Häpeä seksuaalisuudesta
Onko kohtalotovereita, jotka tuntevat häpeää omasta seksuaalisuudestaan? Olen yli kolmekymppinen kahden lapsen äiti. Olen aina tuntenut suurta epävarmuutta seksin saralla. Jossain vaiheessa suorastaan inhosin seksiä, tai sillä ei ollut minulle juurikaan merkitystä. En tuntenut itseäni seksikkääksi, eikä seksillä ollut miehellenikään suurta merkitystä, näin ainakin ymmärsin. Mieheni ei koskaan osoittanut, että olisin haluttava tai seksikäs, vaikka suhteemme alkuaikoina olin kaunis ja vetävän näköinen nainen. Tämä lisäsi epävarmuuttani. Saimme kuitenkin kaksi lasta, ja liitossa oli seksiä säännöllisesti. Mielestäni se oli aika normaalia ja ajoittain virittelin keskustelua, että mitä voisimme tehdä seksin saralla, ostin nättejä alusvaatteita, vaikka se ajoi minut täysin epämukavuusalueelle - mutta mitään vastakaikua en saanut. Päättelin, että mieheni on tyytyväinen, koska meillä muuten kuitenki arki sujui.
Mieheni kuitenkin päätyi pettämään, ehkä osittain em. syistä. Itsetuntoni romahti ja lopulta päädyimme eroon. Kokosin itseni ja aloin urheilla, minkä vuoksi sain vartaloni aika mukavaan kuntoon. Myös muilla elämän alueilla olen osoittanut pärjääväni yksinkin.
Mutta silti, silti tunnen häpeää siitä, että tunnen seksuaalista halua. Järkeni sanoo, että minussa tuskin on mitään vikaa, saan haluta eikä se ole väärin. Mutta en usko, että kukaan mies voisi haluta minua.
Minulla on ollut eron jälkeen pari seksikokemusta, koska halusin kokeilla, pystynkö siihen. Tunsin halua, ja annoin palaa, en miettinyt kroppaani tai vikojani. Ajattelin, että on olemassa muitakin miehiä kuin exäni ja ehkä he ajattelevat minusta toisin kuin hän, näkevät minut seksikkäänä ja kauniina. Olen normaalipainoinen, urheilullinen, nätti nainen - näin ainakin haluan uskoa. Kuitenkin miehet, joiden kanssa olin, eivät noiden kertojen jälkeen ole olleet ollenkaan niin ihastuneita kuin niitä ennen. Korostan, että en ole noissa tilanteissa nolostellut tai häpeillyt, vaan tietoisesti painanut kaikki negatiiviset ajatukset taka-alalle.
Niinpä nyt jälleen kerran olen siinä tilanteessa, että mietin olevani vain kertakaikkiaan nolo, eikä kukaan mies voi pitää minua seksikkäänä ja haluttavana. Arjessa olen avoin, iloinen, huumorintajuinen.. työssäni joudun esiintymään paljon ja luomaan suhteita ihmisiin - en ole epäsosiaalinen tai töykeä.
Välillä minun tekee ihan valtavasti mieli seksiä ja haaveilen, kuinka ihanaa se voisikaan olla... Sitten alan jälleen hävetä sitä, että edes kehtaan ajatella seksiä, koska se on minulta kuitenkin "poissuljettu" asia. Herään todellisuuteen, että minussa on varmasti joku vika, mikä karkoittaa miehet. Onko rintani liian pienet, rasvaprosentti liian suuri, onko karvoja liikaa..? Näytänkö naurettavalta alusvaatteissa tai käyttädynkö sängyssä jotenkin omituisesti?
En tiedä miten tästä pääsee yli ja pääsenkö koskaan nauttimaan seksistä sellaisena hienona asiana, miten sen jotkut kuvaavat. Voiko joku mies pitää minua oikeasti seksikkäänä eikä minun tarvitse miettiä, mikä vika minussa on tai hävetä sitä, että MINÄ tunnen halua, vaikka en olekaan miss fitness tai universe?
Olisiko täällä joku kohtalotoveri?
Kommentit (32)
Eniten häpeisin homoutta, jota yrittäisin tuoda esiin saadakseni huomiota. Kuten nykyään jatkuvasti tehdään.
Se että on ikää yli 40 ei "oikeuta" olemaan pulleampi kuin ennen. Läski ei kaunista ketään, ei nuorta eikä yli nelikymppistä. Eikä ole terveellistä. Se on sitä laiskan ihmisen mantraa tuo hyväksyn itseni, kun ei viitsi olla ilman pullaa ja liikkua riittävästi.
Itse olen lähemmäs 50 ja painan 3,4kg enemmän kuin 24 v sitten. En ole pulleampi, vaan lihaksikkaampi kuin silloin. Nahka on toki vähän venyneempi raskauksien vuoksi.
Tulihan se ruoska (18) sitten, kun juuri oli päästy ytimeen eli itsensä hyväksymiseen ja rakastamiseen. Pieni ylipaino ei välttämättä ole yhtään epäterveellistä, pakkomielteinen pysyminen joissain tietyissä mitoissa sen sijaan ei tee hyvää kenenkään päänupille.
Alussa luulin,että kuvailet minua.Olen kanssa kolmekymppinen kahden pienen lapsen äiti ja seksi ei satu kiinnostamaan tippakaan.Miestä jaksaisi kiinnostaa joka ilta,mutta itse en jaksa.Oma minäkuva muuttunut radikaalisti kahden raskauden jälkeen ja lapsien levottomat yöunet eivät auta asiaa.Mies kyllä jaksaa kehua,mutta ei auta,ennekuin hyväksyn itseni.Saattaisi itsellä auttaa,jos saisi useammin hieman edes omaa aikaa,jolloin pääkopassa olisi tilaa eroottisille ajatuksille.Nyt ei edes tohdi ajatella mitään seksiin liittyvää,kun hoitaa lapsia 24/7.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 08:51"]
Alussa luulin,että kuvailet minua.Olen kanssa kolmekymppinen kahden pienen lapsen äiti ja seksi ei satu kiinnostamaan tippakaan.Miestä jaksaisi kiinnostaa joka ilta,mutta itse en jaksa.Oma minäkuva muuttunut radikaalisti kahden raskauden jälkeen ja lapsien levottomat yöunet eivät auta asiaa.Mies kyllä jaksaa kehua,mutta ei auta,ennekuin hyväksyn itseni.Saattaisi itsellä auttaa,jos saisi useammin hieman edes omaa aikaa,jolloin pääkopassa olisi tilaa eroottisille ajatuksille.Nyt ei edes tohdi ajatella mitään seksiin liittyvää,kun hoitaa lapsia 24/7.
[/quote]
Sullahan on asiat mukavasti, jos miehesi kehuu! Ota hyvä nainen kehut vastaan! Miehesi rakastaa sinua, ja pitää sinua kauniina - usko häntä. Tuo on haastava elämäntilanne ja ymmärrän täysin että seksi ei ole mielessä. Mieti keinoja, millä voisit saada omaa aikaa ja käydä vaikka shoppailemassa jotain nättejä vaatteita, jotka piristää mieltä
Ap
Turvallisessa ja hyvässä parisuhteessa pääset noista komplekseistasi. Et varmaan niin että alat vain seksisuhteisiin, ne pahentaa tilannetta. Eli ensiksi sun pitäisi löytää se hyvä ihmissuhde.
Ei tilanteesi ole toivoton, ap. Tunnet seksuaalista halua, se on jo hyvä juttu. Tässä maalimassa kun on paljon naisia, jotka haluaisivat tuntea halua, mutta eivät kykene. Ja tämä aiheuttaa aivan valtavaa häpeää ja syyllisyyttä.
Hakeudu jonkun asiantuntijan puheille, ei siitä voi haittaa olla.
Älä pelästy miesten reaktioita, jos he eivät ota yhteyttä kun suhde on mennyt intiimiksi. Jotkut miehet voivat jopa ajatella, että et halua vakavampaa suhdetta, toiset taas eivät halua lasten takia tunteutua elämääsi. Ota rohkeasti itse yhteyttä miehiin, joiden kanssa haluat pitää hauskaa.
Mistä häpeä johtuu? Yleensä kaikki kummallisuudet juontavat juurensa lapsuudesta, oliko alastomuus kiellettyä, oliko hellyyden näyttäminen tuomittavaa? Pitkäkestoinen psykoterapia lääkehoidolla sopii tähänkin tapaukseen.
Seksuaalisuus on niin herkkä alue, että vaikka muuten ei muiden ihmisten kommentit ja mielipiteet vaikuttais niin tällä alueella kyllä. Periaatteessa meidän pitäisi olla itse ainoita ihmisiä jotka määrittelevät seksuaalisuuttamme ja seksuaalisista haluamme. Tärkein ihmissuhde elämässämme on suhde itseemme.
Nostan tätä ketjua! Oma häpeä ja syylisyys juontaa uskonnollisesta kasvatuksesta jossa seksi/haluaminen on synneistä pahin. Sitä en pysty kitkemään millään pois vaikka naimisissa olen ollut jo sen 10v. Seksin harrastaminen on edelleen päässäni vastenmielistä ja väärää.
Olen pulleampi ja rupsahtaneempi kuin ennen...toki koska ikääkin on "jo"44v.
Mutta myös hyväksyn itseni tällaisena kuin olen ja tunnen oloni paljon naisellisemmaksi...voisi jopa sanoa että tunnen rakkautta ja himoa itseäni kohtaan.
Mikä kuullostaa hiukan naurattavalta mutta on ihana tuntea lämmintä hyväksyntää omaa itseä kohtaa ja olla ylpeä kun katsoo vaikka alasti itseänsä peilistä.
Ihan sama mitä muut minusta tai minun kropasta ajattelee...minä itse tykkään ja aion nauttia vielä kun on terveys ja henki tallella :)