Vietätkö riittävästi aikaa ystäviesi kanssa?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 16:56"]

Enkä tunne edes olevani niin tyypillinen nainen, että ystäväehdokkaita olisi maailma pullollaan. En jaksa puhua (enää) pikkulapsista ja kaikesta hömpänpömpästä.

[/quote]

En minäkään jaksa mitään mammalätinää, eikä minulla niistä olisi mitään sanottavaakaan. Aloita harrastus, jossa voit tavata itseäsi nuorempia tai muuten aktiivisia, maailman menosta kiinnostuneita ihmisiä. Jos et puhu lapsistasi, sinullekaan ei puhuta lapsista.

En vietä. En vain muista, jaksa, ehdi järjestää tapaamisia. Olen menettänyt aikojen saatossa paljonkin kavereita siksi etten koskaan (tai melkein koskaan) ollut se aktiivinen osapuoli ottamaan yhteyttä.

Periaatteessa pidän kovasti ihmisten kanssa olemisesta, mutta käytännössä en oikein jaksaisi.

En ehdi olla ystävieni kanssa nenäkkäin oikeastaan ollenkaan, en ole ehtinyt moneen vuoteen, mutta juttelemme paljon puhelimessa. On täysin normaalia, että kotitöitä tehdessäni juttelen puhelimessa (hf:n kanssa tietenkin) ja kaveri istuu silloin vaikka lapsensa treenejä seuraamassa kentän laidalla. Myös päivisin pystyn usein juttelemaan puhelimessa ja kun muutama ystävä on lasten kanssa kotosalla, on hyvää aikaa jutella. Ystäviä en ole menettänyt tämän asian vuoksi yhtään.

mulla ei oikeastaan ole ystäviä, joiden kanssa aikaa viettäis..yksin joudun aina olemaan

En vietä. Ei ole ystäviä.

En vietä. Mieheni ei anna :(

En. Mulla on paljon aikaa päivällä kun oon pienten lasten kanssa kotona. Iltaisin ja vkonloppuisin on kiva viettää aikaa perheen kanssa ja toisaalta silloin tulee myös hoidettua paljon sellasia pakollisia juttuja, joita yksin lasten kanssa ei ehdi. Lisäksi joinainen iltoina on omia/miehen harrastuksia. Tykkäisin nähdä kavereita useammin, mutta he ovat vielä mua paljon kiireisempiä (suurin osa lapsettomia), joten yhteisen ajan löytyminenkin on usein haasteellista.

Kolme kertaa viikossa yritän nähdä jotakuta ystävistäni, mutta se ei aina toteudu. Illanistujaisissa tapaa enemmän ystäviä kerralla, mutta kahdestaan kahvittelu on minusta kaikkein nautinnollisinta. Ystävät ovat minulle todella tärkeitä, ja tuntuu, etten vaali ystävyyssuhteitamme tarpeeksi. Minulla ei ola lapsia, mutta työ pitää tosi kiireisenä ja väsyttää.

Ainoa ystäväni asuu 200km päässä, joten ei kovin usein nähdä. Laitellaan s.posteja ja viestitellään viikottain, muttei sekään ole mitään hirveän säännöllistä.

Mutta toisaalta, tämä sopii meille. Kummankaan tapoihin ei kuulu syyllistäminen tyyliin "et ole soitellut", vaan kumpikin tajuaa että aina ei ole aikaa tai muistia soitella tai viestitelläkään.

Itseasiassa mehän pidetään toisiimme yhteyttä juuri tarpeeksi, ei ollenkaan liian vähän.

Joo, minulle ainakin riittävästi. Oma perhe on kuitenkin tärkein.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 12:02"]

Joo, minulle ainakin riittävästi. Oma perhe on kuitenkin tärkein.

[/quote]Toivottavasti se riittää myös sitten, kun lapset muuttavat kotoa ja olet ihan yksin.

No, ystävät ei ole mulle tärkeimmät ihmiset. Enkä nyt jaksa uskoa, että olen ihan yksin lasten kotoa muuttamisen jälkeenkään. Sen verran paljon noita ystäviä on ja osa todella pitkältä ajalta. En itsekään oleta, että olisin heidän tärkeysjärjestyksessään kärkipäässä.

Vietän liikaa omaan jaksamiseen nähden, mutta ehkä joidenkin ystävien silmään jopa liian vähän aikaa. Se on niin yksilöllistä, miten kukanenkin kokee että on hyvä jakaa aikaansa. Minulle oma aika ja perheen aika on todella tärkeää oman jaksamiseni vuoksi.

Eli jos työkavereiden näkemistä ei lasketa (jotka osa ovat ihan muutenkin kavereita), niin näen parasta  ystävääni 0-2 kertaa viikossa usein urheilun merkeissä. Toista läheistä ystävääni näen 1-2 kertaa viikossa, ja minulle sopisi enemmänkin 1krt/2 viikossa, koska ne näkemiset ovat välillä aika uuvuttavia, ja en pysty hoitamaan mitään samaan aikaan (esim hän ei urheile, joten en voi yhdistää lenkkiä ja näkemistä), vaan aina kuluu aikaa se 2h vaan kahvitteluun ja jutteluun. Hän myös pitää jokseenkin ystävyyden ehtona "säännöllistä" näkemistä, mikä on minun mielestä absurdia lapsiperheille. Muita ystäviä näen kun vierailen kotipaikkakunnallani 1-2/krt vuodessa.Sukulaisia viikonloppuisin.

Tavallaan joo. Tähän kuuluisi vastata, että ihan liian vähän, mutta totuus on se, että juuri sen verranhan sitä tavataan, kuin halutaan. Jos esim. sohvanpohjassa makaaminen päivän päätteeksi menee ohi kavereiden tapaamisesta, niin se menee.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 12:06"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 12:02"]

Joo, minulle ainakin riittävästi. Oma perhe on kuitenkin tärkein.

[/quote]Toivottavasti se riittää myös sitten, kun lapset muuttavat kotoa ja olet ihan yksin.

[/quote]

Perheeseenhän ei voi kuulua muita kuin lapset? Onko sisarukset tuttu käsite? Serkut? Kirjoittajalla voi olla mieskin siinä rinnalla ja he voivat olla yhdessä kuolemaan asti. 

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 09:55"]

En vietä. Mieheni ei anna :(

[/quote]

Voi herranjestas sentään, tee nyt jotain elämällesi, aikuinen ihminen.

Ystävien? Minkä ystävien? En jaksa olla aina pyytämässä ihmisiä meille kahvittelemaan (kun en jaksa siivota ja laittaa tarjoiluja). Eikä minuakaan kysytä mihinkään kuin pari kertaa vuodessa. Niin, että pari kertaa vuodessa jotain kaveria näen. Ainiin, mutta sekin on serkku.

Olisi kivaa, jos olisi sydänystävä, jonka kanssa voisi jakaa kaiken. Lukioaikana tuollainen olikin, mutta sitten opiskelut vei erilleen, enkä ole vastaavaa suhdetta pystynyt (tai jaksanut?) enää luoda. Enkä tunne edes olevani niin tyypillinen nainen, että ystäväehdokkaita olisi maailma pullollaan. En jaksa puhua (enää) pikkulapsista ja kaikesta hömpänpömpästä.