Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette päivisin 1-vuotiaan kanssa?
19.09.2013 |
On alkanut jonkin verran jo ahdistaa tämä kotonaolo 1-vuotiaan kanssa. On juuri siinä vaiheessa että haluaa tehdä kaikenlaista koko ajan ja liikkua mutta ei ole kiinnostunut leikkimään leluilla erityisemmin. Joskus jos itse leikitän niin muutaman minuutin voi leikkiä lelulla mutta muuten kotona kokoajan pitää olla perässä.
Jatkuvasti kiipeää pöydille, tuoleille, vetää tavaroita pöydiltä tai menee vessaan läikyttämään vettä vessanpyttyyn tai repimään vessapaperia tai muuta samaa rataa eli kaikki tekeminen mikä kiinnostaa on sellaista mitä ei saisi tehdä tai sellaista mikä on vaarallista hänelle itselleen. Pitää olla koko ajan perässä ja kieltämässä ja ottamassa pois.
Otan mukaan kokkaukseen mutta sekin sujuu vain niin että istutan siihen keittiön pöydälle ja vahdin samalla. Sylissähän ei tuollaista jötikkää jaksa enää kauan pitää.
Ulos mennään joskus mutta kun ei kävele vielä kunnolla niin ei ole kiva ulkoilla kun haluaisi päästä maahan konttaamaan. Ei tykkää olla pitkiä aikoja rattaissa joten hyvä jos kaupassa päästään käymään.
Miten teillä muilla suunnilleen samanikäisten kanssa menee?
Onneksi parin kuukauden kuluttua alkaa työt ja lapsi menee päiväkotiin. Voi kuulostaa kauhealta mutta mielestäni tarvitsemme hieman eroa ja vähän muutakin tekemistä kumpikin sekä minä että lapsi kun olla vain kotona kahdestaan.
Suloinen, toivottu ja rakas on mutta ei sille mitään voi että tuntuu että me kumpikin todella kaivataan kodin ulkopuolista elämää enemmän. En ole sen tyylinen että haluaisin mennä jonnekin perhekerhoihin jos sellaisia edes on. Lapsi kyllä haluaa aina mennä ulos ja on repimässä vaunuja eteisessä sen merkiksi että pitäisi lähteä mutta juuri tuon kävelemättömyyden takia ulkoilu on tylsää ja hankalaa. On ihan onnessaan kun pääsee johonkin leikkipaikkaan vaikka hop-lopppiin.
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:34"]
Miksi ei saa kontata ulkona?
[/quote]
Olen antanut kyllä välillä kontatakin mutta en nyt tiedä onko niin hyväksi nelinkontin siellä kontata missä on vaikka mitä kökköä maassa. En ole kylläkään mikään bakteerikammoinen. Annatteko muut kontata maassa paljonkin? Lähinnä ulkona puistoissa näkyy noita kävelytaitoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyn kerran viikossa salilla ja laitan lapsen lapsiparkkiin tunniksi. Seinät ei kaadu päälle ja äiti voi hyvin. :) Välillä käydään kavereiden kotona kahvilla. Onko sulla äitikavereita?
Tehdään yhdessä kotitöitä, lapsi antelee pyykkejä korista, välillä laittaa itsekin sukkia patterille kuivumaan, samoin antelee lusikoita ja muovikippoja tiskikoneesta. Hyvin kuluu aika ja hommat tulee tehtyä. Keittiössä lapsi leikkii lattialla yleensä jollain kattilalla tai kauhalla samalla kun minä laitan ruokaa. Ulkona saa kontata, bakteerit on vaan rokotteita, jotka vahvistaa vastustuskykyä, ei tule allergioita jne. Toki en anna mitään koirankakkaa, tupakantumppeja jne syödä, mutta ei se niin vaarallista ole, vaikka vähän hiekkaa maisteleekin. Sitten luetaan ja lorutellaan, köllitään ja höpsötellään yhdessä. Ei sen niin ihmeellistä aina tarvitse olla.
Minäkään en aikasemmin tykännyt ajatuksesta että kävisimme jossain perhekerhoissa. Olemme kuitenkin käyneet avoimessa päiväkodissa ja siellä onkin ihan mukavaa. Lapsi tykkää tosi paljon. Näkee muita samanikäisiä ja saa leikkiä uusilla leluilla, kotona kun on ne samat tylsät lelut jotka ei kauheasti jaksa kiinnostaa. Käymme kaupassa ja pihalla leikkimässä. Meidän lapsi osaa jo kävellä joten ulkoilu helpompaa. Minustakin oli hankala ulkoilla lapsen kanssa joka vasta konttasi, lähinnä kävimme keinumassa ja hetken istumassa hiekkalaatikolla.
Mulla lapsi täyttää ihan kohta 1v, ja ei mekään mitään ihmeempiä tehdä. Just aamulla googletin, että mitä muut tekee 1-vuotiaiden kanssa! :) Mun lapsi viihtyy aika hyvin itsekseen lelujen kanssa, tykkää laittaa palikoita laatikkoon ja ulos ja edestakas veivata niitä, "lukea" kirjoja jne. Eli hirveästi ei tarvitse viihdyttää. Meillä on aina wc:n ovi kiinni, ettei lapsi pääse sinne, muuten hän on välittömästi pyttyä tutkimassa. Rappusiin pääsy on estetty jne.
Mulla on sellainen periaate, että annan tehdä oikeastaan kaikkea, mikä ei ole vaarallista tai muuten haitallista. Saa koluta rauhassa keittiön kaappeja, nyt on juuri keksinyt miten kaapin ovi avataan niin siellä se viihtyy tutkimassa pakasterasioita sun muuta. Meillä on lapsella oma huone missä on kaikki lelut, aika usein ollaan molemmat siellä ja ovi kiinni. Lapsi touhuaa rauhassa, minä välillä auttelen vaikka palikoiden rakentamisessa, luetaan yhdessä kirjaa ja sen sellaista.
Yritetään ulkoilla joka päivä, mutta puistoissa käydään vain pari kertaa viikossa. Meidänkään tyttö ei vielä kävele, mutta mä annan kontata siellä maassa. Hän tykkää kovasti keinumisesta ja hiekkaleluista, sekä osaa itse kiivetä liukumäen portaat ylös ja minä sitten autan liukumisessa. Eihän sitä aikuinen kovin kauaa jaksa, täälläkin päin on tosi harvoin ketään kaveria puistossa. Minäkin odotan, että lapsi oppisi kävelemään niin jotenkin ulkoilu olisi monipuolisempaa.
Joskus ehkä kerran parissa viikossa käydään mun kaverilla, jolla on samanikäiset vauvat. Muita äitikavereita mulla ei oikein ole, joten onhan tämä melko pitkästyttävää välillä. Välillä pitää ihan tsempata itseä, että nyt rakennetaan näitä duploja tai leikitään hevosilla tai mitä ikinä nyt onkaan. 1v ei onneksi mitään ihmeellistä tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:34"]
Miksi ei saa kontata ulkona?
[/quote]
Olen antanut kyllä välillä kontatakin mutta en nyt tiedä onko niin hyväksi nelinkontin siellä kontata missä on vaikka mitä kökköä maassa. En ole kylläkään mikään bakteerikammoinen. Annatteko muut kontata maassa paljonkin? Lähinnä ulkona puistoissa näkyy noita kävelytaitoisia.
[/quote]
Kyllä minä olen antanut konttailla ihan vapaasti.
Meillä täytti yksi talvella ja silloin ei joka päivä ulkoilu, mutta kun lumet suli ja päästiin leikkipuistoon, niin ulkoiltiin 1-2 kertaa päivässä. Keväällä alkoi myös kävely sujua.
Nyt 1v10kk ja ulos on pakko mennä päivittäin. Muuten hyppii seinille.
Sisällä tuolit on sidottu pöydän alle kiinni, kaapin ovissa lapsilukot, vessan ovi kiinni ym. Saa siis kulkea vapaasti ja ei tarvitse aivan perässä vahtia, kunhan kauemmalta seuraa lapsen touhuja.
Mä laulan, loruttelen, hassuttelen 1v:n kanssa. Leivotaan yhdessä, kyllä siinä jauhot lentää ja naurattaa äitiäkin. Nukutaan vierekkäin päiväunia ja rakennellaan Duploista torneja. Köydään leikkipuistoissa tapaamassa muita äitejä, tutkitaan lähimaastoja molemmat nelinkontin (aikuisillekin on ulkoilu- ja kurahousuja!).
Luen paljon lapselle, käydään taaperojumpassa ja värikylvyissä. Naperokinot ja nukketeatterit kolutaan ja välillä reissataan moikkaamaan isovnhempia.
Pyöräillään paljon, lapsi menee helposti istuimessa. Käydään uimassa ja nautitaan elämästä.
Nautin tästä ajasta suunnattomasti.
..jaa hups. Taisin herätä just päiväunilta ja haavemaailmoista. Oikeassa elämässä olen edelleen pyjamassa, tukka sekaisin, lapsi on katsonut koko aamun DVD:tä ja minä yrittänyt pysyä hereillä. Nyt lapsi päiväunilla. Kunhan mies erehtyy tulemaan kohta kotiin, alan huokailla, miten raskasta tämä elo on. Ja mies hieroo jalkoja ja tekee ruokaa ja vie lapsen puistoon, että saan rauhassa surffata koneella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
wc.n ovi on kiinni. :(
Saa kontata jos se on parempi tapa lapsesta liikkua. :(
Ollaan paljon omassa pihassa tai lähimetsässä.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:55"]
wc.n ovi on kiinni. :(
Saa kontata jos se on parempi tapa lapsesta liikkua. :(
Ollaan paljon omassa pihassa tai lähimetsässä.
[/quote]
Osaa avata ovet jo. Ylettyy siis kahvoihin ja kun lukkoa ei ole niin pääsee mihin vain vaikka ovet olisi kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä juuri samanlaista kuin ap:llä. Lisäksi pieni puisto on kaukana eikä siellä ole koskaan ketään. Siellä ei ole myöskään vauvakeinua, joten ei edes käydä siellä, koska siellä ei ole yksinkertaisesti mitään 1-vuotiaalle konttailijalle, joka laittaa kaiken suuhunsa. Onneksi meidän lapsi kuitenkin viihtyy rattaissa ja käydään jonkun verran lenkillä. Hyvällä ilmalla saatetaan tehdä 10 km:n lenkki, mutta jos sataa, kökötetään kotona, koska mua ei sateella ulos saa pakotettua.
Mulla ei myöskään ole ketään äitikavereita eikä voida lähteä mihinkään kauas mummoloihinkaan, koska isompi lapsi on jo koululainen eikä häntä voi jättää tänne yksin. Mies tekee paljon työmatkoja, joten ei ole useinkaan kotona.
Kerran viikossa käydään muskarissa ja muina päivinä kuskataan isompaa lasta harrastuksiin ja ootellaan häntä sitten kauppakeskuksissa. Kotona lauletaan ja välillä yritän viihdyttää lasta leluilla, jotka eivät häntä kiinnosta. Kaikki kotityöt ovat aina kesken, koska lapsen kanssa ei voi tehdä mitään. Kateellisena luen, että joku laittelee pyykkejä narulle lapsen kanssa tai leipoo/kokkaa. Meidän lasta ei pyykkien virittely voisi vähempää kiinnostaa. Jos otan hänet mukaan kylppäriin pyykkihommiin, lapsi vaan nauraa ja kiiruhtaa vessanpöntön kimppuun läiskyttämään vettä. Että silleen.
Majan rakennus olohuoneeseen? Ja kaikki pehmot laitetaan sitten sisälle majaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on raskasta aikaa. Jos taapero on vielä vilkas, on aina vain raskaampaa.
Käykää joka päivä säännöllisesti ulkona. Olen itse antanut lapsen mennä maahan heti kun on päässyt itse etenemään. Nuorimmat on istuneet hiekkalaatikolla (hiekkaa syömässä) heti 6kk eteenpäin. Kävelytaito paranee nopeasti kun saa harjoitusta epätasaisesta maasta ja kengillä kävelemisestä. Muutama viikko niin kävely on jo parempaa.
Laita lapsilukot niihin kaappeihin mihin haluat, että lapsi ei saa mennä. Jätä muutama laatikko auki ja niihin keräät ja vaihtelet mielenkiintoisia tavaroita, kuten paperia revittäväksi, kattiloita hakattavaksi jne.
Kun teet ruokaa, anna lapsen "tiskata". Riisu pelkälle vaipalle niin ei vaatteet kastu. Voit antaa myös pieniä tehtäviä kuten laita nuo kurkunpalaset tuonne jne.
Järjestä päiväkylpyjä, joissa lapsi saa heitellä vettä antaumuksella.
DVD on mahtava keksintö.
Liiku mahdollisimman paljon kodin ulkopuolella. Vaikka se tuntuu vaikealta, luota siihen, että se on kuitenkin huomattavasti helpompaa nyt kun/jos joskus on taapero ja uhmaikäinen. Käy kaupungilla, kahviloissa (joissa leikkipaikka), kirjastossa, museoissa ja näyttelyissä. Tee asioita, jotka kiinnostavat sinua.
Tapaa ystäviä ja sukulaisia mahdollisimman paljon.
Ota rennosti. Älä välitä sotkusta vaan siivoat sitten illalla puoli tuntia lapsen mentyä nukkumaan.
Askarrelkaa. Vaikka taapero lähinnä sotkee niin se piristää omaa mieltä. Hanki sormivärejä ja anna lapsen tassutella paperille jalanjälkiä. Lopuksi suihkutat lapsen ja kylppärin puhtaaksi.
Ota taapero mukaan kotitöihin, vaikka siitä onkin enemmän vaivaa. Anna tiskikonetta tyhjennettäessä aterinteline lapselle ja hän saa tyhjätä sen (tai levittää lattialle).
Sinänsä ymmärrän miten helvetillistä se on kun taapero tuntuu ehtivän joka paikkaan. Oma esikoinen oli tällainen viipeltäjä ja päivät oli välillä yhtä tuskaa. Pyykit vain repi alas, tiskatessa kiipesi itse tiskialtaaseen, ruokaa laittaessa yhtäkkiä vain heilautti kättään niin nopeasti, ettei siihen ehtinyt reagoida ja salaattilautanen tai mitä nyt milloinkin lensi lattialle.
Jos vessanpönttö kiinnostaa, niin itse tein niin, et puunasin sen puhtaaksi, otin vessaharjan pois (joka oli ihan ykköskiinnostuksen kohde) ja annoin läträtä. Sen jälkeen tyyliin desifioin lapsen :)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 13:37"]
Tuo on raskasta aikaa. Jos taapero on vielä vilkas, on aina vain raskaampaa.
Käykää joka päivä säännöllisesti ulkona. Olen itse antanut lapsen mennä maahan heti kun on päässyt itse etenemään. Nuorimmat on istuneet hiekkalaatikolla (hiekkaa syömässä) heti 6kk eteenpäin. Kävelytaito paranee nopeasti kun saa harjoitusta epätasaisesta maasta ja kengillä kävelemisestä. Muutama viikko niin kävely on jo parempaa.
Laita lapsilukot niihin kaappeihin mihin haluat, että lapsi ei saa mennä. Jätä muutama laatikko auki ja niihin keräät ja vaihtelet mielenkiintoisia tavaroita, kuten paperia revittäväksi, kattiloita hakattavaksi jne.
Kun teet ruokaa, anna lapsen "tiskata". Riisu pelkälle vaipalle niin ei vaatteet kastu. Voit antaa myös pieniä tehtäviä kuten laita nuo kurkunpalaset tuonne jne.
Järjestä päiväkylpyjä, joissa lapsi saa heitellä vettä antaumuksella.
DVD on mahtava keksintö.
Liiku mahdollisimman paljon kodin ulkopuolella. Vaikka se tuntuu vaikealta, luota siihen, että se on kuitenkin huomattavasti helpompaa nyt kun/jos joskus on taapero ja uhmaikäinen. Käy kaupungilla, kahviloissa (joissa leikkipaikka), kirjastossa, museoissa ja näyttelyissä. Tee asioita, jotka kiinnostavat sinua.
Tapaa ystäviä ja sukulaisia mahdollisimman paljon.
Ota rennosti. Älä välitä sotkusta vaan siivoat sitten illalla puoli tuntia lapsen mentyä nukkumaan.
Askarrelkaa. Vaikka taapero lähinnä sotkee niin se piristää omaa mieltä. Hanki sormivärejä ja anna lapsen tassutella paperille jalanjälkiä. Lopuksi suihkutat lapsen ja kylppärin puhtaaksi.
Ota taapero mukaan kotitöihin, vaikka siitä onkin enemmän vaivaa. Anna tiskikonetta tyhjennettäessä aterinteline lapselle ja hän saa tyhjätä sen (tai levittää lattialle).
Sinänsä ymmärrän miten helvetillistä se on kun taapero tuntuu ehtivän joka paikkaan. Oma esikoinen oli tällainen viipeltäjä ja päivät oli välillä yhtä tuskaa. Pyykit vain repi alas, tiskatessa kiipesi itse tiskialtaaseen, ruokaa laittaessa yhtäkkiä vain heilautti kättään niin nopeasti, ettei siihen ehtinyt reagoida ja salaattilautanen tai mitä nyt milloinkin lensi lattialle.
Jos vessanpönttö kiinnostaa, niin itse tein niin, et puunasin sen puhtaaksi, otin vessaharjan pois (joka oli ihan ykköskiinnostuksen kohde) ja annoin läträtä. Sen jälkeen tyyliin desifioin lapsen :)
[/quote]
Siis mä kirjoitin äsken samanlaisen, mutta ihan läpällä! Voi luoja, ethän ole todellinen!!? Annat läträtä vessanpöntöllä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 13:37"]
Tuo on raskasta aikaa. Jos taapero on vielä vilkas, on aina vain raskaampaa.
Käykää joka päivä säännöllisesti ulkona. Olen itse antanut lapsen mennä maahan heti kun on päässyt itse etenemään. Nuorimmat on istuneet hiekkalaatikolla (hiekkaa syömässä) heti 6kk eteenpäin. Kävelytaito paranee nopeasti kun saa harjoitusta epätasaisesta maasta ja kengillä kävelemisestä. Muutama viikko niin kävely on jo parempaa.
Laita lapsilukot niihin kaappeihin mihin haluat, että lapsi ei saa mennä. Jätä muutama laatikko auki ja niihin keräät ja vaihtelet mielenkiintoisia tavaroita, kuten paperia revittäväksi, kattiloita hakattavaksi jne.
Kun teet ruokaa, anna lapsen "tiskata". Riisu pelkälle vaipalle niin ei vaatteet kastu. Voit antaa myös pieniä tehtäviä kuten laita nuo kurkunpalaset tuonne jne.
Järjestä päiväkylpyjä, joissa lapsi saa heitellä vettä antaumuksella.
DVD on mahtava keksintö.
Liiku mahdollisimman paljon kodin ulkopuolella. Vaikka se tuntuu vaikealta, luota siihen, että se on kuitenkin huomattavasti helpompaa nyt kun/jos joskus on taapero ja uhmaikäinen. Käy kaupungilla, kahviloissa (joissa leikkipaikka), kirjastossa, museoissa ja näyttelyissä. Tee asioita, jotka kiinnostavat sinua.
Tapaa ystäviä ja sukulaisia mahdollisimman paljon.
Ota rennosti. Älä välitä sotkusta vaan siivoat sitten illalla puoli tuntia lapsen mentyä nukkumaan.
Askarrelkaa. Vaikka taapero lähinnä sotkee niin se piristää omaa mieltä. Hanki sormivärejä ja anna lapsen tassutella paperille jalanjälkiä. Lopuksi suihkutat lapsen ja kylppärin puhtaaksi.
Ota taapero mukaan kotitöihin, vaikka siitä onkin enemmän vaivaa. Anna tiskikonetta tyhjennettäessä aterinteline lapselle ja hän saa tyhjätä sen (tai levittää lattialle).
Sinänsä ymmärrän miten helvetillistä se on kun taapero tuntuu ehtivän joka paikkaan. Oma esikoinen oli tällainen viipeltäjä ja päivät oli välillä yhtä tuskaa. Pyykit vain repi alas, tiskatessa kiipesi itse tiskialtaaseen, ruokaa laittaessa yhtäkkiä vain heilautti kättään niin nopeasti, ettei siihen ehtinyt reagoida ja salaattilautanen tai mitä nyt milloinkin lensi lattialle.
Jos vessanpönttö kiinnostaa, niin itse tein niin, et puunasin sen puhtaaksi, otin vessaharjan pois (joka oli ihan ykköskiinnostuksen kohde) ja annoin läträtä. Sen jälkeen tyyliin desifioin lapsen :)
[/quote]
Siis mä kirjoitin äsken samanlaisen, mutta ihan läpällä! Voi luoja, ethän ole todellinen!!? Annat läträtä vessanpöntöllä???
[/quote]
No mun mielestä tuossa oli hyviä neuvoja (en siis itse kirjoittanut tuota vastausta) mutta ehkä juuri tuo vessanpytyn kanssa läträäminen oli turhan vapaamielistä touhua.
Parhaita tavaroita on kaikki, mikä ei ole tarkoitettu leluksi. Olen ottanut laatikoista terävät/vaaralliset tavarat pois yläkaappeihin tai muihin piiloihin ulottumattomiin ja lapsi saa penkoa sitten niitä muita romuja ihan vapaasti.
Kieltämään joutuu esimerkiksi kissanruokien kohdalla, mutta kyllä 1-vuotias alkaa jo ymmärtää puhetta sen verran. Jos jotain ei oikeasti saa tehdä, tyttö ensin itkee pari-kolme kertaa kun äiti ei anna tehdä kaikkea, mutta sen jälkeen antaa jo olla, eikä yleensä palaa asiaan kuin viikkojen päästä. Ei myöskään tarvitse enää kulkea perässä, kun riittää että sanoo napakasti "ei", niin touhu loppuu ja lapsi jää odottamaan lisäohjausta.
Ovenkahvat voi kääntää niin, että lapsen on vaikeampi yltää niihin tai kääntää niitä. Meillä on jouduttu tekemään sama jo lemmikkien takia aiemmin, ettei työkalukomerossa piileksi ylimääräisiä.
Annan kontata pihalla ja maistella kaikkea, mikä ei ole myrkyllistä. Pienempänä oli ulkona matto tai muu alusta, jonka päällä sai tutkia pihalta otettuja risuja, lehtiä ja ruohonkorsia yms.
Kieltäkää vaan rohkeasti tarvittaessa, vaikka lapselle tulee ensin paha mieli. Kun käy selväksi, ettei johtoja saa purra, kissanruokaa syödä tai vessassa leikkiä, niin molemmilla on helpompaa.
Nro 17 tässä vielä: Muistakaa tietenkin näyttää, että äiti on iloinen kun lapsi uskoo, vaikkei muuten itsellä nyt ihan riemuintopinkeä fiilis oliskaan.
Kuinka moni harjoittelee 1-vuotiaan kanssa potalla asioimista ja miten on sujunut?
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 13:58"]
Parhaita tavaroita on kaikki, mikä ei ole tarkoitettu leluksi. Olen ottanut laatikoista terävät/vaaralliset tavarat pois yläkaappeihin tai muihin piiloihin ulottumattomiin ja lapsi saa penkoa sitten niitä muita romuja ihan vapaasti.
Kieltämään joutuu esimerkiksi kissanruokien kohdalla, mutta kyllä 1-vuotias alkaa jo ymmärtää puhetta sen verran. Jos jotain ei oikeasti saa tehdä, tyttö ensin itkee pari-kolme kertaa kun äiti ei anna tehdä kaikkea, mutta sen jälkeen antaa jo olla, eikä yleensä palaa asiaan kuin viikkojen päästä. Ei myöskään tarvitse enää kulkea perässä, kun riittää että sanoo napakasti "ei", niin touhu loppuu ja lapsi jää odottamaan lisäohjausta.
Ovenkahvat voi kääntää niin, että lapsen on vaikeampi yltää niihin tai kääntää niitä. Meillä on jouduttu tekemään sama jo lemmikkien takia aiemmin, ettei työkalukomerossa piileksi ylimääräisiä.
Annan kontata pihalla ja maistella kaikkea, mikä ei ole myrkyllistä. Pienempänä oli ulkona matto tai muu alusta, jonka päällä sai tutkia pihalta otettuja risuja, lehtiä ja ruohonkorsia yms.
Kieltäkää vaan rohkeasti tarvittaessa, vaikka lapselle tulee ensin paha mieli. Kun käy selväksi, ettei johtoja saa purra, kissanruokaa syödä tai vessassa leikkiä, niin molemmilla on helpompaa.
[/quote]
Niin, sulla on tyttö, joka tottelee, kun kiellät häntä. Mullakin esikoinen oli samanlainen. Elämä oli helppoa kuin mikä. Nyt mulla on poika, joka ymmärtää kiellot kyllä, mutta nauraa niille ja jatkaa entistä innokkaammin. Kun otan hänet pois pahanteosta, odottaa vain hetkeä, jolloin käännän selkäni, että hän voi mennä jatkamaan siitä, mihin homma jäi. Ei siis usko yhtään mitään eikä opi virheistään. Vaikka on jo polttanut kätensä takassa, ei usko, vaan itsepäisesti menee joka päivä uudelleen kokeilemaan sitä uunin luukkua. Sama juttu sähköjohtojen, pistorasioiden yms. kanssa.
Miten niitä oven kahvoja voi kääntää niin, ettei lapsi ylety niihin? Tämä kinnostaisi kovasti.
Mulla 1,4 v. Ulkoillaan joka päivä, hyvät varusteet, jotka ei ole liian isot niin ulkoilu on mukavaa. Meillä on naapurustossa kotiäitejä. Saa todellakin tutkia, kontata, möyrytä ja kiivetä ulkona ja sisälläkin vapaasti. Liukumäet, keinut, mitä vaan voi kokeilla ja liukumäki onkin kivointa. Kävelylläkin käydään usein, lapsi taapertaa ja tutkii, minä tulen mukana.
Keittiössä on muutama laatikko ja kaappi mitä saa tutkia rauhassa, olen sinne sellaisia keittiötarvikkeita laittanut mistä ei ole vaaraa. Mitään ovia tai laatikoita en jessellä tms. ole vetänyt säppiin. Wcn ovi on kiinni ja wc harja ulottumattomissa, samoin wcpaperi.
Joskus kaadan keittiön tuolit, jos kokoajan on pöydälle menossa.
Olen aina antanut lapsen tutkia rauhassa, turhia kieltoja en laita. Lempipuuhaa lapsella on tällä hetkellä tiskaaminen eli huitoo harjalla tiskialtaassa. "Auttaa" myös muissa kotitöissä, mm. astarista muovikipot alakaappiin, on hommattu oma pikku moppi yms.
Lisäksi käydään puiston ilmaisessa muskarissa ja kirkon perhekerhossa aina kun huvittaa (molemmat on kerran viikossa), käyn 1-2 krt vko jumpassa johon voi ottaa lapsen mukaan, isot tilat touhuta samalla kun minä jumppaan, kutsutaan ystäviä kylään ja kyläillään ystävillä, uimahallissa käydään silloin tällöin. Joskus käydään museoissakin, esim. eläinmuseossa ja lasten kaupungissa on käyty. Tykkää leikkiä kotona duploilla, palikoilla, autoilla, pallot on kova juttu. Kuunnellaan musiikkia, luetaan kirjoja, käydään pyöräilemässä. Meillä kauppareissut pieniin kauppoihin sujuu kun lapsi saa työntää pikkukärryä. Toki tunkee kamaa välillä kärryyn oman mielen mukaan, mutta laitan vaan vaivihkaa pois. Viihtyy itsekseen kunhan saa välillä syliä ja seuraa äidistäkin. Ei tuu aika pitkäksi, olen kotona mahd kauan.
Ulkoilu onnistuu vielä 1v kanssa kun laittaa (juoksu)rattaisiin ja käy siinä siis itse ihan kunnon juoksulenkillä. Kyllä se muksu viihtyy kun maisemat vaihtuu koko ajan eikä eteneminen ole mitään lonnimista.
Miksi ei saa kontata ulkona?