Lue keskustelun säännöt.
Huono omatunto, kun myyn lasten tavaroita kirppiksellä.
20.09.2013 |
Siis lähinnä leluja, kirjoja yms. Pieneksi jääneet vaatteet ja varusteet ei harmita, mutta nuo muut. Tyttö antoi kyllä ihan itse jotain nukkeja ja leluja myyntiin kun ei niillä enää leiki mutta pojalle jokainen tavara on niin rakas.
Toisaalta ne vanhat lelut, joista monet on suuria, vei ison tilan vaatehuoneesta, joka oli sitten ääriään myöten täynnä. Lisäksi tavaroita oli varastoitu yhden huoneen nurkkaan.
Nyt sitten otin ja myin tavaroita pois. Vaatehuone on siisti ja epämääräiset kasat hävinneet, mutta vähän huono omatunto jäi. Leluja kyllä on ja piisaa vieläkin ja tietyistä jutuista on sovittu ettei niitä myydä koskaan ja siitä pidän tietenkin kiinni.
Täälläkin on sanottu että lapsen lelut on henkilökohtaista omaisuutta eikä niihin saisi koskea, ja jos pojalta kysyy niin mistään ei haluaisi luopua. Olisiko vain pitänyt sietää sitä tavaramäärää?
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 10:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 08:28"]
Saako miehesi määritellä sun tavaroita, että mitkä lähtee? Sullakin on varmaan ylimääräisiä kenkiä, laukkuja, sisustusroipetta ja meikkejä?
[/quote]
Pikkuisen eri asia kun puhutaan lapsesta ja aikuisesta. Ei lapsi voi tehdä kaikkia itseään koskevia päätöksiä.
-ohis
[/quote]
ne lelut ovat kuitenkin sen lapsen omaisuutta eli omaisuudessa ei ole kyse siitä, onko sen arvo 1 e vain 10 000 e, se on silti omistajansa omaa. Aikuinen ei omista lapsensa omaisuutta eikä saa sitä ilman omistajan lupaa myydä. Moni leski joutuu tämän aika katkerasti huomaamaan, kun ei voikaan puolison kuoltua ja omaisuuden siirryttyä lapsille ryhtyä tekemään sillä mitä tahtoo vain siksi, että omistaja on alaikäinen.
[/quote]
No ei se ihan noinkaan mene. Meillä on monta lasta ja paljon leluja, kirjoja, pelejä, DVD:itä jne jotka varsinaisesti eivät ole kenenkään tietyn lapsen omaisuutta, tai se omistajuus siirtyy lapselta toiselle, iän mukaan. Kun isoveli ei enää ole kiinnostunut joistain leluista mutta pikkuveli on, nämä ennen isoveljen lelut ovat nyt jonkin aikaa pikkuveljen. Jne. Ja sitten on kaikenlaisia esim. lasten videoita, eivätkä ne ole kenenkään ikiomia. Kyllä me vanhemmat omistetaan ne.
[/quote]
Kyllä se menee niin, että omistajuus ei mitenkään siirry seuraavalle. Vai onko teillä niin, että kun isoveljesi ostaa asunnon, niin sinä saat sen omistukseesi, kun veli tarvitsee isomman?
Meillä on monta lasta ja jokaisella omat lelunsa. Tietty lisäksi on äidin/isän yhteiseksi ostamia pelejä, videoita jne., mutta niistä lapset tietävät, että ne eivät ole heidän. Lasten lelut ovat heidän omaisuuttaan, ei mitään kollektiivista roinaa. Lapset myös päättävät, mitä heidän tavaroillaan tehdään ihan samalla tavalla kuin äiti voi kerätä typeriä kissaveistoksia, vaikka isä pitää niitä pölynkerääjinä.
[/quote]
Tästähän voidaan saivarrella vaikka mihin asti. Mitä jos minä väitän, että olen ostanut ne lelut, omistan ne lelut, lapseni vain käyttää niitä? Tällöin minä omistajana voin päättää, mitä leluille tehdään, toki käyttäjän mielipidettä kuunnellen. Ihan yhtä hyvä tulkinta.
[/quote]
Lahja on lahja lapsellekin eli toivottavasti et sano lapselle, että tässä sinulle 6-vuotislahjaksi nukkekoti. Sehän ei ole lahja lapselle vaan sinun oma hankintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 09:47"]
Tottakai lapsen on opittava myös luopumaan, jos saa. Ihan perusjuttu, eikä ole mitään syytä huonoon omatuntoon. Ei ole mitään järkeä varastoida ja kerätä tavaraa, jolle ei ole mitään käyttöä, olipa kyse leluista tai aikuisten tavaroista. Yhdessä tietysti on hyvä miettiä, mikä on tärkeä tavara ja mistä voisi jo luopua.
[/quote]
Miksi pitää oppia luopumaan? Eikö olisi parempi opettaa lapsi siihen, että ei saa tavaroita kuin siihen, että tavaroita hankitaan, mutta sitten ne otetaan pois vetoamalla siihen, että "täytyy oppia luopumaan".
[/quote]
Juu, elämässähän ei tarvitse luopua koskaan mistään muusta kuin tavaroista. Ja niin, älkää viekö lapsilta leluja. Niille tulee paha mieli. Se on lapselta varastamista. Niin. Lapsen oikeuksie polkemista. Soo soo mammat.
Meilläkin vaatteet menee ihan kyselemättä pieneksi jäätyään eteenpäin, myyntiin tai ystäville. Joitain kivoja säästän mahdollisille lapsenlapsille ja muistoiksi.
Lelut taas käydään kaksi kertaa vuodessa (ennen synttäreitä ja joulua) läpi yhdessä lasten kanssa ja lahjoitetaan tarpeettomat lelut Lastenklinikalle. Oppivat tämän myötä auttamaan niitä joilla ei asiat ole yhtä hyvin kuin itsellään, plus että etenkin joulu on niin järjetön hemmottelujuhla lasten isovanhemmille, että hukkuisimme siihen roinaan alle vuodessa jos emme toimisi näin.
Enkä todellakaan tunne pätkääkään huonoa omatuntoa...
Minä olen tuosta syystä kieltänyt kaikkien syntymäpäivälahjojen, joululahjojen tuliaisten ym antamisen lapselle. Meille ei ole enää toista kertaa tulemista, jos on erehtynyt antamaan lapselle muuta kuin rahaa. Samoin näiden luona emme toista kertaa vieraile. Rahan kun voi laittaa tilille, eikä vie tilaa kotona. Minusta on epäreilua, että minun pitäisi ostaa joka vuosi uusi ja isompi asunto vain sen takia, että jokaikinen vauvalelu, vauvan tossu ym. olisi säästettävä kun ne ovat lapsen omaisuutta.
Ikävintä on, että oma äitini ei muistanut sääntöä ja toi laitokselle jo helistimen. Se olikin sitten viimeinen kerta, kun äitini näki lapsenlapsensa, joka on jo 15v. Tälle nuorelle olen sanonut, että saisi kyllä uusia tavaroita ja vaatteita, mutta kun uudet eivät mahdu mihinkään. Nuori nukkuu tällä hetkellä olohuoneen sohvalla, kun hänen huoneensa on täynnä pinnasängyn, lastensängyn,legojen ym takia. Myöskään mitään askarteluja eikä piirrustuksia ole koskaan annettu samasta syystä tehdä.
Luopumisen tuskaa helpottaa se, että kertoo ettei uusia leluja tilanpuutteen vuoksi voi ostaa/ottaa vastaan ellei vanhemmista leluista luovu. SIlloin lapsi itsekin pystyy toteamaan, mikä on tärkeää eli onko mielessä mielenkiintoisempi uusi lelu vai täyyttäkö se vanha vielä leikkimiskriteerit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 09:47"]
Tottakai lapsen on opittava myös luopumaan, jos saa. Ihan perusjuttu, eikä ole mitään syytä huonoon omatuntoon. Ei ole mitään järkeä varastoida ja kerätä tavaraa, jolle ei ole mitään käyttöä, olipa kyse leluista tai aikuisten tavaroista. Yhdessä tietysti on hyvä miettiä, mikä on tärkeä tavara ja mistä voisi jo luopua.
[/quote]
Miksi pitää oppia luopumaan? Eikö olisi parempi opettaa lapsi siihen, että ei saa tavaroita kuin siihen, että tavaroita hankitaan, mutta sitten ne otetaan pois vetoamalla siihen, että "täytyy oppia luopumaan".
[/quote]
Tekeekö 8-vuotias jotain sellaisella lelulla joka on hankittu hänelle 1- tai 3-vuotiaana? Jos parkkitalolla leikkiminen ei ole kiinnostanut kolmeen vuoteen, niin pitäisikö siitä vaan pitää kiinni eikä hankkia ikätasoista tavaraa. Ei sekään oikein käy järkeen.
No mun mielestä voi ihan hyvin antaa pois sellasia tavaroita, millä lapsi ei selvästi enää leiki. Kannattaa selittää lapselle vaikka, että maailmassa on muita lapsia, jotka hänen lelunsa nyt tekevät onnelliseksi. Eikö niillä kirppisrahoilla voisi ostaa jotain yhteistä kivaa/tekemistä? Niin lapsi huomaa, että siitä on hyötyäkin, kun luopuu tarpeettomista leluista. Menkää esim mäkkiin syömään tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 09:47"]
Tottakai lapsen on opittava myös luopumaan, jos saa. Ihan perusjuttu, eikä ole mitään syytä huonoon omatuntoon. Ei ole mitään järkeä varastoida ja kerätä tavaraa, jolle ei ole mitään käyttöä, olipa kyse leluista tai aikuisten tavaroista. Yhdessä tietysti on hyvä miettiä, mikä on tärkeä tavara ja mistä voisi jo luopua.
[/quote]
Miksi pitää oppia luopumaan? Eikö olisi parempi opettaa lapsi siihen, että ei saa tavaroita kuin siihen, että tavaroita hankitaan, mutta sitten ne otetaan pois vetoamalla siihen, että "täytyy oppia luopumaan".
[/quote]
Tekeekö 8-vuotias jotain sellaisella lelulla joka on hankittu hänelle 1- tai 3-vuotiaana? Jos parkkitalolla leikkiminen ei ole kiinnostanut kolmeen vuoteen, niin pitäisikö siitä vaan pitää kiinni eikä hankkia ikätasoista tavaraa. Ei sekään oikein käy järkeen.
[/quote]
Ai jos sinä et ole käyttänyt jotain korua muutamaan vuoteen, niin myyt sen pois, koska et tee sillä mitään? Vaikka miehen ostaman kalliin sormuksen: en käytä, myyn pois!
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 10:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 08:28"]
Saako miehesi määritellä sun tavaroita, että mitkä lähtee? Sullakin on varmaan ylimääräisiä kenkiä, laukkuja, sisustusroipetta ja meikkejä?
[/quote]
Pikkuisen eri asia kun puhutaan lapsesta ja aikuisesta. Ei lapsi voi tehdä kaikkia itseään koskevia päätöksiä.
-ohis
[/quote]
ne lelut ovat kuitenkin sen lapsen omaisuutta eli omaisuudessa ei ole kyse siitä, onko sen arvo 1 e vain 10 000 e, se on silti omistajansa omaa. Aikuinen ei omista lapsensa omaisuutta eikä saa sitä ilman omistajan lupaa myydä. Moni leski joutuu tämän aika katkerasti huomaamaan, kun ei voikaan puolison kuoltua ja omaisuuden siirryttyä lapsille ryhtyä tekemään sillä mitä tahtoo vain siksi, että omistaja on alaikäinen.
[/quote]
No ei se ihan noinkaan mene. Meillä on monta lasta ja paljon leluja, kirjoja, pelejä, DVD:itä jne jotka varsinaisesti eivät ole kenenkään tietyn lapsen omaisuutta, tai se omistajuus siirtyy lapselta toiselle, iän mukaan. Kun isoveli ei enää ole kiinnostunut joistain leluista mutta pikkuveli on, nämä ennen isoveljen lelut ovat nyt jonkin aikaa pikkuveljen. Jne. Ja sitten on kaikenlaisia esim. lasten videoita, eivätkä ne ole kenenkään ikiomia. Kyllä me vanhemmat omistetaan ne.
[/quote]
Kyllä se menee niin, että omistajuus ei mitenkään siirry seuraavalle. Vai onko teillä niin, että kun isoveljesi ostaa asunnon, niin sinä saat sen omistukseesi, kun veli tarvitsee isomman?
Meillä on monta lasta ja jokaisella omat lelunsa. Tietty lisäksi on äidin/isän yhteiseksi ostamia pelejä, videoita jne., mutta niistä lapset tietävät, että ne eivät ole heidän. Lasten lelut ovat heidän omaisuuttaan, ei mitään kollektiivista roinaa. Lapset myös päättävät, mitä heidän tavaroillaan tehdään ihan samalla tavalla kuin äiti voi kerätä typeriä kissaveistoksia, vaikka isä pitää niitä pölynkerääjinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 12:44"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 09:47"]
Tottakai lapsen on opittava myös luopumaan, jos saa. Ihan perusjuttu, eikä ole mitään syytä huonoon omatuntoon. Ei ole mitään järkeä varastoida ja kerätä tavaraa, jolle ei ole mitään käyttöä, olipa kyse leluista tai aikuisten tavaroista. Yhdessä tietysti on hyvä miettiä, mikä on tärkeä tavara ja mistä voisi jo luopua.
[/quote]
Miksi pitää oppia luopumaan? Eikö olisi parempi opettaa lapsi siihen, että ei saa tavaroita kuin siihen, että tavaroita hankitaan, mutta sitten ne otetaan pois vetoamalla siihen, että "täytyy oppia luopumaan".
[/quote]
Tekeekö 8-vuotias jotain sellaisella lelulla joka on hankittu hänelle 1- tai 3-vuotiaana? Jos parkkitalolla leikkiminen ei ole kiinnostanut kolmeen vuoteen, niin pitäisikö siitä vaan pitää kiinni eikä hankkia ikätasoista tavaraa. Ei sekään oikein käy järkeen.
[/quote]
Ai jos sinä et ole käyttänyt jotain korua muutamaan vuoteen, niin myyt sen pois, koska et tee sillä mitään? Vaikka miehen ostaman kalliin sormuksen: en käytä, myyn pois!
[/quote]
En ole tuo edellinen vastaaja, mutta joo, jos minulla olisi joku koru, jota en käytä ja joka ei minulle enää oikein soveltuisi (esim. tyyliltään) saattaisin sen myydä.
Siitähän tässä on kyse, että myydään pois pinottavat palikat ja "vauvapianot" ja "paina tästä kuuluu hauska ääni"-nallet jos niitten aika on mennyt jo ohi. Meillä 9-vuotias itse tuli sanomaan, että myydään nää (tietyt lelut) pois kun en niillä enää leiki. Jostain toisesta lelusta olen itse sanonut lapselle, että voisko tämän myydä. Jos joku on lapselle rakas, ja sitä tarvitaan vielä, niin sitten ei myydä (esim. rakkaimmat pehmot). Jos jotain lelua ei ole käytetty aikoihin ja se on muutekin pienempien lasten lelu, niin kiertoon vaan.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 08:28"]
Saako miehesi määritellä sun tavaroita, että mitkä lähtee? Sullakin on varmaan ylimääräisiä kenkiä, laukkuja, sisustusroipetta ja meikkejä?
[/quote]
Vanhemmat päättävät lastensa asioista. Ei aikuisia ja lapsia voi tuolla tavalla verrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 10:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 08:28"]
Saako miehesi määritellä sun tavaroita, että mitkä lähtee? Sullakin on varmaan ylimääräisiä kenkiä, laukkuja, sisustusroipetta ja meikkejä?
[/quote]
Pikkuisen eri asia kun puhutaan lapsesta ja aikuisesta. Ei lapsi voi tehdä kaikkia itseään koskevia päätöksiä.
-ohis
[/quote]
ne lelut ovat kuitenkin sen lapsen omaisuutta eli omaisuudessa ei ole kyse siitä, onko sen arvo 1 e vain 10 000 e, se on silti omistajansa omaa. Aikuinen ei omista lapsensa omaisuutta eikä saa sitä ilman omistajan lupaa myydä. Moni leski joutuu tämän aika katkerasti huomaamaan, kun ei voikaan puolison kuoltua ja omaisuuden siirryttyä lapsille ryhtyä tekemään sillä mitä tahtoo vain siksi, että omistaja on alaikäinen.
[/quote]
Onko tyhmempää kommenttia kuultu :D Jos haluan myydä lapsen sängyn, myydä vanhoja vaatteita jne. en saisi niin tehdä? Pitääkö odottaa että lapsi oppii puhumaan ja kysyä että saisinko myydä tämän vauvapeittosi pois?
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 10:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 08:28"]
Saako miehesi määritellä sun tavaroita, että mitkä lähtee? Sullakin on varmaan ylimääräisiä kenkiä, laukkuja, sisustusroipetta ja meikkejä?
[/quote]
Pikkuisen eri asia kun puhutaan lapsesta ja aikuisesta. Ei lapsi voi tehdä kaikkia itseään koskevia päätöksiä.
-ohis
[/quote]
ne lelut ovat kuitenkin sen lapsen omaisuutta eli omaisuudessa ei ole kyse siitä, onko sen arvo 1 e vain 10 000 e, se on silti omistajansa omaa. Aikuinen ei omista lapsensa omaisuutta eikä saa sitä ilman omistajan lupaa myydä. Moni leski joutuu tämän aika katkerasti huomaamaan, kun ei voikaan puolison kuoltua ja omaisuuden siirryttyä lapsille ryhtyä tekemään sillä mitä tahtoo vain siksi, että omistaja on alaikäinen.
[/quote]
No ei se ihan noinkaan mene. Meillä on monta lasta ja paljon leluja, kirjoja, pelejä, DVD:itä jne jotka varsinaisesti eivät ole kenenkään tietyn lapsen omaisuutta, tai se omistajuus siirtyy lapselta toiselle, iän mukaan. Kun isoveli ei enää ole kiinnostunut joistain leluista mutta pikkuveli on, nämä ennen isoveljen lelut ovat nyt jonkin aikaa pikkuveljen. Jne. Ja sitten on kaikenlaisia esim. lasten videoita, eivätkä ne ole kenenkään ikiomia. Kyllä me vanhemmat omistetaan ne.
[/quote]
Kyllä se menee niin, että omistajuus ei mitenkään siirry seuraavalle. Vai onko teillä niin, että kun isoveljesi ostaa asunnon, niin sinä saat sen omistukseesi, kun veli tarvitsee isomman?
Meillä on monta lasta ja jokaisella omat lelunsa. Tietty lisäksi on äidin/isän yhteiseksi ostamia pelejä, videoita jne., mutta niistä lapset tietävät, että ne eivät ole heidän. Lasten lelut ovat heidän omaisuuttaan, ei mitään kollektiivista roinaa. Lapset myös päättävät, mitä heidän tavaroillaan tehdään ihan samalla tavalla kuin äiti voi kerätä typeriä kissaveistoksia, vaikka isä pitää niitä pölynkerääjinä.
[/quote]
Tästähän voidaan saivarrella vaikka mihin asti. Mitä jos minä väitän, että olen ostanut ne lelut, omistan ne lelut, lapseni vain käyttää niitä? Tällöin minä omistajana voin päättää, mitä leluille tehdään, toki käyttäjän mielipidettä kuunnellen. Ihan yhtä hyvä tulkinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lasten tavaroita saa myydä! Itse yritän säästää ne rakkaimmat (itselleni ja lapselle) vauvanvaatteet, lelut ja kirjat ja niitäkin mahdollisimman vähän. Tärkeintä on mielestäni säilyttää parhaita valokuvia ja piirrustuksia sekä vauvakirja....
Lähinnä mulle tulee joskus syyllinen olo kun en lahjoita lastenvaatteita eteeenpäin, tai ainakin suurimman osan myyn. Jotkut tuttavani ovat sitä mieltä että lastenvaatteet pitäisi lahjoittaa tutuille mielluumminkuin myydä... Jaloa, mutta koska en ole juuri mitään käytettyjä vaatteita lahjaksi saanut, niin olen joutunut ne itse ostamaan, uutena ja käytettynä...
Juridisia kiemuroita en tunne, mutta itse olen suurimman osan lasten vaatteista heille ostanut, joten käytännössä ne ovat minun omaisuuttani, lukuunottamatta synttäri/joululahjoja jotka olen ihan selvästi heille antanut.
Järki käteen, hulluksihan täällä ahtaanpuoleisissa kaupunkiasunnoissa tulisi jos kaiken säästäisi ja eläisi kaaoksen keskellä!
Suurin osa tämän talouden leluista ja peleistä on ostettu minun eli perheen äidin rahoilla niin, että se lelu/peli ei ole kenenkään omaisuutta. Vaikka vanhin lapsi käyttäisi sitä ensin, ei hänellä ole omistusoikeutta. Kun se lelu/peli myydään eteenpäin, pidän minä öit siitä saadut rahat. Ja todennäköisesti se raha mene taas uuden lelun/pelin ostoon.
Jos lapsi ostaa esim. synttärilahjarahoillaan itselleen jotain, on se hänen omaisuuttaan. Mutta senkin myymisestä voidaan joskus tulevaisuudessa keskustella. Toki niin, että jos siitä joku jotain maksaa, saa lapsi rahat.
Vaatteet ostan kaikki minä, joten minä päätän miten ne kiertää eteenpäin. Kirpparipaikka vuokrataan kahdesti vuodessa eikä kukaan ole vielä systeemistäni valittanut.
Saako miehesi määritellä sun tavaroita, että mitkä lähtee? Sullakin on varmaan ylimääräisiä kenkiä, laukkuja, sisustusroipetta ja meikkejä?
On ihan hyvä opettaa lasta luopumaankin. Se on tässä materialisoituneessa maailmassa ihan arvokas taito. Rakkaimmat kuitenkin säästetään, se riittää.
Saisi, jos toisi parempaa ja ajanmukaisempaa tilalle:) Lupasin kyllä lapsille että saavat valita jotain uutta niiden vanhojen tilalle millä eivät enää ole aikoihin leikkineet. Ap
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 08:28"]
Saako miehesi määritellä sun tavaroita, että mitkä lähtee? Sullakin on varmaan ylimääräisiä kenkiä, laukkuja, sisustusroipetta ja meikkejä?
[/quote]
Pikkuisen eri asia kun puhutaan lapsesta ja aikuisesta. Ei lapsi voi tehdä kaikkia itseään koskevia päätöksiä.
-ohis
Mulle ei ole tullut edes mieleen, että tästäkin asiasta voisi saada huonon omatunnon! Meillä on rakkaimmat säästössä ja lapset saavat itse päättää, mitä säästetään ja mitkä joutaa eteenpäin. Nyt isompana ovat saaneet rahat/osan rahoista itselleen, mutta kyllä sillä kirppistuotolla on ostettu ihan vaan vaatteitakin tms. Kun vaatteet tulevat pieniksi ja leluista kasvetaan ulos, niin tiellähän ne vaan ovat. Roskikseen rikkinäiset, ehjät kirpparille tai UFFiin.