Isän oikeudet vs lapsen etu?

14 joo, totta, ei ole positiivinena asia lapsen elämässä. Mutta kysymys kuuluu, miten tuommoisen kanssa kukaan alkaa lasta tekemään?

Olen pahoillani, että heitän kärkästä kommenttia, mutta kun naisilla on oikeus itse päättää kehostaa yms muuta soopaa...isyyttä ei nyt voi estää, jos isä niin haluaa. Oli sitten valvottu tapaaminen tms. Valitan, sitä saa mitä tilaa.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 10:16"]

Olen yh, lapsen biologinen isä ei juurikaan tekemisissä, kerran nähnyt lasta pienenä (nyt 2,5v). Nyt yli puolen vuoden jälkeen kyselee kuulumisia/kuvia.. Ei ole vaikuttanut tähän mennessä erityisen kiinnostuneelta lapsesta, ei muista synttäreitä tai joulunakaan muista millään tavalla. Isällä alkoholiongelma, ja muutenkin vaikea ihminen. Raskausajasta asti olen ollut lapsen kanssa yksin, nyt uusi mies jota lapsi alkanut pitää isänään. Tietysti kerrottu/kerrotaan biologisesta isästä.

Eli onko minun laitettava/laittaisitteko te tässä tilanteessa kuulumisia ja kuvia tälle biologiselle isälle? Entä jos haluaisi tavata lastaan, antaisitteko? Entä jos vaatisi ihan tapaamissopimusta, onko millaisia mahdollisuuksia sellaista saada?

Lastenvalvojilla on tieto biologisen isän taustasta, ja kerran on miehen paikkakunnalta laitettu selvityspyyntökin ovatko lapsi ja isä tavanneet toisiaan, kun mies oli joutunut poliisin kanssa tekemisiin.

Annettaisiinko tämän miehen tulla yhtäkkiä lapsen elämään kun ei tunne koko ihmistä, ja juurikin pitää toista isänään?

En vain tykkää yhtään, että yhtäkkiä otetaan yhteyttä pitkän ajan jälkeen kun aiemminkaan ei ole paljoa kiinnostanut..

[/quote]

Siis lapsen oikeus, isän etu, niin päin se menee. Laki sanoo, että lapsella on oikeus tuntea molemmat vanhempansa ja olla molempien vanhempiensa hoidettavana. Ymmärrän huolesi, aina tuo ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla ja osa isistä on todella ihan renttuja, ei- isäainesta, eivät välitä lapsesta jne. voivat olla jopa vaarallisia. Ehkä teidän tilanteessa kannattaisi ottaa mukaan lastenvalvoja selvittelemään isän tilannetta. Jos isälle ei ole määritelty tapaamisia, en lähtisi omin päin niitä järjestelemään. Onhan mahdollista esim. että jos isä haluaa, lapsi saa tavata isäänsä valvotusti. Jos isä on osoittanut kiinnostusta lapseen, ehkä se on hyvä asia, hän ei ole täysin tunteeton. Tosi-asia ilmeisesti kuitenkin on, että hän on lapsen biologinen isä ja lapsella on oikeus tuntea hänet. Sinä et valitettavasti voi olla se henkilö, joka määrittelee onko hän tarpeeksi hyvä isä.

Kuvia voisin lähettää, jos kerran isä on kiinnostunut.

Jos jotain uhkailuja alkaisi tulla, pitäisin ne tallessa ja viestisin miehelle, että hänen uhkailunsa lähetetään tarvittaessa tiedoksi sos.viranomaisille (tai jopa poliisille, jos ovat tarpeeksi huolestuttavia).

Ap, valitat, että mies ei ole ollut kiinnostunut isyydestä, mutta nyt kun hän yrittää ryhdistäytyä, et halua olla missään tekemisissä. Koeta nyt hittolainen päättää!

Toivottavasti et lapsellesi valehtele, että nykyinen miesystäväsi on hänen oikea bioisänsä. Kyllä lapsesikin ansaitsee kuulla totuuden ja jossain vaiheessa vähän tutustuakin oikeaan isäänsä.

Tuskin miehesi tuolla historialla saa vapaata tapaamisoikeutta, valvotut tapaamiset taas voivat olla ihan ok. Jos hän sinua uhkailee, säästä viestit ja hae tarvittaessa lähestysmiskieltoa.

En puhuisi ryhdistäytymisestä, tuo on tuollaista kun yhtäkkiä muistuu mieleen että minullahan on lapsikin... Eräs tuttavani oli nähnyt hänet hiljattain,eikä ollut kyllä ryhdistäytynyt..

Ja lapselle on kerrottu jo että toinen isäkin on, ja aiotaan sitä pienestä pitäen kertoa jatkossakin että tietäisi asian aina eikä se tulisi yhtäkkiä kamalana pommina.

Olen miettinytkin että odottaisin vielä jos kyselisi vielä kuvien perään... Jos taas ei kuulu mitään, jättäisin asian sikseen.. Toisaalta taas jos heti laittaisin jotain, huomaisin nopeammin alkaako enemmän kyselemään tai vaatia tapaamista tms..