Aikuiset vaihtaa kotia avioeron jälkeen

Ap taas: tiedän että olisi omaa napaa tuijottaen helpompi tosiaan ottaa selvä pesäero, mutta tosiaan mietitään tätä laittaen noi meidän teinit edelle. Vaikeaa pohdintaa.

Valituisesta osoitteesta, varmaan pitäisi toisen olla virallisesti kirjoilla tässä kodissa ja toisen siinä pikkukodissa, vaikka oikeasti asuttaisinkin molemmissa 50%. Tämä itsellänikin kävi mielessä, hyvä nosto!

22 oli ap, sori unohdin taas.

Tuttu kokeile hetken, kunnes eksänsä aloitti uuden suhteen. Yhteinen vuokra-asunto oli lopulta oikeastaan tuttuni juttu. Ei toki tarvinnut riidellä eksäm kanssa vuokra-asunnon jutuista, mutta kulutkin oli sitten isommat. Lopulta möivät entisen perhekodin ja tuttuni hankki pienemmän, missä asui poikiensa kanssa.

Kannattaa hankkia kumpaankin kotiin mahdollisimman paljolti elämiseen tarvittavat kamat, niin pakkaamista ei juuri ole.

No omat kodit pitää teillä molemmilla olla, ei muuten toimi kovin kauaa.

Teillä ei tuu toimiin. Ootte liian tyhmiä ja vähävaraisia.

Kiitos 26 panoksestasi keskusteluun :)

Ap

Lukiolaiset on jo isoja, kyllä ne ymmärtää ja sopeutuu eroon jos pystytte hoitaa sen asiallisesti. Voisitteko esim. muuttaa vuokralle lähekkäisiin asuntoihin niin lapsille ei olisi vaivaa kulkea, mutta te vanhemmat saisitte elää erillistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Järjestely muuttuu toimimattomaksi heti, kun toinen löytää uuden kumppanin jonka kanssa haluaa asua yhdessä.

Mutta eihän kunnon mamma edes ajattelisi eron jälkeen omaa elämäänsä, mitään uusia suhteita saati yhteen muuttoa ennen kuin lapset on muuttaneet kotoa. Koska muuten lapset kärsiii-iii-iii. Näin olen palstalta oppinut.

No hei haloo! Voihan aikuisten koti olla kolmio, jossa omat huoneet ja olkkari-keittiö yhteistä tilaa.

Ei oo pakko nukkua vuoronperään samassa sängyssä.

Jokusen vuoden pystyy hyvin tuohon, siis jos on aikuinen ja pystytte tulemaan toimeen keskenänne.

Onhan ihmiset reissutyössäkin, jotkut koko uransa asuu arjen osittain muualla.

Olettekohan nyt ihan varmoja, että teinit haluavat vielä viikko-viikko -juttua edes noin?

Toinen kasvattaa lapset loppuun ja lapset vieraileva toisen vanhemman luona joka toinen viikonloppu ja joskus muulloinkin. Teineistä on aika vähän seuraa kotona, on omat menot ja ne tavoitteellisen lukio-opiskelun läksyt.

Huono idea heti kun jommalla kummalla tai molemmilla on uusi kumppani. Olisiko sinusta kiva nukkua samassa sängyssä exäsi nyxän kanssa vuoroviikoin?

Voi tuntua että kukaan ei halua uutta kumppania mutta yleensä se muutaman vuoden kuluessa on vähintään toisella eronneesta parista. 

Selkeämpää siksi on että kummallakin vanhemmalla on oma koti. Et ehkä tajua, mutta tulevalla kumppanillakin voi olla ex, ja heilläkin joku järjestely. Ette ole maailman ensimmäinen ettekä ainoa eroperhe. Elämä muuttuu ei sen kuulukaan olla samanlaista kuin ennen eroa.

Kosahtaa siinä vaiheessa kun toinen löytää uuden kumppanin. Eksäni löysi vuoden kuluttua jo uuden ja meni vajaan kahden vuoden seurustelun jälkeen jo uusiin naimisiin. 

Joo, se tosiaan vaikuttaa jos/kun jompikumpi meistä aloittaa uuden suhteen. Mutta siltikin pohdin, että siinä että kuvioihin tulee vakavampi suhde menee tod näk kuitenkin pidempään, joten voisi tämä kuvio kuitenkin toimia vuoden, kaksi ja se on pitkä aika teinien elämässä.

Ei olla edes ajateltu muuta kuin viikko-viikko. Molemmat vanhemmat ovat tosi läheisiä lasten kanssa ja puolin ja toisin varmasti halutaan edelleen maksimoida yhteinen aika (siksi ero on meille molemmille todella vaikeaa koska jo tuo tuntuu meistä molemmista niin vaikealle, viikon ero siis).

Oli myös puhetta saman sängyn jakamisesta vuoroviikon. Olen varmaan outo, mutta en koe sitä mitenkään epämiellyttäväksi. Meillä on tosi hyvät välit, ollaan vaan klassisesti kasvettu erilleen.

Ap

Jos on "tosi hyvät välit", kannattaa asua siellä kodissa ne pari vuotta vielä ja erota lasten muutettua pois.

Se on ainoa lasten etua ajatteleva ratkaisu. Sehän ei teillä kiinnosta, vaan oma etu. "Molemmat vanhemmat ovat tosi läheisiä lasten kanssa ja puolin ja toisin varmasti halutaan edelleen maksimoida yhteinen aika (siksi ero on meille molemmille todella vaikeaa koska jo tuo tuntuu meistä molemmista niin vaikealle, viikon ero siis)."

Joo, on hyvät välit, mutta emme halua enää olla parisuhteessa. En tiedä miten se, että haluamme olla mahdollisimman paljon lastemme kanssa vaikka eroammekin on ”omaa etua”. Toki on etuoikeus olla heidän vanhempi ja siksi kannetaan huonoa omaatuntoa erostamme.

Ap

Lapset on jo niin isoja että harkitsisin kahden viikon vuoroja. Rauhoittaa kaikkien elämää jonkun verran. Ja voihan sitä tavata iltaisin tai viikonloppuisin jos ikävä tulee. Käydä vaikka kahvilla aina yhden teinin kanssa kahdestaan.

Hyvä huomio tuo 2 viikon jaksotus. Mikähän yleisimmin on tuo systeemi, jostain mulle on vaan jäänyt käsitys että toi viikko-viikko on joku ”vakio” ja vähän hölmösti en sitä tarpeeksi kyseenalaistanut.

Ap

Miten raha-asiat jaetaan tuollaisessa mallissa? Kuka ostaa molempien huushollien ruuat, taloustavarat ym, ja huolehtii että kaikkea on aina mitä tarvitaan? Onko toisessa taloudessa aina lakanat vaihtamatta ja tiskikone täynnä? Tuntuu että tuolla tavalla joudutaan olemaan entistä enemmän tekemisissä sen exän kanssa, kun pitää sopia joka asiasta erikseen, ja taatusti tulee sanomista monesta jutusta. Enkä ymmärrä miten tuo lasten elämää muka helpottaa kun vanhemmat ramppaa edestakaisin. Tietäähän ne kuitenkin että olette eronneet, mitä tuo järjestely melkein täysi-ikäisiä ihmisiä hyödyttää?

Mun kahdet eronneet kaverit on kokeileet ja molemmat tulleet siihen tulokseen, että ei valitettavasti toimi. Eron jälkeen pitäisi pystyä rakentamaan omaa elämää ja käymään omia haavoja läpi ja tämä ei onnistu, jos edelleen on noin tiiviisti tekemisissä. Välit muuttuivat molemmilla kummalliseksi ja oudon kylmän kohteliaiksi, kun mistään oikeasta ei enää kehdannut puhua, eikä voinut puuttua toisen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Mutta väkisinkin toinen alkoi siinä v*tuttaa. Lapsetkin pitivät tilannetta vaikeana, kun äiti ja isä käyttäytyivät omituisesti ja pitivät peruseroa parempana. 

Näillä oli molemmilla vuokrattuna yksi yksiö, missä viettivät vapaa viikkonsa ja sekin oli ongelma, kun ei sitä omaa kotia ollut ja mitä täällä yksiössä on sopivaa tehdä.