomaan. Vaikka monesti on sanottu, että aamuisin otetaan pikasuihkut. Niin ne asiat unohtuu teiniltä. Siinä olikin sit omat aamu-unet.
Sit taistellaan siitä kumman teinin vuoro oli tehdä aamulenkki koiran kanssa. Sit ne nahistelee keskenään sohvalla triviaaleista asioista; sellasta hyväntahtosta naureskelua mut ei kuitenkaan. Parasta on kun saa sanallisesti nokitettua sisarusta ja siitä otetaan monta skabaa päivässä. Toinen on jääkaapilla taas ysiltä, kuolemassa nälkään tietenkin. Lähdetään yhdessä markkinoille, mihin yksi teineistä ei missään nimessä halua tulla mukaan. Hammaspesuista muistutin ainakin viisi kertaa, en usko että kumpikaan pesi lopulta kunnolla. Päästään kuitenkin perille ja markkinoilla on ihan m
Miksi ihmeessä teidän perheessä ei aamulla saa käydä kunnolla suihkussa? Ei ihme, että uuvut, jos on tuollaisia sääntöjäja kontrolloitavaa. Miksi ihmeessä teinin pitäisi lähteä perheen mukana markkinoille.
Itse olen huomannut, että mahdollisimman paljon vapautta lapsille tekee elämän mutkattomaksi.
No pskaahan se on alusta loppuun. Jokainen vaatii jotain. Lapsi vaatii, puoliso vaatii, isovanhemmat vaativat, yhteiskunta vaatii. Mikään ei ole koskaan tarpeeksi kenellekään.
Lapsella kaikki, mitä tarvitsee, mutta ei riitä. Jatkuva kitinä, ulina, valitus, huomion kerjäys. Puolisolla elämä hyvin - ei sairauksia, ei rahahuolia, mutta jatkuva valitus ja nalkutus pienistä asioista, joilla ei ole yhtään mitään vtunkaannäköistä merkitystä. Isovanhemmat vaativat käymään, syömään, kylään, huomioimaan, siivoamaan paremmin. Yhteiskunta vaatii rahaa, aikaa, osallistumista.
Lapsiperhearki on jotain sellaista, jota Dante ei koskaan kyennyt kuvittelemaan. Jos olisi, ei helvetissä majailisi piruja, vaan nykyaikainen vanhemmuus ja raivoavia mammahyeenoita hyllyvine reisineen huutamassa, vaatimassa, vaatimassa lisää, lisää, lisää.
Aivan samanlaista elämää, mutta pati perheenjäsentä enemmän. Monet tekevät lapsiperhearjesta ongelmaista, kun eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Viisivuotiaskin osaa jo lajitella omat likapyykkinsä oikein ja pitää huoneensa siistinä. Kotona ollaan hiljaa, jos joku opiskelee tai tekee töitä.
Vierailija kirjoitti:
Aivan samanlaista elämää, mutta pati perheenjäsentä enemmän. Monet tekevät lapsiperhearjesta ongelmaista, kun eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Viisivuotiaskin osaa jo lajitella omat likapyykkinsä oikein ja pitää huoneensa siistinä. Kotona ollaan hiljaa, jos joku opiskelee tai tekee töitä.
Njarkki siellä fantasioi. Sinulla on korkeintaan kuollut hamsteri.
Lähinnä hullunmyllyähän tästä tekee, että moni asia muksun kanssa on mutkikkaampaa kuin itsekseen
Lähet kauppaan yksin. meet keräät maksat tuut, laitat kamat kaappiin.
Lapsen kanssa/ lapsien kanssa sama homma:
Tsekkaat että ne muksut on vaatteet päällä, tsekkaat että ne käy vessassa ensin.
Tsekkaat että niillä ei oo kengissä kiviä, pistät ne autoon
kiinnität vyöt, juokset hakemaan sen unohtuneen piirtovihkon, pehmolelun, tms jonka lapsi haluaa mukaan kauppaan, ok ei oo pakko, mutta lupasit jo eteisessä että saa sen mukaansa koska nalle tättärääkin haluu kauppaan,,,,
lähdet.
Tuut kauppaan, etit parkkipaikan josta ei tarvii kävellä 6km oville, katot että ne tenavat ei jää auton alle, meet ovesta sisään, otat kärryn, tsekkaat että molemmat on vielä käden ulottuvilla, sanot muksuille, että ottaa kärryn kahvasta kiinni, eikä koske mihinkään ilman lupaa, lähetät toisen hakee leipää, ja toisen perunoita, pyydät hetken päästä vaihtaaa käärettortun leipään ja sipulit perunoihin, ja uudestaan, matka jatkuu.
Noin 2min päästä toisella on tylsää. ei jaksa kävellä. Haluu kärryyn. No laitan kärryyn. toinen on kade. Känkkäränkkäilyä. Unohdat välistä tuotteen. Palaat takas hikoilemaan. Jatkat matkaa. Lapsi näkee jotain herkkua, pyytää, kiellät, känkkäränkkää. Muistutat herkkupäivistä, ja että joka päivä ei tuu herkkuja.
Selviit kassalle, lapset auttaa sua purkaa kärryn, annat koska he harjoittelee, koitat haarukoida että ne ei pura mitään hajoavaa, toinen haluu auttaa pakkaamisessa. Pelkäät lähinnä putooko muksu vai kamat vai molemmat. Meet parkkikselle.
Tsekkaat taas että en ei kävele auton alle. Laitat kamat ja muksut autoon.
Kotiin... Muksut väsyneitä ja tylsistyneitä, toinen makaa lattialla, ei riisu ulkovaatteita, toinen riisui. Kaiken. Ja kiipesi ikkunalle vilkuttamaan naapurin tädille ja sen kissalle....
Meet viemään kamat jääkaappiin ja huomaat, että se kananfile joka piti syödä illalla jäi kassalle. Laitat ranskalaiset uuniin ja kalapuikot perään. Pehmolelu tättärää sentään on tallessa. Sun takataskussa.
Jotenkin noin se välillä menee. Ei aina. Ja hommat kehittyy. Mutta välillä ne ei kehity edes hyvään suuntaan. :D
Riippuu ihan lapsista.
Tosin jos lapsella on vaikkapa se adhd, niin aika haipakkaa on joka elämänvaiheessa eikä se teini-ikä kyllä helpommaksi elämää tee.
Mutta kaikki riippuu lapsista, millaisia ovat. Mulla ei päiväkoti-ikäisten kanssa ollut mitään mahdollisuutta istua näin naputtamassa läppäriä. Teinien kanssa onnistuu, ne ei sentään jatkuvaa valvontaa tarvi. Mutta niillä on sitten erilaiset murheet. Isommassa mittakaavassa. Oikeasti voi olla isoja ja pahoja juttuja mutta ei tietenkään kaikilla.