Listatkaapa ällöttäviä pöytätapoja

Toisten syömisen kommentointi on joskus tosi kiusallista. Etenkin nää "voi kun sä olet laiha, kyllä sun pitäis syödä enemmän" tai "miten sä pysyt noin pienenä tollasilla määrillä ruokaa" tai "etkö sä tykkää katkaravuista voi voi kyllä niistä saa NIIN monia hyviä ravintoaineita" ja tietysti "ooksä kasvissyöjä" joka ikinen kerta, kun valitsen kasvisruokavaihtoehdon.

Minäkin olen miettinyt tuota niistämistä. Joskus vaikka flunssaisena on pakko niistää kesken ruokailun. Pyrin niistämään aina omaan nenäliinaan jonka niistämisen jälkeen sujautan vaikka huomaamattomasti käsilaukkuuni. Minäkin käännyn aina pöydästä pois päin ja lähinnä vain pyyhin nenästä valuvaa räkää ja ruokailun jälkeen sitten vaikka vessassa töräytän kunnolla. Nenän pyyhkimisen jälkeen tai ennen sitä pahoittelen varsinkin jos huomaan että joku kiinnittää huomiota toimintaani. 

Joskus töissä lounas pitää kiireen takia hotkaista 5-10 minuutissa. Silloin minä en ainakaan ehdi lähteä pöydästä muualle niistämään. Onko tuo yllä kuvailemani tapahtuma siis sietämätön vai riittääkö teidän sympatia flunssaiselle ruokailijalle? Entäpä vapaa-ajan illallisella. Joskus vaikka kesken pääruoan on pakko vähintään pyyhkiä nenää. Kumpi on siis pahempaa, poistua muutamiksi minuuteiksi pöydästä niin että lämmin ruoka jää lautaselle odottamaan ja keskustelu pysähtyy vai mahdollisimman vähäeleisesti pyyhkiä nenää ja vaikka ennen jälkiruokaa pahoitella ja käydä sitten pikaisesti vessassa niistämässä? 

Kyselen tätä ihan mielenkiinnosta. Ruokailen paljon työnikin puolesta myös hienommissa ravintoloissa vieraideni kanssa ja välillä tämä asia todella tuottaa päänvaivaa. Mitä etiketti sanoo tästä asiasta?

Muiden pöytätavoista ärsyttävimpiä on mielestäni ruoan arvosteleminen. Asia erikseen jos tarkoituksena on vaikkapa tuttavien kesken maistella ja kokeilla erilaisia, uusiakin juttuja. Mutta vaikkapa lounasravintolassa minua jostain syystä ärsyttää jos kanssaruokailija marisee jauhelihakastikkeen mausta. Minusta parannusehdotukset tulisi antaa keittiöön asialliseen sävyyn. En minä sille mitään voi jos "ruoka on paskaa" tms. Ehkä silloin jos kastikkeesta löytyy vaikka granaatti tai kihlasormus, voi tilannetta äimistellä pöytäseurueen kanssa. 

Mutta jos lautasella on paljon pientä murenaa, niin kyllä sitä mun mielestä on aika vittumaista tökkiä haarukan piikkeihin, siitä lähtee todennäköisesti kamala äänikin. Ja miten esim. muusia sitten pitäisi syödä? Mun mielestä muusin läästiminen veitsellä haarukan selkäpuolelle on jo aika kaukaa haettua.

Eihän siinä ruuan mössöämisessä mitään vaikaa ole silloin, kun ollaan omalla porukalla tai yksin. Mutta jos ollaan vieraassa seurassa, jossa edellytetään edes jotain tapoja, on tuollainen mössöäminen kyllä hieman ällöä. Oksettavin sekoitus on mielestäni riisi, kanakastike ja mustaherukkasurvos sekoitettuna lila-keltaiseksi oksennukseksi lautaselle.

Ällöä on myös juuri tämä tapa, että buffetista hamsteroidaan lautanen täyteen ruokaa, rohkeimmat taiteilevat vielä leipäviipaleista lisälaidatkin, että saa mahdollisimman paljon kerralla. Sivistymätöntä.

Ärsyttävintä on kyllä toisen ruokailun kommentointi. Aloitin karppauksen joitakin vuosia sitten ja jokainen eukko töissä vuorollaan kävi nenä kiinni lounaassani tutkailemassa että millähän se työtoveri nyt yrittää itsensä tappaa. Sitten kommentoitiin suureen ääneen, että en mä vaan vois tollasella elää! Pettymys lienee heillä suuri, sillä hengissä olen edelleen ja hoikistunutkin enemmän kuin he.

tökätä peruna tms. haarukkaan ja haukata siitä. Mielestäni se mikä nostetaan suuhun, myös laitetaan sinne, eli ruusn voi pieniä veitsellä.

"Amerikkalaien tapa" ärsyttää minua ihan hirveästi. Tai ylipäätään se, ettei aterimia osata käyttää oiekin. Ravintoloissa näkee aikuisten ihmisten ja jopa "bisespukeutuneiden" seurueiden syövän nyrkkiotteella.

Nimeän näistä tämän: pilkotaan ensin ruoka palasiksi haarukalla ja veitsellä. Lasketaan sitten veitsi pois  siirretään haarukka oikeaan käteen (pahimmassa tapauksessa alakautta kouraotteeseen ja piikit ylöspäin) ja syödään kuin 2-vuotiaat.

Sormien nuoleminen. Tulee mieleen lähinnä koirat jotka nuolevat oman peräaukkonsa.

Joo, toi ruoan pilkkominen on minustakin ärsttyvää. Epäonnekseni mieheni harrastaa tuota ja pahimmillaan jopa muussaa esim. perunat ja heittää vielä sekaan voiköntin ja niitä sitten veivataan muusiksi. Mieheni ei myöskään tajua minun toivettani siitä, että kaikki syövät yhtä aikaa ja pöydän ääressä, vaan hän saattaa ensin alkaa ruokkia lapsia ja sitten itse syödä seisten jossain nurkassa. Huoh.

Mua ärsyttää se, että ihmiset(lapset) valuu pikkuhiljaa pöytään, vaikka on ilmoitettu että ruoka on jo valmis. Sellaista joo mä katon tän loppuun ja mul on tässä tämä homma kesken jne. Minusta pöytään tullaan silloin, kun ruoka on valmis ja silloin muut hommat jätetään kesken.

Maiskuttaminen vie ruokahalut heti.  Haarukan tai veitsen kirskuttaminen lautaseen.

Lakit päässä ruokapöydässä.

Hammastikulla hampaiden kaivelu ruuan jälkeen sillä välin kun muut vielä syövät. Oksettavinta ikinä. 

Jos juomisesta lähtee ääntä, hörppiminen tai "glugglug". Vastenmielistä.

Kaikenalinen nuoleminen. Oli se sitten lusikka tai haarukka, joka nostetaan naaman eteen ja nuollaan näkyvästi kuin lehmä lipoisi suolakiveä. Pahimpana näistä se, että nuollaan lautanen puhtaaksi seurassa ollessa!

joo! ja se, että otetaan hammastikku ja käydään hammasvälit antaumuksella siinä pöydässä istuen läpi... ei ei ei... 

Ärsyttää myös, jos lautasliinaan niistetään ja se jätetään pöydälle tai lautaselle. On nähty. Oksettaa!

Uuno Turhapuro -tyyli, jolla mun pomo ruokaa märehtii. Hyi oks! Suu niin täyteen ruokaa, ettei suuta saa kunnolla kiinni ja sinne sitten vaan kipataan einestä sitä mukaa kun vähän saadaan nielaisten tehtyä tilaa. Kaikki mitä mahdollista syödään käsin, ruokailuvälineitä vältetään viimeiseen asti. Maitoa ryystetään isoon ääneen.

Aikuinen ihminen muussaamassa perunaa haarukalla ja sekoittamassa siihen kastikkeen sekaan. Aina yhtä ällistyttävä näky.

Ruoka suussa puhuminen on jotain niin kuvottavaa! Joillakin sitä sapuskaa oikein lentää sieltä leipäluukusta pitkin pöytää, yök!!!

Vierustoverilla parmesaania ruuan päällä. Paikko vaihtaa paikkaa sen löyhkän vuoksi.

Ärsyttävintä on, että haarukkaa pidetään väärinpäin, siis piikit ylöspäin. Sitten ruoka kasataan siihen haarukan muodostamaan pesään sen sijaan että haarukka pistettäisiin ruokapalaan ja nostettaisiin sitten suuhun. Sitä varten ne piikit siinä ovat!

Itse muussaan perunan haarukalla ja sotken kastikkeen kanssa sekaisin, joskus vielä haarukoin koko komeuden ruisleipäpalasen päälle :D tosin teen tätä vain mieheni ja vanhempieni nähden, muuten pilkon perunat palasiksi ja "syön kuten aikuinen". Mutta ruoka suussa puhuminen on todella ällöttävää. Enkä kestä sitä, jos joku niistää oikein päristäen, kun syön. (sori, puhelimella ei onnistu rivinvaihto!)