Aikuiset vaihtaa kotia avioeron jälkeen

Onhan se lapsille hyvä, että pysyy samana, voisihan sitä jonkin aikaa jatkaa ja saahan sitä sitten muutettua, kun mitta tulee täyteen.

Outoa touhua minusta jos erotaan niin sitten erotaan ja asutaan omissa asunnoissa eikä mitään väliasuntoja missä ollaan vuorollaan.

Järjestely muuttuu toimimattomaksi heti, kun toinen löytää uuden kumppanin jonka kanssa haluaa asua yhdessä.

Kaipa se toimii jos yhteistyö vanhempien välillä toimii eikä toinen jätä kaikkia kotitöitä toisen tehtäväksi.

Suurin kysymys lienee tuleeko teille molemmille lasten kodin lisäksi omat kodit vai yksi yhteinen. Eli miten se oma eroprosessi, parantuminen ja eheytyminen etenee jos esim. jaatte exän kanssa kodit myös eron jälkeen. Idea on kaunis, mutta omaa eroprosessia ja elämää/ omia tarpeita ei kuitenkaan kovin pitkään voi laittaa paussille, koska siinä alkaa ennenpitkää voimaan itse huonosti ja se vaikuttaa sitten suoraan myös lapsiin.

Teillä lapset niin isoja että voi olla realistista ne muutamat vuodet sumplia.

Varmaan myös huomion kiinnittäminen myös siihen että lasten koti on edelleen myös teidän koti oikeasti, eikä paikka jossa vanhemmat käy kääntymässä kuin vieraat.

Vierailija kirjoitti:

Kaipa se toimii jos yhteistyö vanhempien välillä toimii eikä toinen jätä kaikkia kotitöitä toisen tehtäväksi.

Jos se toimisi, ei koko eroa varmaan olisi edes tullut. Tuo systeemi ei tule toimimaan. Kenen vastuulla on siivous ja pyykit ja kaappien täyttäminen ja sadat muut hommat kummassakin huushollissa, ja mitä tehdään jos toinen ei niitä sääntöjä noudata? Entistä enemmän tulee vain riitoja.

Me tehtiin näin ekan vuoden ajan. Lapsemme toisn olivat pieniä, mutta pari juttua kannattaa huomioida.

Ensinnäkin, hankitteko yhden vai kaksi muuta asuntoa. Mihin rahkeet ja rahat riittää. Meillä oli vain yksi, mutta sen ikävä puoli on sitten se, että koko ajan on jokin asia muistuttamassa exästä, josta olet halunnut päästä eroon. Edes ns. omalla viikolla et pääse eroon, kun vaatteita on kaapeissa ja muitakin merkkejä joka puolella. Jos on omat kämpät, tätä ongelmaa ei ole, mutta kalliiksi se tulee. Ellei sitten jommalla kummalla tai kenties molemmilla ole jo uusi kumppani, jonka luokse muuttaa suoraan.

Isoin asia on tietysti se, että kun siinä lasten kodissa sitten vieraillaan, niin se vaatii kyllä valtavasti joustavuutta molemmilta. Siinä ei passaa miettiä, että kuka osti minkä jogurtin ja ketä varten. Ne exän likaiset vaatteet saattaa olla siellä pyykkikorissa odottamassa, kun alkaa sinun viikkosi. Siisteyskäsitykset saattaa erota ja se on aina raskaampaa sitten sille siistimmälle osapuolelle. Ja voin vakuuttaa, että jos exän sotkut rasittivat liiton aikana, ne rasittaa vielä paljon enemmän liiton jälkeen.

Meille riitti tosiaan vuosi.

Ajattelisitteko ostaa toisen yhteisen asunnon vai molemmat oman? Lasten kanssa yhteisen kodin lisäksi.

Ap tässä: se ollaan mietitty että tosiaan pitää sopia selvästi esim. Noi kotityöt (käytännössä viikkosiivous ennen vaihtoa). Se on totta, että järjestely ei toimi enää niin hyvin jos uusia suhteita tulee kuvioihin. Me tosin ollaan jo yli viiskymppisiä ja kummankin viimeisenä ajatuksena on alkaa mitään uutta perhettä perustamaan.

Miksi edes eroatte, jos kuitenkin haluatte jakaa yhteisen asunnon ja raha-asiat, jääkaapin, sängyn, siivous- ja tiskivuorot, kodin hankinnat? Jos yhteiselo sujuu niin hyvin, miksi ette vain koittaisi pysyä yhdessä, vaikka omin makuuhuonein ja avoimessa suhteessa?

Tai sitten kannattaa vain hankkia ne omat kämpät ja aloittaa oma toipuminen erosta. Näin teillä voi olla mahdollisuus pysyä hyvissä väleissä ja se on lastenkin kannalta tärkeintä.

Kolme asuntoa tulee monille liian kalliiksi.

5 vastaajalle kiitos omien ajatusten vahvistuksesta, näitä olen itse tässä juuri pohtinut :)

Toiselle kirjoittajalle: pohditaan juurikin että olisiko se ”yhden hengen asunto” kummallakin oma vai voisiko aluksi olla yhteinen vuokra-asunto (ainakin kokeilumielessä). Tässä tietysti houkuttelisi raha (asutaan Pk-seudulla, joten asumisen hinnat ovat kovat).

12 oli siis qp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipa se toimii jos yhteistyö vanhempien välillä toimii eikä toinen jätä kaikkia kotitöitä toisen tehtäväksi.

Jos se toimisi, ei koko eroa varmaan olisi edes tullut. Tuo systeemi ei tule toimimaan. Kenen vastuulla on siivous ja pyykit ja kaappien täyttäminen ja sadat muut hommat kummassakin huushollissa, ja mitä tehdään jos toinen ei niitä sääntöjä noudata? Entistä enemmän tulee vain riitoja.

Äläs sano! Miksei tuossa voi toimia kuin air b n b:n kans?

Ap, selvästi teillä lapset etusijalla, siitä pojot!

Siis 12 oli Ap (en ole kokenut palstailija :))

Maailman huonoin idea. Tätä yleensä ehdottavat ydinperheessä itse olevat tai kokonaan lapsettomat. Ei sellainen kuvio toimi, että elämä jaetaan ihmisen kanssa, kenestä haluaa erota.

Yhdestä perheestä olen kuullut, missä tämä on toiminut. He kylläkin muuttivat yhteiseen taloon vasta useampi vuosi eron jälkeen, kun ero oli surtu ja oli jo mahdollisuus suhtautua toiseen ystävänä ja yhteistyökumppanina.

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes eroatte, jos kuitenkin haluatte jakaa yhteisen asunnon ja raha-asiat, jääkaapin, sängyn, siivous- ja tiskivuorot, kodin hankinnat? Jos yhteiselo sujuu niin hyvin, miksi ette vain koittaisi pysyä yhdessä, vaikka omin makuuhuonein ja avoimessa suhteessa?

Tai sitten kannattaa vain hankkia ne omat kämpät ja aloittaa oma toipuminen erosta. Näin teillä voi olla mahdollisuus pysyä hyvissä väleissä ja se on lastenkin kannalta tärkeintä.

Haluavat LASTEN TAKIA tuota järjestelyä. Joillekin selvästi vaikeuksia ymmärtää, et joku voi laittaa lapsen edun edelle erotilanteessa.

Iso kiitos kokemuksistassi 7!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä: se ollaan mietitty että tosiaan pitää sopia selvästi esim. Noi kotityöt (käytännössä viikkosiivous ennen vaihtoa). Se on totta, että järjestely ei toimi enää niin hyvin jos uusia suhteita tulee kuvioihin. Me tosin ollaan jo yli viiskymppisiä ja kummankin viimeisenä ajatuksena on alkaa mitään uutta perhettä perustamaan.

Uusi suhde ei tarkoita uuden perheen perustamista. Mitä tykkäät ajatuksesta, että sinä nukut vuoroviikoin sängyssä, missä exäsi rakastelee uuden kumppaninsa kanssa?

Eikö kaikilla pidä olla vakituinen osoite? Olettehan tämän miettinyt?