Miehet, miksi teiltä puuttuu rohkeus lähestyä naista?

Tämä kysymys sopii varmaan juuri tälle palstalle. Olen tässä kolmenkymmenen ikävuoden aikana ehtinyt tehdä paljon osallistuvaa tutkimusta suomalaisten miesten käyttäytymisestä toiseen sukupuoleen tutustumisen areenalla. Tai... ehkä pitäisi sanoa, että sitä tutustumista ei oikeastaan ole tapahtunut, koska lähestymisyrityksiä ei juuri ole tullut. Oikeastaan vain sellaisissa tilanteissa olen tutusunut uusiin miehiin, kun olen ollut jonkun ystäväni kekkereillä ja miehen on ollut luontevaa keskustella ihan muuten vaan, ettei ole tarvinnut paljastaa, että juttelu johtuu kiinnostuksesta. Myös opiskeluporukoissa sekä työpaikalla voi tavata miehen luontevasti suomalaisessa kulttuurissa. Jos edellisistä ei ole itselle pidempi aikaista miestä löytynyt on joutunut tyytymään yksinoloon. Baareista ja ravintoloista ei miestä löydä. Parikymppisenä saattoi helpommin löytää "lihatiskiltä" ympärikännissä olevan (ja itsekin hädin tuskin pysyi pystyssä) kundin, mutta nykyisin tilanne on toinen. Eikä tietenkään sama meininki enää kiinnosta, sillä hakusessa on vakavasti otettava mies.

On valitettavaa, etteivät suomalaiset miehet tule juttelemaan baarissa. Olen kaunis nainen (voin sen rehellisesti sanoa), kuten myös ystäväni, jotka ovat samassa tilanteessa. Olen iloinen ja helposti lähestyttävissä. Kun näen minua miellyttävän miehen haen katsekontaktia ja useimmiten sen myös saan. Vaihdamme katseita ja annan ymmärtää, että minulle voi tulla juttelemaan. Kun kyllästyn odotteluun, menen itse juttelemaan. usein minut otetaan hyvin vastaan, mutta aika usein huomaan, että miehet pelästyvät naisen aloitetta. Viimeisen viiden vuoden aikana kaikki miesjuttuni ovat lähteneet siitä, että minä olen tehnyt aloitteen. Nyt olen alkanut kyllästyä siihen. Toivoisinkin teidän miesten hieman valottavan asiaa. Miksi ihmeessä teille on niin vaikeaa lähestyä naista, joka vielä näyttää vihreää valoa?

Aina, kun olen ulkomailla ympärilläni pyörii todella komeaa miestä, jotka kummastelevat, että miten minulla ei voi olla poikaystävää. Serkkuni asuu Skotlannissa ja hän tuli poikaystävänsä kanssa käymään Suomessa. lähdimme yhdessä ulos. En maininnut tästä asiasta mitään Kevinille (serkkuni poikaystävälle), kun hän itse hämmästeli, että kuinka kukaan mies ei tule minulle juttelemaan. Hän ei voinut käsittää tätä asiaa. Toseni vain, että tällaista tämä Suomessa on. Kevin pyysi minuakin muuttamaan Skotlantiin ja sanoi, että hän tietäisi ainakin kymmenen miestä, jotka kaikki haluaisivat minut välittömästi. No, minäpä tein asialle jotain ja parin kuukauden päästä olen muuttamassa Skotlantiin, josta sain työpaikan. Silti haluaisin vielä kuulla teiltä suomalaisilta miehiltä kommenttia tähän, etteivät kaikki suomineitoset lähde vehreämmille laitumille, kun ette pistä tikkuya ristiin meihin tutustuaksenne. Niin ja tämä ei ole provo. Otan vastaan myös asiallista kritiikkiä suomalaisista naisista, jos meidän käyttäytymisemme on jotenkin tehnyt teistä munattomia.