Ei pysty kykeentymään jaksamaan tyhjänlässytystä:

Voi kun ihmiset osaisivatkin puhua nimenomaan asioista, ilmiöistä, tapahtumista mutta kun ei. Kaikenmaailman tyhjänpäiväisyyksistä jauhamista, toisten asioiden mälväämistä, selän takana puhumista, juoruilua, omasta itsestä ja omista tekemisistä lässyttämistä, minäminunmeidän vaikkei ketään kiinnosta, huoh.

Miehet sentään puhuu ryyppyilloistaan ja kaadoistaan kertoillen yleensä myös itse asiasta, siis ryyppäämisestä ja kaadosta, naiset keskittyy kertomaan mitä niillä itsellä oli päällä, kuinka oli tukka ja millaista huulipunaa ja kuka muukin siellä oli ja kenen kanssa ja kuinka joku mieskin katsoi kikatikikati. 

Ihan oikeasti, keskimääräisen naisvaltaisen työpaikan kahvihuoneen väki voidaan vaihtaa milloin tahansa kanalaumaan eikä eroa käytännössä huomaa. Tosin kanat voi olla vähän hiljempaa.

"(mikään ei ole sen ärsyttävämpää kuin työkaveri selittämässä "ihan hirvee tää mun uus pusero eiks ookin", "kato ny kun mulla on paksut reidet", "tarviskohan mun laihduttaa" - kun vastaat, että ruma on pusero, onhan ne sellureidet paksut ja olis kyllä syytä vähän laihduttaa niin aletaan draamakuningattareksi kun nillityksen tarkoitushan oli kuulla, että iiihana pusero, tooosi hoikat reidet ja oot niiin hoikka etteihan sun tarvi laihduttaa"

Ja tämähän on sitten niin totta ettei tosikaan. En koskaan lähde tuohon; jos aikuisen ihmisen itsetunto on niin huono että sitä täytyy kohentaa kalastelemalla typeriä kehuja, kannattaa puhua terapeutille, ei minulle. Jos reidet on paksut ja tulet kysymään, ovatko ne, minä kerron että kyllä ne ovat koska nehän ovat. Mutta senhän jo kysyessäsi tiesit, joten miksi naama nutturalla? Ai niin, siihenhän pitää valehdella että upeathan ne ja kysyjä teeskentelee uskovansa valheen.

En ole koskaan pelannut naisten naurettavia lapsellisia pelejä, siis näitä "minä morkkaan itseäni ja sinä väität vastaan ja jollakin oudolla kierolla tavalla meidän molempien pitäisi olla tästä iloisia". Olen ollut työelämässä jo pitkään, onneksi en naisvaltaisella alalla tai ns. naisten matalapalkka-ammatissa sitten opiskeluaikojeni, mutta hyvin muistan nuoruusvuosilta nuo idioottimaiset kahvitauo, joissa järjen poissaolo oikein loisti. Kyllähän niistä sai motivaatiota opiskella, että sikäli bueno kokemus.

Sanani eivät riitä kuvaamaan, miten paljon pidän tästä vuodatuksesta. Tässä, ystävä: ota yläpeukku.

Toimiston äitihahmo (omasta mielestään) viettää valehtelematta 2/3 työpäivästään kahvihuoneessa. Meillä on liukuva työaika, joten hän tulee aamuvirkkuna paikalle jotain 06.30 ja sitten onkin jo tunnit täynnä alkuiltapäivästä. Harmi vaan meille muille, kun asiakkaille, joita siis pitää palvellla, ovet avataan 09.00 ja viimeiset lähtee pihalle 16.00. 

Kuulin yhden työpäivän aikana, kuinka hän 3 eri kertaa aloitti keskustelun (=monologin) siitä, mitä lihaa on prismassa tarjouksessa, mitä hän meinaa siitä laittaa ja mitä "Seppo" siitä sitten tykkää. Ja niinedeleen ja niinedelleen. Loputomiin. 

3 kertaa yhden päivän aikana sama aihe!?? Ja meitä ei edes ole töissä siellä kun vähän toistakymmentä.  Sitä tulee ikäänkuin yliannostusta sitä sen jaarim-jaarim-minä- minä-minä ja sitten minä ja seppo ja sitten me mennään möksälle.

Mikään vastaamattomuus tai puheenaiheen vaihto tai muorin ohittaminen ei auta: juttu jatkuu kyllä. Kerran kokeiltiin porukalla että puhutaan vaan asiaa ja politiikkaa ja yhteiskuntaan liityviä asioita. Muori sai yhden puheenvuoron aikana puheen kääntymään itseensä pienen aasinsillan kautta (Anoppi oli tuntenut jonkun politiikon) ja siitäpä se sitten taas jatkuikin tuttuja uria... Meinas kyllä pää räjähtää, jonka hoidin sillä että vedin puolen litran konjakkipullon aika tuimaa tahtia illalla kotona. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu.

Naisvaltaisilla aloilla kahvihuone on kuin hiekkalaatikko leikkijöineen.

Ammatinvalintakysymyksiä nämä. Tehkää asialle jotain älkääkä valittako.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 19:02"]  Miksi, miksi akkavaltaisilla työpaikoilla kahvi- ja ruokatunnit on älyvapauden ja pölhöyden ylistystä? Onko jotenkin naisellista maksimoida tyhmyys?

Olen ollut aikaisemmin miesvaltaisella työpaikalla ja siellä oli oikein ilo kahvitella työkavereiden kanssa; keskustelua oli niin ajankohtaisista aiheista kuin työkuvioihin liittyvistä jutuista tyyliin oletteko kuulleet kuinka maailmalla tämä asia tehdään, kommentoitiin íltapäivälehtien juttuja kun joku sellaista luki, vaihdettiin mielipiteitä, kertoiltiin hauskoja juttuja muistakin ja nimenomaan muistakin kuin itsestä ja omista ympyröistä jne.

Naisvaltaisella työpaikalla jutut liikkuu vain jonninjoutavuuksissa; värjäänkö millaisen tukan, pitäisikö laihduttaa, mitä mies sanoi, mitä lapset teki, mitä horoskoopissa luki, ai mahotonta niitä salkkareita, kukakohan voittaa tanssittähtienkanssa voikunjännää. Jos mainitset jonkin ajankohtaisen aiheen toiveena saada hiukan tolkkua höttöpäiseen horinaan, sekin kääntyy oman navan ympärille jonkin oudon aasinsillan kautta ja taas päästään jauhamaan hömppää ja minäminä-kuviota. Ja sitä juoruamisen määrää; jos jokin aihe on erityisen mieleinen, niin se on muiden ihmisten asiat ja tekemiset. Jos joku työkaveri on eronnut/löytänyt miehen/saanut lapsen/muuttanut/ollut lomamatkalla, aihetta ruoditaan ja pohditaan urakalla. Varsinkin jos kyseisen ihmisen tekemiset eivät seuraa samaa kaavaa kuin "yleensä" (esim. joku ei mene naimisiin vaikka on pitkässä suhteessa, joku ei tee lapsia vaikka on mies ja jo ikää, joku on ostanut "liian" hienon asunnon - erilaisuus on jostakin syystä erityisen ärsyttävää). Tätä sitten sanotaan sosiaalisuudeksi, johon jokaisen pitäisi osallistua.

Miksi on niin tavattoman vaikeaa ottaa tässä asiassa mallia miehistä ja puhua jostakin muusta kuin "ämmien" jutuista? Ja ei siinä mitään jos niistä puhuttaisiin siellä töissä vain joskus, mutta kun jatkuvasti ja joka päivä, samaa turhaa diipadaapaa, typeryyksien jauhamista, minäminä, julkimotsitäjatätä ja juoruilua. Maailmassa tapahtuu jatkuvasti kiinnostavia asioita, joista luulisi jokaisen löytävän puheenaiheita. Kannattaa kokeilla, voisi olla vaihteeksi kiinnostavampaa kuin se ainainen voikunmäoonlihonut-onkohanmirkullauusmies-onpaseuuskesätyttöolevinaan-meneekohänossijajennivieläyhteen-mikäsäoothoroskoopissa-jorina. 

Ja kyllä, olen yrittänyt puhua jostakin muusta kuin em. aiheista. Vastaus on lyhyt, katseet pitkiä ja nopeasti takaisin selluliittivoiteista puhumiseen kunhan missin miesasioiden pohtimiselta ehtivät.[/quote]

Mitä ihmettä kykeentyminen tarkoittaa?

Mahtavia ihmisiä olette te miesvaltaisilla aloilla työskentelevät! Ihan kuin seipään olisitte nielleet. ;)

Voi vehje. Kasvata munat ja parta. Ei se täällä määkimällä parane.

Vinkki: ei ne miehet itke netissä huonoja kahvipöytäkeskusteluja. Aloita miehistyminen vaikka tästä ;)

No jos tuo "ei pysty kykeentymään jaksamaan" ei ole pahinta mahdollista tyhjänlässytystä, niin ei sitten mikään. Ja  sitä seuraava juttu oli  aivan liian pitkäpiimäinen, että sitä kukaan  jaksaisi lukea.

Ehkä kärsit työpaikallasi, kun olet itse niin tylsä, ettei kukaan jaksa kuunnella sun hölinöitä.

Mutta kertoisiko nyt joku, mitä se kykeentyminen tarkoittaa?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 23:44"]

Mutta kertoisiko nyt joku, mitä se kykeentyminen tarkoittaa?

[/quote]

Annetaan tyhjänlässyttäjä ap:n vastata. Niin, ja miehille vinkiksi, naisia haukkumalla ei pötki pitkälle, jos mielii saada...

aaaaaaaaaaaahhhhhhhhh! Sain orkun, päivän naisviha-annosta oli jo ikävä.

Osin olen samaa mieltä. Samaan lievästi ärsyttävään "naisten keskustelun aiheiden" kategoriaan kuuluvat lasten vaatteet/terveys, mistä saa halvimmalla reimatecciä ja sitä ja tätä tecciä ja onko jonatan parempi merkki kuin polarn o pyretti ja onko irma-jessicalle tullut rokotusoireita eli ei. Ehkä vielä itseäni hieman enemmän ärsyttäviä keskustelunaiheita ovat sisustus ja vaatteet sekä näihin keskittyvät blogit.

Eräs työkaverini aloitti kerran saman päivän aikana kolme kertaa keskustelun hänen tyttärensä saamista rokotusoireista.  Ymmärrän toki, että se on ahdistanut häntä, mutta yksi kerta riittää, semmingin kun omatkin lapseni olivat saaneet samoja oireita samasta rokotuksesta, eikä kyseessä ollut mikään IHMEELLINEN tai aivan ERITYINEN tapahtumasarja. Eräänä toisena päivänä ainoa asia, josta hän kykeni keskustelemaan, oli se miten jostain kaupasta oli saanut jotain tiettyä lastenvaatemerkkiä -30% tai jotain. Hei kiva juttu, että sait alennuksesta vaatteita, tosi kiva. Kerro se kerran, se on ok, mutta kun jankkaat samaa asiaa kokonaisen päivän, niin sen jutun uutuusarvo tuppaa tippumaan.

Koska monet naisille tyypilliset keskustelun aiheet eivät useinkaan minua kiinnosta, niin yleensä vietän työssä aikaani sellaisten ihmisten kanssa, jotka keskustelevat muista jutuista. Onneksi meillä kaikilla on valinnan vapaus. On kuitenkin jokseenkin ikävää, kun monet naiset olettavat, että KAIKKI muutkin naiset haluavat keskustella vain lapsista, lasten vaatteista, lasten rokotuksista ja sisustuksesta.

Ihmisiä on erilaisia ja sehän on vain rikkaus. Minua ei haittaa, mikäli työkaverini keskustelevat sisustusasioista keskenään, kunhan eivät vaadi minua osallistumaan :D. Lievästi kyllä saatan ärtyä esim. ehdotuksista tyyliin: "Meidän on IIIHAN pakko mennä yhdessä vaateostoksille, mä tiedän yhden IIIHAANAN liikkeen, josta sä saisit just sun vartalolle sopivia vaatteita...".

Hei miten on, miksi te naisten puheista ärsyyntyvät olette itse niin h...tin monisanaisia. Puheripuliko vaivaa?

Voi kyllä me kaikki nyt ihannoidaan sua ap kun oot noin miehinen ja puhut vaan miehisistä eli siis kauheen fiksuista jutuista! Mäkin yritän kovasti mutta sitten en vaan pysty hillitsemään itseäni ja huudan että OMG luitteko jo Seiskan. :(

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 19:16"]

Voi kun ihmiset osaisivatkin puhua nimenomaan asioista, ilmiöistä, tapahtumista mutta kun ei. Kaikenmaailman tyhjänpäiväisyyksistä jauhamista, toisten asioiden mälväämistä, selän takana puhumista, juoruilua, omasta itsestä ja omista tekemisistä lässyttämistä, minäminunmeidän vaikkei ketään kiinnosta, huoh.

Miehet sentään puhuu ryyppyilloistaan ja kaadoistaan kertoillen yleensä myös itse asiasta, siis ryyppäämisestä ja kaadosta, naiset keskittyy kertomaan mitä niillä itsellä oli päällä, kuinka oli tukka ja millaista huulipunaa ja kuka muukin siellä oli ja kenen kanssa ja kuinka joku mieskin katsoi kikatikikati. 

Ihan oikeasti, keskimääräisen naisvaltaisen työpaikan kahvihuoneen väki voidaan vaihtaa milloin tahansa kanalaumaan eikä eroa käytännössä huomaa. Tosin kanat voi olla vähän hiljempaa.

"(mikään ei ole sen ärsyttävämpää kuin työkaveri selittämässä "ihan hirvee tää mun uus pusero eiks ookin", "kato ny kun mulla on paksut reidet", "tarviskohan mun laihduttaa" - kun vastaat, että ruma on pusero, onhan ne sellureidet paksut ja olis kyllä syytä vähän laihduttaa niin aletaan draamakuningattareksi kun nillityksen tarkoitushan oli kuulla, että iiihana pusero, tooosi hoikat reidet ja oot niiin hoikka etteihan sun tarvi laihduttaa"

Ja tämähän on sitten niin totta ettei tosikaan. En koskaan lähde tuohon; jos aikuisen ihmisen itsetunto on niin huono että sitä täytyy kohentaa kalastelemalla typeriä kehuja, kannattaa puhua terapeutille, ei minulle. Jos reidet on paksut ja tulet kysymään, ovatko ne, minä kerron että kyllä ne ovat koska nehän ovat. Mutta senhän jo kysyessäsi tiesit, joten miksi naama nutturalla? Ai niin, siihenhän pitää valehdella että upeathan ne ja kysyjä teeskentelee uskovansa valheen.

En ole koskaan pelannut naisten naurettavia lapsellisia pelejä, siis näitä "minä morkkaan itseäni ja sinä väität vastaan ja jollakin oudolla kierolla tavalla meidän molempien pitäisi olla tästä iloisia". Olen ollut työelämässä jo pitkään, onneksi en naisvaltaisella alalla tai ns. naisten matalapalkka-ammatissa sitten opiskeluaikojeni, mutta hyvin muistan nuoruusvuosilta nuo idioottimaiset kahvitauo, joissa järjen poissaolo oikein loisti. Kyllähän niistä sai motivaatiota opiskella, että sikäli bueno kokemus.

[/quote]

höh. Kyllä minä noin 10v vanhana haukuin omaa piirrustusta, naapurin tyttö omaansa ja sitten kilpailimme kumpi haukkuu enemmän omaansa ja kehuu toisen. En muista enää mtä oikeasti ajattelin, ajattelinko että omani on oikeasti huono ja toisen hyvä. Ehkä en edes verrannut vaan olin niin tottunut haukkumaan omaani. 

Mutta eihän suomessa saa kehua itseä tai muita tai on tyhmä. Pitää arvostella ja olla ilkeä.

Kykeentyä???

vjaa, meillä taas naiset puhuvat fiksumpia kuin miehet. Miesten puheet pyörivät urheilussa, formuloissa, jääkiekossa jne. Välillä ollaan homofoobikkoja, välillä haukutaan pomoja. Ei tee mieli istuskella kahvilla heidän kanssaan.

No miten sitten pystyt ilmeisen hyvin kykeentymään kirjoittamaan tyhjänlässytystä?

Kun se työ on sitä että hoivataan kuolevia ihmisiä ei siinä kahvihuoneessa jakseta hirveästi miettiä mitään turhan vakavaa...

Työn vastapainoksi ollaan sitten kuin kanalassa ja puhutaan turhista asioista.