Moku-suhteessa eläviä? En tajunnut kuinka rankkaa tämä onkaan?

No on sullakin huolet. Kuvittele, että itse asuisit sen kotimaassa samassa tilanteessa. Olisi takuulla mielekkäämpää, että silloin mies hoitaisi asiat. Enkä tajua, miten monikulttuurisuus vaikuttaa tähän asiaan muuten kuin kielen kanssa hänellä on ongelmia. Tai jos ei ongelmia ole (kun ennen suakin pystyi asiat hoitamaan), niin pyydä häntä tekemään osa asioista, ei voi olla niin vaikeaa.

Meilläkin minä hoidan nämä kaikki asiat ja joskus ärsyttää, mutta ei tulisi mieleenkään sen takia haaveilla suomalaisesta miehestä. Ja totta kai mieheni tekee kaiken, minkä meidän hyväksemme pystyy. Mutta hän on täällä kuitenkin se vieras, eikä tiedä käytännöistä, eikä vielä oikein osaa kieltäkään. Lisäksi tykkään huolehtia asioista, niin olempahan selvillä kaikesta.

Miksi olette yhdessä alunperinkään, jos ette pysty kommunikoimaan? Jos on kauheesti muistettavaa, niin yksinkertainen kalenterikin varmaan helpottaa asioiden järjestämistä.

Anteeksi, mutta en pysty käsittämään, mikä tossa on niin raskasta, että alat ihan suhdettanne katumaan.

miten niin monikulttuurinen suhde, kuinka monta kulttuuria siellä teidän kodissa oikein on? yleensä niitä kait on kaksi, jos puoliso on eri maasta kuin itse, sitä ei voi vielä kutsua monikulttuuriseksi...

Ihme termejä sitä nykyään luodaankin..

Miehesi on siis ulkomaalainen, tai maahanmuuttaja

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 22:08"]

miten niin monikulttuurinen suhde, kuinka monta kulttuuria siellä teidän kodissa oikein on? yleensä niitä kait on kaksi, jos puoliso on eri maasta kuin itse, sitä ei voi vielä kutsua monikulttuuriseksi...

Ihme termejä sitä nykyään luodaankin..

Miehesi on siis ulkomaalainen, tai maahanmuuttaja

[/quote]

Ihme pilkunviilaaja itse taas olet. Kyseinen termi on ihan yleinen termi, ap ei sitä ole keksinyt. Sun pitää valittaa asiasta kielitoimistoon.

No mulla on ulkomaalainen mies (aasiasta), eikä todellakaan ole tuollaista! Neljässä vuodessa on oppinut todella hyvän suomen kielen. Mitenkö? No hoitamalla asiansa itse! Ihan itse on aluksi auttavalla suomen kielen taidollaan soittanut ja kysynyt, jos ei ole jotakin ynmärtänyt. Jos ei ole onnistunut, niin sitten vaihtanut englanniksi. Minä sitten lopuksi tarkastan elintärkeät paperit. 

Ei sitä kieltä opi kuin käyttämällä. Jos miehesi hengailee vain muiden ulkomaalaisten kanssa, niin ei kyllä millään opi virkasuomea. Eikö ole opiskellut koulussa suomen kieltä? Sieltä saa muita ulkomaalaisia kavereita, joiden kanssa on sitten pakko puhua sitä huonoa suomea puolin ja toisin. Ei tarvitse hävetä. Työpaikankin saa sata kertaa helpommin kun osaa kunnolla kielen.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 21:39"]

Miten se, että täytät lomakkeet, vaikuttaa vastuuseen? Täytän minäkin veroilmoitukset ym. suomalaisen mieheni puolesta, mutta kyllä hän raha-asioistaan täyden vastuun ottaa. Olet ap nyt sairastunut vahvuuteen. Anna vastuu takaisin miehellesi ja anna hänen tarvittaessa oppia yrityksen ja erehdyksen kautta.

Miksi vastuu siitä, mitä tehdään, jos jotakin sattuu, olisi yksin sinulla? Eikö teillä ole yhteistä kieltä, jolla kommunikoida? Vastuu kannetaan yhteisellä päätöksenteolla.

Luuletko itse että koska miehesi ei ole yhtä hyvä täyttämään lomaketta, hän on myös tyhmempi?

[/quote]

No kirjoitan tähän joitakin esimerkkejä:

Muutettiin vastikään, kaikki sähkösopimukset, osoitteenmuutokset, nimenvaihdot oviin, isännöitsijäilmoitus, kaikki muuttoon liittyvät asiat hoidin minä. Koska minä sen nopsemmin teen kun on yhteinen kieli. Minä soitan ja varaan ajan lääkäriin, minä soitan ja kyselen saunavuoroista, nää saattaa kuulostaa pikkuasioilta, mutta mieskään ei ymmärrä että kun mulla on sata asiaa päässä ja sitten hän sanoo että voisitko vilaista näitä "AhmedMuhamedin" papereita kun ei oikein ymmärretä näitä. No tätä jälkimmäistä en onneksi enää tee... Se ois niin ihanaa että olisi tasavertainen kumppani siinä vieressä joka pystyis huoletta ottaa sen puhelimen käteensä ja soittaa lääkäriin ajan pojallemme. Ja toki voikin mutta sitten tulee väärinymmäryksiä ajasta tai paikasta tai syystä miksi poika edes tarvitsee lääkäriä.

ap

[/quote]

No, en voi kuin sanoa, että aika moisessa yksikulttuurisessa tilanteessa nainen hoitaa koko suhteen, suhteet sukuun ja ystäväperheisiin ja kaikki käytännön asiat, ja mies on se status siinä, että hei en sentään ole mikään yksinhuoltaja vaan meillä lapsilla on kaksi vanhempaa ja ydinperhemalli...

Vaikka käytännössä perheessä on yksi aikuinen, yksi muita paljon isompi lapsi pyykkikoria täyttämässä ja jääkaappia tyhjentämässä, ja sitten ne muut lapset. Parhaassa tapauksessa isoin lapsi elättää itse itsensä ja maksaa omat harrastuksensa ja reissunsa palkastaan. Perheen kuluihin osallistuu kuitenkin useimmiten vastahakoisesti, ja varsinkin tilanne, jossa hänen suurituloisempana oletettaisiin osallistuvan enemmän, on isoimmalle lapselle mahdoton.

En oikein usko, että kysymys on välttämättä monikulttuurisuudesta. Se on liian helppo selitys. Onhan niitä semmoisiakin mamumiehiä, joille on kunnia selvitä itse ja tehdä reippaasti, selvittää itse.

Valitettavasti se on kyllä totta, että työnhaussa Suomessa syrjitään surutta - kuten monessa muussakin asiassa.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 21:06"]

Mieheni puhuu ja ymmärtää hyvin suomea, asunut jo 7 vuotta täällä. Ollaan naimisissa ja yksi lapsi. Mies on asunut ennen yhteenmuuttoamme yksin parisen vuotta joten on itse joutunut hoitamaan raha-asiansa yms. itsenäisesti.

Nyt muutaman vuoden yhdessäasumisen jälkeen huomaan olevani yksin vastuussa kaikesta taloudenpidosta, raha-asioista, jos pitää hoitaa jotain asioita pankissa, Kelassa, liiton asioissa, you name it, niin yksin saan soitella ja täytellä paperit, miehen puolesta. Jossain vaiheessa miehen kaveritkin (maahanmuuttajia hekin siis) kantoivat papereitansa mulle tulkattavaksi / täytettäväksi, kunnes lopulta opin sanomaan EI.

Rahat meillä on miehen kanssa yhteiset eli siitä se ei ole kiinni, vastuu on vaan tuntuu kamalan suurelta, tuntuu kuin mulla olisi kaksi lasta. :( Miehelle olen puhunut asiasta, hän taas kärsii suunnattomasti pitkittyneestä työttömyydestään, kun kaikkia ennakkoluuloja vastaan hän kovasti etsii töitä mutta ei pääse edes haastatteluun asti. Tyhjänpäiväisiin koulutuksiin ja harjoitteluihin yksi ylimääräinen käsipari otetaan toki, mutta niistä ei itselle jää mitään käteen.

Ja mielelläni mä noi raha-asiatkin hoidan niin pysyy langat yksissä käsissä ja oon kartalla mitkä laskut on maksettu, mutta se vastuu ja se että jos jotain yllättävää (suurta) tapahtuu, kuinka me pärjätään?! Pieni puskurirahasto meillä jo onkin, mutta ei niin suuri että voisin helposti hengittää.

Eikä kyse siis vielä kerran, olen rahasta, vaan siitä tunteesta että yksin kannattelee meidän perhettä vaikka tässä kaksi aikuista onkin. Tuntuu että tuttavilla ja kavereilla, joissa perheessä siis kaksi suomalaista aikuista ihmistä, ei tälläisiä huolia ole. Tuntuu siis että mulla ei ole tukipilaria johon huonolla hetkellä voin turvautua? Mitä jos menetän tämän taakan alla mielenterveyteni (siihen ollaan siis hyvää vauhtia menossa jo!!), mitä sitten meidän asioille tapahtuu? Elämälle, lapselle?

Onko nämä ihan hulluja hullun ajatuksia vai mistä moinen? Kohtalotovereita? Vai olenko vain hölmö?

[/quote]

Muuta erilleen miehestä jos tuntuu, että elämä olisi niin helpompaa. Lapsen kanssa pärjäät kahdestaan ehkä jopa paremmin. Älä ainakaan tee toista lasta tuohon tilanteeseen. Miehesi täytyisi tsempata muilla alueilla, jos ei pysty rahaa tuomaan perheeseen, tuntuu että loisii vain nurkissasi.

Olen ollut samassa tilanteessa. Jänistin ja erosin. Meillä oli omat rahat, tilit ja palkat, kaikki laskut puolitettiin, silti pelkäsin. Eikä tosiaan ollut edes lapsia.

Anna vain sen miehen hoitaa niitä asioita, vaikka ne sinulta sujuisi nopeammin ja vähemmillä väärinkäsityksillä. Ymmärrän kyllä, että kaiken muun elämän kiireen keskellä voi tuntua siltä, että helpompaa kun esim. itse soitat isännöitsijälle, mutta luulisin, että miehenkin omanarvon tuntu nousee, kun pystyy hoitamaan perheensä asioita.

Vastaan ap:n ensimmäiseen viestiin.

Meilläkin mokuperhe. Alkuun täytin kaikki helkkarin paperit itse alkaen Maahanmuuttoviraston prujuista päätyn mihin lie Kelan bumaganivaskaan, koko ajan, jatkuvasti. Lapsen tultua vuoro vaihtui: kävin todellakin lampaanaivoilla, enkä ikään kuin enää hiffannut Kelan tai vakuutuslaitoksen jargonia. Enkä jaksanut niihin keskittyäkään. Mies otti vuoron itselleen, ja suoraan sanottuna hän on nykyään aikamoinen haka virallisten asioiden hoidossa. Minua parempi, vaikka suomeksi toimii. Hänkin oli ummikko tänne tullessaan, mutta oppi kielen nopeasti.

Itse asiassa mulla oli vaikeuksia päästää miehen huolehtimisesta irti. Hän joutui vähän vaatimaan vastuuta itselleen, ja meni jonkin aikaa ennen kuin uskalsin luottaa että hän pärjää täällä vieraassa maassa. Onneksi tuli lapsi, joka tarvitsi kaiken huolnepitoni, ja jouduin vaihtamaan hoivattavan roolin miehestä lapseen.

Eli sanoisinpa että syy ei ole moku-suhteessanne vaan miehen ottamasta / hänelle annetusta roolista. Voisiko siihen vaikuttaa?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 21:39"]

Miten se, että täytät lomakkeet, vaikuttaa vastuuseen? Täytän minäkin veroilmoitukset ym. suomalaisen mieheni puolesta, mutta kyllä hän raha-asioistaan täyden vastuun ottaa. Olet ap nyt sairastunut vahvuuteen. Anna vastuu takaisin miehellesi ja anna hänen tarvittaessa oppia yrityksen ja erehdyksen kautta.

Miksi vastuu siitä, mitä tehdään, jos jotakin sattuu, olisi yksin sinulla? Eikö teillä ole yhteistä kieltä, jolla kommunikoida? Vastuu kannetaan yhteisellä päätöksenteolla.

Luuletko itse että koska miehesi ei ole yhtä hyvä täyttämään lomaketta, hän on myös tyhmempi?

[/quote]

Ruotsissa 25% 15-v pojista ei ole onnistunut hankkimaan toiminnallista lukutaitoa. Suomessakin suomenruotsalaiset pojat ovat PISA-tutkimuksen mukaan lukutaitonsa puolesta kehitysmaatasoa. Vaikka suomenkielisellä puolella naisten ja miesten ero ei vielä ole ole niin huikea, kehityksen suunta on sellainen, että aika monessa perheessä tulevaisuudessa kaikki lukutaitoa vaativat asiat hoitaa nainen.

29 jatkaa: meilläkin minä hoidan puhelimessapuhumiset, jos on kyse yhteisistä asioista (saunavuorot, lapsen lääkäriajanvaraus jne). Sitten kun esim. lääkäriaika on varattu, mies kyllä vie lapsen sinne ja kertoo mulle mitä sanottiin ja miten toimitaan.

Kaikissa liitoissa on omat murheensa. Sitä saa mitä tilaa. Turha vinkua.

Meillä tämä menee niin päin, että minä olen mamu ja hoidan taloutemme asiat ja lomakkeiden täyttämiset usein miehenkin puolesta. Hänellä vain yksinkertaisesti on jonkinlainen aversio lomakkeiden täyttämiseen ja vieraille ihmisille puhelimella soitteluun, niin että hän viivyttelee ja ikäänkuin kerää rohkeutta tehdä nuo, siinä missä minä taas olen elämäni aikana hoitanut vastaavaa niin paljon, että teen asian ennen kuin mies ehtii. Kerran jopa jouduin muistuttamaan häntä, että tekee laskun sivutyöstään ajoissa, vaikka tuo on suoraan rahaa omalle tilille.

Muuten mies on kyllä hyvin vastuullinen työssä ja kotona mutta nämä asiat eivät vain suju.

Ei tuossa ole kyse mistään monikulttuurisuudesta. Minulla ollut kaksi supisuomalaista miestä jotka ihan samanlaisia. Pistin pihalle, en jaksanut olla miehelle äiti. Taitaa olla joku miesten universaali laiskiaisluonne, tai jotkut miehet on tollasia että otetaan nainen äidiksi niin voidaan jatkaa kivasti teini-iän vastuuttomuutta ja siirtää aikuiseksi kasvamista.