Muistaako kukaan makkarakuppia?
Eli 70- luvulla meillä oli joskus kotona ruokana makkarakuppeja?
pannussa paistettiin isoa makkaransiivua ja siitä tuli sellainen kupin muotoinen. Sitten sinne kuppiin sai laittaa esim keitettyjä vihanneksia, lisäksi muusia ja porkkanaraastetta tms.
Mistähän makkarasta nuo kupit oli tehty? Oli siis halkasijaltaan paljon isompaa kuin lenkimakkara.
Nostalgiankaipuu iski ja ois hauska kokeilla mitä lapset moisesta tuumii ja vieläkö maistuu yhtä hyvälle kuin silloin aikoinaan.
Tai en oikeastaan muista sitä makua vaan sen että kuppi oli hauska kun sen sai itse täyttää.
Kommentit (32)
Oikeat Makkarakupit tehtiin (ja tehdään) Berliininmakkarasta jossa on luonnonsuoli.
Täytteet oli mitä mielikuvitus tai ruokakaappi antoi. Meillä käytettiin useasti pottumuusin rippeet johon silputtiin
ruohosipulia, ehkä paistettua pekonia ja tietysti keitettyja herneitä. Munakokkelia, ihan mitä vain. Mutta hyvää se vain oli. Teen vieläkin jos vain löytyy oikeaa berliiniä. Ei jahti- sahti- tee-tai lauantai kelpaa.
Oleellista on, että makkara on luonnonsuolessa (Tee- ja Berliinamakkara ovat), muuten ei synny kuppia. Muovikuori sulaa. Viipaleen tulee olla melko ohut, noin 7 mm ja paistetaan vain toiselta puolelta.
Juu, muistan. lauantaimakkarasta. Ihan hyvää oli siihen aikaan.
Lauataimakkarasta meillä tehtiin 60-70 lukujen vaihteessa. Voi olla, ettei makkarakuppien teko enää onnistu. Idea oli makkaran kuoressa joka "ei joustanut". Tällöin pannulla kuumennettaessa syntyi se kuppi. Nykymakkaroissa ei välttämättä ole kuorta tai se on muovia joka tietysti pitää poistaa. Kannattaahan se kymminkin kokeilla, nostalgiaruokaa!
Ei ihme että Suomessa on runsaasti sydän- ja verisuonitauteja. Luulisi nykyisten vanhusten kuukahtavan jo pelkästään ruokavalionsa vuoksi kohtuu aikaisin.
Mummoni (nyt 83 v) teki noita meille vielä silloin, kun olin lapsi. Ei niissä koskaan ollut mitään täytettä.
Kuten tuolla on sanottukin monta kertaa, niin Berliininmakkara on sitä mistä ne parhaiten onnistuvat. Palvelutiskiltä sellaiset senttiset siivut per syöjä, äläkä vaan poista sitä makkaran kuorta ennen paistamista - ei käpristy kunnolla. Pannulle nokare voita, keskilämpö ja paista hetki toiselta puolelta ja sitten makkarat ympäri (siis yksi kääntö), lämpöä pienemmälle ja anna käpristyä.
Itse tarjoan makkarakupit muusin kanssa ja kupit täytän keitetyillä pakasteherneillä (EI he-ma-pa) ja päälle bechamel-kastiketta. Lisukkeeksi vielä etikkaisia punajuuria.
T: kokki evp
Muistan, mutta meillä ei moista junttiruokaa syöty ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö lauantai yms.makkaroita myydään? En muista nähneeni kuin lenkkimakkaroita ja nakkeja.
En ole aikoihin enää nähnyt kaupoissa niitä isoja lauantaimakkarapötköjä, joista vuoltiin paksuja siivuja leivän päälle ja leikattiin paksumpia viipaleita pannulla paistettaviksi. Valmiiksi siivutetut makkaraviipaleet pienissä paketeissa on nykyajan keksintö. Minä olen sen verran vanhaa ikäpolvea, että ensimmäiset kaupalliset jogurtit tulivat, kun minä olin lapsi eli 60-luvulla. Niissä makkarapötköissä oli kirkkaan punainen muovikuori, joka tietysti otettiin pois, kun makkaraviipaleet pantiin pannulle. Minun mielikuvani mukaan makkaraviipaleet käpertyivät pannulla, vaikka niissä ei ollut kuortakaan, mutta vannomaan en mene...
makkarakupit on tuttuja. hk;n lenkkiin kaiverretaan reikä ja täytetään viinalla.
Vierailija kirjoitti:
Muistan, mutta meillä ei moista junttiruokaa syöty ikinä.
Ei meilläkään, kuten ei lämpimiä leipiä tai nakkipiilojakaan. Lapsuudenkodissani välteltiin aina rasvaa ja sokeria.
Hahahaha. Meillä ei syöty makkaraa, kun olin lapsi.