Lue keskustelun säännöt.
Matemaattisesti lahjakas lapsi
22.09.2013 |
Jos lapsi on ekalla luokalla (ja aikaisemmin) matemaattisesti lahjakas, tarkoittaako se, että sama jatkuu myös vanhempana?
Meidän kaksi vanhinta lasta eivät ole olleet mitenkään kiinnostuneita matikasta tai numeroista ennen koulua, mutta ovat pärjänneet koulumatikassa aika hyvin, ysiä ja kymppiä vielä yläkoulussakin.
Kuopus on ollut pari vuotiaasta asti hyvin kiinnostunut numeroista, joka asiassa puhuu numeroista. Nyt ekaluokalle mennessään osaa alle kymmenen kertotaulut, yhteen- ja vähennyslaskut isoillakin luvuilla (tuhansilla yms.,) osaa muuntaa tunnit minuuteiksi ja sekunneiksi (ja laskee paljonko on tunteja viikossa tms.,) osaa muuntaa kilometrit metreiksi, osaa nollien pyörityksen (eli kymmenellä, sadalla, tuhannella jnejne. kertomiset,) litrat desilitroiksi ymsyms. Mitään näistä ei ole opetettu lapselle, mutta hänellä on itsellä tolkuton kiinnostus ja ollaan toki kerrottu, jos on itse aktiviisesti kysellyt.
Tasoittuuko nuo isommatkin erot iän myötä vai voiko olla niin, että kuopus on oikeasti matemaattisesti lahjakas? Jollain opettajilla on varmasti kokemusta, miten tuo kehitys menee.
Kommentit (31)
[quote author="melba" time="22.09.2013 klo 00:48"]
Kyllä mä veikkaan, että tuo lahjakkuus säilyy. Ihan samaan tapaan tuon ikäisestä voi varmaan nähdä, jos on musikaalinen. Riippuu tietty sit jatkosta, että tuleeko hyvä matikassa tai musiikissa, mutta luultavasti se itse lahjakkuus säilyy.
[/quote]
Kiitos vastaukseta.
Samaa mä olen ajatellut, että jos on noin vahva matemaattinen ajatusmalli, nin voiko se hävitä jossain vaiheessa. Kuopus on tosiaan aika omituisen matemaattinen. Yksi ystäväni jopa epäili, että olisiko jotenkin autistinen tms., muttei oikein täytä niitä kriteerejä. On hyvin sosiaalinen ja kaverit ovat todella tärkeitä .
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäköhän näille lapsille nykyisin koulussa tehdään? Itse jouduin kiinni jäätyäni kumittamaan sivukaupalla, kun olin laskenut kirjaa eteenpäin ajankuluksi. Nyt poika on kolmivuotiaana aivan innoissaan numeroista ja yrittää miettiä noita plusmiinusasioita vaikkei vielä kykene niitä kunnolla ymmärtämään. Mietin, miten ankeaa tuolla sitten koulussa tulee olemaan - itse kuitenkin muistan sen jännityksen, kun naapurin tyttö jutteli kertotauluista ja kauhistelin, miten vaikeaa se sitten tuleekaan olemaan. Jos olisin osannut ne jo tuossa vaiheessa, niin olisi ollut järkyttävää istua tunneilla.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 01:00"]
Mitäköhän näille lapsille nykyisin koulussa tehdään? Itse jouduin kiinni jäätyäni kumittamaan sivukaupalla, kun olin laskenut kirjaa eteenpäin ajankuluksi. Nyt poika on kolmivuotiaana aivan innoissaan numeroista ja yrittää miettiä noita plusmiinusasioita vaikkei vielä kykene niitä kunnolla ymmärtämään. Mietin, miten ankeaa tuolla sitten koulussa tulee olemaan - itse kuitenkin muistan sen jännityksen, kun naapurin tyttö jutteli kertotauluista ja kauhistelin, miten vaikeaa se sitten tuleekaan olemaan. Jos olisin osannut ne jo tuossa vaiheessa, niin olisi ollut järkyttävää istua tunneilla.
[/quote]
Samaa mä mietin. Nyt kuopus värittelee oikean määrän pallukoita yms. Nyt nämä ekat viikon mennyt vielä ihan ok, mutta pelkään, että pitemmän päälle turhautuu totaalisesti. Hänellä on kyllä "vaativampia" lisätehtäviä jo annettuna, mutta nekin ovat melkein samaa tasoa kuin perustehtävät. Lapsi kykenisi oikeasti laskemaan vähintään kolmosen tai nelosen matikkaa aivan sujuvasti ja nyt värittelee palluroita, vaikka opettajan kanssa on asiasta puhuttu.
Opettaja eriyttää, eli antaa ylimääräisen "pulmakirjan" tavallisen matikan lisäksi! ainakin meidän ala-asteella. Kysykää opettajalta miten matemaattista kiinnostusta voi ylläpitää ja kehittää. Ja jos ope on nuiva, niin kysykää erityiopettajalta, jne.
Perheen kannattaa myös itse panostaa eriyttämiseen. Esim. itselleni ostettiin aina myös matikan rinnakkaiskirjat ja laskin niitä, kun olin tehnyt ne tehtävät, mitä tunnilla piti tehdä. Tällöin eriyttämistä ei vaadita opettajalta vaan oppilas voi tehdä sen itsekin.
Jatkossa kannattaa miettiä esim. luma-luokkia, jotta haastetta piisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 01:00"]
Mitäköhän näille lapsille nykyisin koulussa tehdään? Itse jouduin kiinni jäätyäni kumittamaan sivukaupalla, kun olin laskenut kirjaa eteenpäin ajankuluksi. Nyt poika on kolmivuotiaana aivan innoissaan numeroista ja yrittää miettiä noita plusmiinusasioita vaikkei vielä kykene niitä kunnolla ymmärtämään. Mietin, miten ankeaa tuolla sitten koulussa tulee olemaan - itse kuitenkin muistan sen jännityksen, kun naapurin tyttö jutteli kertotauluista ja kauhistelin, miten vaikeaa se sitten tuleekaan olemaan. Jos olisin osannut ne jo tuossa vaiheessa, niin olisi ollut järkyttävää istua tunneilla.
[/quote]
Esikoiseni luokalla oli ekalla matemaattisesti erittäin lahjakas poika. Hän sai alusta saakka paljon vaikeampia tehtäviä ja alkoi melkein heti käydä matikantunneilla 2. luokan kanssa ja siirtyi muistaakseni joululta suoraan 2. luokalle, teki matikassa kuulemma 4. luokan tehtäviä. On käynyt sen luokan kanssa koulua siitä lähtien, eli ei ole hyppinyt lisää luokkien yli, mutta matematiikkaa tekee yliopistolta tulevan opettajan kanssa. Uskoisin etä tällainen "nerous" on aika harvinaista, mutta osoittaa mielestäni että kyllä oikeasti lahjakas saa myös sitä tukea eikä peruskoulun tarvitse tasapäistää.
Lapsesi tulee olemaan matikassa luokkansa paras, eikä siitä mitään haittaa ole - pelkästään hyötyää. Jos lapsesi on avoin ja auttavainen, hän voi auttaa kavereitaankin, kun vain rohkaiset häntä siihen.
Meidän lapsista kolme on ollut samanlaisia. Isä opetti heidät jo ihan pieninä laskemisen koukeroihin leikin ja pelaamisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän poika sai juuri ylimääräisen matikankirjan. Valittiin open kanssa koulun hyllystä missä oli malliksi saatuja ylimääräisiä kirjoja.
Juttele ystävällisesti open kanssa.
Olin itse myös innokas ja hyvä matematiikassa, en toki noin... Edellä kuin lapsesi. Kuitenkin muuta luokkaa varmaan parikin luokkaa edellä koska vain halusin ja olin niin äärettömän tiedonhaluinen. Ei siis mitään ylimääräistä osaamista, tiedonhalua vain.
MUTTA. Silloin 90-luvulla ei tosiaankaan saanut muuta kuin nuhteita siitä että tein koulukirjan tehtävät etukäteen valmiiksi. Ihan puhuttelun sain. Matematiikan tunnilla en myöskään vaan jaksanut keskittyä koska, ARGH, minä osasin kaiken ja olin tehnyt kaiken ja sitten olin ympäri luokkaa auttelemassa ja neuvomassa toisia ja ei, ei kyllä sekään ihan ollut opettajan mieleen...
Kotoakaan ei saanut silloin mitään tukea sen asian, tai muidenkaan asioiden suhteen...
Kirjoituksen pointti? Ai niin, ei sellaista tainnut itse asiassa ollakaan. :) Mutta, ihana että lapsesi on noin innostunut jostain asiasta. Intohimo johonkin asiaan on niin ihana tunne. Kuten joku tuolla jo aiemmin ehdotti, niin hankkikaa te ainakin lapselle edistyneempiä matemaattisia tehtäviä (ellei opetustakin?) jos ei se koululta luonnistu. Tukekaa! Se turhautuminen on ärsyttävä ja saattaa aiheuttaa jopa häiriökäyttäytymistä (luulen että minua saatettiin pitää hieman ylivilkkaana...).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 05:54"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 01:00"]
Mitäköhän näille lapsille nykyisin koulussa tehdään? Itse jouduin kiinni jäätyäni kumittamaan sivukaupalla, kun olin laskenut kirjaa eteenpäin ajankuluksi. Nyt poika on kolmivuotiaana aivan innoissaan numeroista ja yrittää miettiä noita plusmiinusasioita vaikkei vielä kykene niitä kunnolla ymmärtämään. Mietin, miten ankeaa tuolla sitten koulussa tulee olemaan - itse kuitenkin muistan sen jännityksen, kun naapurin tyttö jutteli kertotauluista ja kauhistelin, miten vaikeaa se sitten tuleekaan olemaan. Jos olisin osannut ne jo tuossa vaiheessa, niin olisi ollut järkyttävää istua tunneilla.
[/quote]
Esikoiseni luokalla oli ekalla matemaattisesti erittäin lahjakas poika. Hän sai alusta saakka paljon vaikeampia tehtäviä ja alkoi melkein heti käydä matikantunneilla 2. luokan kanssa ja siirtyi muistaakseni joululta suoraan 2. luokalle, teki matikassa kuulemma 4. luokan tehtäviä. On käynyt sen luokan kanssa koulua siitä lähtien, eli ei ole hyppinyt lisää luokkien yli, mutta matematiikkaa tekee yliopistolta tulevan opettajan kanssa. Uskoisin etä tällainen "nerous" on aika harvinaista, mutta osoittaa mielestäni että kyllä oikeasti lahjakas saa myös sitä tukea eikä peruskoulun tarvitse tasapäistää.
[/quote]
kaikki opettajat tulee yliopistolta...
#12, hän tarkoitti ehkä yliopisto-tason matematiikkaa opettavaa opettajaa? :) Näin ymmärsin minä.
#11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se noin lahjakkaalla todennäköisesti jatkuu. Olen suurperheen äiti, ja kaksi vanhinta lastani ovat olleet ihan pienestä saakka todella lahjakkaita matematiikassa. He valmistuivat maistereiksi yliopistosta, toisen pääaine oli matematiikka, toisen tilastotiede. Ovat alansa töissä nyt ;) Muutkin lapset osaavat matematiikkaa kyllä, mutta ovat siinä suhteessa taviksia. Heistä ei ikinä tule matemaatikkoja ;)
Kiitos hyvistä vastauksista. Olen opettajan kanssa asiasta puhunut vanhempainvartissa, mutta ope ei ollut havainnut tilannetta. Keskustelun jälkeen ope oli antanut niitä lisätehtäviä, mutta nekin ovat enemmän ajankulua eli ei lapsi niistä mitään uutta opi tai edes pidä osaamistaan yllä. Lähinnä pelkään sitä, että turhautuu pidemmän päälle noista perustehtävistä. Musta siis tuntuu, ettei opettaja ole havainnut/ymmärtänyt tilannetta täysin edelleenkään, vaikka itsekin kyllä sanoi, että lapsi on todella nopea, jos kysyy jotain, muut vasta yrittävät ymmärtää tehtävää ja tämä on jo laskenut vastauksen.
Musta tuntuisi vähän hassulta vaatia heti lapselle jotain spesiaalihuomiota asian takia, toivon kai lähinnä, että ope tajuaa itse tilanteen varsinkin nyt, kun kerroin asiasta vanhempainvartissa. Ope sanoi heti, että ekaluokan perusasiat täytyy kaikkien tehdä, ja lisäksi voi antaa muita tehtäviä. Tuntuu vaan, että ne lisätehtävätkin ovat siis aivan liian helppoja. Ope on kyllä mukava eikä varmasti tahallaan hankaloita lapsen kehitystä, vaan päinvastoin pyrkii tukemaan oppimista.
En oikein tiedä kuinka pitäisi toimia, kun isommille lapsille on riittänyt normaalit haasteet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne ainakin väittää, että toisin kuin esim. lukutaidossa, matematiikassa lähtötasolla todetut erot säilyy tai jopa kasvaa (olettaisin kuitenkin, valitettavasti, että erojen kasvaminen johtuu siitä että huonoilla lähtötaidoilla ei meinaa pysyä perässä ja jää koko ajan enemmän jälkeen, eikä niinkään siitä että kaikki kehittyisi omalla "käyrällään", mutta lahjakkaat saisi erittäin paljon mahdollisuuksia oppia uutta).
Meidän lapsi ei ole muilta taidoiltaan ikäisiään edellä eli esim. siirto toiselle luokalle ei ole vaihtoehto. Osaa lukea ja kirjoittaa, mutta aivan keskitasoisesti. Myöskään sosiaalisilta ja muilta taidoiltaan ei ole ikätovereitaan edellä. Tuo matikka on ainoa, jossa on selkeästi edellä kavereitaan.
Odottelenko vain, että ope tajuaa täysin tilanteen ja antaa haastavampia tehtäviä, vai pyydänkö itse niitä? Vai odotanko rauhassa, että turhautuuko lapsi ja toimin vasta sitten?
ap
Pyydä lisätehtäviä opelta. Niin mekin teimme, kun lapsi turhautui tunneilla.
Turhautuneena pureskeli vaatteitaan ja opettaja ei ollut tajunnut, mistä kyse...
No tuota, ihan kaikki outo käyttäytyminen ei johdu siitä että lapsi on turhautunut. Pienten lasten kohdalla tuo matemaattinen lahjakkuus saattaa olla myös ohimenevää, useimmiten on. Lapset oppivat paljon alle kouluikäisenä varsinkin jos on vanhempia sisaruksia mutta tasaantuvat sitten myöhemmällä iällä.
Minulla on matemaattinen lahjakkuus miehenä ja olemme miettineet miten lapset tulevat pärjäämään matemaattisissa aineissa. Emme missään nimessä halua ylimääräistä ikäluokalle kuulumatonta matematiikan opintoja lapsille. Turhautuminen ja ylimääräinen aika on lapsen ratkaistava muulla tavalla kuin häiriökäyttäytymisellä. Fiksu, älykäs lapsi osaa sen taidon.
Pyydä opelta jos lapsi voisi suorittaa matikkadiplomeita.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:47"]
No tuota, ihan kaikki outo käyttäytyminen ei johdu siitä että lapsi on turhautunut. Pienten lasten kohdalla tuo matemaattinen lahjakkuus saattaa olla myös ohimenevää, useimmiten on. Lapset oppivat paljon alle kouluikäisenä varsinkin jos on vanhempia sisaruksia mutta tasaantuvat sitten myöhemmällä iällä.
Minulla on matemaattinen lahjakkuus miehenä ja olemme miettineet miten lapset tulevat pärjäämään matemaattisissa aineissa. Emme missään nimessä halua ylimääräistä ikäluokalle kuulumatonta matematiikan opintoja lapsille. Turhautuminen ja ylimääräinen aika on lapsen ratkaistava muulla tavalla kuin häiriökäyttäytymisellä. Fiksu, älykäs lapsi osaa sen taidon.
[/quote]
Meidän kuopus ei ole siis vielä osoittanut turhautumisen merkkejä, mutta pelkään, että niin saattaisi käydä pitemmän päälle. Hän ei myöskään ole oppinut mitään matemaattisia taitojaan isommilta sisaruksilta, koska meillä ei ole koskaan opetettu isompia matikassa, eivätkä he tosiaan puhu matikan tehtävistään kotona. Ovat siis jo yläkoulussa ja ovat hoitaneet aina läksynsä itsenäisesti. Myöskään me vanhemmat emme ole opettaneet oma-aloitteisesti lapselle mitään.
Mun ymmärtääkseni häiriökäyttäytymistä esiintyy usein myös fiksuilla lapsilla, jotka eivät saa riittävästi haastetta. Luulen, että ekaluokkalaiset ovat harvoin niin kypsiä, että osaavat purkaa turhautumistaan oikeisiin asioihin. Voihan olla, ettei lapsemme turhaudukaan ikätasonsa tehtävistä, mutta mua asia mietityttää, koska tehtävät ovat tosiaan helppoja lapsen taitoihin ja kiinnostukseen nähden. Saavathan hyvin lukevatkin erilaisia tehtäviä äidinkielessä kuin he, jotka eivät osaa lukea. En usko siis aiheutuvan ongelmia, vaikka lapsi saisikin haastavampia tehtäviä. Pääasia on tietysti se, että on edes jotain tekemistä.
Kyllä mä veikkaan, että tuo lahjakkuus säilyy. Ihan samaan tapaan tuon ikäisestä voi varmaan nähdä, jos on musikaalinen. Riippuu tietty sit jatkosta, että tuleeko hyvä matikassa tai musiikissa, mutta luultavasti se itse lahjakkuus säilyy.