Olen vasta kolmekymppisenä löytämässä oman tyylini ja itsenäisen elämän.
Minä olen vasta nyt löytämässä sitkeyttä ja varmuutta seistä itseni takana. Nyt on se aika kun elän täysin itseäni varten, miellyttämiset on lopetettu. Rakennan tulevaisuutta itselleni. Olen lopettanut nöyristelyn ja etenkin miehille kumartelun. Minä en katso enää yhtäkään miestä, joka luulee olevansa yläpuolellani. En anna itsestäni mitään heille. Kohtelen ihmisiä kunnioittavasti ja odotan sitä myös muilta.
En myöskään suostu kohtelemaan itseäni huonosti. En käyttämään päihteitä tai tupakoimaan. Ravitsen ja liikutan kehoani. Tahdon antaa sille sen mitä se tarvitsee. Pukeudun vaatteisiin, joissa minun on itsevarma olla, jotka lämmittävät, ovat ehjiä ja näyttävät hyviltä.
Teen töitä, jotta voin luoda sellaista elämää kun tahdon. Otan vastuun taloudestani ja teen niin paljon kun tarvitsee. Harrastan lajeja, jotka ovat aina kiehtoneet minua. Elän elämää itselleni.
Tähän meni pitkä aika kun ymmärsin tämän. Kukaan ei tule pelastamaan, kukaan toinen ei elä elämääni tai tee siitä parempaa. Minä teen sen.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
30-vuotiaana on ihan tyypillistä, että löytää itsensä. Tuosta on hyvä jatkaa.
Parempi se on komekymppisenä käydä tuo vaihe läpi, kuin 50v muutaman lapsen ja alistavan parisuhteen jälkeen.
Nyt kun jätät pois itsesyyttelyt siitä mitä mahdollisesti olisi pitänyt olla jo aiemmin niin olet siirtynyt seuraavalle tasolle. Menneisyyttä ei voi muuttaa eikä siellä kannata elää, mutta siitä voi oppia
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun jätät pois itsesyyttelyt siitä mitä mahdollisesti olisi pitänyt olla jo aiemmin niin olet siirtynyt seuraavalle tasolle. Menneisyyttä ei voi muuttaa eikä siellä kannata elää, mutta siitä voi oppia
Välillä kannattaa itseään muistutella mistä on lähtenyt tarpomaan, jotta muutokset eivät tunnu itsestäänselviltä. Ihmisen täytyy muistaa, että sinnikkyys palkitaan.
Tuossa iässä ehtii rakentamaan vielä kaiken alusta.
Vain määrätietoinen nainen menestyy elämässä jolla on omia mielipiteitä kuten sanna marin. Ole sanna marin niin saat miljoonia ja suosiota.
Olet kasvanut aikuiseksi, nyt elämä alkaa.
Ihan normaalia. Ihminen on kypsä noin 27-vuotiaana. Tavikset siis. Starat delaa siinä iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30-vuotiaana on ihan tyypillistä, että löytää itsensä. Tuosta on hyvä jatkaa.
Parempi se on komekymppisenä käydä tuo vaihe läpi, kuin 50v muutaman lapsen ja alistavan parisuhteen jälkeen.
Nojaa. Ihan hyvä myös viisikymppisenä.
Tunnistan itsessäni ja olen törmännyt ilmiöön somessa.
Parikymppisenä naisena sitä uskoo että kunhan kohtelee muita hyvin ja kunnioittavasti niin samaa saa takaisin. Sitten vuosien varrella tajuat että se ei todellakaan ole niin. Samalla alkaa tympiä että ulkonäöllä pitää pyrkiä miellyttämään muita.
Siitä on loputtomasti ulinaa että miksei kolmekymppiset naiset hymyile miehillä, niistä tulee kylmänviileitä... No jos on toistuvasti joutunut kokemaan että hymyilystäkin tulee lähinnä ongelmia niin sitä alkaa aika tavalla raakata että kelle sitä viittii tehdä.
Tuo on ihanteellinen ikä aloittaa elämä tosissaan. Kun on jo takana nuoruusvuosien sekoilut ja oppiläksyjä maksettu. Joillekin se jää päälle mutta osa tajuaa, että asenne on omissa käsissä. Voi jäädä tuleen makaamaan uhrina tai sitten nousta ylös ja pyrkiä vaikuttamaan.
Hienoa. Naisissa on voimaa, jota ihailen.
Noin juuri, tuollainen asenne saa aikaan niitä saavutuksia.
Ei se ole epätavallista. Olen iloinen puolestasi, ja onnea tuleviin haasteisiin.
"Pukeudun vaatteisiin, joissa minun on itsevarma olla, jotka lämmittävät, ovat ehjiä ja näyttävät hyviltä."
Siis nyt vasta? Oletko palellut ulkona kaikki nämä vuodet?
30-vuotiaana on ihan tyypillistä, että löytää itsensä. Tuosta on hyvä jatkaa.