Miksi naiset esittelevät itsensä aina lastensa ja miehensä kautta?

Mun perhe on osa mua. Tuon jälkeen kerron mitä teen työkseni ja mitä harrastan. 

En ole huomannut yhdenkään naisen tuolla tavoin itseään esittelevän. Mistä sinä taas revit tuollaisen yleistyksen?

Se on varmaan heille se oleellisin ja tärkeä asia elämässään, jonka haluavat tuoda esiin. Mitä sinun mielestäsi pitäisi kertoa? Ammatti ja koulutus? Pituus, paino ja kengännumero?

Mä tunnen useammankin miehen joka kertoo ensitöikseen vaimonsa ammatin: lääkäri. En kyllä tunne kuvailemasi kaltaisia naisia. 

Mieluummin tuo, kuin että tuo koulutustaan ja ammattiaan esille epäolennaisissa yhteyksissä.

Tuskin kaikki. Minäkin ehdin olla 3 vuotta exmieheni kanssa ja yhden naimisissa kun anopille selvisi sattumalta että minulla on 3 lasta. Sekin vain siksi että mies mainitsi niistä ohimennen äidilleen.

Nämä itsensä perheen kautta esittelevät myös jauhavat kahvipöytäkeskusteluissa loputtomasti lastensa saavutuksista. Itsestään eivät juuri kerro mitään. Ei kai ole mitään kerrottavaa, kun elävät toisten kautta.

Minulle esitti eräs tuon kysymyksen, kun olin nuori. Olin hämilläni, koska ajattelin, että mies ja miehen työ kuvaa sitä, millaisessa maailmassa elän. Se oli se, mikä teki minusta erilaisen.

Sittemmin erosin ja jouduin määrittelemään identiteettini uudelleen. Minä olen minä, vaikka mies olisi eri tai ei olisi miestä lainkaan, tai eläisin millaista elämää.

Nyt 30 vuotta ja myöhemmin ymmärrän kysymyksen. Nykyään en koskaan kenellekään edes kerro, että minullaon (aikuisia) lapsia. Minä olen minä, oli niitä lapsia tai ei.

Naiset ihan perinteisesti pätevät aina jonkun muun kautta. Ennen oli ruustinnoja ja apteekkarin rouvia, nykyään ollaan sen ja sen Äitejä.  Ihan samanlaista menoa on mammoilla kuin ennen arvon rouvilla. Lapsilla pädetään (MINUN lapseni), lapsilla ratsastetaan (en mä itselle mitään mut kun MINUN lapseni), MINÄ uhraudun (uhriudun) koska MINUN lapset...

Joo se on aika säälittävää jos nainen alkaa selittää miehensä urasta ja lapsistaan. Ihan kuin ne olisi hänen persoonansa tai hän. Ihan itse pitäisi elämässä olla persoona, saavuttaa ja tehdä. Lisääntyminen ei ole saavutus eikä lasten hengissä pitäminen kuten ei miehensä kotiorjana tai käsilaukkuna oleminen.

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen useammankin miehen joka kertoo ensitöikseen vaimonsa ammatin: lääkäri. En kyllä tunne kuvailemasi kaltaisia naisia. 

Joopa joo... Olisit pitänyt vähän uskottavampana, mut näköjään joku uskoi tämänkin!

Toi on kyllä totta, että jos töihin tulee uus tyyppi, ja se on nainen, todennäköisimmin hän kertoo itsestään että "Moi olen Tiina ja asutaan Kirkkonummella miehen ja kolmen kouluikäisen lapsen kanssa. Odotan innolla päästä työskentelemään kanssanne.", tohon tyyliin.

Toki joskus miehetkin tekee tota, mutta useammin miesten esittäytyminen on tyyliin "Moi, olen Tomi, asun Kirkkonummella. Olen aina ollut kiinnostunut erityisesti javasovellusintegraatioiden implementaatiosta xzy-ympäristöön. Odotan innolla töitä kanssanne."

Ja sitten viiden vuoden päästä firman pikkujoulujen jälkimaininkien vatvonnassa käy ilmi, että Tomi on naimisissa ja hänellä on lapsia.

Riippuu esittelykontekstista. Eiköhän näin ole suurimmalla osasta ihmisiä, sukupuolesta riippumatta? Mutta sinänsä en pidä outona, että esitellessään itsensä mainitsee myös perheensä, kyllähän se on tärkeä osa elämää ja kertoo myös esittelijästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on kyllä totta, että jos töihin tulee uus tyyppi, ja se on nainen, todennäköisimmin hän kertoo itsestään että "Moi olen Tiina ja asutaan Kirkkonummella miehen ja kolmen kouluikäisen lapsen kanssa. Odotan innolla päästä työskentelemään kanssanne.", tohon tyyliin.

Toki joskus miehetkin tekee tota, mutta useammin miesten esittäytyminen on tyyliin "Moi, olen Tomi, asun Kirkkonummella. Olen aina ollut kiinnostunut erityisesti javasovellusintegraatioiden implementaatiosta xzy-ympäristöön. Odotan innolla töitä kanssanne."

Ja sitten viiden vuoden päästä firman pikkujoulujen jälkimaininkien vatvonnassa käy ilmi, että Tomi on naimisissa ja hänellä on lapsia.

Kyllä Tomikin mainitsisi jos se olisi tunkenut haarojenvälistään noin 3500-4500g ihmisen ja imettänyt sitä vuoden ja valvonut 2 vuotta sen takia. Mutta kun Tomi ei ole. Vaimo on hoitanut kaiken ja Tomi on jatkanut elämäänsä kuten ennenkin.

Tomi voi olla hyvä isä, vaikka sillä olis muutakin elämää ja vaikka ei kykenisi synnyttämään lasta.

Samaa olen ihmetellyt. Kerran törmäsin jopa muotoon ”äiti ja insinöörin vaimo.”

No mitäpä me naiset ei väärin tehtäis, kun nyt esittelykin menee päin persettä.

Voiskohan joku valistunut feministi nyt tehdä vaikka tänne palstalle sellasen listan miten naisena tulis elää, niin ei tarvis aina joka päivä yllättyä uudelleen uudesta asiasta.

Kun ei itsestään ole mitään sanottavaa...

Siitä syystä että naiset osaavat hyödyntää sosiaalisen kontekstin.

Vierailija kirjoitti:

Minulle esitti eräs tuon kysymyksen, kun olin nuori. Olin hämilläni, koska ajattelin, että mies ja miehen työ kuvaa sitä, millaisessa maailmassa elän. Se oli se, mikä teki minusta erilaisen.

Sittemmin erosin ja jouduin määrittelemään identiteettini uudelleen. Minä olen minä, vaikka mies olisi eri tai ei olisi miestä lainkaan, tai eläisin millaista elämää.

Nyt 30 vuotta ja myöhemmin ymmärrän kysymyksen. Nykyään en koskaan kenellekään edes kerro, että minullaon (aikuisia) lapsia. Minä olen minä, oli niitä lapsia tai ei.

Kyllä minä olisin kovin erilainen ihminen, jos minulla ei olisi niitä minulle läheisiä ihmisiä, jotka minulla nyt on.

He ovat tärkeämpiä kuin koulutukseni tai hyvin tärkeä, itselleni, työ. Kun eläkeikä alkaa olla 7v päässä, sitä alkaa miettiä miten itsensä määrittelee 10v kuluttua, itsestään ja kunnostaan huolta pitävä vanha nainen kuulostaa surulliselta, mieluummin määrittelisin itseni suvun matriarkkana ja siksi minun pitää pitää itsestäni huolta.

Huoh mitä yliyleistämistä, itse en todellakaan esittele enkä tunne ketään muutakaan naista, joka näin tekis.