Niset auttakaa, miten kertoa lapsille että muutan pois kotoa.

Rauhallisesti ja syyllistämättä lasten äitiä. Vakuuta, että rakastat lapsiasi kuten ennenkin, mutta teillä aikuisilla on rakkaus loppunut. Anna lapsille aikaa sitten.

Avasin ketjun tarkoituksenani vastata kysymykseesi. Tekstisi on kuitenkin todella asiaton. Ihan kuin sinulla ei olisi osaa eikä arpaa siihen, että aiemmin rakastava suhteenne on muuttunut tuollaiseksi, olet vain viaton hirviövaimosi uhri.

Olen itsekin eroamassa, mutta en voisi koskaan kirjoittaa lasteni isästä tuollaista haukkumalitaniaa.

Mutta onnistuuko tuo kuitenkaan? Sen verran hyvin eukkoni tunnen että hitonmoinen tappelu tästä tulee kuitenkin.

Tätä paradoksia en koskaan ymmärrä, että ensin kuvaillaan miten vastenmieliseksi vaimo on muuttunut ja sen jälkeen valitetaan, kun ei saa seksiä tältä vastenmieliseltä vaimolta.

No minä en ole se joka naisen muutti sohvalla makaavaksi ihmisraadoksi. Ennen suhteessamme urheiltiin, ulkoiltiin, laitettiin ruokaa mutta viime vuosina hän keskittyy vain syömiseen.

Tämä on provo. Mutta ihan aiheellinen sellainen, ehkä.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 10:54"]

No minä en ole se joka naisen muutti sohvalla makaavaksi ihmisraadoksi.

[/quote]

Oletko ihan varma tästä?

Kuule, voi olla parasta mitä saat naisellesi tehtyä, jos otat ja lähdet. 

Mutta puhukaa ensin aikuisten kesken erosta, sitten vasta lapsille. Ja voimia tappeluun, pidä puolesi. Jos olet täysipäinen aikuinen mies, niin olet myös tasaveroinen vanhempi joka voi vaatia lähivanhemmuutta.

Ja vaikka vaimosi olisi millainen hirviö tahansa, pysy sinä aikuisena. Ihan oikeasti.

Mitä tapahtui miehessä, kun nainen huomasi, että tämän kanssa ei voi enää tehdä mitään? Sehän ap:lla on aikaa sitten tapahtunut eli mies osoittautui kaikkea muuta kuin prinssiksi ja kun nainen syö suruunsa, mies kiukkuaa. Miksi mies ei voisi hoitaa kotia työnsä ohessa, miksi se olisi naisen osa?

Vaikuttaa siltä, että eron syy on lähinnä se, että olet ihastunut toiseen.

Näinhän se miehillä yleensä menee. Mutta ruoho ei aina olekaan aidan toisella puolella vihreämpää, tämä on monesti nähty.

Oletteko vaimonne kanssa edes yrittäneet parantaa suhdettanne? Oletko puhunut hänelle mahdollisesta erosta jo aiemminkin? Häntä kohtaan sinun tulisi ensisijaisesti tuoda etukäteen selväksi, että nyt haluat erot. Se ei saisi ikinä tulla yllätyksenä.

Kerrot lapsille asian rehellisesti niinkuin se on: rakkaus on loppu ja haluat muuttaa pois, mutta ettet kuitenkaan katoa lasten elämästä ja rakastat heitä edelleen. Varaudu lasten ohduttomaan huutoon ja itkuun, jopa pitkäaikaiseen masennukseen. Tämäkin on nähty.
Tiedoksesi vielä: suhteesi lapsiin ei tule säilymään ennallaan, jos sinusta tulee viikonloppuisä. Lähihuoltaja on viime kädessä se, johon lapset jatkossa turvaavat.

Minä en käsitä ihmisiä jotka ovat "parisuhteessa" mutta todellisuudessa he ovat omia yksikköjään jotka vaan sattuu elää jonkun toisen kanssa.

Mitä SUHDETTA sinulla on kumppanisi kanssa?
Miten määrittelet sen? Koska harrastat seksiä jonkun kanssa vai ajattelet jotakuta? Yhteinen asuminen kenties? Miten määrittelet parisuhteen?

Minua vaan jaksaa ihmetyttää se että ei puhuta asioista. Itse voin kertoa miehelleni jos tahdon jotain, en tahdo, jos väsyttää tai näen että toinen väsyy ja pitää tukea. Jos kumppanisi syö ja ostaa mielihyvävaatteita, lihoo niin miten sinä sen otat syytellen toista?
Tuon verran olet kumppani toiselle.

Jos nainen on kertonut ettei jaksa siivota tai tehdä kotiaskareita niin sinä syyllistät siitä(kin) ja unohdat jälleen tuen.

Missä on ongelmanratkaisu? Parisuhdetta voisi hoitaa. Hakea niitä helliä hetkiä yhdessä, puhua kuin suunnitella eroa. Voisi kysellä miten toinen jaksaa ja hommata vaikka siivoojan.

Ei se ole vain naisen hommaa tiskata tai laittaa ruokaa. Pitäisikö sinun mennä vaikka kokkikurssille? Kuka sinulle ja lapsille laittaa mitään valmiiksi jos nykyinen tilanne ei kelpaa?

Ja miksi parisuhde olisi jotain sinulle eikä sitten mitään vaimollesi? Vai riittääkö se että vaimo laittaa kodin (passaa sinua) ja sinä sitten tyhjennät illalla kassisi?

Pitäisi miettiä mitä tahtoo elämältään ja suhteeltaan. Ja pitäisi mennä itseensä välillä ja miettiä miten toinen jaksaisi.
Ymmärrän että tämä aloitus on provo mutta ihan yleisesti näin.

Lapsille ei tarvitse puhua muuta kuin te ette osaa äidin kanssa elää yhdessä ja ette ole enää onnellisia mutta rakastatte kumpikin lapsia. Ja koita olla lapsiin yhteydessä niin paljon kuin mahdollista ja vie vaikka uimaan joskus vaikkei ole sovittu vierailupäivä.

On kummallista että joku ajattelee noita fantasioitaan elämäänsä, sinun tarkoitushan on "olla jotenkin suuri ja hyvä" ja dissata se nykyinen emäntä koska sinulla on katsottuna uusi nainen -ehkä hän tekee ruuat ja pesee kalsarisi mutta entä jos niin ei tapahdukaan? Jätätkö hänetkin? Uusien kumppaneiden kanssa tarttee olla varovainen lapsien seurassa: onko ihmissuhteet lapsillesi ilmaa, eli esitteletkö heille sitten uusia naisia jotka sitten on aikansa ja lähtee kohta? Koska lapsetkin kiintyy ihmisiin ja sinä rikot niitäkin suhteita.

Mutta ihan oleellisin asia parisuhteessa on puhuminen. Haaveilu ja muut tulevaisuuden suunnitelmat. Ei tuo että toinen vaan ilmoittaa että mä lähden nyt, vai voisitko kuvitella että sinun kumppanisi tekisi niin sinulle?

Itse ainakin tahdon että voisin puhua mieheni kanssa ongelmista ja näin tietäisi missä suhde menee eikä niin että toinen vaan joku tavallinen ilta pudottaa pommin niskaan. Oletko koskaan ajatellut mistä tuo johtuu?

12 sen kiteytti loistavasti :)

Juuri noista syistä minullaKin on vain ex mies nykyään, hän taas tappelee uuden naisensa kanssa, taas kerran samoista kuvioista paljonkin, ja ruusunpunainen uusperheidylli on muuttunut helvetiksi.

Mutta minä itse olen onnellisempi kuin koskaan ja kukoistan, enkä uutta miestä huoli ennenkuin on loistava tasapainoinen ja parisuhteeseen kypsä ihminen löytynyt (tai no en edes etsi).

Niinhän tuo usein menee, että kun pappi on sanonut aamenen ja eka lapsi on laitettu alulle, niin nainen lopettaa itsestään huolehtimisen. Se äijähän on jo nalkissa, ei sitä tarvi enää yritää tehdä mitään sen parisuhteen eteen.

Ja sitten ihmetellään, ku se mies näivettyy ja lopuilta lähtee. Näitä on nähty niiiin paljon, että jaksaa hämmästellä eivätkö ihmiset oikeasti koskaan opi toistensa virheistä.

Kerro lapsille kiihkoilematta ja nätisti, että et enää rakasta äitiä, mutta lapsia rakastat kyllä ja he ovat tärkeitä ja aiot kyllä pysyä lähellä ja tavata heitä vaikket enää asukaan kotona. Että lapsilla on tästä lähtien nyt sitten kaksi kotia.

Jos se toinen nainen vastaa tunteisiisi ja teille tulee suhde, niin häntä älä esittele lapsille muutamaan kuukauteen, että lapset saavat rauhassa tottua siihen, että vanhemmat eivät enää ole yhdessä.

Tsemppiä!

Mene terapiaan.

Miksi puolisosi saa sinut raivon partaalle pelkällä olemassa ololla?

Mihin hänessä rakastuit?

Mitä tapahtui välissä?

Siis etkö ole erosta puhunut vaimosi kanssa?

Jos naisesi juoksee jumpissa, mutta silti vain lihoo ja lihoo, voi hänellä olla aineenvaihdunnassa häikkää. Tietysti jos oikeasti syö sen 2500 kaloria päivässä, niin siinä pitää jumpata jo aika  lailla.

Vaimosi myös vaikuttaa masentuneelta. Ja kuten miehet aina, hylkäät puolisosi heti kun huonot ajat koittavat. Että te ootte niin ihania.

 Vaimosi ansaitsee paremman miehen.

t. sinunkaltaisestasi miehestä eronnut yli satakiloinen ja nyt onnellisena uudessa suhteessa MIEHEN kanssa, joka haluaa tehdä suhteensa eteen jotakin.

Onkohan vaimosi masentunut? Entä jos vaimon masennuksen syynä onkin se, että hän tajuaa alitajuisestri että sinä olet ihastunut toiseen?

Jos olet päättänyt erota, niin kerro asiasta vaimollesi ensin ja puhukaa sitten keskenänne, miten lasten asiat järjestetään. Suosittelen, että hankit asunnon läheltä nykyistä kotianne ja ehdotat vaimollesi vuoroviikkojärjestelyä. Ole myös valmis ottamaan lapset kokonaan luoksesi.

Sitten kerrotte lapsille tai sinä kerrot ja juuri noin, että rakastat lapsia kovasti mutta et enää äitiä. Kertokaa lapsille konkreettisesti mitä tulee tapahtumaan. Lapsille on tärkeää kuulla, miten heistä huolehditaan jatkossa. Ota vastuu erosta itsellesi lasten edessä. Älä moiti vaimoasi lapsille, vaikka hän moittisi sinua. Sitten teette käytännön järjestelyt.

Älä nyt ihmeessä lapsille puhu ennen kuin puhut vaimollesi!