NYT meni kuppi nurin, tekisittekö saman? Anopilla "henkisiä ongelmia" ja on poikaansa takertuvainen, lapsenlapsia omiva, ja minulle mustis,

Vierailija kirjoitti:

Siis anoppi kertoo sen faktan, että sinä et välttämättä halunnut tätä lasta ja nyt olet sitä mieltä, että kyseessä on anopin vika?

Ap:han nimenomaan halusi lapsensa, kun päätti pitää sen.

Vain täydellinen hirviö kertoo lapselle mitään tuollaista. Ja vain täydellisen itsekeskeinen hirviö ottaa "kunnian" äidin päätöksestä omille rukouksilleen.

Minä en enää edes sylkisi anoppiin päin ja tekisin "vierailun" turvakotiin. Eron sattuessa saisin lapsen huoltajuuden paremmin itselleni sitten, koska tässä tapauksessa on aivan ilmeistä ettei isästäkään ole mihinkään jos on vieraissa käynyt ja vielä tuollaisen jälkeen puolustelee sekopäistä äitiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman hyvinvoinnin vuoksi on selkeintä hyväksyä, että anoppi ei tykkää ja sitten vältellä hänen seuraansa. Mutta siinä menee rajat täysin rikki, että anoppi kostaa inhonsa lapselle.

Se, että miehesi on aikoinaan avautunut tilanteesta äidilleen ei ole väärin, se taas on että anoppi käyttää tietoa sinua vastaan.

Kyllä se on erittäin väärin että mies on tuollaisia äidilleen selostanut. 

Siinä ei ole mitään väärää, että vaikeassa tilanteessa juttelee jonkun läheisen ihmisen kanssa. Onko se sitten kaveri, oma äiti tai joku muu, sillä ei ole väliä.

Jos minun mieheni kertoisi MINUN henkilökohtaisia asioitani kenellekään, menisi kyllä mies vaihtoon vähän äkkiä.

Tuollainen tilanne selvitetään kahden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman hyvinvoinnin vuoksi on selkeintä hyväksyä, että anoppi ei tykkää ja sitten vältellä hänen seuraansa. Mutta siinä menee rajat täysin rikki, että anoppi kostaa inhonsa lapselle.

Se, että miehesi on aikoinaan avautunut tilanteesta äidilleen ei ole väärin, se taas on että anoppi käyttää tietoa sinua vastaan.

Kyllä se on erittäin väärin että mies on tuollaisia äidilleen selostanut. 

Onko? Onko väärin, jos poika tukeutuu äitiinsä elämän kriisin kohdatessa? Onko väärin, jos mies on tuskainen, kun puolisonsa suunnittelee/miettii aborttia, ja miehellä on jäätävät itsesyytökset, kun itse sössi elämänsä sivusuhteensa vuoksi. Onko silloin väärin, että poika menee pää kainalossa kotiin äidin luokse? Kuka muu tuossa tilanteessa rakastaisi miestä halveksinnan sijaan?

Jos aikuinen mies käyttäytyy tavalla joka halveksintaa ansaitsee, sen täytyy selvittää asia itsensä kanssa tai terapiassa. Aikuinen mies ei juokse hakemaan äidiltä päänsilitystä.

Abortti taas ei ole millään tavalla miehen asia. Nainen sen päätöksen aina joutuu viime kädessä yksin tekemään, joten yhdelläkään miehellä, varsinkaan pettäjäluuserilla, ei ole mitään oikeutta olla asiasta tuskainen ja hakea lohtua mamman helmoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman hyvinvoinnin vuoksi on selkeintä hyväksyä, että anoppi ei tykkää ja sitten vältellä hänen seuraansa. Mutta siinä menee rajat täysin rikki, että anoppi kostaa inhonsa lapselle.

Se, että miehesi on aikoinaan avautunut tilanteesta äidilleen ei ole väärin, se taas on että anoppi käyttää tietoa sinua vastaan.

Kyllä se on erittäin väärin että mies on tuollaisia äidilleen selostanut. 

Siinä ei ole mitään väärää, että vaikeassa tilanteessa juttelee jonkun läheisen ihmisen kanssa. Onko se sitten kaveri, oma äiti tai joku muu, sillä ei ole väliä.

Jos minun mieheni kertoisi MINUN henkilökohtaisia asioitani kenellekään, menisi kyllä mies vaihtoon vähän äkkiä.

Tuollainen tilanne selvitetään kahden kesken.

Ethän sitten myöskään itse kerro miehesi henkilökohtaisia asioita, esim. nyt vaikka se sivusuhde, kenellekään ulkopuoliselle?

Tässä ap:lla on varmaan nyt käsissään Suomen tai jopa maailman ensimmäinen mies juoppo ja pettäjä ja vielä äidilleen juorunnut, että nainen ehkä jättää, ehkä tekee abortin mutta ei sitten sitä kertonut että itse on juoppo ja pettäjä. Koska tämä on ennakkotapaus niin parempi tuomita ankarasti ja mankeloida siististi liinavaatekaappiin, pois näkyvistä.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan anoppi puhui sikäli että ap harkitsi aborttia. Mutta asia ei kuulu anopille, ja ap:n itsensä olisi kuulunut asiasta kertoa lapselle kun tämä on vanhempi. Ei anopin.

Ei siitä olisi tarvinnut lapselle kertoa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan anoppi puhui sikäli että ap harkitsi aborttia. Mutta asia ei kuulu anopille, ja ap:n itsensä olisi kuulunut asiasta kertoa lapselle kun tämä on vanhempi. Ei anopin.

Siis oletko mielisairas vai mikä sun ongelma on? Ei tuollaista kerrota lapselle!

Ja edellisellä sivulla joku sanoi että ap on mustis kun lapsi tykkää mummostaan? Siis osaatteko lukea?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman hyvinvoinnin vuoksi on selkeintä hyväksyä, että anoppi ei tykkää ja sitten vältellä hänen seuraansa. Mutta siinä menee rajat täysin rikki, että anoppi kostaa inhonsa lapselle.

Se, että miehesi on aikoinaan avautunut tilanteesta äidilleen ei ole väärin, se taas on että anoppi käyttää tietoa sinua vastaan.

Kyllä se on erittäin väärin että mies on tuollaisia äidilleen selostanut. 

Siinä ei ole mitään väärää, että vaikeassa tilanteessa juttelee jonkun läheisen ihmisen kanssa. Onko se sitten kaveri, oma äiti tai joku muu, sillä ei ole väliä.

Jos minun mieheni kertoisi MINUN henkilökohtaisia asioitani kenellekään, menisi kyllä mies vaihtoon vähän äkkiä.

Tuollainen tilanne selvitetään kahden kesken.

Ethän sitten myöskään itse kerro miehesi henkilökohtaisia asioita, esim. nyt vaikka se sivusuhde, kenellekään ulkopuoliselle?

Perheen sisäisistä asioista en puhu muille. Koskaan.

Jos mieheni kävisi vieraissa, hän lakkaisi sillä sekunnilla olemasta minun mieheni, jolloin asia ei enää olisi perheen sisäinen ja siitä voisi puhua. Tosin luultavasti puhuisin vain sen minimin, mitä eron selittäminen vaatisi: "Tuli ero, koska Pertti kävi vieraissa ja valehteli ja minä en siedä sellaista."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman hyvinvoinnin vuoksi on selkeintä hyväksyä, että anoppi ei tykkää ja sitten vältellä hänen seuraansa. Mutta siinä menee rajat täysin rikki, että anoppi kostaa inhonsa lapselle.

Se, että miehesi on aikoinaan avautunut tilanteesta äidilleen ei ole väärin, se taas on että anoppi käyttää tietoa sinua vastaan.

Kyllä se on erittäin väärin että mies on tuollaisia äidilleen selostanut. 

Siinä ei ole mitään väärää, että vaikeassa tilanteessa juttelee jonkun läheisen ihmisen kanssa. Onko se sitten kaveri, oma äiti tai joku muu, sillä ei ole väliä.

Jos minun mieheni kertoisi MINUN henkilökohtaisia asioitani kenellekään, menisi kyllä mies vaihtoon vähän äkkiä.

Tuollainen tilanne selvitetään kahden kesken.

Ethän sitten myöskään itse kerro miehesi henkilökohtaisia asioita, esim. nyt vaikka se sivusuhde, kenellekään ulkopuoliselle?

Moni ei kerro avioeron syytä yhdellekään ulkopuoliselle. Itse en ole kertonut kenellekään muulle kuin lääkärille sitä, että avomies löi minua. Kyllä minulta ihmiset kysyi, että miksi ihmeessä me erottiin, mutta vastasin jotain epämääräistä. Sinä ilmeisesti lörpöttelet kaikkien asiat eteenpäin.

Jos suhde on kriisissä eli puoliso (mies tai nainen) on juoppo/pettäjä niin kommunikointikanava pitäisi pitää auki. Jos loukattu osapuoli on shokissa vihainen ja halveksiva, tyly jne. niin vaikeahan tuota asiaa on lähteä yhdessä aukomaan. Tarvitaan terapeutti ja jos se on liian iso askel lähteä terapeutille niin yleensähän murheet puretaan jollekin luotettavalle, joka kuuntelee ja ei tuomitse ja johon voi luottaa.

Jollekin se on kaveri, tai sisarus tai vanhempi tai kriisipuhelin. Ei kai sitä voi rajoittaa kenelle ihminen puhuu jos on kriisi. Toinen vaihtoehto on olla puhumatta ja kukaan ei halua, että asiat eskaloituvat, puhumalla parempi.

Toki saa syyttää vaan itseään ja pakkoko sitä on sotkea elämäänsä mutta aina ei asiat mene niin kuin on toivonut, suunnitellut, päättänyt, sopinut. Toki parisuhteen asiat pitää puhua parisuhteessa mutta kommunikoinnin pitää olla toimivaa, keskusteluyhteys auki.

Joku tuossa kommentoi, että aikuinen mies voi mennä puhumaan vaikeuksistaan terapeutille eikä äidilleen mutta skenaariosta puuttui kokonaan vaihtoehtona se puoliso...

että pitäisiköhän sitä puuttua niihin ongelmien jurisyihin eikä oireisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle traumatisoivaa ja sekavaa. Ainakaan ilman aikuista ei enää mummolaan. Meillä kans jo teini joka käy toisessa mummolassa vain isänsä kanssa, koska mummo jo vähän höppänä ja lapselle kahden puhunut aivan kummallisia ja puuttunut juttuihin jotka ei hänelle kuulu. Rauhoittukaa nyt ja jatkossa olette aina paikalla kun lapsi tapaa mummoa.

Höppänä? Mikä diagnoosi se on? Jos viittaat muistisairauteen, ei se tee höppänää. Tarvitsee apua ja lääkkeitä. Ei naureskelua, käskytystä tai tuomitsemista.

Höppänä on se väliinhyppääjien luokka, joiden oireilu on epämääräistä ja senverran kevyttä, että pakkohoito ei tule kyseeseen eivätkä muistitestiin lähde. Ja joille siis kukaan ei mahda mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ap:lla on varmaan nyt käsissään Suomen tai jopa maailman ensimmäinen mies juoppo ja pettäjä ja vielä äidilleen juorunnut, että nainen ehkä jättää, ehkä tekee abortin mutta ei sitten sitä kertonut että itse on juoppo ja pettäjä. Koska tämä on ennakkotapaus niin parempi tuomita ankarasti ja mankeloida siististi liinavaatekaappiin, pois näkyvistä.

Mitä tavoittelet? Jälleen kerran on selvää, että koska juopponaippo on suojattu ammattinimike, sitä ei saa juopponaiposta käyttää kukaan muu kuin hän itse.

Ja sitten kierrellään virtahepoa olohuoneessa ja keskustellaan anopista, joka on siinä määrin kaheli, että kuka tahansa olisi juopponaippo sellaisen mankelin kasvattamaksi jouduttuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman hyvinvoinnin vuoksi on selkeintä hyväksyä, että anoppi ei tykkää ja sitten vältellä hänen seuraansa. Mutta siinä menee rajat täysin rikki, että anoppi kostaa inhonsa lapselle.

Se, että miehesi on aikoinaan avautunut tilanteesta äidilleen ei ole väärin, se taas on että anoppi käyttää tietoa sinua vastaan.

Kyllä se on erittäin väärin että mies on tuollaisia äidilleen selostanut. 

Siinä ei ole mitään väärää, että vaikeassa tilanteessa juttelee jonkun läheisen ihmisen kanssa. Onko se sitten kaveri, oma äiti tai joku muu, sillä ei ole väliä.

Kyllä siinä on väärää. Miniän asiat ei kuulu anopille, vaikka se anopin poika olisikin asiassa toinen osapuoli. Mun miehelläkin meni vähän turhan kauan tajuta että mm. mun virtsatietulehdukset eivät kuuluuneet äidilleen, vaikka mies niitä olikin osaltaan aiheuttamassa. Ja monta muutakin juttua, jotka oli meidän kahden välisiä asioita, tai minun henkilökohtaisia asioita. Juu, onhan se kiva että miehellä on läheiset välit äitiinsä, mutta valitettavasti se useimmiten tarkoittaa sitä, että poika on tottunut kertomaan KAIKEN äidillensä, ja tästä tavasta poisoppiminen on ihan helvetin kovan työn takana.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman hyvinvoinnin vuoksi on selkeintä hyväksyä, että anoppi ei tykkää ja sitten vältellä hänen seuraansa. Mutta siinä menee rajat täysin rikki, että anoppi kostaa inhonsa lapselle.

Se, että miehesi on aikoinaan avautunut tilanteesta äidilleen ei ole väärin, se taas on että anoppi käyttää tietoa sinua vastaan.

Kyllä se on erittäin väärin että mies on tuollaisia äidilleen selostanut. 

Onko? Onko väärin, jos poika tukeutuu äitiinsä elämän kriisin kohdatessa? Onko väärin, jos mies on tuskainen, kun puolisonsa suunnittelee/miettii aborttia, ja miehellä on jäätävät itsesyytökset, kun itse sössi elämänsä sivusuhteensa vuoksi. Onko silloin väärin, että poika menee pää kainalossa kotiin äidin luokse? Kuka muu tuossa tilanteessa rakastaisi miestä halveksinnan sijaan?

On.

Äiti ei kyllä vaikuta yhtään tippaa rakastavalta.

Tuo on lapsen pahoinpitelyä, itse katkaisisin välit aivan ehdottomasti. Syynä lapsen emotionaalisen ja henkisen hyvinvoinnin vaarantaminen. Mummolla on erikoinen käsitys rakkaudesta, jos hän on valmis rakastamaansa lasta satuttamaan tuolla tavalla.

Kertoisin myös neuvolassa mitä on tapahtunut, ihan siltä varalta että mummelista löytyy merkintä jos hän vaikka päättää tehdä lasun.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan anoppi puhui sikäli että ap harkitsi aborttia. Mutta asia ei kuulu anopille, ja ap:n itsensä olisi kuulunut asiasta kertoa lapselle kun tämä on vanhempi. Ei anopin.

Tämä tieo ei kuulu myöskään lapselle, koska moni raskaana oleva saattaa ajatella vaikka mitä hormoonipöllyssään ja unohtaa ne, kun tilanne tasaantuu ja lopulta saa ihanan vauvansa.

Viisas ihminen ymmärtää tämän, mutta ap:n anoppi ei ole sellainen. Vetoamalla uskontoon hän ikään kuin muuntaa mustasukkaisuutensa ja kostonhimonsa hyvyyden kaapuun ('minä se rukoilin, kiittäkää siis minua kaikesta hyvästä').

Viisas anoppi ymmärtäisi senkin ihan sanomatta, että nuorella parilla voi olla vaikeuksia suhteensa jossain vaiheissa, mutta ne eivät kuulu muille.

Viisas anoppi tukisi sekä poikaansa että miniäänsä, jos hän kerran haluaa heille hyvää.

Viisas anoppi arvostaa lapsenlapsen suhdetta vanhempiinsa ja tukee myös sitä. Kertoo vaikka lapselle, miten suloinen tämä oli vauvana ja kuinka häntä hoivattiin ja mitä hän osasi tehdä ja sanoa 1-vuotiaana. Lapsista on mukava kuulla tällaisia asioita itsestään.

Kenenkään lapsen itsetuntoa ja turvallisuudentunnetta ei saa alkaa nujertaa kertomuksilla jostain alkuraskauden negatiivisista mieleenjuolahduksista. Semmoiset jutut lapsi "ymmärtää" siten, että hänessä on jotain vikaa ja häntä ei taidetakaan rakastaa (vrt. miten usein jo hyvin nuoret lapset luulevat, että vanhempien ero johtuu siitä, että lapsi on ollut jotenkin tuhma).

Vierailija kirjoitti:

Minulla on itseäni huomattavasti vanhempi anoppi. Jouduin aina kuulemaan vaikka mitä. Lisäksi sitä mieltä, että kukaan muu nainen tässä maailmassa ei ole mitään kuin hän ja hänen tyttärensä. Sietämätön, omahyväinen, ilkeä ja piikikäs on ollut lukuisia kertoja ja takertuu myös lapsiinsa. Olen ottanut ison etäisyyden. Mieheni onneksi näkee ja ymmärtää tilanteen ja olemme onnellisia.