Vinkkejä vauva/lapsiperheen arkea helpottamaan!

Meillä perhepeti on ollut hyvä systeemi, samoin kantoliina ja manduca. Tuttitomia on oltu meilläkin kuten joku muu kirjoitti mutta luulen, että tällaiset asiat on ehkä enemmän elämäntapavalintoja vaikka toki itse koenkin esim. pitkän imetyksen helpottaneen monia asioita omalla tavallaan.

Me syödään ulkona vähintään kerran viikossa (yleensä ehkä tahtiin yksi lounas ja yksi viikonloppuruokailu). Tämä säästää ennen kaikkea hermoja ja opettaa lapset sellaisiksi, että heidän kanssa kehtaa mennä melkein minne vain, mistä on hirmuinen etu perhe-elämässä). Meidän perheen arkea on helpottanut tosi paljon myös esim. perhekahvilat, muskarit ja muut lasten harrastukset, lastenkulttuuririennot ja kirjasto. Näistä on toki paljon iloa lapsillekin mutta myönnän, että meillä ne ainakin ovat tärkeitä itselleni vaihtelun tuojina välillä puuduttavaan arkeen.

Musta on myös kiva osata iloita siitä jos tekee jotain ekstraa. Esim. me on lähes täyskestoiltu. Se on ollut kivaa ja monella lailla palkitsevaa, mutten silti lähde väittämään, että se olisi helpompaa kuin kertsien käyttö esimerkiksi sillä perusteella, ettei vaippoja tarvitse raahata kaupasta kotiin. Kun tekee lastensa kannalta hyvän valinnan voi siitä myös olla tyytyväinen ja iloinen eikä tätä tarvi peitellä jollain tekosyillä.

Me ei varsinaisesti olla ostettu kotiintuotavia palveluita kodin arkea helpottamaan. Jossain vaiheessa mietittiin siivousapua mutta olen sitä mieltä, että siinä ei olisi juurikaan meidän tilanteessa järkeä sen sijaan kaupasta ruuan tilaaminen kotiin voisi olla autottomassa perheessämme ihan järkeväkin ratkaisu. Siivous on asia josta perheessämme kinataankin mutta kaikkineen siivouksen tasosta tinkiminen on musta hyvä keino säästää voimia perhe-elämässä. Ruuan tekeminen isoina annoksina ja syöminen useammalla ruualla on mielestäni myös järkevää samoin kuin se, että välillä voi tehdä erilaisia pikaruokia ja käyttää eineksiäkin. Meillä on siitä onnellinen tilanne, että olemme saanet ison pakastimen täyteen satoa omilta vanhemmiltani. Itsekin marjastamme ja sienestämme mutta valitettavasti paljon pienemmässä mittakaavassa kuin he.

Naapurien ja ystävien kanssa on myös tärkeää esimerkiksi saatu hoitoapu ja lapsille leikkiseura ja itselle samalla jutteluseura. Ne ovat itselleni lähes tärkeimpiä asioita arjen sujumisen kannalta. Itselleni on lisäksi ollut tärkeä opiskeluharrastus kotoa käsin ja satunnaiset omat menot ilman lapsia. Varmaan kaikkein tärkein asia onkin vastuunjako puolison kanssa. Meillä se on ollutvarsin konkreettista kun lapset ovat pitkässä kotihoidossa, mieskin on ollut heidän kanssaan noin vuoden kotona kun itse olen ollut töissä. Puoliso on melkein kaikessa minua taitavampi mutta yhdessä niitä hommia kuitenkin tehdään. Lyhennetty työaika on myös ollut superhyvä juttu ja kun kummatkin vanhemmat ollaan oltu töissä on kummatkin tehneet lyhennettyä työaikaa. Tämä helpottaa kaikkien oloa kummasti ja on ihanaa kun lapsilla on ollut vain kolmepäiväinen hoitoviikko.

Kivoja vinkkejä. Näin ulkosuomalaisena tietystikään läheskään kaikkea ei voi soveltaa omaan arkeensa (raa'an kananmunan syönti, pyykkikone ei ole kylppärissä, keittiötöitä tehdessä ei voi vahtia lapsia, sillä ruokapöytä ei ole keittiössä vaan ruokasalissa), mutta paljon kivoja ohjeita, kiitos.

Lisäisi listaan vielä oman esimerkin voiman. On haastavaa opettaa lasta siivoamaan lelunsa päivän päätteksi, jos vanhemmatkin jättävät tavaroita lojumaan väärille paikoilleen. Neuvoisin myös tekemään iltasiivouksen lapsen kanssa, ei vasta hänen mentyä nukkumaan, jotta lapsikin tajuaa, ettei koti siivoudu itsekseen. Muutenkin lapsi kannattaa ottaa mukaan tekemään kotihommia. Kun sinä imuroit, anna lapselle käteen rätti ja kehota pyyhkimään sillä pintoja. Kun laitat ruokaa, pyydä lastasi kattamaan pöytä. Kun keräät pyykkejä narulta/rummusta, laita lapsesi viemään omansa kappiinsa. 

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 17:44"]

Kivoja vinkkejä. Näin ulkosuomalaisena tietystikään läheskään kaikkea ei voi soveltaa omaan arkeensa (raa'an kananmunan syönti, pyykkikone ei ole kylppärissä, keittiötöitä tehdessä ei voi vahtia lapsia, sillä ruokapöytä ei ole keittiössä vaan ruokasalissa), mutta paljon kivoja ohjeita, kiitos.

Muutenkin lapsi kannattaa ottaa mukaan tekemään kotihommia. Kun sinä imuroit, anna lapselle käteen rätti ja kehota pyyhkimään sillä pintoja. Kun laitat ruokaa, pyydä lastasi kattamaan pöytä. Kun keräät pyykkejä narulta/rummusta, laita lapsesi viemään omansa kappiinsa. 

[/quote]

Nämä on kivoja ohjeita, joista itse olen kyllä tietoinen mutta on aika laiskasti tullut oman lapsen kanssa näin tehtyä. Itselle on jäänyt jostain syystä jotenkin epämiellyttävät muistot lapsuudenkodin lauantain siivouspäivistä, jolloin piti aina pölyrätti kourassa osallistua siivoukseen. Oikeasti ei varmaan johdu oma siivottomuuteni tästä mutta siitä huolimatta, että piti osallistua ja meillä oli aina lapsuudenkodissa siistiä musta on tullut siivoton (ei tosin missään ihan kaaoksessa eletä) ihminen. Meillä ei tosiaankaan lapsen leluja joka ilta lattioilta keräillä kunhan nyt on sellainen kulkuväylä, ettei tarvi pelätä, että joku vaikka yöllä vessa- tai vedenhakureissulla kompastuisi yms.)

Aina kun olet kayttanyt jotai tavaraa, laita se samantien takaisin omalle paikalleen. Ja opeta perheesi toimimaan samoin. Kirja takaisin hyllyyn, jauhopussi kaappiin, pyykit koriin, silitysrauta omalle paikalleen jne. Koti pysyy siistina eika tarvitse kayttaa niin paljoa aikaa siivoamiseen.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 17:51"]

Mikä ketjussa vaikeutaa ankealta.

[/quote]

Se että pitää laiminlyödä omaa hyvinvointia ja kodin viihtyisyyttä, hyväksyä väsymys ja ärtymys ja käyttää todella paljon aikaa kotitöihin. Minusta nuo ovat ainakin melkoisen ankeita asioita.

Tarvittaessa madalla aitaa. 

Etsi pieniä ilonhetkiä jokaiseen päivään, ihan lyhyitäkin. Yritä suhtautua positiivisesti tyyliin "en saa nukkua täysiä öitä, mutta saan levätä koko yön pitkällään pehmeässä sängyssä".

Tiukkoina päivinä ja aikoina pidä kiinni rytmistä ja jaa päivä osiin jaksaaksesi: nyt jaksan laittaa lounaan esille. Nyt jaksan nukuttaa lapset päiväunille. Nyt jaksan vielä iltanukutuksen. tms. 

Jaa siivous päiville, että esimerkiksi tiistaisin peset kylpytilat, keskiviikkoisin makuuhuoneet, torstaisin yleissiivous imurointeineen. 

Jos sinulla on vauva (tai muutenkin) leikkaa aina sipulia liikaa ja pakasta ylimääräinen niitä tilanteita varten, kun sinulla ei ole kahta kättä ruoanlaittoon. Samoin keitä aina liikaa riisiä ja pakasta ylimääräinen osa, sen saa pannulla helposti ruoaksi. 

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 16:49"]

Älä opeta lapsia nukkumaan vieressä, jos siis haluat nukkua yösi rauhassa- auttaa jaksamaan kun saa nukkua.

[/quote]

Mulla on vähän erilainen kokemus tästä; mä siis käytin lähes kaksi kuukautta mun vauvan elämästä siihen että huudatin sitä. Yritin opettaa sitä vaikka millä tempuilla pinnasänkyyn ja itkin välillä pinnasängyn vieressä kun vauva ei vaan nukkunut pinniksessä. Jätin sen sinne kun neuvoivat että se kyllä luovuttaa jossain vaiheessa jne. Ja koko ajan mun sydän huusi että en mä halua tehdä tätä mun lapselle, en mä halua että se huutaa. Lähes kaks kuukautta mä sinnikkäästi koitin pakottaa sitä omaan pinnasänkyyn, sillä.. Niin, miksi? Siksi kun mulle sanottiin että niin pitää tehdä. No ei pidä. En aio koskaan enää tehdä mitään tuollaista mun vauvoille, oli ihan kamala kokemus itkettää omaa lasta noin paljon kun koko ajan vaan teki mieli nostaa se syliin.

Luovutin pinnasängyn kanssa ja otin sen viereen nukkumaan. Kaikki meidän perheessä nukkui sen jälkeen tuhannesti parempia yöunia! Ja oma pikkuinen oli ihana pitää lähellä. Myöhemmin kyseinen lapsi oppi tosi nopeasti ja helposti nukahtamaan lastensänkyyn ihan yksin ilman minkäänlaisia temppuiluja. :)

Meillä (lähes) takuuvarma nukutuskeino yliväsyneelle vauvalle ja lapselle, joka ei kykene pysäyttämään itseään, vaikka väsyttäisi kuinka:

Lapsen tulee maata joko kyljellään tai vatsallaan. Asetetaan toinen käsi kevyeksi painoksi lapsen hartioille ja toinen pepulle: hellästi, mutta jämäkästi. "Hytkytetään" lasta pepusta kevyesti edes takas ja koko ajan samassa tahdissa, vähän samaan tyyliin kuin vaunuja hytkytetään kun nukutetaan vauvaa.

Mulla keskeisin neuvo on: asu sellaisella paikalla, jossa kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä, miel. kaupungin keskusta. Asu helppohoitoisessa kodissa, kerrostalossa et joudu pihatöihin. Ota rennosti ja nauti, hyväksy väsymys.

Kiitos hyvistä vinkeistä, itselläni olisi opittavaa mm. ruokalistan  ja ostostensuunnittelun suhteen. En oikein osaa enkä haluakaan suunnitella kaikkea tarkkaan. Mutta voisihan sitä kokeilla hieman suunnitelmallisempaa ruoanlaittoa välillä...

Joku mainitsi perhekerhot, ne ovat meillekin iso helpottava tekijä, varsinkin talvisin ja huonolla säällä. Ja ulkoilu on todella hyvä juttu kun on pieni koti. Lapset saavat riehua ja juosta vapaammin kuin sisätiloissa. On ollut niin kaunis syksy että olemme ulkoilleet pari-kolmekin tuntia kerrallaan 2&4-vuotiaiden kanssa. Lapset syövät ja nukkuvat hyvin kunnon ulkoilun ja liikunnan jälkeen!

Omaa fyysistä sekä psyykkistä jaksamistani auttaa lenkkeily ja kuntouinti, ilman niitä on heti jotenkin väsynyt ja veltto olo. Välillä on myös ihana päästä tyttökaverin kanssa vaikka shoppailemaan, kahville tai muuten vain juttelemaan ihan muista asioista kuin lapsista! Miehenkin kanssa pitäisi välillä päästä kahden jonnekin...

Ap

1. Hanki vain yksi lapsi.

2. ???

3. Profit.

Kylläpä tulee ankea kuva vanhemmuudesta tämän ketjun perusteella.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 16:33"]

Kylläpä tulee ankea kuva vanhemmuudesta tämän ketjun perusteella.

[/quote]

No ideana oli arvostelun sijasta antaa vinkkejä miten tätä ankeaa arkea sinun mielestäsi voisi helpottaa ja tehdä vähemmän ankeaksi.

Ap.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 16:33"]

Kylläpä tulee ankea kuva vanhemmuudesta tämän ketjun perusteella.

[/quote]

Mikä ketjussa vaikeutaa ankealta. Olen yksi tämän ketjun vastaajista ja mielestäni elämämme ei ole ankeaa. Lisäksi kerroin vain siivuja elämästämme vastauksessani.