Miksi naiset esittelevät itsensä aina lastensa ja miehensä kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen useammankin miehen joka kertoo ensitöikseen vaimonsa ammatin: lääkäri. En kyllä tunne kuvailemasi kaltaisia naisia. 

Joopa joo... Olisit pitänyt vähän uskottavampana, mut näköjään joku uskoi tämänkin!

Tunnetkö yhtään lääkärin miestä? Tämä on täysin totta, omalla työpaikallanikin tapahtunut jo kahdesti. 

Miksi et lakkaa hakkaamasta puolisoasi?

Apeellä ei oo muksuja eikä miestä

Osittain ehkä sen takia, että naisia painostetaan hirveesti perheen perustamiseen. Ihmiset kyselee pariauhde statusta ja lapsien määrää niin paljon, että välillä itsekin alkaa miettiä, että se miten kohtuaan käyttää on naiselle kaikkein tärkein ominaisuus.

T. Lapseton ja naimaton 25v

Vierailija kirjoitti:

Toi on kyllä totta, että jos töihin tulee uus tyyppi, ja se on nainen, todennäköisimmin hän kertoo itsestään että "Moi olen Tiina ja asutaan Kirkkonummella miehen ja kolmen kouluikäisen lapsen kanssa. Odotan innolla päästä työskentelemään kanssanne.", tohon tyyliin.

Toki joskus miehetkin tekee tota, mutta useammin miesten esittäytyminen on tyyliin "Moi, olen Tomi, asun Kirkkonummella. Olen aina ollut kiinnostunut erityisesti javasovellusintegraatioiden implementaatiosta xzy-ympäristöön. Odotan innolla töitä kanssanne."

Ja sitten viiden vuoden päästä firman pikkujoulujen jälkimaininkien vatvonnassa käy ilmi, että Tomi on naimisissa ja hänellä on lapsia.

Tämä on niin totta. Itsekin aina pistän tuon merkille. Kuitenkin kerron aina ne omat lapseni vastaavassa tilanteessa. Minusta se on ihan oleellista tietoa, kun sitten voi olla niitä sairauspoissaoloja, ja teen esim lyhennettyä työpäivää. Vaikka ei meidän lapset mitenkään erityisen paljon sairastele, että ei se ehkä niin pakollista olisi.

Ja mieheni hoitaa yhtälailla lapsia sairaana, eikä silti näe välttämättä tarpeelliseksi mainita lapsistaan heti ensimmäiseksi :D

Toisaalta joillakin miehillä tuo menee jo koomisen puolelle - osa miehistä suunnilleen salaa sen, jos heille syntyy lapsi, ja pitää outona jos onnitellaan. Olenpa kuullut miehistä, jotka tekevät näin kavereidensakin kanssa, ei pelkästään töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle esitti eräs tuon kysymyksen, kun olin nuori. Olin hämilläni, koska ajattelin, että mies ja miehen työ kuvaa sitä, millaisessa maailmassa elän. Se oli se, mikä teki minusta erilaisen.

Sittemmin erosin ja jouduin määrittelemään identiteettini uudelleen. Minä olen minä, vaikka mies olisi eri tai ei olisi miestä lainkaan, tai eläisin millaista elämää.

Nyt 30 vuotta ja myöhemmin ymmärrän kysymyksen. Nykyään en koskaan kenellekään edes kerro, että minullaon (aikuisia) lapsia. Minä olen minä, oli niitä lapsia tai ei.

Kyllä minä olisin kovin erilainen ihminen, jos minulla ei olisi niitä minulle läheisiä ihmisiä, jotka minulla nyt on.

He ovat tärkeämpiä kuin koulutukseni tai hyvin tärkeä, itselleni, työ. Kun eläkeikä alkaa olla 7v päässä, sitä alkaa miettiä miten itsensä määrittelee 10v kuluttua, itsestään ja kunnostaan huolta pitävä vanha nainen kuulostaa surulliselta, mieluummin määrittelisin itseni suvun matriarkkana ja siksi minun pitää pitää itsestäni huolta.

Aika hauska tuo matriarkka, kun totuus useinkin on se, että olet ensin miehen ja lasten piika ja sitten taakka.

Turha aloitus. BlaaablAaaaa

Vierailija kirjoitti:

Osittain ehkä sen takia, että naisia painostetaan hirveesti perheen perustamiseen. Ihmiset kyselee pariauhde statusta ja lapsien määrää niin paljon, että välillä itsekin alkaa miettiä, että se miten kohtuaan käyttää on naiselle kaikkein tärkein ominaisuus.

T. Lapseton ja naimaton 25v

Totta. Itsekin joskus mietin sitä, että naisella ei edelleenkään saisi olla mitään muita kiinnostuksenkohteita ja sisältöä elämässään kuin mies ja lapset. Kaikki muu, kuten työ, harrastukset, ystävät + lapsuudenperhe sekä vaikka hengellisyyden harjoittaminen ovat pelkkää tuhlausta, itsekkyyttä, ajan haaskuuta. Sen perhe- ja parisuhdemallin pitää myös olla oikeanlainen, eli heteropari, jolla biologiset lapset. Vaikkapa sateenkaariperhe tai vapaaehtoisesti lapseton heteropari, joka toimii tukiperheenä, eivät ole hyväksyttäviä perhemuotoja.

terveisin lapseton ja naimaton 35 v.

En osaa sanoa tosielämästä, mutta ainakin tällä palstalla on hyvin tavanomaista, että oletettu nainen tulee keulimaan miehensä saavutuksilla, tuloilla, perinnöillä, työpaikalla, statuksella ymsyms...

Jostain syystä monesti kommentin lopuksi pitää muistuttaa että "minunkin mieheni sitä ja tätä, bla bla bla".

vaan dorkanaiset tekee noin. t. nainen ja yleensähän ei mitään omia meriittejä ole.....