millon oot viimeks nauranu

up

en varmaan moneen vuoteen. useimmiten nykyisin itkettää kun naurattaa..

Eilen facebookkuvalle perseeseen ammuttu karhu. Meinasin tukehtua. Muuten nauran harvoin, mietinkin juuri eräänä päivänä milloin mulla on ollut oikeasti hauskaa viimeksi?

Eikä perhekahvilasta mitään kavereita saa, hyvä jos tulee kellekään mitään edes puhuttua. Eikä mulla ole kavereita joiden kanssa iltaa viettää. Ja 3kk vauva yhdistettynä käpykylään takaa sen, ettei harrastaakaan voi.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 22:39"]

Eilen facebookkuvalle perseeseen ammuttu karhu. Meinasin tukehtua. Muuten nauran harvoin, mietinkin juuri eräänä päivänä milloin mulla on ollut oikeasti hauskaa viimeksi?

Eikä perhekahvilasta mitään kavereita saa, hyvä jos tulee kellekään mitään edes puhuttua. Eikä mulla ole kavereita joiden kanssa iltaa viettää. Ja 3kk vauva yhdistettynä käpykylään takaa sen, ettei harrastaakaan voi.

[/quote] Eilen TV-ohjelmalle. Seksitohtori Dr. Berman kertoi etta han on keksinyt tarisevat alushousut naisille ja settiin kuuluu kauko-ohjain, miehelle tietysti. Sanoi sitten etta alkaa menko niissa alkkareissa cocktailkutsuille kun ei koskaan tieda kuinka monella naisella siella on ne housut paalla ja sen ohjain on sama kaikille.

Repesin ja niin teki ohjelman vetajat ja yleisokin, kanava laittoi mainokset pyorimaan.

Taitaa siitä pari viikkoa olla, kun katsoin Bridesmaids -leffan. Siinäpä se.

T: kotiäiti ja työtön

Tänään viimeksi, juostiin pojan kanssa kämppää ympäri ja naurettiin oikein kunnolla. Pieni hassuttelu hetki lapsen kanssa.

Mietin samaa usein. Nauru on hävinnyt elämästä ja se on kamalaa! Haluaisin nauraa niin että mahaa sattuu ja meinaa pissa lirahtaa, ja edellisestä kerrasta on niin kauan aikaa etten muista edes milloin viimeksi! :(( ennen nauroin aina ja mulla oli hauskaa. Koska se loppui ja miksi? Olen ollut välillä töissäkin lasten välissä, mutta vähissä se nauru on ollut töissäkin. Ystävienkin kanssa vatvtaan aina vaan kaikkea vakavaa, kaikilla on aika rankkaa. 

Tänään viedessäni teiniä harkkoihin. Naurettiin toistemme jutuille, jotka tuskin olisivat montaakaan muuta nauratteneet.

Tässä pari vinkkiä: menkää perhekerhoon. Siellä on ihan samanlaisia äitejä, jotka kaipaa seuraa ja joiden elämä on samaa vaipparallia. Siitäkin voi löytää hauskoja piirteitä, ja toden totta löytääkin jos vähän osaa katsoa asioita välillä ikään kuin kauempaa. Menkää kaverin kanssa istumaan iltaa ja/tai baariin. Pitää oikeasti olla _todella_ rankkaa, jos ei pysty relaamaan edes hetkeksi niin, että juttelee jostain muusta kuin niistä arjen ongelmista. Ja melkeinpä paras vinkkini on mennä johonkin harrastukseen, jossa tulee juteltua muiden kanssa. 

Kotona ollessa sitä on itse vastuussa omasta hauskuudestaan ja jaksamisestaan, joten kehotan todella aktiivisesti etsimään niitä huilimishetkiä. 

Viime viikonloppuna tällä palstalla, kun luin vastauksia lasten nimistä. Nauroin vedet silmissä niin, et pelkäsin miltei tukehtuvani tai jotain.

Ihan joka päivä nauran kunnolla. Olenko jotenkin outo. Nauran nettujutuille, kavereiden jutuille, lasten asioille, miehen kanssa tms.

En muista enää. Elämä on niin synkkää nykyään. palkka ei riitä mihinkään, eikä töissä tule ylennystä. pitäisi kai hypätä sillalta!

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 22:38"]

Ihan joka päivä nauran kunnolla. Olenko jotenkin outo. Nauran nettujutuille, kavereiden jutuille, lasten asioille, miehen kanssa tms.

[/quote]

Eikun oot onnekas. Tai nuori. Mäkin nauroin ennen ja olin ihanan kepeä. Nyt itken useammin kuin nauran. Tai siis pystyn luettelemaan kertoja jolloin olen viimeksi itkenyt mutta en sitä milloin olen viimeksi nauranut muuta kuin kohteliasta tekonaurua, jota naisten sosiaalisessa kanssakäymisessä tarvitaan. Juurikin noissa perhekahviloissa ja muissa pätemishelveteissä, joissa kukaan ei ole oikeasti ystäviä. No thanks.

T. Aiemmin kirjoittanut kadonnutta nauruaan kaipaileva

paskat kirppislöydöt -sivustolle nauroin viikko-pari sitten kippurassa

viikottain kylla nauran useaan kertaan, mutta en ihan paivittain. meilla on lapsen kanssa (11v) sama huumori (kertoo jotain meikalaisen tasosta) ja nauretaan joskus aivan hullun lailla. nyt viimeeks tanaan illalla kun lapsi pesi hampaita (mut ei niin paljon etta mahaan sattui) ' steve likes pineapples' juttuja. ihan jarjetonta  sisapiiriin huumoria. mulla on ihana kakara!!!!

Tänään töissä (päiväkodissa) yhdessä erään erityislapsen kanssa!!

Tämä lapsi rakastaa keinumista ja tänään minulla oli koko ulkoilu aikaa vain hänelle, joten keinutin lasta sellaisessa suuressa verkkokeinussa ja lapsi nauroi sydämensä kyllyydestä ja tuollainen lapsen aito ilo tarttuu kyllä aikuiseenkin! Suosittelen ihan kokeilemaan... :)

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 23:36"]

Tänään töissä (päiväkodissa) yhdessä erään erityislapsen kanssa!!

Tämä lapsi rakastaa keinumista ja tänään minulla oli koko ulkoilu aikaa vain hänelle, joten keinutin lasta sellaisessa suuressa verkkokeinussa ja lapsi nauroi sydämensä kyllyydestä ja tuollainen lapsen aito ilo tarttuu kyllä aikuiseenkin! Suosittelen ihan kokeilemaan... :)

[/quote]

Ihana juttu :) onneksi kaltaisiasi hoitajia on olemassa ja voin ihan kuulla lapsen sellaisen täysin vapautuneen naurun.

Viime yönä, kun katsoin Misfitsiä. Nauran muutenkin päivittäin, on kurja ajatus etteivät kaikki näin tee :(

Nauroin tänään kun sain puhua hyvän ystävän kanssa.

Eilen nauroin työkavereiden kanssa. Teimme erään tilan LVI-suunnitelmaa ja homma lähti vähän käsistä. Minä olen käynyt ihan sellaisen naurukurssin. Siellä totesimme että kaikkien meidän kurssilaisten elämästä on nauru kadonnut. Koin kurssin todella hyödylliseksi. Joskus tosiaan on aikoja, ettei lähipiiristä löydy ketään kenenkä kanssa voisi nauraa niin että vatsaan ja kasvoihin sattuu. Muutenkin elämässä saattaa olla ilottomampia jaksoja. Kuitenkin sitä taitoa voi tietoisesti harjoitella. Kuten joku sanoikin, minäkin nauran monesti ihan yksinkin vaikkapa tämän palstan jutuille aivan kippurassa lattialla kierien. Pitää vain päättää että haluaa ilon ja naurun elämään. Tänäänkin nauroin kotona yksin ollessani kun ihan tietoisesti muistelin erään työkaverin huvittavaa kertomusta. En nut aivan kierinyt ilosta mutta nauroin kuitenkin ääneen. Se piristää! :)