Lue keskustelun säännöt.
Ei pysty kykeentymään jaksamaan tyhjänlässytystä:
21.09.2013 |
Miksi, miksi akkavaltaisilla työpaikoilla kahvi- ja ruokatunnit on älyvapauden ja pölhöyden ylistystä? Onko jotenkin naisellista maksimoida tyhmyys?
Olen ollut aikaisemmin miesvaltaisella työpaikalla ja siellä oli oikein ilo kahvitella työkavereiden kanssa; keskustelua oli niin ajankohtaisista aiheista kuin työkuvioihin liittyvistä jutuista tyyliin oletteko kuulleet kuinka maailmalla tämä asia tehdään, kommentoitiin íltapäivälehtien juttuja kun joku sellaista luki, vaihdettiin mielipiteitä, kertoiltiin hauskoja juttuja muistakin ja nimenomaan muistakin kuin itsestä ja omista ympyröistä jne.
Naisvaltaisella työpaikalla jutut liikkuu vain jonninjoutavuuksissa; värjäänkö millaisen tukan, pitäisikö laihduttaa, mitä mies sanoi, mitä lapset teki, mitä horoskoopissa luki, ai mahotonta niitä salkkareita, kukakohan voittaa tanssittähtienkanssa voikunjännää. Jos mainitset jonkin ajankohtaisen aiheen toiveena saada hiukan tolkkua höttöpäiseen horinaan, sekin kääntyy oman navan ympärille jonkin oudon aasinsillan kautta ja taas päästään jauhamaan hömppää ja minäminä-kuviota. Ja sitä juoruamisen määrää; jos jokin aihe on erityisen mieleinen, niin se on muiden ihmisten asiat ja tekemiset. Jos joku työkaveri on eronnut/löytänyt miehen/saanut lapsen/muuttanut/ollut lomamatkalla, aihetta ruoditaan ja pohditaan urakalla. Varsinkin jos kyseisen ihmisen tekemiset eivät seuraa samaa kaavaa kuin "yleensä" (esim. joku ei mene naimisiin vaikka on pitkässä suhteessa, joku ei tee lapsia vaikka on mies ja jo ikää, joku on ostanut "liian" hienon asunnon - erilaisuus on jostakin syystä erityisen ärsyttävää). Tätä sitten sanotaan sosiaalisuudeksi, johon jokaisen pitäisi osallistua.
Miksi on niin tavattoman vaikeaa ottaa tässä asiassa mallia miehistä ja puhua jostakin muusta kuin "ämmien" jutuista? Ja ei siinä mitään jos niistä puhuttaisiin siellä töissä vain joskus, mutta kun jatkuvasti ja joka päivä, samaa turhaa diipadaapaa, typeryyksien jauhamista, minäminä, julkimotsitäjatätä ja juoruilua. Maailmassa tapahtuu jatkuvasti kiinnostavia asioita, joista luulisi jokaisen löytävän puheenaiheita. Kannattaa kokeilla, voisi olla vaihteeksi kiinnostavampaa kuin se ainainen voikunmäoonlihonut-onkohanmirkullauusmies-onpaseuuskesätyttöolevinaan-meneekohänossijajennivieläyhteen-mikäsäoothoroskoopissa-jorina.
Ja kyllä, olen yrittänyt puhua jostakin muusta kuin em. aiheista. Vastaus on lyhyt, katseet pitkiä ja nopeasti takaisin selluliittivoiteista puhumiseen kunhan missin miesasioiden pohtimiselta ehtivät.
Kommentit (31)
Saman huomion tein isyysvapaalla hiekkalaatikolla. Kerrankin kaksi äitiä keskusteli pitkään ja hartaasti siitä, miten merkata lapsen hiekkalelut. No olisiko tussi hyvä? Mutta ei. Käytiin läpi eri vaihtoehtojen vaikeuksia ja kynsilakkaakin ehdotettiin. Wtf? No toisaalta tuli leikittyä paljon ahkerammin oman lapsen kanssa, koska hän oli huomattavasti älyllisempi, kuin hiekkalaatikolla hengailevat äidit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on töissä naisvaltaisella alalla ja valittelee vähän samaa. Hän osaa kyllä keskustella sujuvasti sisustamisesta ja jopa pukeutumisesta, mutta nuo ikäkausi-, lastenvaate-, itsensänmollaamis- ja juoruilupuheenaiheet saavat hänet lähinnä vaivautuneeksi.
Ei miesten keskustelut ole yhtään sen fiksumpia. Eikä se tee kenestäkään parempaa että työskentelee miesvaltaisella alalla. Samanlaisia juorukanoja ne miehetkin on, ei mitään eroa naisiin.
Outoja duunipaikkoja teilla. Itse olen nykyisin toissa monikansallisessa yhtiossa, jossa "oman kahvihuone/lounasporukan" jakosuhde noin fiftyfifty. Kaikesta mahdollisesta keskustellaan, myos joistain ap:n mainitsemista asioista. Vaikkas TTK:sta:). Ja kolmella eri kielellakin.
Olen ollut toissa myos naisvaltaisella alalla ja siellakin oli ihan kiva kahvihuoneporukka.
Ainoa tyopaikka missa ilmapiiri oli aika ankea ja minulle vahan vaikea oli AMK. Siella opehuoneessa oli jotenkin lastentarhameininki. Tein pari vuotta hommia tuntiopena ja totesin, ettei ole mun juttu eika tyoymparisto.
Mulla on ollut tosi kivoja tyokavereita. Ei kaikkien kanssa tartte kaveri olla, mutta erilaiset ihmiset ovat suuri rikkaus:). Niin metsa vastaa miten sinne huudetaan, vai kuis se sanonta meni. Liian monta vuotta ulkomailla vissiin:).
Outoja duunipaikkoja teilla. Itse olen nykyisin toissa monikansallisessa yhtiossa, jossa "oman kahvihuone/lounasporukan" jakosuhde noin fiftyfifty. Kaikesta mahdollisesta keskustellaan, myos joistain ap:n mainitsemista asioista. Vaikkas TTK:sta:). Ja kolmella eri kielellakin.
Olen ollut toissa myos naisvaltaisella alalla ja siellakin oli ihan kiva kahvihuoneporukka.
Ainoa tyopaikka missa ilmapiiri oli aika ankea ja minulle vahan vaikea oli AMK. Siella opehuoneessa oli jotenkin lastentarhameininki. Tein pari vuotta hommia tuntiopena ja totesin, ettei ole mun juttu eika tyoymparisto.
Mulla on ollut tosi kivoja tyokavereita. Ei kaikkien kanssa tartte kaveri olla, mutta erilaiset ihmiset ovat suuri rikkaus:). Niin metsa vastaa miten sinne huudetaan, vai kuis se sanonta meni. Liian monta vuotta ulkomailla vissiin:).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arjen terroristit
Miksi jotkut käyttävät työpaikkaa omien koti- ja muiden asioiden kaatopaikkana? Ei voi lähteä kävelemään työryhmästä, jossa joku tilittää päivästä toiseen omat ja perheen kuulumiset. Mitä tehdä tälle paitsi kuunnella vain passiivisesti ja toivoa, että hän lopettaa
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 11:39"]Arjen terroristit Miksi jotkut käyttävät työpaikkaa omien koti- ja muiden asioiden kaatopaikkana? Ei voi lähteä kävelemään työryhmästä, jossa joku tilittää päivästä toiseen omat ja perheen kuulumiset. Mitä tehdä tälle paitsi kuunnella vain passiivisesti ja toivoa, että hän lopettaa[/quote]
Hänellä ei ole ongelmaa, sinulla sen sijaan on. Mistä se kertoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus useisiin kysymyksiin meiltäpäin: "Kykeentyä" on kyetä-verbin leikkisästi ja tahallaan pöljästi käänneetty muoto. Käytetään siis keventävästi. Jos tämmöistä ilmiötä nyt tämän palstan mäkättäjille edes on koskaan kuultukaan.
Sitten mun näkemys:Lähes jokaisessa työpaikassa on ollut yksi kärttyinen naisimmeinen joka terrorisoi ja myrkyttää ilmapiirin happamilla kommenteillaan, tympeillä ilmeillään, piikittelyllä.
Tai ihminen joka surutta kävelee muiden (hiljaisempien) yli, omii heidän ideoitaan, nostaa omaa statustaan työnantajan silmissä.
Tai ihminen joka puhuu selän takana pahaa kaikista muista, tai vain yhdestä. Edessä päin on kohteelleen niin tosi ystävää, että pahaa tekee katsoa sivusta.
Nykyisessä on n. 30v tehohirmu joka tietää kaiken, osaa kaiken, muut ei oo mitään. Hän määrää mitä puhutaan = jauhaa työasioita. Hänellä ei ole mitään muuta kuin työ. Jos joku yrittää puhua vaikka aamun uutisista, tämä tehotäti kääntää puheen "anteeks nyt mutta tämä ja tämä asia pitää saada selvitettyä heti". Ei auta, vaikka nää 3 muuta sanoo " rakas mirkku minä osaan kyllä, minä tiedän, se on täysin selvää... Nainen paapattaa ja paapattaa.
Minulla on ystäviä ja sukulaisia, tapaan heitä vapaa-ajalla. On harrastuksia ja työn ulkopuolista elämää.
Mutta kun minä uutena ihmisenä tulen työporukkaan, olisi kiva oppia tuntemaan työkavereitaan.
Hekin näet ovat niitä ihmisiä joiden kanssa vietän lähes puolet valveillaoloajastani.
Minusta olisi kiva tietää onko heillä perhettä, mitä he harrastavat, onko kotieläimiä sun muuta. Jutella vaikkapa juuri niistä meikeistä tai vaatteista.
Kevyttä tavallista jutustelua muista kuin työasioista taukojen aikana.
Käsittääkseni tauot ovat juuri sitä varten. Aivojen virkistämistä, pieniä lepohetkiä jotta ajatus taas luistaisi työpöydän ääressä paremmin.
Luojan kiitos, jäljellä on enää 8 työpäivää. En jää katselemaan koska muu porukka pimahtaa. Merkkejä siitä on ilmassa runsaasti. Omistaja kyseli itsenäisyyspäivän tienoilla jatkaisinko sopimusta juhannukseen saakka. Sanoin johtajalle että kivahan täällä olisi olla, mutta valitettavasti olen sopinut jo muuta. Ei ollut mitään tiedossa.
Onneksi sain viime viikolla vuoden äitiysloman sijaisuuden todella isossa yrityksessä.
Mielenkiinnolla katson millainen ongelmaihminen sieltä löytyy.
Minä kykeennyn kaffekeskusteluihin huomenna taas kerran. Ja ihania ihmisiä kaikki tmun duunikaverit. Ja naisia vielä. Ja ihan 12 on meitii. Ens viikonloppuna lähdetään suunnistaa koko porukka.
Ps. En tiedä mitä kykeennyn tarkottaa, mutta oli niin kiva verbi että otin riskillä kehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kykeentyä, mahtava sana, kiitos!
Asiasta sen verran etten ole yhtään samalla sivulla, vaan on ihan päinvastaisia kokemuksia viriileistä naisista ja jauhopäisistä miehistä. Mutta ei kai se mikään ihme ole, harvemmin sitä ihmiset jalkovälillään puhuu.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 01:17"]
Kun se työ on sitä että hoivataan kuolevia ihmisiä ei siinä kahvihuoneessa jakseta hirveästi miettiä mitään turhan vakavaa...
Työn vastapainoksi ollaan sitten kuin kanalassa ja puhutaan turhista asioista.
[/quote]
Niinpä, ei sitä jaksa Syyrian tilannetta pohtia kun työssä näkee ihan tarpeeksi kuolemaa. Silloin on ihana puhua ihan paskaa edes se hetki kahvihuoneessa.