Lue keskustelun säännöt.
Matemaattisesti lahjakas lapsi
22.09.2013 |
Jos lapsi on ekalla luokalla (ja aikaisemmin) matemaattisesti lahjakas, tarkoittaako se, että sama jatkuu myös vanhempana?
Meidän kaksi vanhinta lasta eivät ole olleet mitenkään kiinnostuneita matikasta tai numeroista ennen koulua, mutta ovat pärjänneet koulumatikassa aika hyvin, ysiä ja kymppiä vielä yläkoulussakin.
Kuopus on ollut pari vuotiaasta asti hyvin kiinnostunut numeroista, joka asiassa puhuu numeroista. Nyt ekaluokalle mennessään osaa alle kymmenen kertotaulut, yhteen- ja vähennyslaskut isoillakin luvuilla (tuhansilla yms.,) osaa muuntaa tunnit minuuteiksi ja sekunneiksi (ja laskee paljonko on tunteja viikossa tms.,) osaa muuntaa kilometrit metreiksi, osaa nollien pyörityksen (eli kymmenellä, sadalla, tuhannella jnejne. kertomiset,) litrat desilitroiksi ymsyms. Mitään näistä ei ole opetettu lapselle, mutta hänellä on itsellä tolkuton kiinnostus ja ollaan toki kerrottu, jos on itse aktiviisesti kysellyt.
Tasoittuuko nuo isommatkin erot iän myötä vai voiko olla niin, että kuopus on oikeasti matemaattisesti lahjakas? Jollain opettajilla on varmasti kokemusta, miten tuo kehitys menee.
Kommentit (31)
Minulle vain laitettiin seuraava matematiikan kirja eteen kun olin edellisen laskenut loppuun. Lopulta niitä lukion kirjoja. Mutta minulla sattuikin olemaan hyvä opettaja joka aidosti halusi tukea lahjakkaita. Tosin hän opetti myös lukioilaisille matematiikkaa, kaikkien peruskouluopettjien taidot eivät välttämättä riitä sinne lukion tasolle asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös miettinyt miten tukea matemaattisesti lahjakasta lasta (tai onko edes lapsi matemaattisesti lahjakas). Tyttö on nyt ekalla. Ymmärtää kertotaulut ja osaa niitä laskea (myös yli kymmenen menevillä luvuilla). Yksikkömuunnoksia ei olla tytölle opetettu, mutta rakastaa yksinkertaisten yhtälöiden ratkaisua (esim 3x+4=10 Mikä on x?). Pyytää usein iltaisin että miehen kanssa niitä kyseltäisiin.
Vanhempainvarttia ei ole vielä ollut, joten opettajan kanssa ei olla asiasta puhuttu. Uskoisin että opettaja ei ole juurikaan tytön kykyjä huomannut. Tytölle on todella tärkeää olla "ykkösoppilas" eikä todellakaan esim aloita tehtävien tekoa ennenkuin ohjeet jne on annettu. Muutenkaan ei ole järjettömän nopea. Kuitenkin kotona jatkuvasti valittaa kuinka matikan tunnit on tylsiä kun laskut on niin lällyjä.
En oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Pärjäähän tyttö toki näinkin. Ei häiriköi jne, mutta haluaisin että myös oppisi tekemään töitä ja toistaiseksi sille ei ole juuri ollut tarvetta. Kotona toki osataan miehen kanssa matikkaa opettaa pitkällekkin, mutta en oikein tiedä onko sekään hyväksi jos kuitenkin kulkee normaalin ikäryhmän mukana koulussa.
Aikaisemmin kouluun menoa ei edes harkittu ja pidin sitä aika turhana ajatuksena. Ajattelin vain että mikäs kiire tässä on ja olkoon vähän pidempään pieni jne. Nyt kyllä vähitellen mietityttää että olisiko asiaa sittenkin kannattanut harkita. Toki voi olla että sitä ei olisi suositeltukaan. Muuten on aika lailla ikäisellään tasolla tai korkeintaan vähän edellä (ei kuitenkaan vuotta).
Itse osasin lukea ja kirjoittaa jo esikoulussa, samoin kertotaulut ym muu meni kuin vettä vaan. Ekaluokasta lähtien häiriköintiä tunneilla koska pitkästyin , läksytkin tein tunnilla. Tuloksena väärä oppimistapa jonka vuoksi ei kiinnostanut enää uutta opetella ja kokeisiinkaan en lukenut. Ysiluokalta pääsin 8,3 todistuksella, mitään sen enempää tekemättä. Duunarivanhempien lapselle opo ehdotti siivoojan ammattia.. Eipä tässä ole sen jälkeen pahemmin mitään tullut opiskeltua, matalapalkkatyö " kutsumusalalla", eläkepäiviä odotellessa. Niin ja Mensan jäsenyys takataskussa. Mitenköhän olisi elämä mennyt jos olisi saanut tukea ja haasteita pienestä pitäen.. Ylioppilastodistuksesta haaveilen :) Tämä siis 80-90 luvuilla.
Normaalit älykkäät lapset keksivät itsekseen ihan huomaamatonta tekemistä itselleen muutenkin tunneilla jos omat laskut on jo tehty. Esimerkiksi piirtely on hyvin yleistä. Tuo häíriökäyttäytyminen tuntuu olevan erityisesti suomalainen juttu.
Itse laskin 3. luokan matematiikan tehtäviä 5-6-vuotiaana, ennen kuin olin edes ala-asteella. Koko sukuni on täynnä opettajia niin antoivat minulle matikan kirjoja jo ennen koulun alkua, kun niitä itse kovasti pyytelin. Minulle kukaan erikseen puhunut että olisin jotenkin lahjakas vaikka kehuttiin ja oltiin ylpeitä. Ala-asteelle kun pääsin niin laskin tehtävät paljon muita nopeammin, erään tapauksen muistan elävästi: Tunti kun alkoi muilla, niin minulla oli terveystarkastus, johon meni iso osa tunnista. Kun pääsin takaisin tunnille, niin olin ottanut muut kiinni laskuissa jo reilusti ennen tunnin loppua. :D Kuitenkin myöhemmällä iällä motivaatio sitten kai loppui ja lahjakkaaksi minua ei voi kutsua, mutta ihan hyvä olin matikassa ja pitkän matematiikan M on yo-todistuksessa. Miesystävä sen sijaan oli aina ala- ja yläasteella keskitason oppilas, jos edes sitä, matematiikassa. Hän kirjoitti lukiosta pitkän matematiikan laudaturina.
Jos lapsena on jotenkin lahjakas niin hyvin todennäköisesti se ei jatku myöhemmällä iällä, myöhemmin siihen vaikuttaa vahvasti lapsen oma kiinnostuksen määrä ja uskon vahvasti että se on tärkein tekijä myöhemmällä iällä tuossa lahjakkuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 00:15"]
Itse osasin lukea ja kirjoittaa jo esikoulussa, samoin kertotaulut ym muu meni kuin vettä vaan. Ekaluokasta lähtien häiriköintiä tunneilla koska pitkästyin , läksytkin tein tunnilla. Tuloksena väärä oppimistapa jonka vuoksi ei kiinnostanut enää uutta opetella ja kokeisiinkaan en lukenut. Ysiluokalta pääsin 8,3 todistuksella, mitään sen enempää tekemättä. Duunarivanhempien lapselle opo ehdotti siivoojan ammattia.. Eipä tässä ole sen jälkeen pahemmin mitään tullut opiskeltua, matalapalkkatyö " kutsumusalalla", eläkepäiviä odotellessa. Niin ja Mensan jäsenyys takataskussa. Mitenköhän olisi elämä mennyt jos olisi saanut tukea ja haasteita pienestä pitäen.. Ylioppilastodistuksesta haaveilen :) Tämä siis 80-90 luvuilla.
[/quote]Kuinka opettaja voi sellaista ehdottaa? Tyhmä. Eikö sun vanhemmat ymmärtäneet?
Poika teki kans matikan tehtvät nopsaan ja ihmtetteli lopun tuntia. Sitten tuli wilmaan että oli heitetty paperitolloja, ristinollaa pelattu yms. Lukossa pitkä matematiikka 10.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 18:07"]
Poika teki kans matikan tehtvät nopsaan ja ihmtetteli lopun tuntia. Sitten tuli wilmaan että oli heitetty paperitolloja, ristinollaa pelattu yms. Lukossa pitkä matematiikka 10.
[/quote]Lukiossa
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 18:07"]
Poika teki kans matikan tehtvät nopsaan ja ihmtetteli lopun tuntia. Sitten tuli wilmaan että oli heitetty paperitolloja, ristinollaa pelattu yms. Lukossa pitkä matematiikka 10.
[/quote]itse olin matikassa vitosen kutosen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen peruskoulun "kaikki etenee samalla vauhdilla ja mennään hitaimpien tahdilla"-ajattelutavassa on paljon hyvää, mutta tälläiset lahjakkaat lapset se kyllä jättää yksin.
Jos ope ei aktiivisesti tartu lapsen kehittämiseen, niin teidän vanhempien pitää ottaa vastuu! Älkää missään nimessä odottako että lapsi turhautuu vaan tarjotkaa haasteita jos hän niitä kerran haluaa. En tiedä saisiko koulukirjoja tilattua netistä, tai sitten vanhempien sisarusten työkirjojahan voisi käyttää.
Minä en ollut mitenkään superlahjakas mutta sanoisin että keskitason yläpuolella varsinkin kielissä ja olisin ollut niin iloinen jos opettajat tai vanhemmat olisivat antaneet minulle lisähaastetta.
Kyllä se siitä tasoittuu. Minulle peruskoulun matikka oli aivan leikintekoa, lukiossa jouduin jo tekemään töitäkin pitääkseni numeron kympissä. Tkk:lla olin laajijen matikankurssien kanssa sitten keskikastissa.