Kuvaile miltä yksinäisyys tuntuu.

Musertavalta. Kun haluaisi kertoa jonkun hauskan sattumuksen, tai purkaa pahan mielen aiheuttanut asia. Ja sitten tajuat että sulla ei ole ketään kelle kertoa, oot kertakaikkisen yksin.

Kaipuu.

Joskus aivan ihanalta, joskus itkettävän surulliselta.

Se kun olisi kauheasti kerrottavaa, mutta ketään ei kiinnosta kuulla sitä.

Pelottavalta, toisaalta vapauttavalta, joskus haikealta.

Se että sinulla puhelin kädessä muttei ketään jolle soittaa tai viestitellä paitsi anonyymit vauvapalstalla

Parhaat kaverit on Jaajo ja Anni. Illalla tv.

Krooninen tyhjyys. Mikään ei tunnu enää miltään. 13 v yksinäisyyttä takana. En enää edes osaa jutella ihmisten kanssa saati että pitäisi viettää heidän kanssaan aikaa. Aina yksin kotona.

Ei jaksa selittää, kokeile ite. Saat parhaimman kuvan silleen

Enemmän rahaa, paljon aikaa, rauhallista.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän rahaa, paljon aikaa, rauhallista.

Vähän niinkuin tää biisi

tän paremmin ei voi kuvata tunnelmaa.

Kun elämässäni tapahtui hyvin vaikeita asioita ja joista suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään käsitystä tunsin yksinäisyyteni  kuin olisin läpinäkyvässä kapselissa katsellen sieltä käsin maailman menoa. 

Olen aina ollut yksinäinen, mutta pidin siitä. En vain käsittänyt, miten yksinäinen voi olla murskaavien vastoinkäymisten hyökyessä päälle. En väitä etteivätkö muutamat ihmiset olisi halunneet kurottaa minua kohden ja olla tukena, mutta kun on tottunut kantamaan asiat sisällään ja kirjoittamaan niistä vain itselleen en oikein osannut kurottaa takaisinkaan.

En ole uskonnollinen, mutta muistan kouluajoilta uskonnon tunneilta Raamatusta kohdan jossa Jeesus menee autiomaahan ja käy jonkinlaisen raastavan itsetutkiskelun yksinäisyydessään. Se muistui mieleeni omalla kohdallani. Palasin omasta autiomaastani kohtaloni hyväksyen ja sillä tavoin helvetillinen yksinäisyys helpotti. Nyt olen onneksi vain enää yksinäinen, enkä välttämättä vaihtaisi sitä muuhun elämään. 

Se juuri ettei ketään kiinnosta esim. joku hauska tapahtuma mitä sattui sinulle tms. 

Kirjoitan ne yleensä sitten tänne palstalle :P

Automaattisesti yksinäisyyteen sopeutuu.

Aika tyhjältä tuntuu ja haaveilun tarve lisääntyy. Ei ota sydämen päälle, mutta ikävältähän se tuntuu. Jos ajattelee liikaa niin hulluksihan tässä tulee.

Up

Yksinäisyys tuntuu siltä, että täytyy pysähtyä moottoritien reunaan itkemään, kun ei näe enää ajaa. Saapua tyhjään kotiin ja romahtaa pimeään eteisennurkkaan. Se tuntuu lohduttomalta tulevaisuudennäkymältä, se tuntuu niin kuristavalta että hengittäminen sattuu. Se tuntuu iskulta vasten kasvoja, kun yrityksistä huolimatta kukaan ei halua tavata. Se tuntuu merkityksettömyydeltä, kun ei ole ketään jonka kanssa jakaa juhlapyhiä, hienoa, laitettua kotia tai lomamatkoja. Se tuntuu epävarmuutena ja riittämättömyytenä. Se tuntuu niin kamalan yksinäiseltä. Arvottomalta ja hukkaanheitetyltä elämältä.

Voi kuuule emmä ala tollaselle psykopaatille mitään selittämäään. Kunnolla ansaitsisit saada turpaaas.

Vierailija kirjoitti:

Se kun olisi kauheasti kerrottavaa, mutta ketään ei kiinnosta kuulla sitä.

Näin juuri. Eilen lenkillä näin hienon pilvien reunat kultaavan auringonlaskun, mutta en voinut jakaa sitä kenenkään kanssa.

Noin yleensä yksinäisyys tuntuu siltä kuin sisälläni olisi raskas lyijynpala. Tai kuin olisin vähän jäässä koko ihminen. Jääpinnan alla, maailma ulkopuolella.

Hävettävältä.

Satuttavalta.