Lapset jo muuttaneet omilleen.

Sitä päivää odotellessa ;)

Tässä jo harjoitellaan 1.lapsen irtaantumista kodista kun tyttö 16v. on päivät lukiossa ja illat menee harrastuksen parissa tai poikaystävän kanssa. Ja viikonloput tyttö asuu poikaystävän kanssa pe-su...poikaystävä asuu tuossa 5min matkan päässä kylläkin ettei ole kaukana ja käyvät meillä välillä syömässä.

On sekä haikeaa mutta toisaalta vapauttavaa kun ei tarvitse enää joka asiasta tytön kanssa tapella.

Poika on vasta 12v. eikä ole vielä murkkuiässä ja hänen kanssaan on vielä ihanan helppoa.

Ollaan nyt 44v. ja 47v. joten eiköhän tässä vielä hetken jaksa tätä "lapsiperheen" arkea kun ehkä sitten 5kymppisenä on jo toisenlainen "vapaus" :).

Me. Alettiin pari kuukautta sitten tukiperheeksi, ja se on tuntunut hyvältä. Saadaan tehdä jotain arvokasta, mutta omaa aikaa jää ruhtinaallisesti. Suosittelen teillekin kun olette vielä noin hyvän ikäisiä. 

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 19:38"]

Me. Alettiin pari kuukautta sitten tukiperheeksi, ja se on tuntunut hyvältä. Saadaan tehdä jotain arvokasta, mutta omaa aikaa jää ruhtinaallisesti. Suosittelen teillekin kun olette vielä noin hyvän ikäisiä. 

[/quote]

Kaikki kunnia ja hatunnosto niille, jotka on tukiperheinä. Meistä ei ole siihen.

ap

Lapsettomat elävät tavallaan koko ajan tuossa "vaiheessa". Meidänkin lähipiiriimme kuuluu todella symppiksiä ja valloittavia lapsia, joiden kanssa voimme viettää muutaman hauskan tunnin ja sitten palauttaa heidän kotiin jonkun toisen murheeksi. :) Pidämme lapsista, mutta pidämme nykyisestä elämästämme vielä enemmän.

En vielä onneksi aivan tuossa vaiheessa. Vanhin tyttöni asuu jo kokonaan omillaan ja olen oppinut tottumaan siihen ajatukseen. Yksin en pysty asumaan vaan tarvitsen elämää ympärilleni ja jo pelkkänä ajatuksena se hirvittää. Muutan varmaan kimppakämppään kavereideni kanssa sitten, en tiedä.

Me ollaan miehen kanssa lähes saman ikäisiä, mutta meillä on kolme 3-8v lasta. Olemme nauttineet vapaudesta ja toisistamme nuorina ja nyt on ihana rauhoittua kotiin lasten kanssa. Joskus ollaan spekuloitu, että olisi voinut tehdä lapsia jo nuorempana niin niitä olisi ehtinyt tehdä enemmän.

Me olemme myös kohta samassa vaiheessa. Minulla ikää 48v ja miehellä 49v. Nuorin kirjoittaa tänä vuonna, joten kohta olemme mekin kahden kotona.

Ihanaa aikaa oli, mutta on aika astua eteen päin elämässä. Ei voi jäädä jumimaan entiseen.

Kauhulla katson kieltämättä osaa kavereistani, jotka tekivät iltatähden. Eletään vielä eskari-ikää tai pahimmillaan vielä päiväkotia ja kurapukuja.

Ihanaa aika oli, mutta aika aikaansa kutakin. Nyt on elämässä muuta tärkeää ja ihanaa. Olemme suunnitelleet vaihtaa asuntoa pienempään ja ehkä sijoittaa johonkin ulkomaankohteeseen. Ostaa ulkomailta asunto, missä voisi viettää esim. yhden vuorotteluvapaavuoden. Maailma on auki kaikkea ihanaa.

Sama tilanne kuin aloittajalla! Oli ihanaa kun oli perhe ja pienet lapset ja vielä ihanampaa kun sain hoitaa heidät itse!

Mutta elämä kulkee eteenpäin, onneksi. Nyt ollaan vielä nuoria ja saadaan nauttia taas toisella tavalla. Voimme tehdä mitä haluamme, matkustella ja muutenkin tehdä ykskaks juttuja ilman järjestelyjä. Lainat on maksettu, vaikka vanhassa talossa rahareikiä tiittää!

Aikaa riittää moniin hienohin juttuihin, tosin minulla on olevinaan niin kiire että ihmettelen joskus miten ehdin tehdä kaikki hommat kun oli vielä lapsia talossa, toki lapsenlapset käyvät mutta ei joka viikko. Nautimme elämästä täysillä.

Minulle myös vieras ajatus että meillä olisi vielä pikkulapsia, ne ajat on ohi!

Ikää meillä suunnilleen saman verran, kuopus 1v ja esikoinenkin vasta aloitti koulun. Meillä tehtiin toisinpäin eli reissattiin nuorina ja nyt ollaan asetuttu "vanhuselämään" neljän lapsen kanssa. En osaisi kuvitella olevani isoäiti, käyväni marttojen sukkamyyjäisissä ja selittämättä, että "nyt on ihanaa olla vapaa".

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 21:17"]

Ikää meillä suunnilleen saman verran, kuopus 1v ja esikoinenkin vasta aloitti koulun. Meillä tehtiin toisinpäin eli reissattiin nuorina ja nyt ollaan asetuttu "vanhuselämään" neljän lapsen kanssa. En osaisi kuvitella olevani isoäiti, käyväni marttojen sukkamyyjäisissä ja selittämättä, että "nyt on ihanaa olla vapaa".

[/quote]

kova on vanhuus sinulla, jos haaveilet istuvasi marttojen sukkamyyjäisissä.

Mikähän siinä on,että nämä mummoäitien kirjoitukset on aina samantyylisiä #"ihanaa, olen niin nuori, kun sain lapsen 45 vanhana, en ole mikään harmaa mummo, kuten ikätoverini, joiden lapset on jo muuttaneet kotoa pois"

Kun tosielämässä aika nämä mummoäidit on aika kulahtaneen ja harmaan näköisiä. Mutta ehkä se on se asenne. Jos kuvittelee, että elämä ilman lapsia on marttakerhoa, niin...

olettepa nuoria tosiaan. me ollaan 44 ja 48 ja lapset alkaa olla omillaan. nautin (totuttelun jälkeen) tästä rauhasta ja toivon että joskus saadaan lapsenlapsia, ei ihan vielä.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 21:17"]

Ikää meillä suunnilleen saman verran, kuopus 1v ja esikoinenkin vasta aloitti koulun. Meillä tehtiin toisinpäin eli reissattiin nuorina ja nyt ollaan asetuttu "vanhuselämään" neljän lapsen kanssa. En osaisi kuvitella olevani isoäiti, käyväni marttojen sukkamyyjäisissä ja selittämättä, että "nyt on ihanaa olla vapaa".

[/quote]

Marttoihin ja minkäälaista marttaa, musta ei saa tekemälläkään. Lasten ollessa pieniä ja sen mitä suivat kotona niin matkusteltiin, harrastuksia yms.

Nyt me matkustamme kiivaampaan tahtiin. Voi lähteä lähes milloin vain. Ei tarvitse pohtia lasten koulua, harrastuksia yms.

ELämässä on monia vaiheita. Nyt ollaan tällaisessa toisenlaisessa vaiheessa. Ihanaa aikaa jokainen. Tämäkin.

Olemme nuoria edelleen ja tunnemme itsemme nuorekkaiksi.

Ja ei en todellakaan ole mikään vanhus mummo. Huivi päässä, essu kukkamekkoineen :)

t. ap

Itse olen 39v ja lapset 11v, 9v ja 4v...en voisi kuvitellakaan olevani vielä apn iässä vastaavassa elämäntilanteessa vaan elän täysillä vielä tätä lapsiarkea :D Enkä todellakaan halua isoäidiksi  vielä pitkään aikaan. Mutta sehän se just on elämän suola että me kaikki ollaan erilaisia...