Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mitä se paljonpuhuttu lapsiperhearki ihan oikeasti tarkoittaa?
Kaikkialta saa sen kuvan, että yhtä hullunmyllyä koko elämä. En ymmärrä lapsiperhearjesta mitään, varsinkaan siitä kun on pieniä lapsia. Voisiko joku kuvailla tarkemmin, mitä se teidän kohdalla tarkoittaa? Mistä päivänne koostuvat ja mikä niistä tekee "hullunmyllyä"? Onko se lasten vilkkaus, vai tuleeko lasten myötä niin paljon kaikkia ylimääräisiä menoja sun muuta? Voiko lapsiperhearki koskaan olla ihan rauhallista ja seesteistä vai kuuluuko tuo hullunmylly automaattisesti kuvioon?
Kommentit (403)
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsiperhearki on vilkasta touhua aamusta iltaan, lasten leikkimistä keskenään ja myös vanhempien kanssa, sotkua ympäri taloa, pussailua, halailua, naurua ja kiherrystä, isoja ostoskasseja, jatkuvasti pyykkikoneen/kuivausrummun/astianpesukoneen hurinaa, välillä erotuomarina oloa, unohtuneita jumppakasseja, kadonneita sukkia, yhteisiä retkiä metsään ja puistoihin, ihania perjantai-iltoja saunomisineen ja herkutteluineen, vuotavia neniä ja krohisevia yskiä - ihanaa täyttä elämää, josta en mistään hinnasta luopuisi. Lapset 3, 5, 7 ja 9v, isä 40v, äiti 38v, kissa 14v.
Hyvä että jaksat pitää lippua korkeella. Pisteet siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä hullunmyllyähän tästä tekee, että moni asia muksun kanssa on mutkikkaampaa kuin itsekseen
Lähet kauppaan yksin. meet keräät maksat tuut, laitat kamat kaappiin.
Lapsen kanssa/ lapsien kanssa sama homma:
Tsekkaat että ne muksut on vaatteet päällä, tsekkaat että ne käy vessassa ensin.
Tsekkaat että niillä ei oo kengissä kiviä, pistät ne autoon
kiinnität vyöt, juokset hakemaan sen unohtuneen piirtovihkon, pehmolelun, tms jonka lapsi haluaa mukaan kauppaan, ok ei oo pakko, mutta lupasit jo eteisessä että saa sen mukaansa koska nalle tättärääkin haluu kauppaan,,,,
lähdet.
Tuut kauppaan, etit parkkipaikan josta ei tarvii kävellä 6km oville, katot että ne tenavat ei jää auton alle, meet ovesta sisään, otat kärryn, tsekkaat että molemmat on vielä käden ulottuvilla, sanot muksuille, että ottaa kärryn kahvasta kiinni, eikä koske mihinkään ilman lupaa, lähetät tois
Ja toisaalta välilllä se on sitä, että ne muksut auttaa oikeesti sua keräämään vaikka omenat puun alta 3x nopeemmin kuin itsekseen
Tai ne leikkii itsekseen huoneissaan antaen mielikuvituksen lentää ja sä vaan katot, miten joku voi olla niiin messissä pikkupupun häissä.
Tai tulevat kainaloon ennen iltapuuroa ja luetaan joku klassikkosatu niin että nää kyhnää ihan kiinni siinnä kyljessä.
Ok. Työtä ja arkea. Mutta välillä iihan jees.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyt jotta pääset sitten pilkkaamaan.
No en :D Vaan kysyn siksi, että olen itse tosi yliherkkä kaikenlaiselle melulle, hälinälle ja kiireelle, ja olen ihmeissäni lukenut monia juttuja siitä, miten painajaismaiselta lapsiperhearki kuulostaa. Ja sen takia tosissani epäröin, olisiko minusta ikinä äidiksi. Itse muistan, että oma lapsuudenkotini ainakin oli aivan rauhallinen, ei meillä ollut mitään jatkuvaa kaaosta tai kiirettä tai mekkalaa. Kuitenkin lähipiirin perheitä sivusta seuraavana saan käsityksen, että vanhemmat ovat jatkuvasti stressaantuneita ja väsyneitä ja arki suorastaan kaatuu päälle. Onko oma käsitykseni lapsuudesta turhan ruusuinen, vai ovatko nykypäivän elämänmeno yleisesti vain niin paljon vaativampaa. En tosiaan kysynyt pilkkaamistarkoituksessa.
Meilla oli lapsuudenkodissa usein hiljaista, ei siksi etta vanhempani olivat niin oivallisia vanhempia vaan koska heita ei ollut arjessa. Yksinaan mentiin kouluun, tultiin koulusta ja oltiin. Jos ei ole ketaan kenelle mesota niin rauhallista on. Lapsi pystyy kasvattamaan itse itsensa tietylle tasolle.
En usko etta lapsille on ikina annettu nain paljon huomiota ja ajatusta. Saa nakya ja kuulua ja saa nayttaa tunteensa. Ja koen olevani taysi luuseri, kun en onnistu seesteisen kodin rakentamisessa. On tunteita ja aanta. Ja minulla vain tavoitteet ja paineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan samanlaista elämää, mutta pati perheenjäsentä enemmän. Monet tekevät lapsiperhearjesta ongelmaista, kun eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Viisivuotiaskin osaa jo lajitella omat likapyykkinsä oikein ja pitää huoneensa siistinä. Kotona ollaan hiljaa, jos joku opiskelee tai tekee töitä.
Njarkki siellä fantasioi. Sinulla on korkeintaan kuollut hamsteri.
Jäikö aamulääkkeet ottamatta?
Aivan väärät ihmiset tekee ja saa lapsia kun valittaa jo yhdestä lapsesta että se ressaa ja ruuhkauttaa kun ei voi olla puhelimella ja käydä kuppiloissa. Ne jotka lapsia rakastaa ja hoitaa heitä eivät välttämättä saa lapsia.
Nykyaikuiset on niin hipiäkerkkiä, että että haluu elää kännykkäelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäsi on juuri sellaista miksi sen itse luot. Menneisyytesi ennustaa myös tulevaa. Tänään voit tehdä myös toisin. Jos mielesi on väsynyt, rasita ruumista, jos ruumiisi on väsynyt, rasita mieltäsi.
Kaikki on hyvin, jos et luovu uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Sinulla on tarkoitus, elä heitä sitä hukkaan, vaan tee koko ajan hyviä tekoja, niin tulet onnelliseksi.
Salaisuus on se, ettei ole mitään salaisuutta. Kaikki on helpompaa, kun muistaa, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan, se on suuri vale.
Tee tänään joku onnelliseksi, vaikka se olisit sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Elämäsi on juuri sellaista miksi sen itse luot. Menneisyytesi ennustaa myös tulevaa. Tänään voit tehdä myös toisin. Jos mielesi on väsynyt, rasita ruumista, jos ruumiisi on väsynyt, rasita mieltäsi.
Kaikki on hyvin, jos et luovu uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Sinulla on tarkoitus, elä heitä sitä hukkaan, vaan tee koko ajan hyviä tekoja, niin tulet onnelliseksi.
Salaisuus on se, ettei ole mitään salaisuutta. Kaikki on helpompaa, kun muistaa, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan, se on suuri vale.
Tee tänään joku onnelliseksi, vaikka se olisit sinä itse.
live love lauhgt Ja yms ja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton täällä. Ihmettelen miksi lapset/teinit nykyään kuskataan sinne iltaharrastuksiin jos se on iso stressin ja kiireen aihe. Eikö se harrastus valita niin että lapsi pääsee sinne itse julkisilla/kävellen kulkemaan ja harjoittelemaan samalla vastuuta ja oman toiminnan aikatauluttamista ym. Kun olin lapsi ei ketään mihinkään autoilla kuskattu. Tietenkin ymmärrän jos asuu ihan landella/harja-asutusalueella missä julkiset eivät kertakaikkiaan kulje (sitten se onkin priorisointikysymys... ).
Vierailija kirjoitti:
No on täällä avuttomia ihmisiä.
Lapsiperhe= perhe jossa on lapsia, lapset ja vanhemmat tekee siitä lapsiperheen. Kun lisää vielä sanan arki, joka tarkoittaa normaalia eämää yksin, yhdessä tai lasten kanssa on arkea, sana perhe-elämää= johon kuuluu vanhemmat ja lapset niin se elämä siinä yhdessä on arkea, se on lapsiperhearkea. Tuon selvemmin en osaa sitä selostaa. Aika yksinkertainen sana, mutta joillekin tosi vaikee ymmärtää.
Ruuhkavuodet, on sana jota ei ole olemassa. Se on keksitty siksi että aikuiset saavat helpommin anteeksi kun eivät jaksa hoitaa lapsia, Puhelimet ym tietokoneet ja pelit on tärkeemmät kuin hoitaa omia lapsia.
Lapset ei tee perhe elämstä ruuhkaista, se tekee vain aikuiset. Lapsia on vaan TAAS HYVÄ SYYLLISTÄÄ, ja keksiä että ruuhka aon kun on lapsia!!!!! On harmi ettei ole sitä puhllimen kyyttämis aikaa
No höpö höpö... Kyllä lapset lisää kotitöiden määrää n. x10 ja ruuhkauttaa arjen. Harvaa aikuista tarttee syöttää kaksi kertaa yössä ja päivällä viidesti sekä ulkoiluttaa täysin valvottua kahdesti, pestä jatkuvasti pyllyä ja kahdesti päivässä hampaat ym. ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ikävintä lapsiperhearjessa on ollut sairastelu, huonot yöunet ja sotku. Kaikkia menemisiä, matkoja ja työjuttuja saa jännittää aina sillä ajatuksella, että toivottavasti kumpikaan lapsista ei sairastu. Omat lapset on olleet myös äärimmäisen huonoja nukkumaan, molempien kanssa ensimmäiset 5-6 vuotta oli jatkuvaa yöheräilyä. Siksi ikäeroa tulikin lapsille yli 6 vuotta, eli kun esikoinen alkoi vihdoin nukkumaan, niin tuli seuraava yöherättelijä. Lapset sotkee aivan järjettömästi, joka on tällaiselle siisteyttä rakastavalle raskasta. Tavaraa on joka paikassa, leluja, harrastusvälineitä, kaikkiin vuodenaikoihin sopivia vaatteita ja asusteita ym.
Lisäksi lapsiin liittyvät metatyöt vie yllättävän paljon aikaa. Kouluun ja päiväkotiin kaikki tarvittavat välineet ja vaatteet, keskustelut, viestittelyt hoitajalle/opettajalle, ajanvaraukset ties minne jne. Aina pitää muistaa koulukuvauslappuja ja retkieväitä. Poden lisäksi huonoa omaatuntoa lasten ruutuajasta, koska en vaan jaksa olla aina viemässä puistoon (vihaan leikkipuistoja) ja musta ei ole leikkimään lapsen kanssa. Koko ajan takaraivossa hakkaa ajatus, että lapselle pitäisi keksiä jotain kehittävää, ettei vaan katso ruutua. Onneksi nämä kasvaa koko ajan ja vaatii vähemmän "viihdytystä". Mutta yllättävän rankkaa tämä on ja nostan kyllä todella hattua kaikille äiti- ja isäpuolille. Just just itse jaksan omani hoitaa ja onneksi ei muita olekaan.
Kivointa on yhdessä tekeminen! Suosittelen perhe-elämää kaikille. Sitä yhteenkuuluvuutta ei muualla koe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset, mikä ihana tekosyy. Elämä on tietty vähän kiireisempää, mut voi jättää paljon turhaa ja ärsyttävää tekemättä-koska lapset. Saa olla rauhassa ja nauttia kun lapset on iloisia ja kiinnostuneita kaikesta mitä sanon ja teen. Ruutuaikaa vain iltaisin, ettei ne oo aikuisenakin ruutu-urpoja. Paljon enemmän kaunista ja ihanaa kuin rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset, mikä ihana tekosyy. Elämä on tietty vähän kiireisempää, mut voi jättää paljon turhaa ja ärsyttävää tekemättä-koska lapset. Saa olla rauhassa ja nauttia kun lapset on iloisia ja kiinnostuneita kaikesta mitä sanon ja teen. Ruutuaikaa vain iltaisin, ettei ne oo aikuisenakin ruutu-urpoja. Paljon enemmän kaunista ja ihanaa kuin rankkaa.
Kaiken turhan voi jättää tekemättä kun sanoo "ei", siihen ei tarvita yhtään mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iha semmost basiccii Lapsi perhe arkee lapselle annetaa äläri kätee ja videot pyörii ja aikuset lähtee afterworkkaamaa.
Paljon on kotihommia. Mies vain makaa ja ei auta missään. Ikinä en olisi tehnyt yhtään lasta jos olisin tämän tiennyt. Mutta lapsiani rakastan💗
Mies ja lasten äiti nussii makkarissa ja muksut sitte kattoo niitä...
Itkua, mölyä, meteliä, kitinää, kiukuttelua, paskavaippoja, löyhkää ja purkki Diapamia.
Elämässä voi olla sisältöä, olipa lapsia tai ei. Se on vain erilaista. Elämässä voi kokea merkityksellisyyttä, olipa lapsia tai ei. Sekin on vain erilaista.
Lapset tuovat velkaa, vitutusta ja viruksia, mutta silti ne ovat parasta, mitä on. Kaikesta huolimatta.
Sotkua, ääntä, tavaroita, ylimääräisiä menoja, kuluvia osia, flunssia ja merkittäviä ihmissuhteita, menettämisen pelkoa ja rintaa pakahduttavaa rakkautta ja onnea on enemmän, kun on lapsia.
Yksinäisyyttä ja merkityksettömyyttä vähemmän.
Lapsiarki = sonnalle löyhkäävä hirviögalleria.
Meillä lapsiperhearki on vilkasta touhua aamusta iltaan, lasten leikkimistä keskenään ja myös vanhempien kanssa, sotkua ympäri taloa, pussailua, halailua, naurua ja kiherrystä, isoja ostoskasseja, jatkuvasti pyykkikoneen/kuivausrummun/astianpesukoneen hurinaa, välillä erotuomarina oloa, unohtuneita jumppakasseja, kadonneita sukkia, yhteisiä retkiä metsään ja puistoihin, ihania perjantai-iltoja saunomisineen ja herkutteluineen, vuotavia neniä ja krohisevia yskiä - ihanaa täyttä elämää, josta en mistään hinnasta luopuisi. Lapset 3, 5, 7 ja 9v, isä 40v, äiti 38v, kissa 14v.